Huomaan, että olenkin jo sanonut aiheesta suunnilleen kaiken sanottavani, kun aiheesta viimeksi keskusteltiin tässä ketjussa pari sivua takaperin.
Ytimenä tässäkin on minusta se, että olennaista ei ole se, yritetäänkö olla hauska vai kärkevä (tyyliin poliittinen pilapiirros), vaan se, onnistutaanko tavoitteessa. Ja minusta jo se, että tästä päämäärästä on lukijoilla näin paljon epätietoisuutta, kertoo että siinä EI olla onnistuttu. Sitä ei ole tehty tarpeeksi selkeästi.
Kiinnittäisin tässä huomiota äidin ilmeeseen. Jos tämän olisi tarkoitus olla vitsi, silloin sitä nähdäkseni pitäisi hakea siitä, että lapset laukovat suustaan julkeita totuuksia, joita aikuiset eivät kehtaa sanoa ääneen. Että tämä ristiriita aiheuttaa noloja tilanteita julkisilla paikoilla.
Tätä pointtia tehostaisi, jos äidin reaktio olisi yllättyminen, nolostuminen, jopa ärtyminen: ssssssh, ei tuollaisia saa sanoa ääneen.
Mutta ei - äidin ilme on sangen neutraali. Onko se mahdollisesti väsynyt? Lannistunut ja elämän murtama "aina näiden kanssa saa olla nolona, kun sanovat koko ajan tuollaisia"? Ei, niin kyyninen asenne ei sopisi tämän sarjan henkeen.
Minä luen äidin ilmeen kommentin hiljaiseksi hyväksynnäksi: oletpa viisas, olet aivan oikeassa kun sanot tuollaisia asioita. Joka siis tarkoittaisi, että vitsin sijaan tässä nimenomaan on tarkoitettu olla kärkeviä ja yhteiskuntakriittisiä.
Mutta, kuten sanottua: siinäkin lajityypissä lopputulos on todella vaisu ja lattea, sen verran lähellä nollaa, että sitä siitä tuskin erottaa.
