No juuri tuo kyseinen Loton liittämä strippi on minunkin mielestäni huono, tahi sitten en vain tajua sitä. Siili on kyllä yleisesti ottaen muuten löytänyt linjansa sekä kuvallisella että ideallisella tasolla siten, että sen joko tajuaa, tai ei tajua - tai ei vain halua tajuta, mutta mikä riittää kyllä täyttämään JJ Naasin hahmotteleman objektiivisuuden määritelmän. Ikävä käyttää huonoa kärpäs-argumenttia, mutta ei tuo siilin suosio nyt mihinkään objektiiviseen paskuuteenkaan voi perustua.
Viivi ja Wagner oli muuten ilmestymisensä alkuaikoina minun mielestäni ihan käsittämättömän huono. En tajunnut sitä lainkaan. Muistan menneeni monia kertoja esittelemään päivän strippiä Hesarista (siinäkö se silloin ilmestyi?) tyttöystävälleni siinä toivossa, että hän osaisi kertoa, miksi strippi oli olevinaan hauska. Sitten kun yritin maanitella hänen siskoltaan samaa mielipidettä ironisesti: 'Eikös tuo uusi sarjis V & W olekin hauska?' niin hän vain tokaisi, että 'Joo, ihan hauskahan tuo.' Tsiisus.
Myönnän kuitenkin tykästyneeni joihinkin wagnerismeihin sittemmin ihan kybällä. Joko sarja parani vanhetessaan tai minä pääsin siihen myöhemmin paremmin sisälle. Taikka sitten vain kasvoin ihmisenä V & W:n tasolle. Todennäköisesti näitä kaikkia.
