Höö, sen pitäisi olla Gllen. 
Se on niin ilmeistä nyt kun sen sanot.
Tarvitseeko (sarja)kuvan olla hauska an sich?
Ei tietenkään tarvitse, mutta minusta sen pitäisi kuitenkin saavuttaa se tarkoitus, joka sille on asetettu. Eli siis jos lähtökohtaisesti päätetään tehdä vakavaa/ei-hauskaa/neutraalia sarjakuvaa ja tulos on sen mukainen, niin eihän siinä mitään. (Vrt. esim Pieniä julmia tarinoita, jossa loppuvitsin sijaan lopussa oli joku sisälmyksiä vihlaisevan ilkeä, riipaiseva juttu. Se oli oikein hieno sarjakuva, joka tietoisesti teki jotain muuta kuin oli pelkästään hauska. Tai Kamut, jossa usein on juuri neutraaleja, hiljaisia hetkiä tarkoituksella).
Mutta jos tulos on lattea/neutraali sen takia, että on yritetty olla hauskoja, mutta sitä ei olla saavutettu, silloin ollaan kyllä heikoilla jäljillä.
Tietysti voidaan pohtia, olisiko Family Circus niin nokkela sarja, että koittaakin tavoitella juuri TODELLISTA lasten kanssa olemista, ilman että varsinaisesti yrittää vääntää siitä vitsiä - mutta minä kyllä pahoin pelkään, että tästä ei ole kysymys.
Mitä tulee tosi elämän hauskojen hetkien siirtämiseen sarjakuvaan, niin kaikki piirtäjät varmaan tietävät, että se on hyvin ongelmallista. Oikeassa elämässä tapahtuessaan naurattaneet asiat eivät yleensä tunnu oikein miltään, jos ne yrittää esittää sellaisenaan huumorisarjakuvassa. Luulen, että kysymys on siitä, että kun pilapiirrostyylissä hahmot ovat niin karrikoituja, että koko maailma on siinä liioiteltu, myös hahmoille tapahtuvien asioiden on oltava todellista maailmaa liioitellumpia, ennen kuin ne toimivat. Todellisia tapahtumia voi harvoin siirtää piirroksiin ihan suoraan - mutta niiden pohjalta voi tietysti ideoida sitten kunnolla toimivia juttuja.
(Minulle armeijapiirtäjänä kaverit tulevat joskus kertomaan inttijuttuja, ehdottaen niitä piirroksiin. Jos joskus koittaisin niitä piirtää, niin tulos olisi vähintäänkin yhtä lattea kuin Family Circus).
