ketjun aihe on pitkään ärsyttänyt allekirjoittanutta.
vaikka aura vastaa pätevästi itse itselleen
Listattuja syitä ovat ettei piirtäjillä ole kunnon koulutusta toisin kuin Japanissa, Japanissa piirtäjät ahkeroivat enemmän, kotimainen on liian kallista tuontitavaraan verrattuna, piirtäjien valitsemat aiheet eivät ole mielenkiintoisia, kuvakerronta ei ole samanlaista kuin mangassa joten sitä ei ehkä pitäisi kutsua mangaksi, piirtäjät eivät ole sekä hyviä käsikirjoittajia että piirtäjiä, he eivät ole tarpeeksi kehittyneitä kun he saavat työnsä julki...
Noin kärjistettynä tilanne vaikutta hurjalta. Osa noista taitaa päteä täälläkin vaikka Suomen tilannetta ei voikaan rinnastaa USA:n tilanteeseen. Fakta on etteivät länsimaiset piirtäjät yleensä pysty keskittymään sarjakuviin samalla tavoin kuin Japanilaiset kollegansa, joten lienee selvää etteivät he pysty kilpailemaan kentällä - varsinkin kun potentiaalinen yleisö on tottunut mangan formaattiin ja julkaisutahtiin?
tämä on myöntymistä(vaikka stereotypiassa totuuden hiven onkin). Isoimman ongelman sanoitkin: puristit.
tärkeämmin minusta vastasi Jukka Koivusaari:
Oletko miettinyt minkä takia myydyimmät kotimaiset sarjakuvat ovat suosituimpien sanomalehtistrippien kokoelma-albumeita ?
Koska niissä on laadukkaampaa sarjakuvaa. Niissä on laadukkaampaa sarjakuvaa, koska niitä tekevät ammattilaiset. Niitä tekevät ammattilaiset, koska niitä julkaistaan päivittäin lehdissä. Säännöllisesti lehdessä ilmestyvän sarjan tekijä saa työstään jatkuvaa palkkaa, kun taas pidempien sarjojen tekijä ei voi odottaa minkäänlaista kassavirtaa ennekuin julkaistavaa on kirjan verran ja kirja on julkaistu.
....
Mihinkäs niitä levität ? Paitsi omakustanteena. Ei meillä oikein ole kunnon "Poikain hyppyä", joka näytepaloja julkaisisi. Sanomalehteen vaan vitsisarjaa väännät. Tai sitten teet sotahistoriaa omakustanteena- sotahistoria myy.
Korostukset minun.
sarjakuvat ovat intohimo, mutta eivät kaikille.
Ammattilainen on ammattilainen.
Sarjakuvassa kuten muussa kuva ja kerrontataiteessa on toki harrastelijapuolella lahjakkaita amatöörejä.
Aivan sama kuin amatööri putkimies, on yksilöitä jotka ovat ammatillisella tasolla, mutta aivan samasta syystä kukaan ei hämmästy jos amatöörin jälki aiheuttaa vesivahingon.
Meillä vaan jostain syystä ammattilaisuus on kirosana. enkä nyt puhu vain sarjakuvapuolen "vain taide" siivestä.
ihan yhteiskunnassakin, duunari, käsityöläinen on kakkoskastia ja yritykset ja pyrkimykset moiseen käsitteeseen esitetään ehdotuksina prostituution laillistamiseen.
Tilanteen ollessa tämä ja kun siihen lisätään tuo levikki/julkaisutilanne:
Ilmanvalmista kaupallista rakennetta, ilman shonen Jumpia tai Shoujo lehteä ei synny vastaavaa tulosta kuin poikkeustapauksissa.
Fumetti ja BD, supersankarit, rikos ja muut tyylilajit ovat aivan saman ongelman edessä. Mangan harrastajilla ON jo ollut mm. mangamaani, Finnmanga ja hokuto Manga.
(Osa kuten Petri Hiltunen on vaan tehnyt materiaalia ja tarjonnut mm. Madiin conaniin yms.)
Nuo kotimaiset lehdet eivät vastaa shonen jumpia, mutta tänne näkyvätkin genrerajoittain
vain ne menestystarinat.
Jos lännensarjiksesi ei ylitä bonellin kynnystä italiassa tai pottunokkasi dargaudin/BoDoïn portteja ranskassa ja supersankareitasi ei julkaista indyplanetikaan kustanatmoiden saati Diamondin tukun kautta...niin mikä sarjakuva? Oikeasti. Mikä sarjakuva?
JJ Naasille minun on vaikeampi vastata.
siihen jälkimmäiseen kysymykseen siis.
Vain hyvä tarina merkitsee. Tekniikkaa tarvitaan jotta sen voi tarinan kertoa, eikä sivuuttaa koska ei erota painovirheestä.
Mangavaikutteisuuden alku ja loppu on eri asia eri ihmisille. Toisten "mangakopsusarjis" ei ole sitä vaan vaikutteet ovat ligne clairia tai amerikkalaisesta ja manga on lainannut länsimaista siinä missä länsimaatkin sieltä.
Toisille Humberto Ramos on silkaa mangaa ja toisille ei.
hyvää sarjakuvaa on ja sellaista tulisi julkaista mahdollisimman laajasti.
Meillä on kotimaisiakin sarjakuvia/mangoja joiden soisi saavan laajan levikin maan rajojen ulkopuolella.
Mutta meillä kirjallisuus ja kuvataiteen tavoin on purettu kaikki tekijän elinkeinoa tukevat muodot paitsi apurahajärjestelmä joka sekin eittämättä saa jonkin tyhjän poliittisen koplauksen kautta niskalaukauksen, kunhan riittävän moni taiteilija ei enää olekaan verisukua ja asiaa ajaneiden yhteiskunnallisten tahojen tekohampaista loppuu se viimeinenkin voima ikenistä.
Fandom-työ on arvokasta, siitä tätäkin purkausta luetaan nyt, mutta se ei korvaa ammattimaista rakennetta.
Suomalaista mangaa , tai pseudoa-, tai hattivatti-(mitä kukakin etuliitteenä/terminä haluaa käyttää) eli sarjakuvaa
tulee julkaista.
Ja BDtä ja ja ja.
Niin että se on elanto.
Nyt on aloitettava nyrkkipajoista ennen kuin saadaan "isoja" studioita ja brändejä.
Mutta joidenkin on oltava ne ensimmäiset.
