Jos mangatyylin halutaan olevan tasa-arvoinen suomalaisessa sarjakuvakentässä, niin voisi olettaa, että siihen pätevät sitten myös samat säännöt kuin muihinkin tyyleihin. Kustantajatkin varmaan julkaisevat mieluummin laatua myöhemmin kuin kakkaa heti.
Piruilin tuolla edellä pikkuisen siitä käsityksestä, että kaikki mikä vähänkin haiskahtaa mangalta, menisi siltä istumalta läpi. Ehkä se ulkopuolelta saattaa näyttää siltä. Juttu on niin, että julkaisupäätösten tekeminen on tavattoman helppoa. Julkaistavaa ei nimittäin ole.
Kokoelma tapauksia elävästä elämästä.
1. Lehteä lähestyy taiteilijanalku, jolla on idea 80-sivuiseksi spketaakkeliksi, jota hän haluaa tarjota julkaistavaksi. Juonta hän ei suostu kertomaan. Työnäytettä hänellä ei ole tarjota, ei yhden yhtä piirrosta. Vastaus: Voidaan palata asiaan, jos sinulla on esittää näyte, mutta 8 kertaa vuodessa ilmestyvässä julkaisussa on aika vaikeaa ryhtyä julkaisemaan näin pitkiä tarinoita. Jos kokeilisit Finnmangaa, ja katsoisit mitä siellä vastataan? Asiasta ei kuulu mitään sen koommin.
2. Tulee sivun mittainen sarjakuva, haparoivaa chibityyliä. Koska piirroksista ei välttämättä ilmene mitä ruuduissa tapahtuu, niin piirtäjä on lisännyt nuolilaatikoita, joissa selitetään sanoin mitä kuvissa tapahtuu. Ruutujako on siinä määrin levoton, että lukusuunta on aluksi käsittämätön. Tarinan vitsi on aivan merkillinen, mutta tekijän mielestä varmaan ratkiriemukas. Vastaus: Valitettavasti tämä ei ole aivan sitä tasoa, mitä toivoisimme. Voisit parantaa ruutujakoa, täsmentää hahmojen eleitä, ja poistaa selittävät laatikot, mutta jutun vitsi jää silti tällaiselle vanhalle pierulle käsittämättömäksi. Tekijä on tietysti pettynyt, mikä on ikävää, mutta mitä voi tehdä sarjalle joka vain ei ollut julkaisukelpoinen.
3. Tulee sivun mittainen sarjakuva, joka on osittain räävitön (pieruhuumoria), ja joka on energisesti ja kulmikkaasti piirretty. Pitkään olen odottanut, että Suomessa joku tekisi groteskia mangaa, ja tämä on lähimpänä sellaista. Vastaus: tämä otetaan, jos tekisit alkutarinan, jossa esitellään hahmot ja annetaan hahmoille ja sarjalle nimi. Tekijä vastaa okei. Kuluu puoli vuotta. Mitään ei tapahdu.
Pois se minusta, että pitäisin pahana sitä, että joku ainakin yrittää. Usein vain huomaa, että ne suomalaiset mangustit, joilla on notkea viiva ja ilkikuriset jutut, ovat kaikkein arimpia tarjoamaan itseään. Heidät pitää käytännössä löytää itse deviantin ja vastaavien syövereistä ja repiä heidät vakioavustajiksi heti kun voi. Ne on eri ihmiset ne jotka myyvät ja eri ihmiset jotka tekevät. (Keijjo ja kumppanit voisivat jatkaa tästä pitkään.)
