Nausicaan länsimaisvaikutteiseen kerrontaan olen itsekin kiinnittänyt huomiota.
Tuleeko tästä nyt semmoinen samanlainen vääntö sarjakuvapiireissä kuin aikanaan vaikkapa Kurt Vonnegutin kirjoista: "eihän hyvä kirja VOI olla scifiä!" - meillä siis, että jos manga on todella hyvä, niin sitten se on enemmänkin länsimaista sarjakuvaa.
Tässä jaottelussa Nausicaässa kiinnittää eniten huomiota se, että (eurooppalaiseen tapaan?) sivuilla on todella paljon ruutuja. Sivuja on paljon ja ne on vielä ahdettu täyteen tavaraa. Ei siis mitään luppo-höttö-tilantäyttö tavaraa vaan täyttä asiaa.
En ole nähnyt tästä niitä aiempia, pieniä pokkariversioita, mutta ihmetyttää, miten semmoinen formaatti on voinut tälle ollenkaan toimia; eikö se mene aivan tihrusteluksi? (Tässäkin muodossa Miyazakin viivavarjosteinen piirrostyyli tuottaa joissain kuvissa hiukan hahmotusongelmia, kaikkine viivoinen menvät kuvat vähän turhan epäselviksi. Mutta onneksi ei kovin usein).
Ehdotin, että uuden vuoden jälkeen Helsingin
kahvilatapaamisten "lukupiirissä" keskusteltaisiin seuraavaksi Nausicaästa. (Vrt. aiempi
Alix-keskustelu ). Voin sitten listata tännekin, mitä ajatuksia teoksesta on esitetty.
Mutta heti tässä on sanottava, että minulla on Nausicaästa aivan sama kokemus kuin Auralla:
Upea sarja. Siitä kun luin on jo aikaa, mutta jotkut tietyt kohdat kummittelevat yhä mielessä. Ja niitä kohtia on paljon.
Luin nämä isokokoiset englanninkieliset versiot nelisen vuotta sitten. Ja tosiaankin on käynyt niin, että tietyt kuvat ja kohtaukset ovat oudolla tavalla jääneet pyörimään mieleen - en muista koska viimeksi sarjakuvan lukukokemus on ollut yhtä voimakas, että tämmöistä on tapahtunut. Olikin jo tullut mieleen, että pitäisi lukea sarja uudestaan. Nyt kun se rupesi tulemaan suomeksi, tarjoutui siihen oiva tilaisuus. Ja kun vielä painoväri on eri kuin jenkkiversiossa, katsoin että siinä on jo tarpeeksi syitä (kaksi!) tukea tämmöistä kulttuuritekoa ja ostaa suomiversiotkin hyllyyn (tai siis kaappiin, hyllyt ovat olleet armottoman ylitäynnä, jo vuosia).
Erityisesti olen ihaillut useiden ruutujen layoutia ja kuvakulmia. En tiedä, onko se Miyazakin elokuvantekijän silmää, vai mitä, mutta useat kuvat ovat kekseliäisyydessään niin hienoja, että pistää henkeä haukkomaan!
