Sunnuntai on päivistä ainoa, jolloin kuvittelen nykyisin enää koskevanikaan tällaiseen sarjakuvaan, ja syystä; vain keskeytyksittä on hyvä lukea maailmanluokan sarjakuvaa.
Olipa siis mahtavaa lukea ennestään tuttu tarina nyt, jos ei aivan fiksumpana, niin ainakin merkittävästi vanhempana kuin edellisen kerran. Sinänsä oli kiintoisa tunne ettei tarina avaudu uudella tavalla, vaan sen ydinsisältö oli mennyt jo aiemmin perille asti. Tarinan vain pystyi tulkitsemaan nyt hieman syvemmin.
Ajankohtaisuudessaan Nausicaä on kasvaneen ympäristötietoisuuden ansiosta erinomaisen hyvä valinta, toivottavasti korkealaatuinen ja kunnianhimoinen projekti on kannattanut siinä määrin, että jatkoa saadaan vastakin!
Kuudennesta osasta minulla oli hädin tuskin muistikuvia, mutta kuten totesinkin, tarinan perussanoma oli jäänyt hyvin mieleen. Tietyllä tapaa tämä osa onkin avain koko sarjaan, mikäli sen sellaista enää tässä vaiheessa sarjaa tarvitsee. Ja onhan tässä vauhtia vielä aivan mukavasti, kun tarina rullaan jännittävästi kohti loppunäytöstään!
