Emmä tiedä, eikös tää naissarjakuvasta vaahtoominen ole vähän niinkui tosi yhekskytlukua. Tosi passe. Jokaisella suomalaisella sarjakuva-aktiivilla tuntuu olevan joku osa tässä maailmassa ja Rojolalla on omansa.

Kun naisia sorretaan ja testosteroni virtaa, silloin kuvioon ilmestyy aina näitä akkoja. Miehet on miehiä ja naiset naisia, lakkaa akka jauhamasta!

Nimetkää edes viisi naisen tekemää sarjakuvaa jotka ovat olleet lukuelämyksiä, ei siis mitään pikkukivaa omaelämäkerrallista, vaan tarinoita.

Mutta jos lukee muun viestin tuon "tahra hameessa" kohdan ympäriltä, eikä erota sieltä yhtä lausetta erilleen huomaa, mikä on OIKEA mielipiteeni.

Tahra hameessa on sitäpaitsi ihan yhtä hyvä sarjakuvan aihe, kuin mies, joka muuttuu suuttuessaa vihreäksi jättiläiseksi ja ryhtyy rikkomaan taloja. Toinen tykkää toisesta, toinen toisesta.

Minäkö olenkin nyt se paha mies? Hä? Kaikki muut ovat asiallisia ja minä häiriköin huumorillani   8 (<- selvyyden vuoksi)?

Ei sillekään sitten mitään voi, mutta minusta sarjakuvat ovat sellainen aihe, mihin kannattaa suhtautua huumorilla. Minäkin olen pienen tehnyt sarjakuvan katon maalaamisesta. Wilpuri (sarjakuva hahmoni) maalasi kattoa, liukastui maaliin ja liukui persmäkeä alas. huikea spektaakkeli eikö totta. Toisaalta olen tehnyt sarjakuva, jossa kuljetus palvelu hakee toisesta ulottuvuudesta kadonnutta Mikki-rannekelloa. Kumpi on parempi? En minä tiedä. Jälkimmäinen on tuoreempi, mutta yhtä kajahtaneita sarjakuvia ne ovat molemmat, aikoinani olin niistä kovinkin ylpeä.

Mielestäni siis jokaisen kannattaa tehdä sitä, mistä pitää eikä miettiä on ko se suosittua. Jokaisen kannattaa myös lukea juuri sitä mistä pitää. Makuansa kannattaa koko ajan toki avartaa ja keinotekoisista rajoituksista kannattaa hankkiutua eroon.

Ja väittäisin, että monet naisten sarjakuvat joita olen nähnyt kertovat naiselle, mitä on olla nainen tässä maailmassa. Meille miehille se oitäisi vääntää rautalangasta. Emme me (ainakaan minä) sitä välttämättä tajua, jos asia kuorrutetaan "taiteella" ja vertauskuvilla. Joskus voisi koittaa tehdä asiasta ihan suorasanainenkin teos. Ehkä sellaisia jo onkin. En ole vain nähnyt.

Ja sitä, paitsi en minä lue sellaisiakaan sarjakuvia, jotka kertovat siitä, mitä on olla mies tässä maailmassa. En etsi syvällistä filosofiaa tai elämän totuuksia sarjakuvista tai elokuvista. Ne ovat minulle viihdykettä. Mielihyvän tuottajia.

Minäkö olenkin nyt se paha mies? Hä? Kaikki muut ovat asiallisia ja minä häiriköin huumorillani   8 (<- selvyyden vuoksi)?

En nyt kuitenkaan sanoisi, että häiriköit. Eivätkä kaikki muut ole aina tosiaankaan asiallisia. Katso vaikka "iso laimeeta".

Tapasi kärjistää ja yleistää, oli se sitten huumorilla tehty tai ei, saattaa ärsyttää ihmisiä. Millä tavalla yleistää, kysyt? No vaikka näin:

Meille miehille se oitäisi vääntää rautalangasta. Emme me (ainakaan minä) sitä välttämättä tajua, jos asia kuorrutetaan "taiteella" ja vertauskuvilla. Joskus voisi koittaa tehdä asiasta ihan suorasanainenkin teos. Ehkä sellaisia jo onkin. En ole vain nähnyt.

Huomaatko, miten tuo lausunto saattaa näyttää ennakkoluuloiselta?

Joka tapauksessa et ole toisiaan ainoa, etkä varmaankaan tarkoita pahaa. Älä nyt loukkaannu, mutta ymmärtänet, miten joku foorumin lukija, joka on käyttänyt merkittävän osan elämästään sarjakuvien tekemiseen voisi vaikka tuosta kommentista vetää herneen nenään?

Niin, ja yhdyn Rautkorven kommenttiin Rojolan natsiheitosta. Aika pahaa tekstiä. Mutta tervetuloa foorumille, roju! Ollaan ihmisiksi, jooko?

EDIT: Typo

miehille suunnattu viihde on miehisen maailmankatsomuksen, miehisten kokemusten ja miehisten toivekuvien läpitunkemaa. Mistä lukemasi sarjakuvat sitten kertovat, marsilaisten hermafrodiittien elämästäkö? (Tuo oli huumorilla höystetty kärjistys.)

Luupäät ja Nausicaä ovat eräitä aivan lemppari sarjakuviani. Ne eivät kerro miehestä tässä maailmasta, vaan naisesta/tytöstä, joka yrittää kantaa taakkaansa miesvaltaisessa maailmassa. Minusta naishahmoista pitäisi tehdä enemmänkin vastaavia tarinoita. Ne ovat usein hyviä ja tulevassa sarjakuvassanikin päähenkilö on nainen. Kohtaamistani naispiirtäjien vastineista vain on usein (EI AINA!!!!) puuttunut ympäriltä mukaansa tempaava tarina/seikkailu.

Daredevil/Hämis kertovat kyllä nykymiehestä, mutta mukana on kuitenkin mukaansa tempaavaa seikkailua ja jännitystä. Minä pakenen sarjakuviin, elokuviin ja kirjoihin tylsää arkea. Siksi pidän sarjakuvista, joissa vaeltavat suuret samuirait, supersankarit lyövät pahiksia, sci-fi mömmöt hyökkäävät ja hulvattomat örkkimörkit tanssahtelevat nuotion äärellä ja soittavat nokkahuilua... Arkirealismi sarjakuvassa uppoaa minuun vain silloin tällöin (Linnut ja Meret on hyvä ja Kivisyli pitänee ostaa myös).

Ja Otolle vielä (mitenkäs me taas olemme eri leireissä  ), että en minä loukkaannu. Siksi ehkä olenkin varomaton sanoissani, koska en ota enää kritiikkiä tai huumoria itseeni kovin helposti. Joskus otin, ja siitä oli vain harmia. Nykyään viljelen ns. huumoria ehkä vähän arkaluontoisissakin asioissa. Yritän parantaa tapani.

Nyt kerron teille salaisuuden. Harrastan elokuvien tekoa. Unelmani on tehdä joskus elokuva, jossa nuori tyttö suljetaan mielisairaalaan siksi, että hän on erilainen, eikä halua elää nyky-yhteiskunnan standardien ohjaamana. Päähenkilönä voisi olla miespuolinenkin henkilö, mutta sitten se ei olisi enää niin koskettava ja vetoava. Minuun ainakin naisen kärsimys on paljon liikuttavampaa, kuin miehen. Sovinismia kai sekin.

Ehheh, aivan varmasti Roju pystyy palattuaan tarkentamaan tehokkaammin itsekin - mutta jottei sillä välin enää useampien tarvitsisi lietsoa itseään vallan yltiönärkästykseen, niin käykääpä vilkaisemassa tarkemmin: ei siellä syytetty sinänsä ketään natsiksi, vaan taivasteltiin vain sitä, miten täällä joidenkin "naiskäsitys on vaikuttanut olevan melkein samalla tasolla kuin esim konsanaan uusnatseilla" (oma rautalanka-parafraasini)...  Vieno ero? Etenkin kun sen jälkeen aihe tarkennettiin siihen naissarjakuvavihamielisyyteen?

Ja käsi sydämelle: olisiko moiseen annettu ihan pikkuisen syytäkin, enemmän tai vähemmän "huumorilla":

Älkää antako hyvät ihmiset naissarjakuvan hämätä itseänne. Se että siinä kerrotaan rehellisesti omista asioista, ei vielä tarkoita että se on taidetta. Akat vaan tykkää ruikuttaa asioista.

Asia ei johdu siitä, että olisin naisvihaaja... päin vastoin minä pidän naisista oikein kovasti ( ), mutta jostain syystä useimmat omituiset tuherrukset joissa ei edes tekstistä meinaa saada selvää ovat osoittautuneet naispiirtäjien tekemiksi.

myöskään minä en ole naisvihaaja. Itseasiassa pidän naissarjakuvasta samoista syistä kuin pidän kehitysvammaisten taiteesta.

Ei nyt jaksa alkaa enempiä kaivelemaan, mutta mieleen muistuu myös jotkut erilliset hehkuttelut joidenkin naispiirtäjien ulkonäöllä. Nämä olivat epäilemättä syntyneet hyvinkin viattomissa/syyntakeettomissa() fiiliksissä, mutta heti edellä mainittujen perään luettuina niiden sävy saattoi korostua epäilyttävästi? Ja pursusihan tässäkin säikeessä heti lisää Isoja Laimeita seinän raoista.

Sitä paitsi Rojun alleviivaama varsinainen Pointtihan täällä ehdittiin jo allekirjoittaakin: jotkut myöntävät oikeasti erottelevansa tytöille ja pojille sopivat aiheetkin toisistaan, ja vieläpä tykkäävänsä naispiirtäjistä enimmäkseen vain silloin kun jälki on lähellä miesten vastaavaa. Eikä siinä sinänsä mitään, makuasiathan ovat sitä ihteään - mutta hivenen kyllä sääliksi kävisi jos maku rajoittuisi niin yksipuoliseksi. (hei: Sienkiewiczin Elektra Assassin on yhtä hieno kuin Åsakin... ja tietty täysin eri tavoilla)

Vielä pari pikakommenttia, eikä millään pahalla:

ensimmäinen naiskommentti:
Itse olen anti-feministi

Hmm? Olin kuvitellut feminismin ajavan tasa-arvoa (eikä esim naisvaltaa, saati tasapäisyyttä)

Olenhan vain sovinistinen natsisika ja naisvihaaja... minkä minä sille voin.

   Älä toki heitä kirvestä kaivoon, vaikka muka olisitkin; ainahan sitä voi yrittää kehittää itseään. Liittyä vaikka johonkin opintopiiriin ja alkaa tarkkailla asenteitaan ja käytöstään ja

Vieno ero?

Totta, mutta Rojola teki suht' monoliittisen yleistyksen koko foorumin mielentilasta, implisiittisesti tuomiten esimerkiksi sinut ja minut. Tällaiselle olen allerginen.

Mutta kyllä, halveeraavia juttuja on heitetty. Tosiasiassa uskon, että näitä ärsyttäviä kommentteja laukoo pieni mutta äänekäs vähemmistö. Suurin osa käyttäjistä vaikuttaa enimmäkseen tolkun ihmisiltä.

Tosiasiassa uskon, että näitä ärsyttäviä kommentteja laukoo pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Au.

Jukka, rauhoitu.