Vähän tuntuu turhalta laittaa 80-lukua kronikoihin.. Missä menee raja 90-lunussa..

Sen verran hitaasti noita kronikoita julkaistaan, että ollaan koko ajan etäämmällä alkuperäisesta julkaisuhetkestä. Kun kronikkasarja alkoi vuonna 2003, oli eroa 32 vuotta, nyt jo 38 vuotta ja ero vaan kasvaa. Vaikka näitä on divareissa vaikka kuinka paljon, niin aina on niitä hankalia numeroita. Kronikka on helppo keino hommata itselleen kaikki, alati vanhenevat, tarinat.

Melkein. Sillä ranskalaisessa ööö draama? romanttinen komedia? No elokuvassa Kolme ystävää - trois amies on aivan loppupuolella bande dessinee olennaisesti kun yksi ystävistä ei enää sutiseeraa ystävänsä miehen kanssa vaan kun kuvataiteita ei meinaa millään päästä opettamaan tekee sarjakuvaa ja sitten kustantajan kustannustoimittajan kanssa syttyykin... Joo, taitaa se olla fantasiaelokuva.

Ranska on vänkä maa. Se että on termi cinq à sept kertoo kaiken.

Sitten viime kommenttien on maailmalla jäänyt useampi kirjailija kiinni ns tekoälyn käytöstä, osa kun se hiton prompti jää julkaistuun tuotteeseen, mutta ennen kaikkea kun tuli kahdesta suunnasta yhtä aikaa.
Aiemmin maineikas taho 60 minutes on toki ihan hiljan kärsinyt poliittisesta sensuroinnista Trumpin hallinnon toimesta mutta tämä tuore osionsa taidemaailman jakautumisesta AI " taiteen" osalta pukee tekoälyterminaattorille kivan keisarilliset vaatteet.
Tuossa Youtube pätkässä olen eniten samaa mieltä sarjakuvantekijänäkin ansioituneen Molly Crabapplen kanssa ( tiedän ettei ole "oikea" nimensä) ja kummaksun MOMAn entistä johtajaa sekä tekoälytaiteilijaksi itseään tituleeraavaa. Tämä taidekriitikko on tietysti oikeassa 90% kaikesta on ollut, on ja tulee olemaan paskaa.
Tietenkin jos kopioi ja varastaa suoraan todennäköisyys että valikoi siitä 90%sta ja tuottaa sitä itseään lisää on ihan perusmatematiikkaa.

Syy miksi teknologiafirmat ja media omaksuvat AIn on jo käyty läpi, raha ja kunhan sitä ei tarvitse maksaa suorittavalle portaalle.
Eilen kävin Ateneumissa kun oli Dark Ateneum ja olin aivan Kaarina Hazardeina kun olin "mikä Magnus Enckellin herääminen? Koskaan nähnyt tai kuullut" mutta kun törmäsi tuttuun sarjisväkeen ja kuuli kuinka meillä entisestään rahahanoja väännetään kiinni.
Kun tarpeeksi tiputtaa valtionavustuksia mennään alle alimman myönnettävän rajan ja kas, silloinhan sitä ei tarvitse maksaa ja taas säästetään lisää.

Näin saadaan minimoitua taiteeseen käytettävissä oleva raha koska laite, teknologia, tekoäly korvaa sen
Saadaan vähennettyä määrää, mutta ei sitä 90%/10% suhdetta. Oma hypoteesi on että paskan määrä kasvaa.

Mesenaatti on harvinainen olento, kaikessa taiteessa mutta sarjakuvassa eritoten.
Kyse ei ole edes tuon 60 minutes jutun " kone ei tunne" kuviosta. Kun on viime aikoina taas piirtänyt enemmän huomaa ettei tarvitse tekoälyn apua että sormia on väärä määrä ja että ruudusta toiseen jälki vaihtuu ihan liikaa. Mutta miten suojautua siltä että oma 90+% paska ei kierrä tekoälypromptin kautta?
Kiinnitin huomiota katsoessa Black Phone 2 elokuvaa lopputeksteihin.
Juridinen pieni präntti sanoi mielestäni " tällä materiaalilla ei sitten saa opettaa tekoälyjä"
Yksittäiset sarjakuvantekijät on omillaan mutta entäs etujärjestöt?

Zagorin uuden tulemisen myötä innostuin lukaisemaan autenttisia 1970-luvun pokkareita. Lapsena noita tuli luettua joskus paremman puutteessa, mutta ei oikein silloin iskenyt. Eikä iskenyt vieläkään. Tarinat ovat pääsääntöisesti uskomattoman kevyttä höttöä, ja on vaikea uskoa niitä Segio Bonellin kirjoittamiksi, joka sentään Texin parissa on kirjoittanut monia komeita ja kunnianhimoisia tarinoita. Lapsena ei tullut mieleenkään edes miettiä sankariparin seksuaalista suuntautumista, mutta ainakin näiden tarinoiden perusteella Zagor ja Chiko (nimi taisi olla juuri noin kirjoitettu, kun se näissä uusissa Tex & Zagoreissa on muistaakseni Cico) ovat ihan ehta homopari. Siis paljon enemmän kuin esimerkiksi samoja vihjauksia kohdanneet Tintti ja Haddock tai Asterix ja Obelix - siellä sitä asutaan metsän siimeksessä ihan kahdestaan, ja toinen on pukeutunut oikein miehekkaäseen ja ihonmyötäiseen asuun, joka tuo mieleen jopa Tom of Finlandin. Lisäksi ainakin kahdessa tarinassa Chiko pukeutuu naiseksi. Ja kun kaupunkiin mennään, niin naisiin ei luoda silmäystäkään eikä heistä käytännössä edes puhuta. Näissä uudemmissa tarinoissa on ainakin tähän vaikutelmaan tehty pesäeroa, kun Cicolla on perhe. Jossain välissä Zagor on vanhoista tarinoista poiketen kehitellyt itselleen myös yliluonnollisia kykyjä.

Dark Ateneum on mainio.
Kyllä, on " vain" värityskirja mutta veikkaan että taidemuseo on tästä onnessaan.
Tai siis kuten takakansi sanoo " pastissivärityskirja" mutta kohdeyleisö löytänee teoksen koska toisin kuin luullaan se metallin ja goottiestetiikan väki on suurempi museoiden ja taiteen kuluttaja kuin ns tuulipukukansa ( kiitos oikoluku tuulipukukana olisi vielä jyrkempi ilmaus kuin tavaramerkkimäinen ylenkatseeni)
Olisi kieltämättä ollut hauskaa jos JP Ahonen olisi jatkanut kannen Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti teoksesta versioitua Lemminkäiselle väriä takakanteen Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla teoksella. Purren olisi voinut vaihtaa vaikka kelluvaan raatoon, mutta pitää sen leipätekstin johonkin mennä.
Jaan kannan

Taide kuuluu kaikille - myös niille, jotka omistavat värikyniä vain mustan eri sävyissä.

Omia suosikkeja ovat tietty Bli aktiv - Boxa! , Haavoittunut demoni, Lavalle ja Démasquée.

Toiseen osaan riittää taidetta jahka kansainvälinen yleisö, tässä on englanniksi myös, löytää tämän.
Eilen tuli hankittua kolme yhteistalouden nimissä.

Jävla bra.