Olen lukenut Michael Farrin Tintin a-z -teosta (englanniksi 2024). Sanakirjamaiseen julkaisuun on valikoitunut sekalainen joukko erilaisia selitettyjä asioita arumbajoista Zorrinoon. Osa on selkeästi albumeista löytyviä, osa, kuten suudelma tai vankila, kokoavia juttuja.

Erityisesti silmään tarttui hakusana 'ohjauspyörä'. Kun Päämääränä kuu -alpparia valmisteltiin painoon, Hergé antoi studioille tarkat ohjeet ja lähti itse lomalle. Kun hän palasi töihin, niin alkoi melkoinen kalabaliikki. Kannen viimeistellyt Bob de Moor oli unohtanut avaruusraketille ajavasta jeepistä ratin! Castermanilla painotyöt olivat edenneet pitkälle ja makuloitavaksi olisi mennyt iso määrä albumeita, jos virhettä olisi ryhdytty korjaamaan. Niinpä raketille mennään ratittomalla jeepillä.

Farr hieman ihmettelee, että Hergé ei myöhempiin painoksiin korjannut virhettä. Edelleenkin ohjauspyörä puuttuu Tuhatkaunon ohjaamasta autosta.

Olisi hauska nähdä ihan omin silmin Fantom-lehtiä, koska se kertoisi miten paljon suomalainen Kippari-Kalle eroaa tai ei eroa alkuperäisestä julkaisusta, mukaan lukien leikkaukset ja taitto. Myös muidenkin sarjojen kuin Kingin osalta.

Muut Kingit ovat juuri niin kuin Sampsa sanoi:

Dell Four Color 310 (1951).
sivut 3-20: Murhaajia aavekaupungin kaivossa.
sivut 20-52: King ja Musketööri. KK 6/55:ssä julkaistiin sivut 34-52. Sivun 34 ylin rivi korvattu otsikolla ja näppärällä johdantotekstillä "King on päässyt muskettisoturiksi pukeutuvan omituisen miehen jäljille" jnejne.
Todella huono suoritus. Tästä tulee mieleen mykän filmin ja jännityslehtien onnettomat jatkokertomukset. Cliffhangerissa sankari jää sidottuna lukittuun tyrmään, jonka lattialla savuaa pommi ja pelastuminen on mahdotonta. Seuraava jakso alkaa muitta mutkitta: "Selviydyttyään tukalasta tilanteesta..."

Kadonnut lentäjä KK 2/53 ja Otter Creekin kostaja, KK 8/53 eivät ole peräisin ainakaan Kingin nimellä julkaistuista Dellin lehdistä. 

Zane Greyn juttuja julkaistiin Dellin sarjassa kyllä muutoinkin. Sellaisia otsikoita kuin "Zane Grey's Ambush", "Zane Grey's The Ranger",  "Zane Grey's The Drift Fence" (a gripping story of the hard fighting west, packed with blazing action and romance) ja kannessa nyrkit puhuvat.

Grand Comics Databasessä Fantom 12:ssa olevan tarinan pituudeksi on merkitty vain 15 sivua kun Jari kirjoitti sen olevan Kippari Kalle 11/1953:ssa 17 sivua.

Kirjoitin että suomalaista versiota on leikelty matkan varrelta. Kyllä se sama versio varmaan on.

Ohjelma löytyi sieltä internetsystä ja useammasta näyttötaulusta. Muiden festarien tapaan osa siitä on informaatiota ja joka pitää hankkia salatieteiden ja ihmisuhrien avulla.
Diginäyttöjä oli kyllä mutta muuten sitten navigoinnin hoitaa kunkin älypuhelin.

Hintoihin vaikuttaa kaikki edellä mainitut asiat ja mistä ostat enkä puhu pärstäkertoimesta. Samalla tuotteella samassa kunnossa on monta eri hintaa. Normaalisti se 2-6€ haitari mutta samalla olen nähnyt niitä+10€ hintaeroja ihan laillisilla toimijoilla.
Yhäkin hankin itselleni mieluummin osaamillani alkukielillä ja suomeksi niitä joihin kielitaito ei riitä tai jotka ovat minusta tuettavia suomalaisia.

Piraattien myyjä sai kyseistä syystä lähtöpassit tapahtumasta, liittymäkauppiaat saivat myös ruotuun palautuksen hekin. Minuakin eräs arvostamani tuttu väitti tänään artistiksi. Osasi mennä siis ihoni alle.  Itse uskon että tapahtuma nostaa myyntiä ja kotimaisen kun sarjakuvan näkyvyyttä.
Kuten kaikki, se ei tapahdu kvartaalissa. Ei edes vuodessa parissa.
Vuoden ja viikon päästä Comic Con palaa Pasilaan messukeskuksen, tosin sinne "isolle" puolelle. Jos paikan vakiintumisen ja muutaman vuoden (2030/2031?)jälkeen palataan ja katsotaan kumpi ärisevä keski-iän ylittänyt setä on oikeassa?( Sillä se on tärkeää)
Sillä ihan kuten moni " uusi" tekijä on tehnyt hommia 15 vuotta sama tässä.
Konsepti on uusi, mutta vaikkei paikan päällä ollut kuin ne digitaulut niin tapahtumalla on ollut jo hyvän tovin digitaulumarkkinointia mm Helsingin päärautatieasemalla.

Jos YouTube välinearvo tuo sarjakuvan pariin väkeä, hyvä. Jos Comic Con ,hyvä. Jos se että lapsen/lapset voi jättää sarjakuvaseran pisteelle piirtämään siksi aikaa että joku jonottaa vampyyripäiväkirjojen (?) staralle ja tämä ruokkii tulevaisuudessa sarjakuvaa, hyvä.

Useampi myyjä sai käsittääkseni, ja olen tunnetusti ollut ennenkin väärässä ja arvaillut menemään, vähän huonomman myynnin kuin viime vuonna Tampereella mutta kukaan ei tunnustanut että takkiin tuli ropisten. Vaan että reissu kannatti, tuli muutakin kuin näkyvyyttä.

Itse ehdin viilettää ympäriinsä, diggasin Lady Loki tankotanssia, juttelin tuttujen kanssa, puutarhuroin, nolasin tuttuja ja tuntemattomia itseni lisäksi, ostin lisää sarjakuvaa ja tein pari haastattelua.

Oma kokemus jäi plussalle. Järjestelyissä on tietty parantamista, mutta toistaiseksi vaikuttaa että on se terveempi suhtautuminen: ei tehdä samoja virheitä. Uusia, kyllä, mutta edes yritetään parantaa edellisestä.

Hyvin tänne mahtuu. Ihan kuten musiikin saralla on tilaa RSOlle, oopperalle, Tauskille, Puntalalle, kirkkokuoroille, Hellsinki Metal festille ja lavatansseille on hyvä että sarjakuvalle on erilaisia häppeninkejä. Monelle se on että miten kakkua voi riittää kaikille missaten sen miten osaa kakku kiinnostaa vähemmän kuin intialainen keittiö ja toisilla kakku ei ole laktoosin ja keliakian takia valinta. Nuoruudessa kasvissyöjä sai tyytyä jääsalaatin lehteen ja porkkanaraasteeseen ja osan mielestä siihen olisi hyvä palata siitäs saivat henkisesti. Itse en kantaa jaa vaikken ole millään määreellä muuta kuin sekasyöjä vankalla lihapainotuksella.

Itse en vieraista löytänyt firmojen "brändituella" olevia tekijöitä. Niitä joilla on sivuhinta ja salassapitosopimuksia ja joskus rojaltit kylläkin , mutta jos värittäjä/editoria ei lasketa niin kaikilla on noiden lisäksi ihan omia itse omistettuja ja luotuja sarjakuvia, useimmilla enemmän kuin " brändituettuja".

Eipä silti, kelpo pino luettavaa muutama originaali pitää tämän vänttyrän tyytyväisen puolella.
Jos ulkomaiset sarjisvieraat valitaan yhtä hyvin kuin kahtena edellisenä vuonna valun ensi vuoden tapahtumaan jos henki pihisee. Jos ei niin sama kuin Tampere Kuplii Oulun, Helsingin ja Turun sarjisfestareissa jos siellä on niitä tuttuja/vieraita joiden takia viitsii raahata ruhonsa paikalle, muutoin viettää elämää.

Ensinnä kiitos Kyöstille ja muille kotimaisen puolen onnistumiseen myötävaikuttaneille. Me ARTISTIT tosiaan päästiin ilmaiseksi. Ja minäkään en ymmärrä miksi hankitaan vieraita ja järjestetään haastatteluja ja muuta ohjelmaa, jos niistä ei kerrota kävijöille. Että missä mitäkin milloinkin tapahtuu? Outo konsepti!

Tämän Comic Conin suhteen harmitti eniten kuitenkin korkeat hinnat. Olisin ihan oikeaa sarjakuvaa ostanut, mutta oli niin hulvattomasti hinnoiteltu.

Mietin kanssa tuota. Ilmeisesti Alvin korotus (se 10% -> 14%) tuntuu tässä, dollarin kurssia en ole nyt seurannut. Ehkä Diamondin kaatuminenkin saattaa vaikuttaa? Tai se että amerikkalaiset painattavat Kiinassa ja siihen ulkoistamiseen tullit nyt iskevät? Joka tapauksessa vaikkapa uusien brittialbumien hinnat ovat selkeästi nyt karanneet kauas. Importtien hintoja kun katseli, niin käännössarjakuva (esim. Jalava) alkaa vaikuttaa erittäin kilpailukykyiseltä, osin jopa halvalta (B.D. -sarjan albumit).

Itse en oikein jaksa uskoa siihen että näistä kinkereistä juuri vetoapua kotimaiselle sarjakuvalle koituisi. Comiconin kävijät ovat tähtiesiintyjien perään ja se pieni prosentti joka heistä sarjakuvaa kuluttaa ei oikein ymmärrä sellaisten juttujen perään mitä meillä tehdään. Siis että tehdään sarjakuvia ihan omiin tarinoihin ja ilman Disneyn, DC:n tai Marvelin bränditukea. Tämän sanon siis sillä kokemuksella mikä karttui istuttuani 4+4 tuntia yhteispöydässä lauantaina ja sunnuntaina.
Paremmin tekevät kauppansa tekoälyllä disainatut julisteet, vahvasti piraateilta haiskahtavat mukit ja t-paidat, fan-art jne.

Poikkeuksena edelliseen, oli hieno todistaa YouTubesta tuttujen Sarjismiesten lavahaastattelua. Pääsivät starailemaan. Hannu ilmeisesti myös myi yhteispöydässä lehtiään ihan mukavasti. Lauantaina pari tyyppiä tuli minultakin jotain ostamaan, kun oli nähnyt viimeisimmän kirpparivideoni. Eli, jos kuka onnistuu hankkimaan somessa riittävästi seuraajia, voi sitä hyödyntää juurikin Comic Conin tyylisessä tapahtumassa. Mutta on selvää, että tämä mahdollisuus on kuitenkin vain muutamalla suomi-tekijällä, ja joka tapauksessa Comic Con ei siinä vaiheessa uraa enää juuri tulonmuodostukseen vaikuta.

Kohta kohdetta päin, mutta kyllä tämä on nimestään huolimatta populaarikulttuuri tapahtuma.
Ne siviilit ovat myös etu joskus.
Valtaosa heistä ei ikinä muuten tulisi esimerkiksi sarjisfestareille. Heille siellä on samanverran kuin minulle herätysjuhlilla.
Mutta käymällä Comic Con tapahtumassa joku voi bongata että sarjisfestaritkin on ja se mikä mikä tuli hankittua Finnish Comics artists pöydästä kun Don Rosa jono oli jo täynnä olikin parempi kuin luulisi.

Myös kalleus on pätevä argumentti. Jos en huomioi matkustus ja itse lippuja ja pakollisia ruokakuluja kahdessa päivässä viuhdotaan siellä kahdensadan euron kalliimmalla puolella.
Niin setämiehet ja tätinaiset asian ratkoo.
Ja toisin kuin useimmat täällä avautuvat minä ja Darth Mika ja Veli taidettiin itse ostaa liput eikä tulla jonkun tahon vaparilla.

Mene ja tiedä voihan tässä joskus olla joku näyttelijä tjs vieras joka minuakin kiinnostaa jonain vuonna, isoin täky on sarjisammattilaisvieraat ohjelmien.

Kohta messukeskuksen kevyelle betonilattialle.

Kyllä vain lipun hankin ihan selvällä pankin bittirahalla, mutta koska haluan itselleni aina muiston, niin piti jäähallilla käydä hakea paperi-lippuni...tuohon hakureissuun sit kanssa hurahti kaikkea kivaa kommellusta.

Muuten se kädessä pidettävä hihna-härpäke siellä Comic Conissa. Se oli mulle vähän löysä ja otin sen kädestä pois ja vähän kirisitin...kiristin liikaa ja hihna ei enään mennytkään käteen ja sitä ei saanut löystytettyä...hihna meni sitten Conin ajan taskussa...kertaakaan ei sitä kysytty, mutta olinkin koko ajan messukeskuksen sisällä.