Amerikkalaisen sarjakuvan kulmakivi, monille enemmän pahassa kuin hyvässä, Warnerin alaisuudessa toimiva DC comics ( os National comics /National Allied/NCP) jonka katsotaan enemmän tai vähemmän aloittaneen pulp-sankareista johdetun genren, supersankarien lajityypin.
Vaikka kyseistä sarjakuvan alalajia väheksytään painottamalla sitä ala osuutta alalajissa on DC comics yhtiönä toiseksi suurin Yhdysvaltain sarjakuvamarkkinoilla ja yhdessä kilpailijansa, Disneyn omistaman Marvelin, kanssa vastaa noin 70% alan myyntiä.
Mutta ongelmaton ei DCn suosio ole.
Sillä on mittava sarjakuvahistoria ja erittäin pitkään sillä oli yksi alan kehnoimpia uudelleenjulkaisuohjelmia. Aikoinaan kahdella isolla Marvelilla ja DCllä oli mustavalkoista puhelinluettelo tyyppistä halpaa julkaisulinjaa, Marvelin Essential ja DCn Showcase Presents jotka ovat saaneet kirveestä mutta 2013 Marvel lanseerasi Epic collections sarjan.
Värijulkaisu pehmytkantisena joka nopeasti saavutti keräilyjöiden suosion.
Monille kukkarolle sopivampi tapa omnibuksiin ja erilaisiin kovakantisten masterworks tjs vertautuva klassikko sarjojen tai vaikeasti kerättävien sarjakuva" juoksujen" julkaisusarjojen vaihtoehto.

Tällaista DC comics ei saanut aikaiseksi.
Ennen vuotta 2024.
Marraskuun viides 2024 ensimmäinen sarjan osa, Batman: Year One & Two julkaistiin sangen osuvasti DCn nauttiessa 1980-luvun jälkeen lisänimestä " the house that Bat built"
Monien julkaisukertojen jälkeen Lepakkomiehen uuden nousun ajan eräiden suosituimpien julkaisujen valinta aloitukseen on taloudellisesti ns varma nakki.
Taiteellisesti myös melko lailla koko lihaa omaava koska vuosi yksi on laajalti SE Lepakkomiehen syntytarina jota Frank Millerin ja David Mazzuchellin jälkeen on toistettu niin sarjakuvien sivuilla kuin elokuvissa.
DCn ei niin luotettava tausta uudelleen julkaisujen johdonmukaisuudessa ja sarjan kestävyydessä ei vielä herättänyt luottamusta.

Mutta formaatti on toistunut ja mallintaa kuten tuo ensimmäinen teos. Se tarjoaa ~ 500-600 sivua kronologisesti esittäen työt viitekehyksessä josta monet käyttävät sivistyssanaa konteksti.
Se miksi tuo viitekehys on tärkeää on miten se näyttää millaisina aaltoina sarjakuva eli ja muuttui jos muuttui. Mainittu Year One, Vuosi Yksi on meilläkin usein julkaistu oman lajityypinsä merkkityö.
Ja se oli yksittäisistä lehdistä koostuva tarina.
Kun sen lukee muiden vuosina 1986-1987 yhteydessä ymmärtää miksi se on saavuttanut asemansa. Tarinat ovat hyviä, oivallisiakin, mutta ero on kuin kesken firman kesäteatteriryhmään tulisi välillä Seela Sella, Jani Volanen ja Vesa Vierikko jotka sitten poistuvat takavasemmalle ilman Shakespearen näyttämöohjetta " karhun jahtaamina".

Yhtäkkiä monia aiemmin vaikeasti saatavilla olleita sarjoja ja kokonaisuuksia on sivumäärään nähden edullisesti saatavilla. Väreistä ja paperista ei omissa kappaleissa ole tingitty. Osa sisältää aikaisemmin omnibuksista poisjätettyä materiaalia kuten Wonder Woman DC Finest sisältämiä Wonder Women of history jotka toki ovat wanhahtavia mutta eräänlainen 1940-luvun Maria Pettersson Historian Jännät Naiset sarjakuvana.

Eikä siinä vielä kaikki, kuten Simo ( vaatehuoneelta) sanoisi. Vaikka monet ovat laskelmoituja täsmäiskuja, ajoitettu tukemaan oman mediaimperiumin agendaa ja elokuvien, television ja suoratoiston ajoituksia laskutikku kyynisesti ojossa ( jota itse arvostan, sarjakuvaelokuva jonka traileri päättyy " lue sarjakuva" inserttiin on parempi minusta) niin joku on ymmärtänyt DCn valtavan arkiston arvon.
Ja julkaisevat myös teemakokoelmia. Keräten antologia lehtien harvinaisuuksia paketeiksi.
On War, Horror ja Science Fiction ja tätä kirjoittaessa tuloillaan Western eittämättä jossain vaiheessa myös Romance
Sotaa käsittelevän War : the Big Five Arrive on Kanigher Kuvert laatua mutta tietenkin Kersantti Kivi, Sgt Rock ja Easy company saavat oman julkaisunsa.

Itselle vähemmän mieluisia ovat DC Finest Event jotka kokoavat näitä " koko sarjismaailmamme menee mullin mallin lue kaikki osat!*" joiden taso on... vaihdellut. Vaihdellut todella, todella paljon.
Mutta lukijan kannalta erinomaisesti koottuja paketteja.

Suomeksi näitä on turha odottaa. Markkinat eivät tällä hetkellä sitä tue. Mutta alasta ja lajityypistä kiinnostuneille on hyvin kuratoitu ja toteutettu sisältö tähän asti. Paksut albumit toki vievät enemmän hyllyiltä tilaa mutta omasta mielestäni parempi vaihtoehto kuin DCn verkkosarjissovellus DC Infinity. Muoks. Kiitos ns oikolukuohjelma , kyseessä DC Universe Infinite

Löytyvät kaikista hyvin varustelluista sarjakuvakaupoista kuten esimerkiksi Turun Sarjakuvakaupasta ja Rosebudista. Toki myös internjetin ylikansallisten riistokauppojen verkkosivujen kautta jokin Posti voi hukata pakettisi.

Webtoon, miten se eroaa webcomicsista? Kuvia peräkkäin. Mikä siinä on sitä "toonia"?
Ainakin toi Hooky oli ihan vaan nettisarjakuvaa. Lehteä siitä ei saa muuten kuin tosiaan painamalla se lehdeksi. Tosin onko pokkari sitten lehti?

Timo

En tiedä ajatteleeko kukaan sarjakuvien lukija tai keräilijä enää noin. Joskus viime vuosisadan puolivälin jälkeen sekä vuosituhannen vaihteessa oli hieman tuollaista mentaliteettia havaittavissa.

Et tu Reima: optimisti.

Paul Jenkins vaikuttaa mielenkiintoiselta hepulta. Lieneekö hänen kirjoittamaansa Hellblazeria julkaistu meillä?

Muistaakseni ei, vaan sieltä 2000-luvun alkupuolelta Hämähäkkimies lehteä ja ehkä Darkness sarjakuvaa.
Inhumans ja Sentry on hyviä mutta en ainakaan ole tietoinen onko julkaistu på finska.

Yhäkin: meillä ei juuri julkaista sarjakuvaa jos ei ole Don Rosa.

Paul Jenkins vaikuttaa mielenkiintoiselta hepulta. Lieneekö hänen kirjoittamaansa Hellblazeria julkaistu meillä?