Yllättäen löysin kirjastosta Thompsonin uusimman: Ginseng Roots, omaelämäkerrallinen/dokumentaristinen teos nimensä mukaisesti ginseng-juurista, lukaisin puolet yhdellä istumalla ja pidän lukemastani, piirrosjälki on edelleen mestarillista ja tarinan kuljetus virtaa myös ilman ruutujakoa. Tarina kattaa aika ison ajanjakson ginseng-juurien historiasta alkan ja aika isoissa teemoissa pyöritään siinä ohessa.
Suosittelen.

James Tynion IV on ollut AFP:n haastateltavana ja kertomassa kauhusarjakuvan uudesta tulosta.

Horror comics boom in our age of anxiety

Cinebook julkaisi Complete Collectionin osat 4-6 yhtaikaa, joten nyt on yli 150 sivua extroja luettavana.

Eikä siinä vielä kaikki. Adlibriksen mukaan Egmont julkaisee Lucky Luke uudet seikkailut 20: Dakota 1880 helmikuun 11. päivä.

Albumi on saanut varsin hyviä arvioita:
https://www.babelio.com/livres/Appollo-Un-Hommage-a-Lucky-Luke-par-Dakota-1880/1924839/critiques/4799017?id_edition=2496046

https://www.bdgest.com/chronique-13103-BD-Lucky-Luke-vu-par-Dakota-1880.html

Sain nyt käsiini tämän Dakota 1880:n ja voin allekirjoittaa kaikki yllämainitut arviot. Jos Bonhommen Lucky Luket tuntuivat erilaisilta, niin Dakota 1880 lisää kierroksia ja tuntuu joltain aivan muulta kuin normaali Lucky Luke. Haluaisinko lukea monta tälläistä albumia peräjälkeen? En, mutta yksittäisen one-shottina tämä toimii loistavasti.

Joe Maneely, syntyi sata vuotta sitten 18.02.1926 Joseph Maneely nimisenä Pennsylvaniassa.

Maailma oli erilainen, Skotlannin puolla oli tehty ensimmäiset TV lähetykset ja kieltolain keskellä yhdeksän vuotias Jack Kirby ei vielä ollut ammattipiirtäjä.
Hän oli jo nuorena myös innokas piirtäjä ja hänen sarjakuviaan julkaistiin katolisen koulun lehdessä.
Tämä ura tosin alkoi toden teolla vasta kun Maneelyn asepalvelus päättyi 1948.

Hän piirsi paljon ja nopeasti. Ja kuten amerikkalaisen sarhakuvan kultakaudelle sopii kaikkea. Huumoria, sotaa, kauhua, romantiikka, scifiä, seikkailuja.

Ja kun nimi on Maneely voisi luulla maneeria mutta hän tuntui olevan kameleonttimainen. Sovittaen piirroksensa tarinan tyylilajin mukaan.



Nopeus oli valttia, kuten Maneelyn lähimmät kollegat John Romita Sr, Steve Ditko ja Stan Lee muistelivat olivat miehen piirrokset vapaita luonnoksia, ympyröitä ja tikku-ukkoja joihin Joe Maneely puhalsi hengen tussatessaan.

Kuten suurissa tarinoissa Maneelyn kannalta oli hyvä että paitsi taitonsa myös oli kustantajan sukulaisen ja käsikirjoittaja Stan Leen ystävä. Nähtävästi myös" helpompi luonne" kuin esimerkiksi Jack Kirby.

Mutta Martin Goodmanin ohjastamalla Atlas kustannuksella ei mennyt hyvin. Jakelupuoli oli käytännössä kilpailijan DC Comics firman käsissä ja firman taloutta oli hoidettu muutenkin luovasti. Sovellettiin samaa talousohjelmaa kuin nykyään: suorittava porras saa mennä.

Kesäkuun kuudennen päivän juhlat olivat kosteat. YT oli vieras termi mutta nuoret sarjakuvantekijät joivat näitä potkuja siedettäviksi. Joe Maneely oli kuuleman mukaan hukannut lasinsa, siis silmälasit, jo edellisenä iltana ja humalassa aamuyöllä vaihtoi vaunua maanalaisessa. Pudoten liikkuvien vaunujen väliin ja kuolleen.



Valittava ikävä tapaturma jossa voi nähdä viitteitä ikävämpään lähes 70 vuotta myöhemmin jolloin asioista voi puhua toisinkin. New Yorkin maanalainen kun kieltäytyi maksamasta tai ottamasta vastuuta.

Stan Leen ykkösvalinta on kuollut ja pitkälti unohdettu mutta osa mielenkiintoista sarjakuvan historiaa.

Kansien perusteella nuo väritexit alkaa suoraan uusista numeroista. Kun nyt ne vanhat skipatut väritarinatkin vielä jossain julkaistas...