Yllättävää kyllä, uudessa Hämähäkkimiehessä ei mainostettu ensi kuussa aloittavaa Kostajia.
Ettei vaan käynyt kuten viime yrityksellä 15 vuotta sitten:

itse asiassa uusimpiin Hämähäkkimies- ja Ryhmä-X -numeroihin oli valmistettu mainos Kostajat-lehdestä, mutta tällä kertaa hyväksymisprosessi valtameren yli viivästyi painopäivästä. Näin käy valitettavasti aina silloin tällöin. Blogissa puolestaan tiedotamme uusista tuotteissa pääasiallisesti sen jälkeen kun tiedämme tuotteen olevan kuluttajien saatavilla.

Mielenkiintoista tosiaan miten tämän lehden markkinoinnissa on ollut huonoa tuuria. Ylläoleva vastaus on kopsattu Egmontin blogista.

Luulen että tässä on myös sitä että osa harrastajista, niin pitkällä sarjakuvissa. NOOB-tasoinen, kuten itse, on aika hukassa alussa. Ei paljoa auta vaikka olen lukenut aika paljonkin sarjista, kun toiset ovat harrastaneet 10 vuotta ja jotkut 20 vuotta.

Ylipäätään sarjakuvista on ollut vaikea saada selkoa, verrattuna esim. elokuvat, sarjat, pelit, lego, jopa musiikki. Ongelma on siinä että sarjis tietokannasta ei löydä teosta välttämättä edes ISBN-numerolla. Sarjisten nimet ovat samoja, samanlaisia, tai lähes identtisiä. Sisältöä on niin valtava määrä että sitä ei oikein uskoisi.

Bättiksestä, hämiksestä ja 100 muusta sankarista on olemassa useita samaa aikaan julkaistavia sarjoja. Lisäksi on ties mitä formaattia ja kokoelmaa, jossa ties mitä tarinaa mistäkin ulottuvuudesta. En kritisoi vaan se aloituskynnys voi koitua monen kohtaloksi. Valtava määrä sisältöä pitäisi saada paremmin dokumentoitua.

...
Nyt sitten tässä mielessä Kvaak keskustelu ei voi olla kovin helppoa. Ylipäätään nuoremmat pitäisi saada paremmin sarjisten pariin, koska niistä oppii muitakin taitoja kuin keskittyminen. MUTTA kuten joku viisas täällä sanoi, täytyy oppia kirjoittamaan paremmin ja parempia puheenvuoroja.

Pidin Supergirl-elokuvasta lukuunottamatta pitkäveteistä "minä ryyppään nyt"-alkua joka kesti hämmentävät 17-20 minuuttia ja olisi voitu hyvin leikata ainakin 10 minuuttia lyhyemmäksi. Lopulta leffa pääsi vauhtiin ja vaikka se oli selvästikin oattanut mallia Reiman mainitsemista elokuvamaailmoista ja muustakin niin ihan viihdyttävä se oli. Viihdettähän nämä ovat. Joten, kuten niin usein ennenkin: oma elokuvailtani tämän(kin) leffan parissa osoittautui paljon paremmaksi kuin odotin kaiken haukkumisen jälkeen mitä lukenut vähän joka puolelta. Ihan jees.

Hieno uutinen.

Viime aikoina kun on tullut lähinnä osteltua vain Nuorta Texiä, Lännentietä ja joitain erikoisalppareita jotka löytyy lähi-Cittarista. R-kioskit ovat vähentyneet (niillä oli huikeat sarjistarjonnat aikoinaan, ei enää) ja Cittarikin lopetti Hämiksen myymisen vuosia sitten...paitsi että NYT eilen ostin Hämiksen ekan kerran varmaan tosiaan 2 vuoteen kun löytyi aivan yllättäen lähi-Cittarin valikoimasta jälleen. Ehkäpä se Kostajatkin siis sinne eksyisi jatkossa toivomma.

PS: En enää nykyään jaksa metsästää noita, löytyy jos löytyy, helpolla. Kun tilauskin on nykyään riski (Posti).

Derf Backderf oli vieraana CNN:n The Lead with Jake Tapper -ohjelmassa keskustelemassa uudesta sarjakuvaromaanistaan The Dissidents.
https://edition.cnn.com/2026/09/16/entertainment/video/cartoonist-comic-book-graphic-novel-lead-jake-tapper

Derf: The Dissidents on jännittävä vakoilutrilleri, jonka pääosissa ovat pilapiirtäjät. Tarina sijoittuu vuoteen 1917 ja ensimmäisen maailmansodan aikaan – ajanjaksoon, jolloin Woodrow Wilson jäädytti Yhdysvaltain perustuslain sananvapautta suojaavan ensimmäisen lisäyksen. Wilson oli herkkänahkainen itsevaltias; pelkkä presidentin tai hallituksen arvosteleminen saattoi johtaa 15 vuoden vankeustuomioon. Kyseiset pilapiirtäjät työskentelivät The Masses -lehdessä, jonka hallitus lopulta lakkautti. Heidän poliittiset pilapiirroksensa pelottivat Yhdysvaltain hallitusta niin paljon, että piirtäjiä häirittiin, jahdattiin ja vakoiltiin. Lopulta heidät asetettiin syytteeseen salaliitosta ja kapinalliseen toimintaan yllyttämisestä, ja heitä uhkasi 15 vuoden vankeustuomio. Tämä teos kertoo heidän tarinansa.

Jake: Minulla ei ollut aavistustakaan, että tällaista oli tapahtunut – vaikka olenkin itse harrastelijapiirtäjä ja perehtynyt pilapiirtäjien historiaan.

Toivottavasti tämäkin varsin ajankohtainen Backderfin teos suomennetaan.