... Usagin tekijäkin on syntyjään japanilainen ja sillä perusteella Usagia voisi pitää mangana.

Usagi on yhtä kaukana Mangasta kuin Suomi Japanista. Aasialaiset ovat vuosikymmenet kopioineet asioita lännestä, MUTTA onneksi nykyään osaavat tehdä omiakin juttuja. Manga on rumaa. Se tapa miten kasvot piirretään on ällöttävä. Toivon että Länsi sarjis pitää suosionsa. MUTTA pelkään että nyky nuoret ovat jo valinneet Mangan ja Animen.

Otin Terminalin esimerkiksi. Se on moderneinta Superhero matskua. Mietin lähinnä sitä mikä tuli ensin ja mistä seuraava otti vaikutteita. Täytyy tutustua Warren Ellisiin hahmona. Mistä aloitti ja mikä oli läpimurto. Ehkä fiksuin aloittaa lukemalla tämä ketju alusta loppuun.

Noniin...

Huomioita:
- ketju aloitettu 2011
- Ellis on universumimme kuivin, tylsin, metallisin ja yksitoikkoisin kirjoittaja.
- Warren Ellis taitaa olla nyt suurin nimi, joka on liitetty naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
- Netflix laittoi ulos Castlevanian, korostamatta Ellisin osuutta.

Mainittuja sarjiksia:
Transmetropolitan, Orbiter, Authority, Planetary, Fell, Nextwawe, Blackgass, Trees, Injection, Crooked Little Vein, Gravel, Shipwreck, Karnak, Supergod, James Bond 007, Global Frequency, Desolation Jones, Supreme, Cemetery Beach...

Melkoinen määrä tuotoksia. Iteltä löytyy tuo Elliksen JB007. Hullua mutta se teki sellaisen vaikutuksen että löysin itseni Genre-sarjisten parista. Nyt sarjakuva 1.harrastus itelle.

VL on myös hieman erilainen supersankari live-esityksiin kuin muut. Lähinnä se jännitys ja dramatiikka tulee todella kömpelösti siitä että ehtiikö hän laittaa sormuksen sormeensa tai saako ladattua sen. Monilla muilla hahmoilla on hieman fiksummin käsikirjoituksen mahdollistamia heikkouksia.

Tässä ei sentään ainakaan vielä ole tuotu esille sitä, että se sormusvoima olisi tehoton kaikkea keltaista kohtaan. Alunperinhän näin oli, mutta nykyisin sarjakuvissakin se on selitetty pois. Alkuperäisellä kulta-ajan Vihreällä lyhdyllä heikkoutena taas oli puu.

Bonhomme saisi ainakin minun puolestani tehdä vielä kolmannenkin tulkintansa Lucky Lukesta. Nyt, kun jää on vanhojen hahmojen takaisin tuonnin suhteen rikottu ja nämä jopa ohimennen mainittiin, olisiko miehellä rahkeita puhaltaa eloa kulutettuun Daltonien veljesten yhteenottoon Luken kanssa?

Jaahas...

Bonhommen aiempien Lucky Lukejen suurena kehujana Pitkä Marssi tuli tietysti hommattua sillä sekunnilla, kun kauppojen hyllyyn saapui ja juuri äsken laskin alas lukukokemuksen jälkeen. Kyllä tässä on minun silmissäni edelleen parasta Lukea Goscinny/Morris tiimin jälkeisestä tuotannosta. Mies, joka Ampui Lucky Luken on näistä kolmesta vieläkin se suurin mestariteos minun henkoh. silmissäni, mutta tykkäsin tästä uusimmasta enemmän kuin Wanted: Lucky Lukesta, joten laadullisesti ei ainakaan alaspäin olla menossa.

Hieman oli ärsyttäviä "rämäpää pikkulapsi" kliseitä ja en ihan tiedä toivatko Daltonit läsnäolollaan mitään olennaista kokonaisuuteen (oli jopa hieman ikävää nähdä nämä yleensä harmittomat koomiset konnat, jotka ovat tyypillisesti vain slapstickin uhreja, kokemassa "realistisempia" kolhuja), mutta kokonaisuus oli kuitenkin tunnelmallinen ja koukuttava. Talvisen suurmetsän maisemat olivat erityisen upeasti piirrettyjä.

Lucky Luken yksinäisyys on selvästi aihe, joka kiinnostaa Bonhommenia, kun edellinen albumi käsitteli sitä, kuinka tämä ei tule koskaan ottamaan vaimoa, kun taas tässä puheeksi tuli kuinka tästä ei tule koskaan isää. Kiinnostavaa nähdä tuleeko tämä elementti vielä muillakin tavoilla esiin mahdollisissa tulevissa seikkailuissa. Ja kyllä minä ainakin tällä perustasolla otan mielelläni vastaan niin monta Bonhommenin Lucky Lukea, kuin vaan mies itse haluaa tehdä.