Näin on. Uuden kustantajan ensimmäinen julkaisu on myös vielä suht helppoa saada omilleen, sillä uusi yrittäjä kiinnostaa. Toinen, kolmas ja kolmaskymmenes on jo paljon vaikeampi rasti.

Lukijoiden huomion ja pitkäaikaisen kiinnostuksen kiinnittäminen on taistelu, jonka todennäköisesti (muttei aina) häviää, koska vastassa on myriadeja muita mielenkiintoa vaativia asioita.

Kiinnostus pitäisi myös osata ennustaa etukäteen, jotta painos ja rahallinen panos olisi sopivan kokoinen.

Silti, yrittänyttä ei laiteta. Ilman yrittämistä ei olisi oikein mitään.

Syksyllä ilmestyy Sami Makkosen ja Lauri Ainalan Verikyyhky, joka vie lukijan Savonlinnan synkkään vaihtoehtohistoriaan.

Itä-Savossa oli artikkeli siitä maaliskuussa Savonlinnalaiset taiteilijat Sami Makkonen ja Lauri Ainala löysivät toisensa – Verikyyhky vie vuoteen 1992, jossa voi ihailla Sami Makkosen taidetta muutaman ruudun verran. Jutun pääsi lukemaan maksuttomalla tunnuksella.

No kun.

Ei jää edes 60 % kustantajalle, sillä kustantajan ja kauppojen välissä on vielä välittäjä

Totta tosiaan. Nekin kaipaavat jotakin palkkiota.

Itselle se 125€/sivu oli sellainen että piti tarkistaa tuliko väärin kuultua.

Tää 125€/sivu olisi käsittääkseni ainakin jenkkimarkkinoilla jo aika hyvä tulos. Etenkin, jos kyse on vain lyijykynistä. Luonnostelu+tussaus-palkkiona tämä on jo ehkä tavallisempi, mutta siltikin isompien kustantajien palkkioita. Olen nähnyt esimerkiksi 50$/sivu tarjouksiakin ihan oikeilta jenkkikustantamoilta.
Tästä rupesin miettimään, että onkohan nykyteknologia pienentänyt tuota kokonaispiirrospalkkion suuruutta. Siis luonnostelijan ja tussaajan yhteensä saamaa palkkiota. Erilliset tussaajan tehtävät kun ovat alkaneet käydä harvinaisemmiksi, kun etenkin nuorempi polvi tekee diginä ja suoraan "tussattua" tai sitten ei tussata ollenkaan, vaan käytetään lyijykynäpiirrosta tummennettuna (rupesin juuri lukemaan Absolute Green Lanternia ja se vaikuttaa tehdyn jälkimmäiseltä, ellei sitten ole kokonaan diginä ja käytetty vain lyijykynäsivellintä). Eli koska piirrostyö on alkanut enemmän keskittyä vain yhdelle henkilölle, on ajateltu, että ei sille tarvitse tuplasummaa maksaa.
Toisaalta Yanick Paquette tai Amanda Conner totesi Arctic Light Comic Conissa, että pyrkii nykyään tekemään sarjat ihan paperille digin sijaan, koska kuulemma originaaleja ostetaan paljon. Ja monilla isommillakin nimillä originaalien, tilauspiirrosten ja konipiirustusten myynti on varmaankin aika iso osa heidän tulojaan nykyään.

Surullisenhauskana anekdoottina muistan, että Kari Leppänen kertoi jossakin (Sarjainfon?) haastattelussa ehkä 1980-luvulla tai viimeistään 90-luvun alussa, että sai noin 2000 markkaa sivulta. Vuoden 1990 markkoina sen arvo olisi nykyrahassa reilu 600 euroa.

Vertailun vuoksi. 2000AD maksaa euroina 4,50 (32s. joista 29s. sarjakuvaa) ja sata sivua paksumpi Judge Dredd Megazine 7,50€. Briteissä on saman tyylinen systeemi kuin Suomessa, jossa levikki koostuu tilauksista ja irtomyynnistä yhdessä. Irtonumeroiden myynnin osuus tosin siellä on edelleenkin suurempi kuin Suomalaisilla sarjakuvalehdillä kuten Spider-Manilla, joita ei paljon kioskeista tai kaupoista enää liiku.