Eihän tässä mistään naisvihasta ollut kyse vaan suurista silmistä, jotka näyttävät mangassa täysin epäluonnollisilta. Usagissa on ehkä piirteitä mangasta, MUTTA näen sen länsimaisena sarjiksena.

Yhdistät vahvasti mangan suuret silmät nimenomaan mangaan ja ilmeisesti pidät länsimaista sarjakuvaa tässä suhteessa erilaisena. Näin ei kuitenkaan ole. Sarjakuva on tyylillisesti äärimmäisen moninainen, eikä se taivu helposti stereotypioihin, vaikka sitä on yritetty (esim. sarjakuvat ovat vain lapsille). Stereotypia, että manga on (vain) suuria silmiä, on huono, eikä vastaa todellisuutta, vaikka mangassa on myös suuria silmiä. Toisaalta suuret silmät ovat tyypillisiä myös monissa länsimaisissa tyyleissä, kuten juuri Usagissa. Länsimainen sarjakuva ei myöskään ole pelkästään yhdysvaltalaista valtavirtasarjakuvaa. Ihan Yhdysvalloissakin on paljon muunkinlaista sarjakuvaa, mikä on lähtökohtaisesti länsimaista. Sitten kun tullaan Eurooppaan, joka myös on länsimaista sarjakuvaa, ollaankin aivan erilaisen perinteen äärellä kerronnan ja tyylin ja monen muun suhteen.
Ja koska elämme kaikki samalla planeetalla ja etenkin, kun tiedonvälitys ja teknologia kaiken aikaa pienentää maailmaamme, vaikutukset kulkevat ristiin hyvin nopeasti. Jo lähtökohtaisesti mangan taustalla on vahva länsimainen vaikutus, mihin suurisilmäisyyskin viittaa, sillä sillä pyritään saamaan hahmoille länsimainen ulkoasu. Vastaavasti länsimaiset tekijät ovat jo vuosikymmeniä omaksuneet vaikutteita mangasta. Tähän liittyy se, että hyvin monen 2000-luvulla uransa aloittaneen länsimaisen kuvittajan vahvana vaikuttimena on manga.

Loppujen lopuksi stereotypioihin vetäytyminen viestii vain tietämättömyydestä. Toki vastakkainasettelu oli esimerkiksi omassa nuoruudessani läsnä, kun puhuttiin siitä, onko Marvel vai DC parempi kustantajana tai kun puhuttiin yksittäisten sankarien tai sankariryhmien paremmuudesta. Loppujen lopuksi kuitenkin luimme varsin laajasti, myös "vihollisten" tuotantoa, ja pidimme siitä. Se, että sarjakuvaa tehdään, on hyvä asia. Kaikesta ei tarvitse kaikkien pitää, mutta kokeilla kannattaa aina uusia asioita, sillä sitä kautta oma ajattelu ja maailmankuva avartuu ja voi löytää myös uusia helmiä.

Nyt on hyvin valittu kuva.
Tuo on mainio sarjakuva mutta sillä ei ole mitään tekoa Warren Ellisin tai Authorityn saati Stormwatchin kanssa.

kansikuva: Adlibris

Curtvile on oikeassa: Adlibriksellä on lipsahtanut tuonne väärä kuva. Tässä liitteenä on tuon kokoelman oikea kuva Amazonista otettuna.

Amazonin arvosteluissa varoitetaan, että kokoelmasta puuttuu yksi lehti, WildC.A.T.sin ja Aliensin cross-over-tarina, lisenssisyistä. Eli ei ole edes täydellinen julkaisu. Ehkä minä ensiksi lukisin The Authorityn, ja vasta sitten, jos se kiinnosti kovasti, harkitsisin tuota kokoelmaa.

kansikuva: Adlibris

YK:
USA, Venäjä, Kiina, Ranska, Iso-Britannia, jokaisella näistä on veto-oikeus. Yksikin vastustus pysäyttää päätökset kriiseissä, joissa jokin näistä maista tai sen liittolainen on osallisena. Muutenkin jokainen maa ajaa tuolla omaa etuaan, ei koko maailman etua. Lobbaus järjestö todellisuudessa.

Pitääkö tästä päätellä, että kaksikäyttötuotteeksi luokiteltava teos on kerännyt myyntiä paitsi perinteisissä sarjakuvapiireissä myös klassisen musiikin harrastajien keskuudessa (venäläisestä kulttuurista ja historiasta puhumattakaan).

Oliko käännöksiä tulossa? (Samizdat-versio venäjäksi?)

Hänellä on maneereja ja niitä piisaa sekä terävä, hyökkäävä tyyli.
On samalla janalla kuin muut enemmän tai vähemmän ongelmalliseksi koetut Alan Moore, Grant Morrison, Mark Millar ja Garth Ennis.

Mitä tällä tarkoitetaan?