Ihan silkasta uteliaisuudesta vilkaisin niin sen threadin missä joku mietti missä myydä harvinaisehkon ja keräilyarvoisen jenkkisarjiksensa. Nimittäin sattuneista syistä (oman henkilökohtaisen pikkuperheeni viimevuotisten terveysongelmien yms., valtiomme nykyisen masentavan ja epävarman työllisyystilanteen ja sosiaalisten turvaverkkojen poikki napsimisen ja kaipa myös osin tuon huikean ja kiinalaiskirouksellisesti "mielenkiintoisen" kansainvälisen ilmapiirin ja tapahtumien aiheuttaman epävarmuuden ja syöksykierteen vuoksi ainakin noin nopeasti funtsaten) saattaa olla että joudun jossain välissä lähitulevaisuudessa realisoimaan melko mittavaksi (ja sekavasti hallituksi) paisunutta niin sarjakuva- kuin kirjakokoelmaani (dvd:istä ja cd:istä nyt puhumattakaan vaikkakin niitä on huomattavasti vähemmän ja silti ihan sikana) niinsanotuksi käyväksi valuutaksi.

Investoinnista en tiedä tosiaan. Huuto.netissä yritin taannoin myydä mutta kauppa oli mielettömän hidasta ja ei suoraan sanoen käynyt ja se vain lopahti jo vuosia sitten. Nykyisistä postitustavoistakin olen tipahtanut kärryiltä. Paras myyntini onkin ollut tori.fi:n kautta aikoinaan Säkkijärveä koskevasta kirjasta josta yksityishenkilö maksoi melko muikeat olikohan se 80 euroa (parilla eurolla osteusta kirjasta ei ollenkaan hassummin). Olen hiukan tipahtanut kärryiltä niin siitä mikä nykyään menee kaupaksi kuin siitä mikä ei mene enää myöskin. Eniten taitaisi vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä. Miten antikavriaatit ja sarjakuvakaupat ostavat nykyisin tuotteita? Huonot ajat yhä useammissa paikoissa kuitenkin nykyisin veikkaan?

Kunhan tässä funtsailin "ääneen" (kun juuri tänään sattumoisin tuli tietoa kuinka järkyttävän osan pikkuhiljaa kertyneistä mitättömistä säästöistäni joudun tuhlaamaan pakolliseen rahareikään jolle en voi mitään - ellen halua viranomaisia oveni taakse ainakin noin kuvainnollisesti huhuilemaan). Hetki jolloin sitä kärsivällisyyttä täytyy alkaa kerryttää ja realisointi aloittaa lähestyy hetki hetkeltä lähemmäs...

PS: Yksi mielenkiintoinen (tällä kertaa ei kiinalaisella tavalla) uudistus aivan asujaimistoni läheisyydessä on ilmeisesti kuitenkin tulossa eli ihan varmaan alle sadan metrin päähän on tulossa kirppari, UUSI sellainen. Todellinen harvinaisuus sekin koska enemmän on ollut tietoja kaatuneista kirppareista etc. viimeisen viiden vuoden aikana, yhtään uutta en edes muista ilmaantuneen aikoihin tänne. Se voisi olla mahdollisesti hyvä paikka aloittaa ja testata, kiinnostaako ketään? Ja millä hinnalla? Toki jotain voittoa olisi saatava jotta se olisi ns. kannattavaa. Tietysti nyt lojuessaan varastossa ne eivät tuota sen enempää (ellei oteta huomioon siis tietysti sitä että joidenkin arvo ja menekki/kysyntä niistä voi ihan mahdollisesti olla paljon suurempi ?- ajan kuluttua...) kuin olisi mahdollista edes ollessaan myynnissä jossain. Toki sitten täytyy käydä itsensä ja keräilijäitsensä kanssa ns. vakavia keskusteluja mitä jättää ja mitä myydä...kun varmastikin osan aineistoa kohdalla tulee vastaan se ikuinen kysymys: Rahat vai mielihyvä. Jokin saattaa olla (juuri nyt ainakin) erittäin kysytty ja hintava mutta smaan aikaan itsekin tajuan miksi = se on hiivatin hyvä ja itseänikin kiinnostava yhä. Näin tulee 100 % varmasti käymään 

Hmmm.

Itse ostan sarjakuvia vaan itselleni...en tule myymään mitään koskaan. Suku saa sitten mun kuoleman jälkeen tehdä niille mitä tykkää. Ehkä laitan jonnekin jonkun ohjeen, että mistä voi saada rahaa. Tietenkin olisi hyvä saada jonkun sukulaisen kiinnostumaan sarjakuvista ja jatkamaan minun tekemää harrastustani. Testamentata tälle ihmiselle sitten kokoelmani.

Sanoisin, että niiden sarjakuvien arvo saattaa pysyä tai jopa kasvaa, jotka on jollain tavalla sensuroituja eli niitä ei enää tehdä uudestaan. Otetaan nyt muutamat tarina esim Roope-sedän elämä ja teot alkuperäisestä opuksesta. Ehkä myös semmoiset sarjakuvat, joita on tehty tosi vähän tai vanhingossa tuhottu, niin kuin eräskin Sanomien Aku Ankka Glenat-versio. Sitten ehkä semmoiset sarjakuvat, jotka ei koskaan ole päätyneet yleiseen levitykseen, mutta josta liikkuu joitakin kappaleita ihmisillä...en tiedä kuinka ovat saaneet ne, mutta ovat harvinaisia. Esim . Howard the Duck- sarjakuva, joista ainakin muutama sarjakuva on olemassa.

Sitten on joitakin sarjakuvia, jota alan harrastajat on nostanut korokkeelle ja ostavat niitä kalliilla. Esim nyt IHME-sarja. IHME-sarjan ympärille on kehkeytynyt jonkinmoinen keräilynhurmos...itsellänikin noita jokunen Hämähäkkimies-lehti.

Ehkä ulkomaalaiset sarjakuvat ovat niitä joihin kannattaa sijoittaa ennemmin kuin meidän kotimaisiin. Esimerkkinä Action Comic 1/1938 tai Amazing Fantasy #15-1962...näiden hinnat nousee tähtitieteellisiin hintoihin. Noi nyt on ääripäitä, mutta moni jenkki-sarjakuva on kovasti arvossaan ja varmaan pysyykin. Suomalaisiin en sijoittaisi...täällä sarjakuvan arvostus yleisesti aika pohjalukemissa nykyään ja kun me vanhat känttyrät kuollaan, niiin onko enää sarjakuvaa ollenkaan, kun nykynuorisolla muita juttuja.

Mutta miksi ostaa sarjakuvia sijoitusmielessä. Sarjakuvat on tehty lukemista varten ja jonkun sarjakuvan keräileminen on sitä mukavinta hommaa...ihminen on keräilijä...ollut jo silloin kun elettiin puussa ja kaivettiin tikkuja perseestä.

Kontista ja Kierrätyskeskuksesta saa aika hyvää kamaa halvalla.

Fishflies ei ole vielä ollut mainittuna ketjussa.... tai missään muuallakaan.
Jeff Lemire palaa omaan Lemireverseensä, Essex Countyn liepeille.
Kuten Sweet Toothissa ja hiljattain uudelleen luetussa Lost Dogs sarjakuvassa on Jeff Lemire erikoistunut paitsi miessarjakuvaan niin mielestäni kuvaavammin maagiseen inhorealismiin.
Hararien ja García Marquezien pullantuoksuinen poroporvarillinen optimismi on heivattu hiiteen, mutta vaikka Lemiren maailmassa on hikeä ja räkää ei se ole mikään Jouko Turkkaileva taideprojekti.
Runopoika minussa haluaisi sanoa että tässä Lemire on juuri kuin kintsugi, japanilainen tapa korjata rikkinäinen astia kullalla. On se yhä rikki mutta näkee risaisuudessa ja surussakin kauneutta.
Onneksi kuristan sisäisen runopoikani ajoittain vyöllä että pääsee tuskistaan.

Fishflies on pitkä työ, mutta nopeasti luettava.
Kuvaus Franz Kafkan tunnetuin teos Villimpi Pohjola TV sarjan True Detective versiossa on lähinnä oikeaa. Tekijän saatesanat lopussa ovat melko ilmeiset. Niin kuinka omien töiden televisioversiointi vaikuttaa kuin myös miten koettaa tehdä jotain Brubaker ja Phillips henkistä. Johon ei päästä. Hyvä että tekee omaa juttuaan. Tähän rujohko viivansa sopii.

Ihan hyvä traileri, mutta en oikein tykkää tuosta "hämis mutaatioituu" jutusta. Pysyisi ihan tavallisena Hämiksenä vaan ilman Tony Starkin pellespiderpukuja (onneksi nykyään tavallinen puku) ja omituisia lisävoimia. 70-80- luvun perushyvä Hämis (klooni jutut poislukien)...siitä tykkään. Kaikki muu on roskaa!