Kysymyksessähän haettiin vastaukseksi tietysti termiä 'veriveli'. Todellisuudessa sellaista rituaalia tai nimitystä ei intiaanien keskuudessa edes ollut olemassa. Ei ainakaan siinä muodossa kuin Hollywood ja eurooppalaiset sarjakuvantekijät meille uskottelivat. Muistan tuota jo silloin miettineeni. Kysymyksessä vastattiin tietysti puhtaasti sarjakuvan oman fantasiamaailman säännöillä. Mutta vaikka rituaali oli fiktiota, Hopeanuoli ja Pekka Kenttä sitä kyllä tarinassa olivat. Heidän kohdallaan se oli hieno symboli tasavertaisesta ja rikkomattomasta ystävyydestä.
Pekan ja Hopeanuolen veriveljeys tosiaan mainitaan melkein jokaisessa lehdessä kun sarja esitellään sisäkannella. Usein myös seikkailujen tekstilaatikoissa heistä puhutaan veriveljinä.
Olet ollut tosi tietäväinen pienenä, jos olet jo silloin tiennyt, että veriveljeysrituaaleja ei oikeasti ollut olemassa Pohjois-Amerikassa.
Itse olen lapsena ottanut veriveljeyden vain sanontana enkä konkreettisena rituaalina tai seremoniana, jossa valutetaan tai jaetaan yhdessä verta. Jälkimmäinen vaihtoehto ei edes tullut mieleeni. Olen ottanut tuon vastaavana sanontana kuin mitä on vaikkapa sydänystävä tai mustasukkainen. Muistan, että törmäsin veriveli-termiin myös intiaaniromaaneissa, joissa se myös oli minulle vain vertauskuva. Ajattelin, että se tarkoittaa vain erottamatonta uskollisuutta, johon ehkä joskus liittyy juhlallinen lupaus. Mitään kuvauksia rituaaleista ei ollut ainakaan noissa kirjossa.
Paljon myöhemmin, varmaan lukiossa, törmäsin kirjoissa ja elokuvissa kuvauksiin tällaisista rituaaleista. Pidin niitä tosina, koska tiettävästi Amerikan alkuperäisasukkaat eivät lainkaan karsastaneet kehonsa haavoittamista ja kiduttamista henkisiin tarkoituksiin. Etenkin soturit olivat tottuneita tällaiseen. Ehkä nämä silti olivat vain länsimaisten kirjailijoiden keksintöä.
Lehdessä 3/1977 on jopa kolmisivuinen, paikoitellen hyvin seikkaperäinen tekstikertomus siitä kuinka Pekka ja Hopeanuoli tapasivat ja miten Pekka liittyi kiowaleiriin asumaan, mutta siinä ei mainita mitään verivelirituaalia. En muista, mitä Ukkoskarhu selitti lukijoille veriveljeydestä palstalla. Joku siitä joskus kysyi.
(Tuo tapaamiskertomus tosin taitaa olla Ukkoskarhun omaa keksintöä – siinä on mm. sellaisia tarpeettomia sosiaalisia yksityiskohtia, joita en usko saksalaisten panneen lastenlehteen kuten se että Pekka elätti vanhempaa kiowanaista leirissä. Lisäksi siinä on tolkuton juttu että Hopeanuoli surmaa lapsena ison karhun puukolla eikä edes yritä hätistää karhua pois. Muistaakseni myös saksalaisissa lehdissä kerrottiin mm. Hopeanuolen isästä eri tavalla kuin mitä tekstikertomuksessa lukee.)
Tuoreimmat viestit
