Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 ... 10
11
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Tulevat DC-filmatisoinnit
« Uusin viesti kirjoittanut Veli Loponen 20.11.2026 klo 23:05:10 »
Toivottavasti olen.
Lukemani datan mukaan kuitenkin juuri konservatiivisemman kristillisyyden suuntaukset ovat ennen muuta lähetystyötä tekemässä.
Tää on se jännä juttu tässä. Tokihan globaalin etelän konservatiivikristitytkin käännytystyötä tekevät. Ne varsinaiset ongelmat aiheuttavat kuitenkin yhdysvaltalaiset konservatiivikristityt, jotka pyrkivät tekemään mm. Afrikan kristillisissä yhteisöissä sitä, mitä eivät vielä onneksi kotimaassaan onnistu eli kristillisen nationalismin diktatuuria. Tästä on jotain hyviä dokkareitakin, miten yhdysvaltalaiset konservatiivikristityt ovat vaikuttaneet vahvasti "lähetystyönsä" kautta. Ja tää on semmonen, missä uskon ohella myös raha puhuu. Mutta tää menee tavallaan ohi aiheen. Tai ehkä ei. Onhan tuo jenkkilän viihdeteollisuus osittain nähtävissä amerikkalaisen kulttuurin lähetystyönä, jolla vaikutetaan paljonkin meihin muihin.

Lainaus
Pointtini oli juuri se ettei 1950-1970 -lukujen käsite “suuresta yleisöstä “ ole muuttumaton.
Yhteiskunta ja sen kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa.
Tää on ehdottomasti totta. Etenkin länsimaissa yhteiskunta pirstoutuu koko ajan enemmän. Toisaalta siitä huolimatta ainakin vaikuttaa siltä, että viihdeteollisuudessa aika pitkälle samat lainalaisuudet pätevät kuin aikaisemminkin. Ne eivät toki ole lähtökohtaisesti välttämättä mitään kristillisiä, vaan yleensä ihmismieltä kiinnostavia eli mahdollisimman helposti omaksuttavaa viihdytystä ja kirkkaita valoja, tai leipää ja sirkushuveja.
12
Eurooppalaiset sarjakuvat / Vs: Jippo, 70 -luvun lastenlehtien ykkönen
« Uusin viesti kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi 20.11.2026 klo 23:00:54 »
Ryddock Seinäjoelta eli Sarjismesta laittoi pari päivää sitten Huudossa myyntiin lähes kaikki Jipot yhtä aikaa. Lehdet ovat hyväkuntoisia ja monessa on liitteetkin tallessa. Tuossa on keräilijöillä oiva tilaisuus kartuttaa tai parantaa kokoelmaa.

Kun katsoo sulkeutuneita kohteita, huomaa, että numerot 14 - 20/1979 menivät ensimmäisten joukossa. Nuo ovat mahapaineisia helposti repeytyvän paperin lehtiä ja varmasti hankalimmat saada. Itse nappasin tuolta numeron 19/79, joka oli pitkään viimeinen Jippo joka minulta puuttui, eli nyt päättyi minulla tämän kohteen keräily noin neljän vuoden jälkeen! Kolme viimeistä Jippo-puutetta minulla olivat numerot 17 - 19/79. Vuosikerta 1979 on selvästi harvinaisempi kuin muut.

(E: Typo.)
13
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Tulevat DC-filmatisoinnit
« Uusin viesti kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi 20.11.2026 klo 22:13:24 »
Latcham-spekulaatioissa olevasta ”suuresta yleisön” näkökulmasta. En usko ja toivo, että Latcham haluaa painottaa DC Studiosilla suoraan kristillisiä ja konservatiivisia elokuvia. Olet, Curvile, aivan oikeassa siinä, että suurin osa mahdollisista katsojista kokisi sellaisen olevan tuputusta.

Minusta kyse ei ole konservatiivikristillisyydestä. Tarkoitin ”suuren yleisön maulla” ja omallanikin toiveella sitä, että elokuvat ovat kaikenikäisten katsottavissa ja että sankarit ovat tunnistettavia, samaistuttavia ja idealistisia. Samalla toki voidaan olla synkassa vaikkapa joidenkin perinteisten kristillisten arvojen kanssa tai miksei myös jonkin muun katsomuksen kanssa. Todettakoon vielä, että oma katsomukseni on henkinen, mutta ei kristillinen.

Tämä Latcham on sanonut haastattelussa, että hänelle oli iso kehu, kun hänen isoäitinsä kertoi hänelle vuonna 2008, että hän oli ymmärtänyt Latchamin tuottaman Iron Man -elokuvan tematiikan. Kuulemma Latcham on pitänyt tällaista selkeää kohottavaa sanomaa ohjenuoranaan supersankarielokuvissaan.

Minusta hahmojen pitää olla tunnistettavia ja puhtaita kuten on Terästyttö vuoden 1984 Supergirlissä. Sellainen vetää perheitä teattereihin eli on suuren yleisön mukainen toisin kuin oli tämän vuoden Supergirl.

En ole vielä nähnyt viimevuotista Superman-elokuvaa, mutta ei ole salaisuus, että sen Teräsmiestä moitittiin epävarmaksi, päämäärättömäksi ja ylitunteelliseksi. Eli myös Teriksen sankarillisuutta voisi lisätä. Samalla sarkastista huumoria sankareita kohtaan voisi vähentää. Toki sankareilla pitää olla myös heikkouksia, mutta minusta heidän pitää olla meidän tavisten yläpuolella.

Periaatteessa Ihmenaisen hahmo voidaan leikata Man of Tomorrow’sta kokonaan pois, koska sen näyttelijää Adria Arjonaa ei ole vielä virallisesti vahvistettu. Todennäköisesti hahmon osuus tarinassa ei ole ajallisesti iso, mutta Ihmenainen olisi kyllä paikallaan esitellä ennen omaa leffaansa (tulossa 2028).

DC:n leffamaailma tuntuu olevan varsin sekaisin kun Batman eli Robert Pattinson valittiin Bondiksi. Tuskinpa hän on enää Batman.

Ihmenaisen lesboudesta vielä, että perinteisessä kaanonissa Ihmenainen rakastui Steve Trevoriin.

(E: Selvennys.)
14
Kotimaiset sarjakuvat / Vs: Harri Vaalio eli Wallu
« Uusin viesti kirjoittanut q-mies 20.11.2026 klo 21:20:59 »
Kuis hurisee: Harri "Wallu" Vaalio kertoo eläkevaarin kuulumisia ja Venäjä-seikkailujaan ;)
https://www.youtube.com/watch?v=UlRdqGIID2E

Anssin "Punaniska palaa" mainittu  8]

Kävin tuossa joku viikko takaperin Wallun luona hakemassa laatikollisen vanhoja Semic-albumeja, hakureissu venyi parilla tunnilla kun tarinaa riitti. Mukava mies.
15
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Tulevat DC-filmatisoinnit
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 20.11.2026 klo 19:17:05 »
Toisaalta suurta yleisöä määritellessä pitää huomioida se, että Yhdysvaltain asukkaissa se länsimaistettu (vai peräti amerikkalaistettu?) konservatiivikristillisyys vielä on iso juttu ja vaikuttaa myös populaarikulttuuriin. Ei se tietenkään noissa miljardin ylittävissä tuotannoissa enää vaikuta, kun niissä alkaa iso osa tuloista olemaan peräisin Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Mutta jos oletetaan, että vähintään puolet tuloista pitäisi saada kotimaasta, niin näitäkin pitää miettiä. Ja samalla sitten Yhdysvaltojen ulkopuolella yleisö menee kattomaan, koska pitäähän sen olla hyvää, jos kerta amerikkalaisetkin tykkää.
Osin Jos, mutta täsmennetään ja korjaa jos tietoni ovat väärin: tilastollisesti kristittyjä USAn väestöstä on se 61-64% väestöstä.
Ymmärtääkseni lasku tasaantui ~ coronavirus ajoista 2000-luvun alulla oltiin jossain 77-78% ja 1990-luvulla vielä about 90% oli kristittyjä.
Ja, kyllä tiedostan että jenkkilän ihmemaassa ei tarkoita samaa kuin Suomessa jossa on hyvin nimellinen kaste-rippikoulu- ehkä häät ja lopuksi hautajaiset mutta uskonto ei näyttele yhtä suurta osaa meillä kuin USAssa.
 Mutta noissa aikuisväestön tilastoissa siitä 2000-luvun alusta kaltaisteni uskonnottomien määrä on kasvanut 16% sta nykyiseen 28-29%

Mun mielestä tässä oot nyt väärässä. Toki nuo globaalin etelän maiden kristityt ovat eittämättä konservatiiveja, mutta heidän konservatiivisyytensä on hyvin erilaista kuin meidän kehittyneiden (?) maiden konservatiivisen kristillisyyden konservatiivisuus. Ja juuri näihin jälkimmäisiin pyritään vaikuttamaan ja niitä taas etenkin Yhdysvalloissa on. Ja he ovat juuri niitä moraalikonservatiivikristittyjä ehkä termin negatiivisimmassa muodossa.
Toivottavasti olen.
Lukemani datan mukaan kuitenkin juuri konservatiivisemman kristillisyyden suuntaukset ovat ennen muuta lähetystyötä tekemässä.
Kristityt ovat laaja määre, siinä määrin että osa suuntauksista ei toisia pidä kristittyinä lain vaan minun tapaisina pakana ateisteina.

Toki lähetystyön osalta varsinkin sen lähimmäisenrakkauden osalta nuo negatiivisimmin moraalikonservatiivikristityt ovat hyvin vähän kenenkään muun kuin itsensä mukaan kristittyjä .

Pointtini oli juuri se ettei 1950-1970 -lukujen käsite “suuresta yleisöstä “ ole muuttumaton.
Yhteiskunta ja sen kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa.
 Ei tarvitse pikakelata kuin 30 vuotta taaksepäin.
Stallonen Judge Dredd ja Pamela Andersonin Barb Wire näyttivät että hyväkin lähdemateriaali voidaan elokuvissa hassata.
DC oli kunkku. Reevesin ekat Teräsmiehet ja Burtonin Batmanit olivat alan standardit puutteineen ja vikoineenkin.
Marvel? TV-elokuvineen? Pyunin Kapteeni Amerikka ja David Hasselhoff Nick Furyna?(okei, se oli 1998 mutta silti)

Ja nyt kun MCU on heikompanakin “se” juttu. Eroa ei ole tuota 30 vuotta enempää.

Oli toki supersankari elokuvia ja sarjakuvafilmatisointeja, mutta ne olivat täysin erilaisia ja pitkälti epäonnistuneita kalkkunoita.
Tilanne on eri nyt.
Elokuvayhtiön tavoite on olla tuottava ja väitän, oikein tai väärin, että Gunnin poisto studionjohtajan pallilta on jo nyt maksanut enemmän kuin mitä ajattelivat, tullut kalliimmaksi ja miettivät miten pyörtää koko juttu tai saada Gunn takaisin.
Koska maksava yleisö ei tätä sulata.

Ja johan sosiaalisen median puolella Christopher Cantwell, Lanterns sarjan tuottaja käsikirjoittaja, virkkoi tyyliin “ ihan sama jos koirat haukkuu kakkoskausi tulee”



16
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Tulevat DC-filmatisoinnit
« Uusin viesti kirjoittanut Veli Loponen 20.11.2026 klo 18:22:25 »
Itse en olisi niin varma vielä.
Olen ensinnäkin totaalisen ja täysin eri mieltä mikä on suuri yleisö.
Suuri yleisö ei ole sitten 1950-luvun ollut konservatiivinen ja kristitty.
Toisaalta suurta yleisöä määritellessä pitää huomioida se, että Yhdysvaltain asukkaissa se länsimaistettu (vai peräti amerikkalaistettu?) konservatiivikristillisyys vielä on iso juttu ja vaikuttaa myös populaarikulttuuriin. Ei se tietenkään noissa miljardin ylittävissä tuotannoissa enää vaikuta, kun niissä alkaa iso osa tuloista olemaan peräisin Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Mutta jos oletetaan, että vähintään puolet tuloista pitäisi saada kotimaasta, niin näitäkin pitää miettiä. Ja samalla sitten Yhdysvaltojen ulkopuolella yleisö menee kattomaan, koska pitäähän sen olla hyvää, jos kerta amerikkalaisetkin tykkää.

Lainaus
Moraalikonservatiivikristityt eivät ja he edustavat valtaosaa väestöstä vain kehitysmaissa ( Afrikka, latinalainen amerikka ja yhdysvallat) se maailmanosa jolla on kulutusvaroja on sekulaari ja liberaali.
Mun mielestä tässä oot nyt väärässä. Toki nuo globaalin etelän maiden kristityt ovat eittämättä konservatiiveja, mutta heidän konservatiivisyytensä on hyvin erilaista kuin meidän kehittyneiden (?) maiden konservatiivisen kristillisyyden konservatiivisuus. Ja juuri näihin jälkimmäisiin pyritään vaikuttamaan ja niitä taas etenkin Yhdysvalloissa on. Ja he ovat juuri niitä moraalikonservatiivikristittyjä ehkä termin negatiivisimmassa muodossa.
17
Toimintasarjakuvat / Vs: Batman
« Uusin viesti kirjoittanut Veli Loponen 20.11.2026 klo 18:15:22 »
Tämä Hush 2 onkin mielenkiintoinen just tuon kannen ansiosta. Mulla lienee nuo Hush ykköset, mutta en kyllä muista tarinasta mitään muuta kuin Leen piirrokset, että se ei taas lupaa hyvää.
Luin juurikin Hush kakkosen ekan osan. Oli kyllä aikamoista menoa, mutta ei silti kovinkaan suuresti herättänyt kiinnostusta. Jotenkin tuntui, että Leen kuvitus oli entistäkin jäyheämpää, jonka lähinnä Williamsin tussaus pelasti useammin kuin kerran jos toisenkin. Tarina oli jopa mun mielestä aika päätöntä menoa tappelusta toiseen ilman, että varsinaista jännityksen tunnetta ehti syntyä. Varmaan jatkonkin luen, mutta en lupaa siitä innostuvani.
18
Toimintasarjakuvat / Vs: Jeff Lemire
« Uusin viesti kirjoittanut Veli Loponen 20.11.2026 klo 18:10:49 »
Enpä ole vielä Firestormiin päässyt, mutta kuitenkin pari Lemiren sarjaa olen lukenut. Eli Absolute Flash ja nykyinen JSA-lehti.

Kumpikin on ollut ilahduttavan hyvä, etenkin Absolute Flash, johon tarttumista vähän karsastin, koska ajattelin, että ei näistä vauhtijaskoista saa oikein hyviä tarinoita, kun vain juoksevat pelkästään ympäriinsä. Mutta toisin kävi. Tää meni heti Absolute-sarjojen kärkeen Batmanin, Supermanin ja Wonder Womanin kanssa. Mielettömän hienosti uudistetaan Flashin maailmaa. Gorilla Grodd on oikein ihastuttava.

Sitten tuo JSA. Ensimmäisen vuoden tarinakokonaisuus oli todella hyvä ja pääkuvittaja teki siitä vielä hieman paremman. Jatko oli sitten hieman heikompaa, mutta ei paljoa ja osassa myös kuvittajavalinnat vaikuttivat. Hauskasti Lemire päätti ensimmäisen vuoden tarinakokonaisuuden jännään cliffhängeriin, johon hän palasi vasta muutaman numeron jälkeen, vaikkakin osoittautui, että ne välinumerot olivat ihan aiheellisia siinä välissä.

Kun ottaa huomioon, että mulla Lemire on mieltynyt sellaiseksi vaihtoehto/indie-kirjoittajaksi, jonka tuotannon olen ajatellut olevan mulle sopimatonta, niin näähän on oikein toimivaa supersankarisarjakuvaa. Mennään välillä koviinkin arvo- ja moraalikysymyksiin ja semmoisiin, mutta menettämättä supersankareihin mun mielestä kuuluvaa naiiviutta ja idealismia. Tehdään maailmasta parempi paikka, vaikka se sattuisi.
19
Lännensarjakuvat / Vs: Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*
« Uusin viesti kirjoittanut TexKiller 20.11.2026 klo 16:26:33 »
Todennäköisesti Shark Island aloitti vuoden parhaan seikkailun. Kuvitus erinomaista mielestäni, Texin&Carsonin ainoa toimintakohta oli vauhdikas ja vankilamiljöö kiinnostaa aina. Hyvin saivat muut henkilöt "ruutuaikaa".
20
Muut sarjakuva-aiheet / Vs: Luettua
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 20.11.2026 klo 14:01:21 »
Living Hell
Caitlin Yarsky

Oikein mainio veto Dark Horse kustantamolta.
Jerome Jameel on tosiaan rakastava puoliso ja isä joka työskentelee baarimikkona.
Ja tietty myös teologisen töpeksinnän helvettiin lähetetty ja sieltä paennut Set jumala.
Surmattuaan helvetistä paenneita jahtaavan Paimenen Jerome/Set päätyy itse paimeneksi jahtaamaan muinaisjumalia ja hirviöitä, koska muuten vaarassa on hänen tyttärensä.
Apunaan helvetinhurtta nimeltään Housut.

Mytologioita tajuava kuten myös nykyaikaa, perheitä, ystävyyttä ja vanhemmuutta.
Jos uskoo johonkin satukirjoista liian tosissaan tästä ei pidä, mutta sitten vika on lukijassa.
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 ... 10