Keräilijä Petro K. esittelee harrastustaan Uutisuomalaisen jutussa.

Petro Koskimiehen keräilyvimma lähti laukalle jo lapsena – "Olen kuullut kauhutarinoita, mitä naisen ilmaantuminen tarkoittaa harrastukselle"

(onkin maksumuurin takana)

Näköjään Tex keräily lähtenyt lapasesta mutta ei ihan kokonaan. Itse en lähtis kerää italo painoksia.

Oli todellinen titaanien kohtaaminen.

Mahtavaa!

Jos tekijä kiinnostaa, kannattaa katsoa SarjakuvaTV:n haastattelu (neljä vuotta sitten Poriconissa).
https://www.youtube.com/watch?v=Gei-5nlg3u0

Kaikenlaista sarjakuvaa on kertynyt nurkkiin. Laitoin ne myyntiin suurin piirtein kohtuullisiin hintoihin.

Tuolla ei ole ostoskori käytössä mutta tilausohjeet löytyvät. Nopeat syövät hitaat näillä kaupoilla.

sarjikset.fi

Selatessa uutuuksia törmäsin siihen että elokuussa 2026 Into kustannus julkaisee Jessi Jokelaisen albumin Epigenesis
Kyseessä on omaelämäkerrallinen sarjakuva mutta ylisukupolvinen sellainen. Käsittelee miten sotien traumat kantavat aina 2020-luvulle.
Huomasin samalla ettei sarjakuvaportaalista löydy edes yhtä tekijälle omistettua ketjua.
Osaltaan varmasti koska paitsi sarjakuvantekijä Jessi Jokelainen on myös poliitikko. Eli varmasti osasyy on että on Vasemmistoliiton kansanedustaja ja siis liberaaleja vihreitä arvoja ajava, osalle se SETA henkisyys on Vasemmistoliittoa punaisempi vaate. Ja siis nuori nainen kehtaa sanoa jotain? Ei voi olla sopivaa.

Esikoissarjakuvansa Femokratia ( Suuri Kurpitsa) oli oikein mainiota sarjakuvaa. Olen eri mieltä kuin Harri Römpötti joka rinnasti Liv Strömqvistin sarjakuviin mutta " graafisesti hienostuneempia" minusta Jokelainen on kategorisesti parempi sarjakuvantekijä ja Strömqvist reippaasti yliarvostettu tekijä.

Epigenesis on vähien puffitekstien osalta kiinnostavaa settiä mistä ei yleensä kuule tarpeeksi.
Jonkun mielestä Femokratia oli joko liian hyökkäävä feminismissään tai sitten liian kuivakan akateemista ja faktoja yli fiilisten. Itseäni nämä elementit viehättivät ja toivottavasti toinen teos jatkaa ja laajentaa kuvaa.