Aika vähänhän siinä Arctic comiconin paneelissa oli kotimaisen sarjakuvan julkaisemisesta. Toki mukaan valikoituneiden kustantajien valinnasta johtuen. Toinen suurista kotimaisen julkaisijoista Kurpitsa puuttui. Samoin Sotakirjasto/Musta ritari. En myöskään havainnut että mitään käännettä parempaan olisi näkyvissä. Ellei sitten parannusta ole se, että kaikkea mitä tarjotaan ei voida julkaista. Kiitos Mikalle tallentamisesta.

Helsingin Sarjakuvafestivaalit  19. - 20.9.2026
Kulttuurikeskus Stoa:ssa
( Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki. Itäkeskuksen Puhoksen välittömässä läheisyydessä)

Teemana Yhdessä Together

Sarjakuvamarkkinat | Puheohjelmaa | Työpajoja

Festivaalitaiteilija Emilia Laatikainen

Katja Tukiainen & Matti Hagelberg
Kaisa & Christoffer Leka
Iriini Kalliomäki & Kiira Mukka
Posy Simmonds (UK)
Keski-suomen sarjakuvaseura
Pokuto ja sarjakuvakollektiivi Plenty
Stripburger (SI)
Kutikuti
Erittäin Salainen Tissimerenneitoseura
Kuš! Comic(LV)
CBK (SE)
Tusen Serier (SEe)
Wormgod (SE)

www.sarjakuvafestivaalit.fi

Suomen Kuvalehdessä myös.

Olipa hieno uutinen että tämä erittäin mielenkiintoinen sarja Undertaker näkee päivänvalon  suomeksi. Sarja on hyvin piirretty ja realistinen. Minulla on muutama ranskankielinen normi albumi.  Sarjastahan  on julkaistu isokokoisia niinsanottuja ” LUXE” albumeja, jotka joissa on isot sarjakuva ruudut ja extra materiaalia ja muuta.
Ralph Meyer on yksi suosikki piirtäjistä joiden tyylistä pidän. Sarja on arvostettu Ranskassa ja Belgiassa. Toivon että kaikki albumin sarjat julkaistaisiin jos aloitetaan. Mielestäni ei ole kiva että aloitetaan ja sitten muutaman albumin jälkeen lopetetaan. Tietenkin pitää kustantajan punnita monia asioita ennenkuin jokin sarja julkaistaan. Suomi on kuitenkin minimaalisen pieni maa sarjakuvan julkaisun ja kulutuksen  näkökulmasta. Aivan toista maata ovat tietenkin Ranska, Belgia, Hollanti jne. Mutta tämä tieto oli ilahduttava kaikille Lännen sarjojen lukijoille. Kannattaa tutustua ja hankkia tuleva julkaisu.

Jostain syystä en muista Retua enkä Koiraskoiraa, mutta Pitko herätti heti elävän muistikuvan. Oliskohan se ilmestynyt Me-lehdessä joskus 70-luvulla?