Minusta tässä on juuri se syvin ongelma tämän nostalgiabuumin kohdalla.
Ei nyt tahallisesti väärinymmärretä : hyvä että kadonnut lapsuus ja nuoruus myy.
Erittäin hyvä että historiallisuus säilyy.
(Tässä kohtaa hatunnoston paikka Turun Sarjakuvakaupan ja Rosebudin [ sekä muille jotka toimivat samoin] liikkeille joissa ei ole vain se uusin vaan koko klassikkosarjoja)
Mutta se ei voi olla vain historian varassa.

Jenkkien isoista varsinkin Marvel on enemmän pulassa kuin muut koska seurataan tuota muun kapitalismin ajamaa mallia joka on yhdenmukainen meidän nostalgiabuumin kanssa.
Keskiluokka on tapettu.
On se muutama prosentti sarjakuvan nimikkeistä joka vastaa lähes 90% sisään liikkuvasta rahasta.
Markkinoille tämä on normaalia ja alan laki.
Jokainen ymmärtää että jos tuote ei myy kannattaa myydä tuote joka myy. Perushuttua.
Miksi pitää hyllyissä tuotteita joiden menekki on riski?
* Liitä tähän kohtaan kahdeksan sivuinen katkera essee kulttuurin ja kulutustavaroiden yhteneväisyyksistä ja ennen kaikkea eroavaisuuksista sen N:ttä kertaa*
Koska kaikki kulttuuri elää ajassa ja paikassa ja ainoa varma asia on muutos.

On siis, meillä ja muualla, nimikkeet jotka myyvät joiden tuotto kattaa ne joita vielä julkaistaan.
Niitä on kourallinen ja ne tuottavat sen 80-96% myynnistä.
Loput meillä noin satakunta vuodessa, muualla 700/kk nimekettä tappelevat rippeistä kynsin hampain. Pennosista, näkyvyydestä ja niin poispäin. Ei rojalteja, ei toimivaa elinkeinoa.

Suomessa myydään niitä jotka maksava yleisö jo tietää. Maksava, vanheneva yleisö jolle sama tilanne koskettaa yhteiskunnan tasolla keskiluokan rapistuessa ja rikkaiden rikastuessa ja köyhien köyhtyessä. Jolloin kaikkien käytettävissä olevat tulot hupenevat ja yhä harvemmalla Maslow'n tarvehierarkia sisältää kulttuurin ja enenevästi huveten sen sisällä sarjakuvan.
Tämä johtaa kauppojen yleisesti panostavan siihen mikä myy eli ne nostalgiatuotteet uusien sijaan koska tulevat myynnit ovat huomisen tyyppien ongelma.
Ne uudet asiakkaat toteutuvat vasta viiden tai kymmenen vuoden päästä.
Valikoiman yksipuolistuessa ja edullisten muotojen, lehdet, kadotessa suppilo sen kun supistuu.
Väylät päästä esiin vähenevät.

Ja vaikka itse toivon että esimerkiksi Belzebubs saa nostetta sarjakuvana myynnillisesti animaation myötä se aiempi näyttö elokuva ja televisio kytköksistä myyntiin ei mitenkään rohkaise.
Sillä ei hurrata.

Ja yllämainittu malli on tehnyt lehdistä alati kalliimpia = osan ongelmaa. Jos myynti on heikompaa pitää yrittää kompensoida hinnassa. Että saisi jotain takaisin.

Ja vaikka mieluummin keskittyisin lastensarjakuvan nousuun ja siihen tunnelissa näkyy valoa.... meillä on sukupolvia joille lukeminen, minkään lukeminen, ei ole asia. Se ei kuulu heidän elämäänsä.
Väittäisin että on ihan tietoinen valinta ollut kuten jakeluverkostojen ja formaattien alasajo.

Mutta onhan meillä sarjakuvaromaanit! Joissa pätee sama vähintään 90/10 suhdeluku myynnissä. Miksi ottaa riskiä sen 90% suhteen jos osa ei myy edes parilla eurolla pala ja puolet painoksesta on vielä ( painosten juuri edellämainittujen syiden takia pienetessä) myymättä?
Isot hitit kantavat kunnes sukupolvi ja aika vaihtuu ja niistä ei saa divarissa mitään eikä niitä juuri oteta hyväntekeväisyyteenkään vastaan kun ei enää liiku.
Ja jos oma nuoruus olisi tarjonnut vain Aku Ankkaa, Tex Willeriä sekä hajamangoja tuskin olisin tällainen.
Mutta se on osittain jo edessä.

Kyllä Belzebubs bändin soittajat ovat metallimusiikin ammattilaisia. Siis sen joka on levyttänyt jo yhden levyn.
Se juttu on tuo sarjakuvaan pohjaaminen ja siten Belzebubs bändin jäsenet ovat sarjakuvasta vrt Slipknot alkuaikoina ja vaikka Ghost naamioineen.

Tosin tuossa otoksessa voi olla näyttelijät jotka ovat vartalomalliltaan sopivia hahmoille.

Musiikissa pysyen : kuutosjakso Blackened Call vain sivuaa samannimiseen kappaleeseen pohjaavaa musiikkivideota.
Joka on se mistä JP Ahosen ja animaatiolafka Pyjama Filmsin yhteinen matka ja sävel alkoi.
Ei spoilaa mutta jos kokonaisuus (ja hyvä musiikki) kiinnostaa niin jakson katsottuaan voi tsekata musiikkivideon
Linkki löytyy jo kvaakista jokusen vuoden takaa.

Menee hetki, ennen kuin voi kysymykseen vastata. Opuksen saan hankittua huomenna, kun menee käymään lähikauppaan 20 km päähän. Ja toinen hetki menee, kun lukee pari muuta opusta sitä ennen, kuten viimeisimmän Zagorin ja Korkeajännityksen. Tämän kuun aikana siis ehtii vastata

Joo, katoin Yle Areenasta sen dokumenttisarjankin, kaikki 4 jaksoa putkeen. Kannattaa ilman muuta katsoa jos vaan yhtään kiinnostaa. Siitä saa taustatietoa.
Erittäin mielenkiintoista muuten että siinä (kolmosjaksossa?) näkyi se koko oikea bändi, semmoiset motion capture puvut päällä. Mutta kaikkien muiden paitsi Ahosen päiden kohdalla oli sarjakuvahahmon pää. Että ei siitäkään saanut selville ketä siinä oikeasti soittaa. Mutta mielenkiintoista tosiaan... että siinä ne tosiaan oli! Paitsi... jos ne olikin vaan joitakin näyttelijöitä...? Hmmm...

Hesari ja WSOY eivät tosin ole 15 vuoteen olleet samaa konsernia. Kustantamon omistaa Bonnier.

Käsi pystyyn virheen merkiksi.
Hyvin olin yrityskaupat innoittanut / sotkenut koska Tietäväinen toimii ajoittain HSn kuvittajana mutta itse näinä " kyllä tekoäly sen hoitaa" aikoina olen tyytyväinen että käytetään graafikkoa/ kuvittajaa eikä prompteja.

Itse teos on huolitellusti laadittu ja tutkittu. Tämä ei tarkoita kuivan analyyttistä ja kuvitus on sarjakuvakerrontaa.
Se elää ja kertoo tarinaa eikä sorru mihin monen graafikon/ kuvataiteilijan yritelmät alalla= todella hienoja kuvia mutta irrallisia kokonaisuudesta ja aavistuksen jäykkiä.
Sarjakuva kun ei ole elokuvaa ja väärin ymmärretty Kubrickismi " jokainen kuva on maalaus" puuttuu tästä.

Ehdottomasti kuuluu lukea oli sitten kiinnostunut historiasta, luonnosta, mytologiasta tai yhteiskunnasta. Tai lyhyemmin: ihmisestä.

 Ja jos allekirjoittaneen tavoin Ville Tietäväisen sarjakuvafestareiden ohjelma meni ohi aikataulullisista syistä, hän on ensin ylihuomenna lauantaina 03.10.2026 Turun Kirjamessuilla ja sitten lauantaina 24.10.2026 Helsingin Kirjamessuilla.