Ensi viikonloppuna sitten Stoaan uudelleen.

Idän kirjamessut on koko Itä-Helsingin oma kirjallisuuden juhlapäivä: kaikille kirjanystäville, uteliaille lukijoille ja kirjallisuudesta kiinnostuneille.

Kirjailijat, kustantajat, kirjamyyjät sekä keskustelut kootaan saman katon alle yhden lauantaipäivän ajaksi kaikenikäiselle yleisölle.

Ohjelmassa aiheina on muun muassa Itä-Helsinki, monikielisyys, sarjakuvat ja kääntäminen. Päivän aikana kuullaan keskusteluja, kohdataan tekijöitä ja pohditaan yhdessä, mitä idässä luetaan juuri nyt. Nuoremmille kävijöille on tarjolla ohjelmaa sekä työpajatoimintaa iltapäivän ajan.

26.9.2026 klo 12.00 - 19.00

Sinisalo ja Ruokosenmäki olivat tosiaan tykänneet. Se on hienoa että ihmiset löytää fanitettavaa. Sen verran nyt kuitenkin vielä kommentoin, että kun maailman sivu on hehkuteltu erilaisia supesankarien vastustajia, niitä mielenkiintoisia pahiksia jotka usein "varastavat" koko stoorin, niin Supergirlissä nähtiin kyllä ylivoimaisesti typerin ratkaisu ikinä. Ei mitään selitystä miksi sillä urpolla oli sellaiset voimat tai Olisiko osin kyse siitä että sarjakuvia lukeneet tuntevat paremmin Supergirlin ja -manin uudet voimat, joita jossain vaiheessa Byrne tai joku on vähentänyt. Meille muille superhenkilöiden ominaisuudet ja niiden puute olivat kyllä täyttä dadaa.
Elokuvissa ja usein sarjakuvissa toki Teriksen ja Terästytön huippunopeus on myös sellainen ominaisuus mikä on hankala hahmottaa. Kun joissain tilanteissä ollaan todella nopeita, mutta joskus sitten taas 24ruutua sekunnissa riittää hyvin tominnan taltiointiin...
Pysyn kannassani, mitä enemmän realismia näihin yritetään tuoda sitä paskemmaksi ja käsittämättömämmiksi muuttuvat. Joko niin että hahmoilla on oma satumaailmansa omine lainalaisuuksineen (joissa pysytään) tai sitten niin että edes yritetään pitää realismista kiinni ja "ihmeiden" määrä pysyy niissä muutamassa minkä uskottava tarina kestää.

Kari Puikkosen Karu julkaistiin festarien aikaan. Rosebud Sivullisessa Antti Alanen haastatteli. Noin 15 minuuttia puhuttiin kyseisestä sarjakuvasta, Erkki Karusta, Aleksis Kivestä ja Nummisuutarit elokuvasta. Tästä video. Muu haastattelu käsitteli tietääkseni sitten suomalaista elokuvaa yms.
 

Vaikken itse käynytkään enkä pääse käymään niin tavallaan huvitti ettei kovin paljon ole Suomen sarjismaailmassa muuttunut edes 20-25 vuoden ajanjaksolla ainakaan YLE:n jutun perusteella. Kovin samanlaista oli kuin "aina" omaelämäpohjaista, mangaa js kauhua. Voi olla että olen aivan väärässä mutta siltä tuo näytti tuon pohjalta.

Sarjakuva- ja populaarikulttuurin tapahtumat menevät mediassa wanhoilla nuoteilla.: Värikkäät cosplay-asut/ larppi-puvut ja jotain ennestään tuttua, joko " sarjakuva ei ole vain lapsille" tuo iki-ikuinen etusivu uusiksi tai jotain klikahtavaa = kauhu ja porno.
Ihmisenä joka molempia kaiken muun ohella harrastaa niin eihän noita juuri ole festareilla. Ne muutamat samat vakiot on, festarista toiseen mutta eivät mitenkään framilla.

Itse pidin Stoasta. Näppärät kulkuyhteydet ja 1980- luvun rakennukseksi erittäin toimiva. Varsinkin verrattuna näihin vanha, Gloria, postitalo, teltat eri toreilla ja aukiolla tai esimerkiksi se ratikkamuseo. Yhden katon alla ratkaisusta lisäpisteitä.
Muutamaan sarjakuva- ja muun tapahtuman järjestämiseen osallistuneena niitä " lastentauteja" on aina ns" tuoreen" paikan kanssa. Koska vänkäripuoli vaihtuu ilmiö uusiutuu aika ajoin.
Näkyi maltillisesti myös tien toisella puolella kauppakeskuksen ilmoituksissa mikä on näin maltillisena positiivista.

Keskustelut tuttujen ja kaverien ( on niitä pari) jäivät lyhyiksi mutta henki oli hyvä yleisesti.
Muutaman eri Sarjakuvaseuran kanssa heitettiin huulta kuinka näppärää olisi järjestää ne omatkin festarit helsingissä.
Koska toimivia ja edes järjellisen hintaisia tiloja ei pääkaupunkiseudulla ole.
Hyvin suoritettu kompromissi jälleen kerran. Ei itsestäänselvyys.

Tilasin muutama viikko sitten Lännentien vuodeksi ja aloin miettiä tätä: mitähän he julkaisevat viimeisessä tilaamassani osassa? 🤔