Ei ole lisättävää hyviin kommentteihin, paitsi että: oma hinta-arvioni voi olla ihan pyllystä. Silloin se on. Prove me wrong. Mietin vain tietämiäni toteutuneita kauppoja ja muistelin mitkä oli hinnat. Avainsana on toteutuneet kaupat. Ammattiliikkeellä on aikaa odottaa pitkäänkin josko joku kaunis vuosi ovesta tulisi sisään se höy--- hyvä asiakas.

Parhaiten päivän hinnan saa selville kokeilemalla vaikka huutonetissä (ilmoitukseen hyvät kuvat ja kuvaus kunnosta) millä hinnalla menee kaupaksi. Nykyään lähes kaikki menee kaupaksi yleensä hieman alle tuon vaihtohinnan

Tätä mä suosittelisin kokeilemaan. Laitat vaikka hintavaraukseksi ykköselle 100€ (tai mitä haluat siitä vähimmillään saada). Jos pari innokasta huutajaa löytyy, voi hinta nousta ylikin. Jos ei löydy tai nouse tuonne asti niin vahinkoa ei tapahdu.

Jälkipolville en jättäisi, kohtalona voi olla paperinkeräys.

Vanha totuushan on se, että tavaran käypä hinta on se, mitä joku siitä suostuu maksamaan. Tämä korostuu varsinkin käytetyssä tavarassa.
Harvinaisemmassa tavarassa osa kauppiaista perustaa hinnoittelun siihen, että löytyy se yksi joka suostuu maksamaan. Tämä korostuu varsinkin niiden kauppiaiden keskuudessa, jotka käyvät messuilla myymässä.
Messuilla kun jotkut joutuvat "messuhuumaan" ja maksavat melkein mitä vain kunhan saavat lehden, kirjan yms. jota ovat etsineet.

Ei ole mitään vakiosuhdetta mitä kauppiaat hyvittävät vaihdossa tai rahalla tarjottavasta tavarasta. Kaikki riippuu siitä kuinka myyväksi kauppias arvioi tuotteen ja onko hänellä niitä jo ennestään.
Vaikka ulosmyyntihinta olisi hyllyssä 100€ ei kauppias välttämättä hyvitä siitä kuin 10€ jos tavara ei hänellä liiku tai hänellä on niitä useita ennestään. Eri asia on, onko tuolle hyllyhinnalle hänellä perustetta.
Jos taas hänellä on valmis asiakas tuotteelle voi hyvitys olla tuon 50% ulosmyyntihinnasta tai joskus enemmänkin.

Jos puhutaan priimoista, halutuista keräilytuotteista voi hinta olla moninkertainen normaalikuntoiseen verrattuna. Nuo edellä olevat linkit taskari 1 viittasivat heikko kuntoisiin kappaleisiin ja hinnat olivat molemmissa kyllä reilusti yläkantissa.

Lehtijutuissahan tarkoitus on saada ihmiset klikkailemaan joten niiden hinnat voi jättää omaan arvoonsa...

Luettu muuten juurikin (ok, vielä pari tarinaa keskenkin mutta voinen jo arvostella sen mitä honasin ikäväkseni) Batman Allies: Alfred Pennyworth - kokoomaa. Osa jutuista ihan jees mutta yksi Jim Aparon piirtämä stoori jäi kesken! Ihan käsittämätöntä valita tuollainen tarina kokoomaan. Muuten ihan ok, ei tajunnan räjäyttävää sarjakuvaa oikein miltään osin mutta viihdyttää aikansa.

Se tunne kun löydät ruoan jyvän liimautuneena kirjastosta lainatun sarjiksen sivulta. Muutenkin osa sarjiksista näyttää kuin niiden päältä olisi ajettu mönkijällä. Toki jos haluaa tutustua sarjiksiin, niin kirjasto ja digitaaliset palvelut hyvä, mutta että se olisi jokin pitempiaikainen ratkaisu.

Fyysinen kirja on aarre, jonka hinta parhaillaan säilyy. Tunnearvo mittaamaton. Digi-palveluista myös poistuu sarjiksia aika nopeasti sekä osa on vain "mainoksia" - lue 5 sivua ja maksa lisää. Omassa Digi-kirjastossa olevat varmasti pysyvät, kunhan jaksaa maksaa joka kk / kuukausimaksun palvelusta. Jotenkin ryöstö meininki.

Olen käyttänyt koko ikäni kirjastoja ja HYVIN harvoin on mitään scheissea ollut kirjojen tai lehtien sivuilla. Kai se vähän riippuu, paikasta, siitä mitä lainaa, säkästä. Toki käytön jälkiä on. Kyllä kirjastot ovat monelle "pitempiaikainen ratkaisu".