Eikös tämä ollut jo kasarilla, kun Lagerstedtin Ilpo kehui Kannusta ja muita seuralehtiä? Oliko Kannuksen esipuheessa, Hesarin mielipidekirjoituksessa vai Hajamietteitä sarjakuvasta -monisteessa? Ihan just noilla sanoilla, jos oikein muistan ja otsikossa.
Timo
Voi hyvin olla. Mutta silloin tuolle väitteelle naureskeltiin laajasti ja osa puheesta oli sitä että kotimainen on onnetonta rupua verrattuna eurooppalaiseen ja USAlaiseen. Kotimainenhan ilmestyi silloin pääosin sarjakuvaseurojen lehdissä ja omakustanteissa. Poikkeuksena joku Mämmilä sekä Timo Mikaman ja Jopen stripit. Väite ei myöskään yleensä päätynyt sanomalehtiotsikoihin tai niissä julkaistuihin harvoihin kritiikkeihin asti. 2010-luvulla tuota alettiin puhua ihan tosissaan ja väitteelle oli enemmän katetta.
Tää on varmasti totta, mutta myös nykyinen jälleenmyyntiverkosto. Ketjut eli Suomalainen ja Akateeminen panostavat siihen, mikä myy ja muu tuotanto jää vähälle huomiolle, jos ollenkaan noteraataan niin, että ihan myymälään saakka otettaisiin edes yksi kappale. Tämä jo yksinään on omiaan ohjaamaan kuluttajien valintoja aika vahvasti.
Totta, tarjonta vaikuttaa, mutta myös markkinointi, eli sen puute. KUITENKIN nykyään kun on netti ja some ja kirjainstagram, bloggaajat ja vloggaajat, on erittäin epätodennäköistä että kovatasoinen tuote jäisi huomaamatta tai täysin katveeseen. (Petteri kyllä tuossa leikkeessä juuri pääsi sanomasta, että suosio buustaa lähinnä lainausmääriä) Perinteisten jakelukanavien sivuuttamisesta (markkinoinnin välineenä) muistetaan esimerkkeinä vaikkapa Kiroilevan siiliin, Karolina Korhosen Matti-kirjojen ja Tympeiden tyttöjen suosio. Kaikki myyneet kymmeniä tuhansia. Ovatko nämä sitten esimerkkejä korkeatasoisesta kotimaisesta sarjakuvasta vai siitä että suurelle yleisölle kelpaa vähän matalampitasoinenkin, en tiedä?
Olisi kyllä kiva lukea noiden ranskassa julkaistujen suomalaisten myyntimääriä. Niistä mulla on vain huono mutu.