Noita käyttökieltolausekkeita on kuulemma ollut myös kotimaisilla kirjailijoilla. Juuri tekijänoikeussyistä. Mutta samaan aikaan kun kirjoitellaan siitä että puolet kansasta on koko sloppia vastaan, S-market julkistaa ison kampanjan jossa Einstein puhuu suomea ja kehuu jotain valmisruokasörsseleitä. Puolustuksena mainostajalla että onhan näitä ennenkin tehty, käytetty kuolleita mainoksissa. Voi herranen aika.

Kuukausiliitteen Ajatushautomo on tätä nykyä hirveintä kuraa mitä kotimaisten sarjakuvien suhteen missään näkee!

Seteliuudistuksessa Ville Tietäväinen sentään sai torpattua Euroopan keskuspankin kilpailusäännöistä kohdan, jossa sallittiin AI:n käyttäminen.

Taisi eilen olla Hesarissa juttu jossa kerrottiin että varsinkin pienet yhdistykset ja firmat tekee innolla omaa mainontaansa AI:lla. Se on juuri se sauma, mikä on tarjonnut mahdollisuuksia omaa graafista uraansa aloitteleville tekijöille. Eli ennustus graafikoiden työmahdollisuuksien vähenemisestä (loppumisesta) on jo alalle aikovien parissa toteutunut.

Itselle nämä "muut kuin sarjat varsinaiset tekijät tekemässä lyhyitä kunnianosoituksia" on yleensä lähinnä toiminut kuriositeettina, joihin on tullut harvoin enää palattua uudestaan, mutta pitääpä selailla tätä sitten jossain.

Olen "keräilijä" (no, mennyt aikamuoto sopisi ehkä nykyisin paremmin, ostan hyvin satunnaisesti mitään enää, luen pikemminkin kirjastosta kun a) tila b) raha c) ikä) mutta itselleni tämä oli todella mieluisa yllätys. Ilman kirjastoa (kyllä, mainostan kirjastoja aina ja iankaikkisesti viimeiseen hengenvetooni asti koska ovat olleet elämäni henkireikä niin ammatillisesti kuin vapaa-ajallisestikin) en olisi tätäkään hokannut. Löysin hyllystä (tai oikeammin varasin kyllä nimekkeen mukaan netin kautta uteliasuudesta tietämättä julkaisumuodosta etukäteen) Digglen & Jockin Green Arrow: Year One ja olin positiivisesti yllättynyt - todella yllättynyt itseasiassa koska oletin että julkaisukoko on se raskas ja iso normimallikokooma - kun näin tämän koon ja samalla kuitenkin erinomaisen painojäljen silti. Voisin jopa harkita joidenkin tällaisessa koossa olevien kokoomien hankkimista koska vievät paljon vähemmän tilaa hyllyissä. Toki ehkä täytyy päästä selailemaan koska ihan jokainen sarjakuva ei sovi tähän malliin parhaiten, riippuu kuvakoosta, kuvituksen tyylistä ja tummuudesta (jo nyt joitakin sarjakuvia on todella ärsyttävä lukea koska ovat liian tummia ja kontrasteja ei erota joko alkuperäisen taiteen takia tai sitten painojäljen). Hieno idea. (tosin juurikin tajusin lukiessani että tuo Arrow-stoorikin on minulle jo tuttu ja tsekkasinkin alkuperäisen ilmestymisvuoden ja sehän olikin 2007, silti, luetaan uudestaan...).

Supermustiskirjassa sen sarjan alkuperäismateriaali on vain aika kulunutta kopionkopiota. Olisivatko ruotsalaiset saaneet jostain pristiiniä kamaa?

Piirrosviivat ja rasterit ovat melko kehnoja molemmissa tarinoissa (Singh-merirosvot ja Ilmarosvot) noissa albumeissa (Supermustiskirja ja Legenda vaeltavasta aaveesta) johtuen siitä, että tarinoiden ruudut on vain kopioitu sanomalehdistä. Ainakin Singh-merirosvojen strippejä myös on hieman muokattu. Mutta toisaalta ruutujen koko näissä albumeissa on miellyttävän iso.

En pysty nyt tarkistamaan, koska Mustis-lehteni ovat eri paikassa, mutta muistaakseni Mustiksessa 26/2006 ”Singhin” stripit ovat parempilaatuisia, eli jostakin on varmaan sittemmin saatu parempaa lähdeaineistoa. Tosin strippien julkaisukoko siinä on niin pieni, että mahdolliset laatupuutteet eivät kunnolla paljastu. Tässä syksyn ruotsalaisessa albumisarjassa myös on aiemmin julkaistu Mooren strippejä hyvin pienellä, joten veikkaan, että siinä jatketaan samalla linjalla.

Ilmarosvot kyllä kiinnostaisi, aika harvoin noita alkupään sarjoja on Suomessa kuitenkin nähty, lehdessä esim. ei ollenkaan silloin kun se oli kaikkein suosituin täällä. 2006 Singh-tarina oli vaakatasossa stripit alkuperäisinä. Taidanpa katsoa saisiko tämän julkaisun helposti Ruotsista, kaipa Adlibris tms. toimittaa.

Totta, että stripit oli lehdessä 26/2006 aseteltu niin, että lehti piti kääntää vaakatasoon.

Pidän hyvin paljon Mooren ensimmäisistä tarinoista, mutta otan mieluummin Aparo-kokoelman, jossa suurin osa on aiemmin suomentamattomia juttuja. Lisäksi minusta suurin osa näistä ruotsalaisista albumeista on ollut aivan liian täyteen ängettyjä. Viime kerralla ei olisi tarvinnut lyhentää strippejä, jos olisi tiputettu yksi surkeasti piirretty Nolanin seikkailu pois. En pysty antamaan anteeksi tuota leikkelyä; minusta sen ei pitäisi kuulua nykypäivään.

(E: Lisätty lainaukset selvennyksen takia, koska viestini putkahti sivun ihan ensimmäiseksi viestiksi.)

Ok, loistavaa... onko aihe jo päätetty?