Vanha totuushan on se, että tavaran käypä hinta on se, mitä joku siitä suostuu maksamaan. Tämä korostuu varsinkin käytetyssä tavarassa.
Harvinaisemmassa tavarassa osa kauppiaista perustaa hinnoittelun siihen, että löytyy se yksi joka suostuu maksamaan. Tämä korostuu varsinkin niiden kauppiaiden keskuudessa, jotka käyvät messuilla myymässä.
Messuilla kun jotkut joutuvat "messuhuumaan" ja maksavat melkein mitä vain kunhan saavat lehden, kirjan yms. jota ovat etsineet.

Ei ole mitään vakiosuhdetta mitä kauppiaat hyvittävät vaihdossa tai rahalla tarjottavasta tavarasta. Kaikki riippuu siitä kuinka myyväksi kauppias arvioi tuotteen ja onko hänellä niitä jo ennestään.
Vaikka ulosmyyntihinta olisi hyllyssä 100€ ei kauppias välttämättä hyvitä siitä kuin 10€ jos tavara ei hänellä liiku tai hänellä on niitä useita ennestään. Eri asia on, onko tuolle hyllyhinnalle hänellä perustetta.
Jos taas hänellä on valmis asiakas tuotteelle voi hyvitys olla tuon 50% ulosmyyntihinnasta tai joskus enemmänkin.

Jos puhutaan priimoista, halutuista keräilytuotteista voi hinta olla moninkertainen normaalikuntoiseen verrattuna. Nuo edellä olevat linkit taskari 1 viittasivat heikko kuntoisiin kappaleisiin ja hinnat olivat molemmissa kyllä reilusti yläkantissa.

Lehtijutuissahan tarkoitus on saada ihmiset klikkailemaan joten niiden hinnat voi jättää omaan arvoonsa...

Luettu muuten juurikin (ok, vielä pari tarinaa keskenkin mutta voinen jo arvostella sen mitä honasin ikäväkseni) Batman Allies: Alfred Pennyworth - kokoomaa. Osa jutuista ihan jees mutta yksi Jim Aparon piirtämä stoori jäi kesken! Ihan käsittämätöntä valita tuollainen tarina kokoomaan. Muuten ihan ok, ei tajunnan räjäyttävää sarjakuvaa oikein miltään osin mutta viihdyttää aikansa.

Se tunne kun löydät ruoan jyvän liimautuneena kirjastosta lainatun sarjiksen sivulta. Muutenkin osa sarjiksista näyttää kuin niiden päältä olisi ajettu mönkijällä. Toki jos haluaa tutustua sarjiksiin, niin kirjasto ja digitaaliset palvelut hyvä, mutta että se olisi jokin pitempiaikainen ratkaisu.

Fyysinen kirja on aarre, jonka hinta parhaillaan säilyy. Tunnearvo mittaamaton. Digi-palveluista myös poistuu sarjiksia aika nopeasti sekä osa on vain "mainoksia" - lue 5 sivua ja maksa lisää. Omassa Digi-kirjastossa olevat varmasti pysyvät, kunhan jaksaa maksaa joka kk / kuukausimaksun palvelusta. Jotenkin ryöstö meininki.

Olen käyttänyt koko ikäni kirjastoja ja HYVIN harvoin on mitään scheissea ollut kirjojen tai lehtien sivuilla. Kai se vähän riippuu, paikasta, siitä mitä lainaa, säkästä. Toki käytön jälkiä on. Kyllä kirjastot ovat monelle "pitempiaikainen ratkaisu".

Lehtijutuissa valitettavasti korostuu se juttu osuus.
On kiire saada artikkeli ulos jotta olisi edes hiukan relevantti ennen kuin kaikki ja muutamat nähtävästi eri planeetoilla on kuulleet sen netistä.
Eksyy virheitä, useimmiten tahattomasti. Ollaan ihmisiä kaikki.
Ja kumpi on uutinen " Tästä taskarista maksettiin yli 300€ ! Onko kotonasi aarre?"
vai
" Keräilijät maksavat kohtuuhintaan nostalgisista hyvistä ja hyväkuntoista sarjakuvista"

Kaava on suht simppeli: harvinaisuus +/x haluttavuus (kysyntä) = hinta

Se kun on yksilöllistä

Itse en menisi kyllä maksamaan 120-150 euroa tuosta kirjasta vaikka olisi huippukunnossa.

Joku menee ja on mennyt. Itse en maksaisi yli 6€ sekin olisi kipurajalla ja ainoastaan jos jonkun muiden sarjakuvien kanssa samassa nipussa.

Itsekin innostuin vähän turhaan noiden lehtijuttujen perusteella. Sanoisin, että niistä tarinoista kun ottaa nollan pois perästä niin ollaan aika lähellä. Totuus on kuitenkin se, että ei edes noilla vanhimmilla AA:n taskareilla kyllä rikastumaan pääse.