Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 ... 10
11
Lännensarjakuvat / Vs: Lännentie
« Uusin viesti kirjoittanut Kahkonen 25.09.2026 klo 23:48:32 »
Lännentie-saaga päättyy kyllä mutta onhan siellä niitä muita sarjoja sitten vielä.
12
Toimintasarjakuvat / Vs: Batman
« Uusin viesti kirjoittanut Veli Loponen 25.09.2026 klo 23:30:18 »
Jos siis ajattelisin yhtään muita.
Tää. Mullakin tuossa ajatuksena juuri se, mikä voisi muitakin kiinnostaa. Mähän varmaan pistäisin pystyyn vain lehtiä, joissa olisi niiden hyvien aikojen tarinoita Marvelilta ja DC:ltä sekä vaikka kronologinen John Byrne -lehti alkaen taideopiskeluvuosista koko (tai edes lähes) tuotanto. Mutta sille en uskoisi kovin suurta lukijayleisöä. Olisiko edes kymmenen ja niistäkin isoin osa ihan kannatuksen ja yleisen mielenkiinnon vuoksi.
13
Toimintasarjakuvat / Vs: Batman
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile 25.09.2026 klo 23:14:53 »
Lukisin Velin periaatteella laadittua lehteä. Paraikaa oleva DCn jatkumo toimii tällä pohjalla ihan hienosti.

Marvelin puolelta rakentaisin 68 sivuisen Ryhmä- X:n ja Kostajien ympärille tukien vaihtuvilla tarinoiden teemaa ja hahmoja tukevilla esimerkiksi Thorin, Wolverinen ja Kapteeni Amerikan tarinoilla.
Jos siis ajattelisin yhtään muita. Vaikka tietty olisi hauskaa tehdä Kuuritarista, Aaveajajasta Tuomarista ja Daredevilista katujulkaisu ja sitten se klassikko puoli Ihmenelosia Hulkilla lisättynä.

Mutta oikeasti Batmanilla olisi helpointa. Täällä julkaisematonta hyvää settiä riittää vuosiksi vaikka tulisi satasivuinen kerran kuukaudessa. Ne crossoverit voisi hyvin julkaista järjestyksessä ja todeta entiseen tyyliin " ei nähty Suomessa" että mistä Nightwing ja Birds of Prey pölähtivät paikalle.
15
Toimintasarjakuvat / Vs: Batman
« Uusin viesti kirjoittanut Veli Loponen 25.09.2026 klo 21:24:23 »
Eipä käy kyllä kateeksi Egmontin toimittajiakaan, jotka yrittää amerikan julkaisuista kursia kasaan jotain koherentteja kokonaisuuksia.
Siis kyllähän tällaisia olisi mahdollisuus tehdä. Just festareilla kerroin jossain yhteydessä keskusteluissa, että jos olisin Egmontin toimittaja ja olisi mahdollisuus, niin hyödyntäisin Gunnin elokuvauniversumia ja aloittaisin DC-julkaisun. Se olisi 68-sivuinen. Pääsarjana olisi Mark Waidin ja Dan Moran World Finest -lehti eli Batmanin ja Teräsmiehen yhteislehti. Sitten lisänä olisi omat jatkikset Batmanilta ja Teräsmieheltä. Näissä jälkimmäisissä keskityttäisiin peruslehtien ulkopuolisiin (tai niissäkin julkaistuihin) selkeisiin tarinakokonaisuuksiin. DC kuitenkin pukkaa sellaisiakin ulos koko ajan. Eli ei tarvitsisi turvautua vanhoihin klassikoihin eikä myöskään miettiä, miten jotain isoja ja monimutkaisia cross-overeita saisi sivuutettua.

Marvelin nykytuotantoa taas en seuraa niin paljoa, joten en osaa sanoa, mikä sillä puolella olisi mun mielestä hyvä ratkaisu.
16
Internet keskusteluissa sävyt ja vivahteet usein jäävät rannalle ruikuttamaan. Eli suoraan ei välittynyt juuri sarjakuvakulttuuri, tosin samaa vikaa allekirjoittaneen ulostuloissa usein.
Itse olen oppinut ymmärtämään että sana " viipyilevä" tarkoittaa 999 kertaa tuhannesta vitun tylsää eikä suinkaan olevaisuutta pohdiskeleva ja joka hetkestä ja niiden ainutkertaisuudesta ammentavaa.
Siis jos hyvin käy.
On se usein tuhat kertaa tuhannestakin.

Eikä siinä auta sanoa että tämä on kriitikkojen ja kultturellien rakastama. Ei ole yhtään vähemmän paska.

Itse en pidä Peter Parker/Spider-Man hahmoa ihan noin yksioikoisena. Hahmoon on jo sisäänrakennettu hyviä ristiriitoja, voimien lisäksi epävarmuuksia ja riippuvuuksia.
Odottelen juuri mainitsemistasi syistä Marvelin Midnight Spider-Man sarjaa jossa on kaikki sama paitsi että tuodaan keho- ja muun kauhun lisäksi se Hämähäkki Hämähäkkimieheen.
Siinä että on enemmän ideoita ja enemmän käsikirjoittajia on tietty etunsa.
Se viehätys ei tosiaan kärsi.
Siksi olen itse koettanut lukea mahdollisimman paljon sarjakuvia ja kirjoja, mutta paitsi että on oppinut tietävänsä vähemmän kuin luuli myös sen että Sturgeonin laki (90% kaikesta on paskaa) tarkoittaa sitä että Sturgeon oli optimisti.

Yksi asia kyllä nyppii:
Sarjakuvan kun voi tehdä elokuvallisesti
Tiedän että tuskin sitä tarkoitat mutta tämä " elokuvallinen" >"sarjakuvamainen" sanojen käytön vakiintuminen on syöpä.
Koska siinä on aina tuo asetelma, etabiloitu auktoriteetin asemasta alaspäin. Tiedän, tiedän: suomalaiset ja heidän itsetuntonsa mutta voi nyt.....

Vuodatus jopa liittyy aiheeseen ja on osasyy miksi osa pitää Spider-Man hahmosta ja osa ei. Lähempänä altavastaajaa voimistaan huolimatta. Enemmän Aku Ankka kuin Mikki Hiiri. Seurustellut useamman huippumallin tasoisen naisen kanssa mutta sotkee asiansa, joskus supersankaroinnin joskus tätinsä takia tai sitten sotkeentuu suhteissaan. Ja sitten on työt ja opinnot siinä sivussa.
Siinä mielessä kyseessä on paljon suomalaisempi hahmo. Myös tietyssä periksiantamattomuudessaan.
Joo fraasien " suuri voima tuo suuren vastuun" ja " asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat" välillä on aste-eroja mutta vähemmän kuin monessa muussa.
17
Itse en ole koskaan osannut vetää linjaa kansallisuuden mukaan.
Toki brittiläinen on lähempänä suomalaista kuin amerikkalainen mutta sillä periaatteella kaikkien pitäisi digata ruotsalaista sarjakuvaa.
En minäkään. Tarkoitin brittiläinen sarjakuvakulttuuri, mikä olisi kyllä pitänyt tuosta kirjoituksesta aueta. Sille ei vain ole kätevää nimitystä kuten BD tai manga. Peterin kipuilu suhteessa hauraaksi oletettuun May-tätiin oli se minulle liiankin tutuksi tullut asia. Tietenkin yhtä aihetta ja ideaa voi varioida vaikka kuinka pitkään, mutta tämä teema ei nyt vaan mulle oikein nappaa. :) Myös vastustajien uudelleenkierrätys on supersankarisarjoissa viety äärimmilleen. Ne on AINA ne samat. Se on jotenkin amerikkalaisessa sarjakuvassa se juttu. Että vastustajan pitää olla aina vanha tuttu, vähän uudella twistillä, kenties. Myös Dreddissä on kierrätetty vihollisia ja sivuhahmoja, mutta mielestäni sitä on tehty paremmalla maulla ja perustellummin, säästeliäämmin. Makuasia tämäkin.

Eli siinä että joku ei pidä Hämähäkkimies juonista ja lehdestä on ok.
Niiden kerrontamekiniikka ja maailmanluonti ei ole sitten teille. Toivottavasti tarjolla on jotain mikä nappaa, siitäkin on kokemusta.
Kyllähän se totuus on että nykyisellään yhdessä Marvel lehdessä tapahtuu todella vähän mitään. Siis verrattuna suomalaiseen tai brittiläiseen sarjakuvaan. Mangaan verrattuna saattaa tapahtua hieman enemmän. Eikä tämä "tapahtumattomuus" koske vain tappeluiden tai tarinan etenemistä, vaan myös huumoria ja kaikkien uusien ideoiden esittämistä. Sarjakuvan kun voi tehdä elokuvallisesti (tai manga-tyyliin) herkutellen, viipyillen ja fiilistellen, tai sitten voi vyöryttää esiin hulvattomia ideoita toinen toisensa perään. Minusta sarjakuvan viehätys ei kyllä kärsi yhtään siitä jos kirjoittajalla piisaa ideoita.
18
Vahvat kaavat tälläkin bändillä vuosikymmenestä toiseen.

Komppaan. Joskus se" muuttumattomuus" on se juttu.
Musiikissa ja sarjakuvissa on yhdistäviä tekijöitä. Molemmat ruokkivat mieltä ja tekijöiden kohdalla on ne jotka tekevät joka kerta jotain ihan muuta ja ne joilla on oma selkeä juttunsa.
Jos siitä ei pidä se on" kulunut maneeri" tai " levystä toiseen samaa tauhkaa"
Mutta kuten sanottua, makuasia. Niistä ei voi kuin kiistellä.
Itse pidän AC/DCsta siinä kuin Edith Piafista ja aikuisten oikeasti inhoan beatlesia.
Eli siinä että joku ei pidä Hämähäkkimies juonista ja lehdestä on ok.
Niiden kerrontamekiniikka ja maailmanluonti ei ole sitten teille. Toivottavasti tarjolla on jotain mikä nappaa, siitäkin on kokemusta.

( Juuri tajusin että minulle Spider-Man Hämähäkkimies on kuten Star Trek: olen katsonut trekkiä paljon varsinkin koska oli pitkään " tätä skifviä on, ota tai jätä" minkä vuoksi on pitkälti jäänyt valikoiman monipuolistuttua)
19
Sarjakuvien ostaminen ja keräily / Vs: Divareista
« Uusin viesti kirjoittanut kilpikonna 25.09.2026 klo 16:42:15 »
Joo, hyvä pointti. Olen jostain syystä alkanut mieltymään tuohon formaattiin. Eli kun messuilla törmäsin Salatut Sodat Battleworld TP kirjaan. Hemmetin mukavan tuntuinen käsissä ja matta painojälki oli värien kohdalla yllättävän laadukas.

Tuo alien omnibus on samankokoinen. Mukava lukea ja kulkee mukana. Toisaalta G.I. Joe kirjat haluan kaikki Deluxe Editionina, EU ja #301-. Kauniita ja todella siistejä hyllyssä + muutenkin lukea. Katsotaan nyt kun tulee tuo G.I. Joe: A Real American Hero compedium, niin hauska kokeilla sellaistakin. Massiivinen, MUTTA ultra-kevyt.
20
Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot / Vs: Clayface
« Uusin viesti kirjoittanut kilpikonna 25.09.2026 klo 16:37:37 »
Täytyy myös muistaa että The Batman oli yllätys menestys DC:lle JA ennen James Gunnin tuloa taloon. Sitten The Penguin tv-sarja jatkoi tuota menestystarinaa. The Batman osa 2, on tätä jatkumoa, MUTTA ei Gunnin juttu.

Hän saattaa tehdä saman DC:llä mitä teki Marvelilla. Eli nostaa DC:n jopa Marvelin ohi elokuva puolella. Itse toivon että molemmat menestyisivät. Saataisiin mahdollisimman laadukasta sarjis elokuvaa. En kuulu Joker faneihin, vaikka elokuvana varmasti ihan ok, kuitenkin kaukana siitä Jokerista jonka tunnen. Draama elokuva mielenterveydestä. Ei jatkoon. Jatko-osa olikin sitten hirvittävä musikaali. Toivotaan että Gunn kuoppaa nuo ja nopeasti, kuten tehnytkin.

 
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 ... 10