Selvennänpä Achilles Wiggenistä pari asiaa, osittain ääneen itselleni.

Minulla ei ole Portteja, joissa on Wiggeniä. Siksi minäkin olin epävarma siitä, oliko Wiggen Portissa väreissä vai mustavalkoisena. Olin taipuvainen uskomaan, että se oli väreissä, koska Kompletta samlingenin ensimmäisen osan artikkelissa sanottiin, että Leppänen teki suurimman osan sarjasta värijulkaisua varten. Ja mehän tiedämme, että suurin osa tarinoista (13/19) tuli ensiksi Portissa ja lisäksi tiesimme, että ainakin Leppäsen John Carter tuli Portissa värillisenä.

Mutta sarja siis oli Portissa mustavalkoinen koko aikansa siinä eli 1994–2006. Tuo ilmaisu ”tehdä värijulkaisua varten” tarkoittaa sitä, että Leppänen piirsi sen jaksot Porttiin tuleva väritys silmällä pitäen, koska hän tiesi, että ne tultaisiin julkaisemaan myöhemmin myös Fantomenissa. Tämä asia selvisi minulle vasta neljännen kokoelmakirjan myötä. Värit tulivat Fantomeniin vuoden 1991 alussa.

Vain kuusi ensimmäistä Wiggen-tarinaa sai ensijulkaisunsa Fantomenissa. Näistä kaksi ja puoli ensimmäistä tarinaa tehtiin mustavalkoiseen Fantomeniin.

Tarkistin, mitä Kari kirjoittikaan Wiggenin mahdollisesta jatkosta Little Big Horn -tarinan jälkeen eli vuoden 1876 jälkeen. Täällä on hänen blogikirjoituksensa sarjasta yleisesti. Aikamatkojen paikkoja olisivat voineet olla viktoriaaninen Lontoo, jossa sankarit tapaavat Sherlock Holmesin, ensimmäinen maailmansota, jossa olisi korpraali Hitler ja toinen maailmansota, jossa Achilles lentäisi Messerschmittiä (tuo mainittu 202-malli taitaa olla virhe; Wikipedia ei listaa sitä tälle lentokoneelle). Sitten vasta olisi tullut hyppy tulevaisuuteen.

Wiggenin tekemisen lopettamisessa on kaksi eri vaihetta ja syytä. Sarja päättyi, kun 2000-luvun alussa Ruotsin Egmont säästösyistä lopetti kaikkien muiden omien sarjojen kuin Fantomenin tuotannon.

Mutta Leppänen kirjoittaa blogissaan em. linkissä, että vuonna 2011 Ulf Granberg pyysi häntä jatkamaan sarjaa Fantomeniin, koska sitä oli toivottu lehteen – sehän on eräs Mustiksen kaikkien aikojen muistetuimmista kakkossarjoista. Leppänen kuitenkin kieltäytyi. Ei ole tiedossa, minkä hän sanoi Granbergille syyksi, mutta bloginsa mukaan kieltäytymisen syynä oli se, että hänen nimensä ei ollut näkynyt Fantomenissa sarjan kirjoittajana ja että tekstiä oli peukaloitu ja koska Granberg oli tuolloin yhä ohjaamassa Fantomenin sisältöä.

Leppäsen ehtoina ruotsalaisten Wiggen-kokoelmien hyväksymiseen – tietysti rahallisen palkkion lisäksi – olivat hänen merkitsemisensä sarjan luojaksi sekä hänen alkuperäisen tekstinsä seuraaminen. Nämähän asiat toteutuivat hienosti.

Pidän kovasti ruotsalaisista kokoelmista! Tarkistin, että niissä on yhteensä 479 sarjakuvasivua Wiggeniä. Minusta Wiggen pitää ehdottomasti mainita suomalaisen scifisarjakuvan historiassa sekä laajan sivumäärän että pohjoismaisen tunnettuuden vuoksi.

Tunnustuspalkintojen osalta mainittakoon, John Wagner on nyt saanut arvonimen MBE eli tämän viisiportaisen Brittiläisen imperiumin ritarikunnan alimman asteen Member of the Order of the British Empire. Haluan uskoa, että Kaarle III on itse lukenut 2000AD:ta kuten myös kuunnellut Black Sabbathia (Tony Iommi palkittiin samassa listassa samalla arvolla).

Tämän sisältämän ristiriitaisuus en henkinen pureskelu on vienyt tovin.

Itse en osaa nähdä kumpaakaan, 2000ADn Judge Dredd sarjakuvaa enkä Black Sabbathin musiikkia osana " establishment"iä vaikka sekä iän että vaikutuksen myötä molemmat ovat kulttuurin kivijalkaa tässä kohden.
Enkä todellakaan, missään määrin, kiistä John Wagnerin valtavia saavutuksia sarjakuvan saralla. On Pat Millsin ohella niitä isoimpia nimiä mitä briteistä on tullut ( Wagner on Yhdysvalloissa syntynyt Skotti).

Kaarle III on itselleni ollut läntisen naapurimaan " ruunupään" tavoin niitä jotka ovat yllättävän vähän Hapsburgilaista sisäsiittoisuutta edustava taho l. lähinnä harmiton hassu eikä moniongelmainen kädellinen - pääty ja epäilen että sylttytehtaan jäljet johtavat kulttuuriministeriön virkamieskuntaan.

Jos unohtaa Batmanit, Bogie Manit ja History of Violencet ynnä muut, niin John Wagnerin määrä Dreddiä mitä on kirjoittanut on mykistävän valtava. Vaikka onkin " vain kirjoittaja" ( ainakin täällä Suomessa käsikirjoittaja on karrikoidustiy niin tavan ihmisille kuin monelle piirtäjälle " vain", sellainen hädintuskin prosessiin osallistunut heikkolahjainen) niin itse allekirjoittaisin sen kuulemani väitteen, taisi olla Warren Ellisin [ ennen kuin oli osittain persona non grata] , että John Wagner on merkittävin brittiläinen sarjakuvantekijä.
Hiljainen työjuhta jota ilman ei olisi paitsi Dreddiä niin 2000ADtä, britti-invaasiota, tekijänoikeuksia ja ja ja

Voin olla hyvinkin Metsähallituksen puolella mutta John Wagner vaikuttaa myös kirjoittaneen jos ei joka toista, niin joka kolmannen Dredd sarjakuvan.
Mielenkiinnolla odotan omaelämäkerta kirjaansa.

Onhan tällainen tehty vapaaehtoisten nörttien toimesta.

Hämäkkisen miehen listaus Wikipediassa
Ja siis vain Amazing Spider-Man lehdiksi lasketute.
Joissakin kohden muistuttaa elokuvien tuoton laskemista l. luovaa matematiikkaa ja ei laske Annualeja mukaan.

Kiitos! Siinä onkin listausta kerrakseen. Sinänsä ymmärrän logiikan, jolla annualeja ei lasketa tuhannen numeron juoksuun. Meikäläisessä kuukausinumeroinnin mukaan etenevässä julkaisukulttuurissakaan ei yleensä lasketa erikoisjulkaisuja mukaan peruslehden numerointiin, vaikka poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia toki on.

Tunnustuspalkintojen osalta mainittakoon, John Wagner on nyt saanut arvonimen MBE

Sattumalta juuri tänään kävin Kulkukatin pojassa ostamassa Eaglen julkaiseman Judge Dredd Crime File -lehden ykkösnumeron. Syynä ostoon oli se, että siinä on John Byrnen 1980-luvulla piirtämä Dredd-tarina. Byrnehän myöhemmin teki muutaman kannen ja kirjoitti muutaman lehden kokonaisuuden DC-kustantamon Judge Dredd -lehteen. Mutta joka tapauksessa tuo tarina on siis John Wagnerin kirjoittama. Alunperin tarina ilmestyi vuonna 1983 2000AD Sci-fi Specialissa.

Oliko Puupää osa Kilu-Kalle-universumia

Ainoastaan kerran kävi Pekka vierailulla Kilu-Kallen stripissä. Samantyyppistä huumoria viljelivät.