TOSA puhuu asiaa.

eikä vain tarjonnasta ja fiiliksestä. Divareista löytää usein jotain mitä ei tajunnut etsiä eikä algoritmeillä ollut haisuakaan.

Comics Heaven saa vahvan suosituksen täältäkin.

Tukholmaan on pidempi matka kilometreissä Turusta kuin Helsinkiin tai Tampereelle, mutta jännästi ei aina henkisesti tai taloudellisesti(ennen kuin menee sarjisliikkeisiin siis).

Vanhassa kaupungissa on muitakin divareita parin korttelin sisään sekä SF Bokhandeln on hyvinkin lähellä. Parin kilometrin sisään on myös hyviä divareita / sarjiskauppoja. Aina käydessä tulee tehtyä rundia ja osasta löytyy ruåtsinkielellä paikallisia albumeita ja zineja joita luen kun en ole allerginen kaksikielisyydelle.

Kuulostaa erittäin kiintoisalta tuo TOSAN ja Cv:n suosittelema tukholmalaisliike ja vanha kaupunki myös. Tänä vuonna meidän lomamme suuntautui Tallinnaan jossa oli hauskaa ja yksi divarikin osui kohdalle. Jospa seuraavan kerran suuntaisimmekin Tukholmaan - joka oli alkuperäinen suunnitelma mutta majoituksen takia muuttui - koska siellä näyttää tuokin osa olevan kunnossa ja vanha kaupunki on ihan mahtava paikka vaikka edellisestä käynnistäni onkin jo 20 vuotta. Tuskinpa ovat sitä ehtineet pilata. PS: Ja Tallinnakin on mahtava paikka, todella keski-eurooppalinen tunnelma, vanhat talot pidetty kunnossa aivan eri tasolla kuin esim. Helsingissä. Kyllä kelpasi käppäillä ja ihastella sitä arkkitehtuuria ja tunnelmaa. Silti...löytyisiköhän sieltä yhtään sarjiksiinkin keskittyvää divaria...en todellakaan tiedä...

Kuulostaa siltä, että viimeinen järkäle saa jäädä ostamatta ellei digimuodossa ole hyvää alennusta joskus. Kiitos kommenteista.

Nappasin Kostajien ykkösnumeron lehtipisteeltä. Lehden kansi on eri kuin vuonna 2011, mutta itse sarjakuva ja sen suomennos näyttäisivät olevan samat aiemman julkaisukerran kanssa. Toki myös mainokset on päivitetty: niissä mainostetaan uutta Kostajat-spessua (Sota halki aikojen, uutta Hämis-spessua (Hämähäkkimies-klassikot), uutta Ankkalinnan ja Marvelin What If…? -julkaisua ja yleisesti Hämis-lehteä. Egmontin toimitus mainitsee lehden lopussa, että Kostajien tarina on uusinta kolmesta lehdestä vuodelta 2011 ja että nuo aiemmat lehdet ovat harvinaisia.

Valitettavasti sankarien ensimmäisestä jaksosta puuttuu yksi sivu aivan kuten aiemmin. Sivun pitäisi tulla kahdeksannen sarjakuvasivun jälkeen ennen ruutua, jossa Hämähäkkinainen ja Wolverine juovat kahvia tai teetä. Poisto on jouduttu tekemään, jotta tuleva aukeama lehden sarjakuvasivuilla 12–13 on kokonainen. Alkuperäisessä ensimmäisessä jaksossa on 24 sivua, mutta suomalaisessa versiossa siis on vain 23. Käsittääkseni kaikki sivut olisi saatu mahdutetuksi mukaan, jos sarjakuvaa olisi levitetty lehden sivulle 50 ja jälkimmäiseen sisäkanteen.

Tarinasta ja taiteesta vastaavat siis Bendis ja Romita Jr. Minusta tämä on sujuvaa viihdettä. Ajoitus syksyn suurelokuvan kanssa on hyvä. Jos nämä uusinnat löytävät tiensä moniin kauppakasseihin, ehkä saamme joukkiolta myös aiemmin suomentamattomia seikkailuja. JR JR:n taidettahan näkyy samaan aikaan nyt myös suomalaisessa Hämis-lehdessä.

Tämä aihe on siirretty alueelle Tapahtumat, näyttelyt ja koulutus.

https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=25364.0

Yhtä lailla väitän että Pirullista Piirtoa antaa osuvan kuvan.
Aina löytyy joku joka ei usko että asiat menee just noin perseelleen tai väittää että lohtua saa siitä sinähän tienaat miljoonia.
Joo Belzebubs animaation budjetti on sen 4,5 miljoonaa €.
jakakaa summa projektiin kuluneilla vuosilla ja 240 hengellä.
Kyllä silläkin rahalla ostaa Porschen jos se on hot wheelsin tekemä.

Itse sarjahan on areenasta nähtävissä jo kokonaisuudessaan. Sen kun petraa mennessään.
Kumpikin musiikivideojakso avautuu kun on jo nähnyt ne silloin kun piti alkaa sen kiertueen.
Ja on tuolla hyllyssä levykin.
Belzebubs musiikki kun on sitä harvinaista parempaa bläkkistä. Sitäkin kuuntelee mutta oma pääty on se trash, stoner, death enemmän.
Hauskasti itse videot eivät ole sarjassa.
DVDn /Blu-Rayn extramateriaaleissa sitten.

Toivoa sopii että sarja osaltaan nostaa tämän niilläkin puolilla, niin että sarjakuvaa ja levyjä ostetaan enemmän. Varsinkin kun pääasiallisissa myyntipisteissä on jotain muutakin tarjolla tämän lisäksi kuin vain aku ankkaa ja jotain ylituotettua poppi-iskelmää. Joku voi vahingossa löytää samalla muutakin.
Näin sitä tuskin nähdään yleisesti, siis että olisi vähän kaikkien etu.
Ja tähänstiset näytöt muilta toimijoilta eivät ole vahvistaneet sarjakuvan myyntiä merkittävästi.

Ansaitsee silti sen. Itse en juuri pieruhuumorista välitä, tätä sekään ei tuo alas.
Itseironia tässä toimii paremmin.

Ensimmäinen ja viimeinen jakso sitovat nippuun hyvin. Erittäin nättiin ja herkkään shibariin.