Kirjojen ja sarjakuvien kustantaminen on helpompaa kuin niiden myyminen, saati sitten voitollinen myyminen (tai edes nollatulokseen pääseminen).

Muokkaus ettei tule turhaan taas sataa viestiä: aikanaan tuolloin maximum marvel ei ollut myyntivaltti. Conanin lukijakunta yleensä ei välittänyt " typeristä kalsarisankareista" ja osittain päinvastoin. Voi verrata saman kauden ' oletko diinari/punkkari/hevari?' linjanvetoihin joissa rajanveto oli jyrkkää ja fyysinen väkivalta hyvinkin läsnä.
Oli erittäin näppärää olla ryhmissä hevarit, rokkarit ja punkkarit kun tuttavapiirit eivät sietäneet toisiaan.
Sarjakuvapuolella tyydyttiin vain tuhahtelemaan toisten mauttomuudelle ja tyhmyydelle.

Olin Curtin kuvaamina aikoina kovin pieni, mutta kyllä sitä osattiin olla nurkkakuntaisia jo pikkujätkinä. Muistan, kuinka me Action Forcen ja Transformersin lukijat vähän hymähtelimme lapsellisille Masters of the Universe -faneille, jotka kuluttivat moista jo historian hämäriin häviämään tuomittua juttua. Juuri tuolloin 1980-luvun lopussa alkuperäiset Masters of the Universe -lelut alkoivat kadota kaupoista ja sarjakuvalehtikin lakkasi.

Eli siis piirtäjälle on maksettu 22*125 = 2750 euroa? Lehden hinta on 7 euroa joten n. 400 kappaleen myynnillä on kuitattu piirtäjän palkkio. (Suoramyynnillä, sillä tukkuhinta on toki paljon vähemmän.) Sen jälkeen pitää vielä kuitata painokulut, ja käsikirjoittaja-kustantaja-myyjänkin olisi tietty kiva jotain saada.

Tukku- ja kirjakauppamyyntiä rasittaa lisäksi alvi ja suoramyyntiä taas myyntipöydän kulut. Ellei myyjälle laske mitään palkkiota. Aikamoista matematiikkaa teillä. 

Aku Ankan synttäreiden kunniaksi olisi nyt saatavilla Aku Ankka-lehti puoleksi vuodeksi -75% eli 29,75€.
Linkki tarjoukseen vie tilaussivulle: Tarjous -75%

Tarjous voimassa 10.6. asti.

Minäkin seuraan kiinnostuneena kun luet lehtiä alusta järjestyksessä läpi. Oiyahe! Koetan kommentoida mukana silloin kun ehdin. Toivotaan, että muutkin innostuvat heittämään tänne näkemyksiään ja havaintojaan.

Mitä nyt vilkaisen, niin minusta 9/1977:n seikkailu on sellainen semihyvä, hiukan keskivertoa parempi. Myönteistä on Hopeanuolen työskentely rauhan puolesta riippumatta siitä mikä heimo tai valkoisten ryhmä aiheuttaa kahakoita.

Vuosikerran aiemmista Hoppis-tarinoista, siis ennen numeroa 9 minusta muiden yläpuolelle nousevat 1/1977, joka epätavallisesti tapahtuu talvella ja jossa onnistuneesti tuntuu, että hahmot ovat kylmän ja lumen armoilla, sekä 5/1977, jossa on jännittävä apassien piiritys kaupungissa ja jonka mainitsit edellä. Tänä vuonna kyllä julkaistiin Suomessa monia sarjan kultakauden tarinoita. Valitettavasti tekstaus koneella ei tullut pysyvästi vielä numerossa 3/1977.

Tuon Tinka-jutun voi tulkita niin, että Hopeanuoli ja poncapoika tekevät sopimuksen, että Tinka saa päättää, kenen lemmikki se on. Tinkahan tuli vapaaehtoisesti leiriin ja tykkäsi kovasti leikkiä pojan kanssa aiemmin, joten poika uskoi, että puuma pysyy hänen kanssaan. Kohdassa Hopeanuoli ei suoraan lupaa Tinkaa pojalle. (Tämän varmistamiseksi olisi kyllä kiintoisaa nähdä sama kohtaus myös saksaksi, koska suomennokset eivät aina mene tarkasti. Katsoin, että tarinan alkuperäisnumero on Silberpfeil 159, mutta en rupea etsimään kuvia sivuista. Onhan tuo aika radikaalia, jos Hopeanuoli lupaa Tinkan.)

Aivan totta tuo poncien ymmärrettävä syy hermostumiseen: poncat olivat nääntymässä nälkään. Historialliset taustat – tässä tapauksessa reservaatissa eläminen ja ruokajakelun tärkeys, koska intiaaneilla ei ollut töitä – ovat näissä joskus hyviä.