Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Emiliia 24.08.2006 klo 13:20:21
-
Hesarissa oli tänään juttu Jari Peltonen -nimisestä tyypistä, joka alkaa piirtää lehteen uutta ravintola-aiheista pilakuvaa. Lainaus:
"La Table on Peltosen ensimmäinen julkaistava pilakuva. Sen ensimmäiset raapaisut syntyivät vuonna 2002. Yksi syy miljöön valitsemiseen oli herkullisen aiheen puuttuminen sarjakuvista lähes tyystin. "Vain South Parkissa ja Masissa on mukana kokki", Peltonen muistelee."
Onko tosiaan näin? Aika ihmeellistä. Mutta eipä minullekaan nyt kyllä mieleen tupsahda yhtään ikimuistoista sarjakuvakokkia. Ellei nyt Akvavitix keitoksineen... mutta eipä tuo tietäjä varsinaisesti keittotaidon ihme taida olla. Tai sitten jotkut sivuhenkilöt - kuten Lucky Luken alituiseen piirakkansa käräyttävä tai muuten mokaava leipuri.
Että Suomi olisi nyt sitten uranuurtaja sarjakuvien ja keittotaiteen yhdistämisessä...
Muokkasin otsikkoa --Jukka
-
Asterix legioonalaisena. Siinä on melko olennainen kulinaarinen sivujuoni
Asterix lyö vetoa pyörii ruoan ympärillä
edit. Ja Caesarin laakeriseppeleessähän on tuo legendaarinen safkaresepti
-
Mangapuolella on ruoanlaittoon keskittyviä sarjoja pilvin pimein. Ei sinänsä ihme, Japanissahan se Iron Chefkin mellastaa.
-
Että Suomi olisi nyt sitten uranuurtaja sarjakuvien ja keittotaiteen yhdistämisessä...
Nimenomaan Suomi on uranuurtaja:
(http://www.sarjakuvakauppa.com/kauppa/images/uploads/sarjakuvakeittokirja.jpg)
Toi julkaistiin jo 1992. Mukana sarjakuvatarinoita jotka liittyvät jollain tapaa ruoanlaittoon, ja tietty reseptit löytyvät myös. Mm. "Eestiläisiä uuniperunoita Aleks Revelin tapaan", "Sarjakuvatyöntekijä Keijo Ahlqvistin nakki" ja "Punaisen Paronin hapankaalikanaa".
(Kuva oli kadonnut, toin uuden --Jukka)
-
Tästä on jo kunnon keskustelu, joten tämän ketjunnysän voisi varmaan liittää siihen.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5159.0
-
Mutta miksi kirjalla on aivan sama nimi kuin Koskelan & Kutilan kirjalla? Sekaannusta tiedossa.
Noh tuota... ei kai nyt sentään, molemmissa on kansissa vihreä hallitsevana värinä, mutta Koskela & Kutilan teos on jo divari/arkistokamaa. Okei, Millan ja kumppanien kirja olisi voinut olla nimeltään "Sarjakuvakeittokirja vegaaneille", koska sitä se on.
Näin sekasyöjänä voisin ilkeillä että "muuten kyllä" hyvä ja hauska teos. Lupaan ainakin maistaa siinä esiteltyjä ruokia jos joku muu niitä kokkaa...
"Ei taida maistua kissan perseelle."
-
Onpa Koskela/Kutila vielä saatavana normaalimyynnissäkin.
Tämäkin on:
http://kauppa.akuankka.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789513217143
Jos joku erheytyy noiden opusten välillä niin lupaan tarjota pussillisen miniporkkanoita. Porkkanat kun tunnetusti parantavat näköä. Fiksu ihminen hankkii tietenkin kaikki sarjakuvakeittokirjat.
Elokuvamaailmassa samannimisiä teoksia esiintyy ehkä runsaammin, mutta eivät kirjalliset kaimatkaan mitenkään harvinaisia ole. Kvakkin kirjastoihmiset voivat taatusti varmistaa tämän.
Google: "keittokirja" - Noin 107 000 tulosta (0,22 sekuntia) "
-
Ihan noin sivuhuomiona, ei sekasyöjänkään tarvitse niitä eläintuotteita ihan joka aterialla syödä, eli ajoittainen vegaanikelpoinen ruoka kyllä sopisi kaikille...
-
Luin arvostelun ja siksi voinkin tässä mainita, että arvostelussa mainittujen aiempien ruokaohjeita sisältävien sarjakuvateosten lisäksi on Liken 2008 julkaisemassa
Köyhän kirjassa kasvisruokaohjeiden ja possuseikkailujen ohella myös ekologisia kauneuden, terveyden ja kodinhoidon ohjeita. Kaikki omasta tai esiäitien päästä tuunattu ja hyviksi koettu:
http://www.like.fi/kirjat/koyhan-kirja-pihin-ekologiaa
-
Ihan noin sivuhuomiona, ei sekasyöjänkään tarvitse niitä eläintuotteita ihan joka aterialla syödä, eli ajoittainen vegaanikelpoinen ruoka kyllä sopisi kaikille...
Esi-isämmekin olivat sekasyöjiä:
BBC: Neanderthals cooked and ate plants and vegetables, a new study of Neanderthal remains reveals.
Researchers in the US have found grains of cooked plant material in their teeth.
The study is the first to confirm that the Neanderthal diet was not confined to meat and was more sophisticated than previously thought.
http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-12071424
-
Lihan määrä on nykyruokavaliossa vähintäänkin 10 ellei peräti 100 kertainen, mikä olisi tarpeen. Esi-ihminen oli onnellinen saadessaan joskus jonkun raadon syödäkseen. Aivan varhaisista esi-ihmisistä kun puhutaan. (Sitähän me olemme, raadonsyöjiä, kaupat täynnä valmiiksi tapettua kylmää lihaa). Mutta tähän hiton vänkäämiseen tää keskustelu kumminkin näemmä aina menee. Puhuttaisiin vaikka tästä kirjasta, kokeilkaa reseptejä ja kertokaa täällä miltä maistui.
Arvostelusta: kasvisruoan automaattinen keveys on kans aika outo harha. Öljyä, pähkinöitä ja muuta runsaasti lotraten kalorimäärät saadaan nousemaan kyllä aivan rasvaisen lihan luokkaan. Kolesterolimäärät ovat vaan nolla.
Itse olen näitä alan hienoja sanoja käyttäen vissiinkin pesco-vegetaristi. ::)
Timo
-
Mä haluaisin kuulla toisenkin mielipiteen tuosta lisäväristä, joka pilasi arvostelijan lukunautintoa. Omaan silmään kun se näytti oikein onnistuneelta, pirteältä ja yhtenäisyyttä tuovalta. Muutama täysin mustavalkoiseksi jätetty sarjakuva sitten näytti vähän tylsemmältä siinä välissä.
-
"Yksi Googletus käyttää energiaa yhtä paljon kuin energiasäästölampun tunnin käyttö." + Mitä siihen ja nettifoorumeilla roikkumiseen päivän aikana kuluu tehokasta työaikaa. Hillitsisikö tämä tieto hieman googletushaluja?
Seuraavaksi voisi tehdä vihreän energiansäästöoppaan sarjakuvamuodossa.
-
"Yksi Googletus käyttää energiaa yhtä paljon kuin energiasäästölampun tunnin käyttö." + Mitä siihen ja nettifoorumeilla roikkumiseen päivän aikana kuluu tehokasta työaikaa. Hillitsisikö tämä tieto hieman googletushaluja?
ja tämä tieto löytyi tietysti googlettamalla ;)
Jahas, juurikin sopivsti oli päivän Hesarin tiedesivuilla juttu teoriasta, jonka mukaan lihansyönti teki ihmisistä ihmisiä, eli kasvatti aivoja. Eriäviäkin teorioita olen lukenut, kokonaan päinvastaisia ja erilaisia variantteja tuosta. En googlaa, koska energiaa menee. ;D
Timo
-
ja tämä tieto löytyi tietysti googlettamalla ;)
Jahas, juurikin sopivsti oli päivän Hesarin tiedesivuilla juttu teoriasta, jonka mukaan lihansyönti teki ihmisistä ihmisiä, eli kasvatti aivoja. Eriäviäkin teorioita olen lukenut, kokonaan päinvastaisia ja erilaisia variantteja tuosta. En googlaa, koska energiaa menee. ;D
Timo
Se oli joskus vuosi sitten Hesarissa, ihan paperilehdessä, mikä sekin tuhoaa energiaa ja kuluttaa maailmaa. Proteiini on kasvattanut aivoja, ja kasviproteiini (esim soija, avocado) on siihen ihan yhtä tehokasta. Kaikkein parasta on tietenkin kalarasva + -proteiinit.
Neanderthal-henkilöt eivät uusimpien tutkimusten mukaan ole nykyihmisten esi-isiä, vaan nykyihminen on oma lajinsa. Toki lajit ovat silloin risteytyneet, ja joissain nykyihmisissä on neanderthal-perimää. Mutta ei siis kaikissa. Tämän ole lukenut tiedejulkaisuista. Koska netissä, esim wikipediassa on hirveästi ihan väärää tietoa.
-
Ei taida luonto ajatella, onko joku asia hyvä tai paha.
Aivot tarvitsevat kolesterolia, ilman sitä ei "ajatus luista". Hyvää sellaista saa rasvaisesta kalasta, sillistä ja lohesta. Jotain kapakalaa ei kannata popsia!
Google-haun hiililjalanjälki (http://technology.timesonline.co.uk/tol/news/tech_and_web/article5489134.ece)on 0,2 grammaa (CO2).
Minusta tämä nykymuoti käyttää sarjakuvissa vain yhtä väriä on mukavan kotoisa ja nostalginen. Ennenhän se oli usein pakon sanelemaa säästöä.
-
Kun kirjan yhteydessä puhutaan eettisyydestä, niin olisi ollut suotavaa, että kustantaja olisi kantanut myös yhteiskuntavastuutansa ja painattanut kirjan suomalaisessa painossa. Olisi tullut logistiikastakin pienempi hiilijalanjälki.
Huolestuttavaa kehitystä sarjakuvakustantajien piirissä, kun samaan aikaan suomalaisia kirjapainoja ajetaan alas.
-
Proteiini on kasvattanut aivoja, ja kasviproteiini (esim soija, avocado) on siihen ihan yhtä tehokasta. Kaikkein parasta on tietenkin kalarasva + -proteiinit.
Tämä olikin juuri se hieman poikkeava versio ko. teoriasta, jonka aiemmin olen lukenut.
Onpa näitä.
Timo
-
Ihan noin sivuhuomiona, ei sekasyöjänkään tarvitse niitä eläintuotteita ihan joka aterialla syödä, eli ajoittainen vegaanikelpoinen ruoka kyllä sopisi kaikille...
Kiinnitin huomiota ihan samaan. Oletan, että monet lihansyöjiksi julistautuneet söivät jouluna rosollia, joka on vegaaninen ruoka silloin, kun kermavaahtokastike tarjotaan erikseen.
Samoin vaikkapa kaurapuuro, pasta tomaattikastikkeella, hedelmäsalaatti ynnä muut eksoottiset, jännittävät ja harvinaiset ruokalajit ovat tyypillisesti vegaanisia. (En ole ko. keittokirjaa lukenut enkä tiedä onko siellä näitä ruokalajeja, mutta oletan että sieltä löytyy perusarkiruokaa joka maistuu tavallisille suomalaisille.)
Ja olen minäkin kaikkiruokainen ja syön lihaa, mutta syön erittäin mielelläni hyvin tehtyä kasvisruokaa.
-
Kun kirjan yhteydessä puhutaan eettisyydestä, niin olisi ollut suotavaa, että kustantaja olisi kantanut myös yhteiskuntavastuutansa ja painattanut kirjan suomalaisessa painossa. Olisi tullut logistiikastakin pienempi hiilijalanjälki.
Huolestuttavaa kehitystä sarjakuvakustantajien piirissä, kun samaan aikaan suomalaisia kirjapainoja ajetaan alas.
Suomalaiset kirjapainot ovat osansa ansainneet. Millään muulla alalla en ole nähnyt yhtä surkeata palvelua ja välinpitämätöntä toimintaa kuin suomalaisilla kirjapainoilla. Jos ulkomailta saa parempaa ja varmempaa palvelua halvemmalla, niin totta helvetissä siellä kannattaa painattaa.
Edit. Poistin yhden ruman sanan.
-
Itse asiassa arvion otsikosta voisi poistaa sanan "vegaaneille". Siis pelkästään "Vihreä sarjakuvakeittokirja".
Miksi alleviivata, että kirja on vegaaneille? Vain pieni osa suomalaista on vegaaneja. Sen sijaan arvion perusteella tämän kirjan reseptit sopivat kaikille, koska suurin osa suomalaisista voi syödä vaikka kaalipataa.
Vegaaniruoka ei siis ole mikään pienen piirin erikoisruokaihme, vaan ihmiset syövät usein ihan huomaamattaan ja tietämättään vegaanisia ruokia arkielämässään. Jos laittaa ruisleipäviipaleen päälle tomaattia ja mustapippuria, niin siinäpä on vegaaninen ruokalaji. Ilman että syöjä identifioisi itseään vegaaniksi.
Vanha suomalainen kampanja kehottaa syömään kasviksia puoli kiloa päivässä. Jos kokee, ettei tämä määrä tule omassa ruokavaliossa täyteen, kannattaa ihmeessä lisätä kasviksia ruokavalioonsa. Vegaaniresepteistä saa varmasti hyviä vinkkejä. Ja jos kirjan reseptejä haluaa soveltaa, voihan sen kaalikeiton tehdä tämän kirjan ohjeen mukaan ja sitten lisätä joukkoon haluamiaan muita ainesosia.
-
Luonnonsuojelun kannalta olisi ollut parasta jättää koko kirjahirvitys julkaisematta. Tässä on nyt sikäli poikkeuksellinen kirja että teos sisältää kattavan otoksen kotimaisen sarjakuvan huonoimmista, mutta huonoudestaan huolimatta näkyvimmistä sarjakuvantekijöistä. Pahaa tekee edes ajatella koko teosta.
-
Luonnonsuojelun kannalta olisi ollut parasta jättää koko kirjahirvitys julkaisematta. Tässä on nyt sikäli poikkeuksellinen kirja että teos sisältää kattavan otoksen kotimaisen sarjakuvan huonoimmista, mutta huonoudestaan huolimatta näkyvimmistä sarjakuvantekijöistä. Pahaa tekee edes ajatella koko teosta.
Lainaus talteen.
-
Hmm, jos Gordon Ramsay arvostelisi keittokirjoja, hän voisi sanoa juuri jotain tuon tapaista...
-
itse olen vankasti lihansyöjä, sekasyöjän sijaan, syön kyllä salaattinikin mutta mieluiten jäniksenä. Kunnioitan vegaanien ja vegetaristien vakaumusta, en vain jaa sitä.
Tästä huolimatta tuo aiemmin lainattu kommentti hätkähdytti, osin oletetusti rehellisyydellään mutta , jollen jotenkin mystisesti lue sitä kuin piru raamattua, selkeällä provosoinnillaan.
Kun tekijäkaarti on noin laaja soisi avattavan mikä eritoten tekee: teos sisältää kattavan otoksen kotimaisen sarjakuvan huonoimmista, mutta huonoudestaan huolimatta näkyvimmistä sarjakuvantekijöistä.
onko tämä aiemmista töistä hampaankoloon kertynyttä vai onko nyt juuri tämän teoksen summaus eli tekijöidensä välityö?
soisin vastausta joltakulta teokseen tutustuneelta.
Esitän ihan kuluttajanäkökohdasta kun sisar kerää keittokirjoja ja varmaan löytäisi tuolle käyttöä.
Ainakin lisäämällä viiniä, juustoa ja niitä raatotuotteita resepteihin.
-
Aatonaattona sisko tilasi Hesburgerista falafel-hampurilaisen. Leipä oli sitä niin tyypillistä Hesburgeria ettei tosikaan. Niinpä hän tyrkkäsi törkyannoksen minulle ja totesin, että olen syönyt pehmeämpää näkkileipääkin. Mutta minähän olen nyt haukkunut Hesburgeria myös suomalaisessa tieto(?)kirjallisuudessa, joten mitä uutta.
Keitetyt saniaisenversot ovat muuten makeita.
-
onko tämä aiemmista töistä hampaankoloon kertynyttä vai onko nyt juuri tämän teoksen summaus eli tekijöidensä välityö?
No. Tokko tämä kirja kenenkään mukana olevan(kaan) mielestä on sarjakuvallisesti kovin mullistava. Lukemistona hyvin kepeää. Ja Hans on Hans on Hans, miksi siitä provosoitua?
Ei tämä kissan pyllylle maistu.
Itsehän olen lihansyöjä, sianpotkaa imeskelen juurikin ja juon lihalientä päälle.
-
Lukemistona hyvin kepeää.
Kuten Sammakon sarjakuvatuotanto muutenkin. Melko turhanpäiväistä. Kiroileva siili myy, joten markkinoille tuutataan sen jatkona mitä sattuu. Kirjoja jotka etäisesti muistuttavat kustantamon menestystuotetta. Huonosti toimitettuja, tarpeettomia kirjoja. Onko siellä joukossa yhtään kirjaa jonka ilmestymättä jääminen olisi harmittanut? Eipä tule mieleen.
EDIT: Tuli mieleen Mummo ja Potaatit, näpsäköitä paketteja molemmat. Arktisen banaanin hengessä tehtyjä kirjoja sikäli että molemmat tuttuja entuudestaan laajalevikkisistä lehdistä. Että rahat pois vaan kuleksimasta. Eikä siinä mitään pahaa, elantoa tässä yritän itsekin sarjakuvalla hankkia. Toivoisin vaan kustantamoilta vähän kunnianhimoisempaa yritystä, kokonaan uusia kirjoja, hyvin toimitettuja ja suunniteltuja teoksia. Eikä aina vaan näitä kokoelmia. Tämä Paloniemen toimittama Sarjakuvakeittokirja on yritystä siihen suuntaan, mutta pieleen meni. Päätoimittaja on kerännyt ympärilleen hyvin itsensä näköisen räpeltäjien porukan. Keskivertoa huonommat tekijät kerääntyvät yhteen ja saavat toisistaan voimaa ja luovat toisilleen valhekuvan siitä ettei ollakaan niin huonoja. Melko yleinen ilmiö suomalaisessa sarjakuvassa nykyään. Tuttu esim. täältä Kvaakista. Vaikea kehittyä paremmaksi, jos omat esikuvat ja vaikutuspiiri on tasolla kuin millä itse on. Eli ei kovin korkealla!
-
Päätoimittaja on kerännyt ympärilleen hyvin itsensä näköisen räpeltäjien porukan. Keskivertoa huonommat tekijät kerääntyvät yhteen ja saavat toisistaan voimaa ja luovat toisilleen valhekuvan siitä ettei ollakaan niin huonoja.
Tämäkin lainaus ansaitsee jäädä talteen.
-
Tämäkin lainaus ansaitsee jäädä talteen.
Miksei kukaan koskaan ota talteen silloin kun sanon nätisti?
-
Tuttu esim. täältä Kvaakista. Vaikea kehittyä paremmaksi, jos omat esikuvat ja vaikutuspiiri on tasolla kuin millä itse on. Eli ei kovin korkealla!
Offtopic:
Sanoisit ihmeessä täällä Kvaakin galleriassakin suoraan tekijöille silloin kun aihetta on, kun sinulla näyttää olevan sellaiseen pokkaa. Oma toiveeni on että joku sanoisi suoraan jos työni on mielestään keskinkertainen tai peräti paska, ja ennen kaikkea sanoisi mahdollisimman tarkkaan miksi niin on. Valitettavasti varsinkaan ne jotka itse tänne töitään laittavat eivät ymmärrettävistä syistä uskalla tai halua sellaista tehdä. Voisit tietenkin käyttää pelisilmää sen mukaan kuinka kokeneelta tekijä vaikuttaa. Alottelijoita ja nuoria voisit säästellä, kun taas kokeneempia tekijöitä jotka saavat hyviä pisteitä voisit pöllyttää huolella. Meidän tekijöiden pitäisi sitten vaan muistaa että kova mutta rakentava kritiikki on vaan halua auttaa kehittymään.
-
Jaapa jaa. Itseäni ei millään tavalla häiritse se että maailmassa tehdään paljon sellaista sarjakuvaa josta en pidä tai jonka koen huonoksi. Harrastushan se on sekin, siinä missä liimanhaistelukin. Kvaakin galleria on mielestäni hyvä paikka esitellä osaamistaan. Siellä on paljon amatöörejä joiden brutaalit ilmestykset viihdyttävät minua suuresti ja pidän heidän työtään suuremmassa arvossa kuin monien ammattilaisten tekeleitä. Joskus "väärin" piirretty on parempi kuin "oikein". Ei ole minun asiani ryhtyä ohjeistamaan kehittyviä tekijöitä. Mutta vuosikymmenen tai kaksi sarjakuvia tehneet sarjispellet sitä vastoin ovat vapaata riistaa.
Omat antipatiani ja hyökkäykseni kohdistuvat ensijaisesti kustantajiin, jälleenmyyjiin ja muihin tahoihin jotka hyysäävät huonoja tekijöitä ja edesauttavat sitä että samaa sakkia kehittyy koko ajan lisää. Toisaalla itketään sarjakuvalle lisää arvostusta ja tasavertaisuutta muiden taiteenlajien rinnalla ja toisaalla paapotaan näitä samaa juttua jumittavia lahjattomia tekijöitä eikä uskalleta sanoa suoraan kun kaikki sarjakuvan alalla toimivat ovat ystäviä keskenään.
Monen tekijän ja lukijan ensimmäinen ja pahin virhe on että vertaa lukemaansa/tekemäänsä sarjakuvaa siihen melko yksipuoliseen sarjakuvakuvakokemusmaailmaan joka itsellä on. Tokihan silloin moni juttu tuntuu ihan hauskalta ja hyvältä. Moni tuntuu villiintyvän jo pelkästään siitä että on kuvia ja tekstiä jotenkin samalla sivulla ja sarjakuvan määritys täyttyy. Itse suhteutan lukemani sarjakuvat laajempaan kokonaisuuteen ja aika pahalta tuntuu monen kehutun(kin) sarjakuvan lukeminen.
-
... sellaista sarjakuvaa josta en pidä tai jonka koen huonoksi. Harrastushan se on sekin, siinä missä liimanhaistelukin....
Ja ko. harrastukset ovat toki yhdistettävissä.
Sniffing Glue Cartoons and Comics
http://www.cartoonstock.com/directory/s/sniffing_glue.asp
Kai sitä ostavalla yleisölläkin on osansa suomisarjakuvan kehityssuuntauksiin?
-
Kai sitä ostavalla yleisölläkin on osansa suomisarjakuvan kehityssuuntauksiin?
Ostava yleisö ostaa sitä mitä sille myydään:
http://kreegahbundolo.blogspot.com/2008/05/suomalaisessa-kirjakaupassa-kuultua.html
-
Talteen.
Jaapa jaa. Itseäni ei millään tavalla häiritse se että maailmassa tehdään paljon sellaista sarjakuvaa josta en pidä tai jonka koen huonoksi. Harrastushan se on sekin, siinä missä liimanhaistelukin. Kvaakin galleria on mielestäni hyvä paikka esitellä osaamistaan. Siellä on paljon amatöörejä joiden brutaalit ilmestykset viihdyttävät minua suuresti ja pidän heidän työtään suuremmassa arvossa kuin monien ammattilaisten tekeleitä. Joskus "väärin" piirretty on parempi kuin "oikein". Ei ole minun asiani ryhtyä ohjeistamaan kehittyviä tekijöitä. Mutta vuosikymmenen tai kaksi sarjakuvia tehneet sarjispellet sitä vastoin ovat vapaata riistaa.
Omat antipatiani ja hyökkäykseni kohdistuvat ensijaisesti kustantajiin, jälleenmyyjiin ja muihin tahoihin jotka hyysäävät huonoja tekijöitä ja edesauttavat sitä että samaa sakkia kehittyy koko ajan lisää. Toisaalla itketään sarjakuvalle lisää arvostusta ja tasavertaisuutta muiden taiteenlajien rinnalla ja toisaalla paapotaan näitä samaa juttua jumittavia lahjattomia tekijöitä eikä uskalleta sanoa suoraan kun kaikki sarjakuvan alalla toimivat ovat ystäviä keskenään.
Monen tekijän ja lukijan ensimmäinen ja pahin virhe on että vertaa lukemaansa/tekemäänsä sarjakuvaa siihen melko yksipuoliseen sarjakuvakuvakokemusmaailmaan joka itsellä on. Tokihan silloin moni juttu tuntuu ihan hauskalta ja hyvältä. Moni tuntuu villiintyvän jo pelkästään siitä että on kuvia ja tekstiä jotenkin samalla sivulla ja sarjakuvan määritys täyttyy. Itse suhteutan lukemani sarjakuvat laajempaan kokonaisuuteen ja aika pahalta tuntuu monen kehutun(kin) sarjakuvan lukeminen.
-
Suomisarjakuva käy varmaan nyt samaa prosessia läpi kuin kuvataide maailmalla noin sata vuotta sitten. Aika karsii todelliset lahjakkuudet ja myös ostavan yleisön silmä kehittyy. Itsekritiikki on parasta kritiikkiä. Minulle sanottiin taidekoulussa että opettele ensin perusasiat kuten elävän mallin piirtäminen, sommittelu, värien käyttö. Oikotietä ei ole, vaikka luulisit olevasi kuinka lahjakas. Sitten voit luoda oman tyylisi ja piirtää ’huonosti.’ Jos kopsaat ja muuntelet jonkun toisen tyyliä, sen sitten kyllä huomaa että perusteet puuttuu. Vaan eiköhän näillä tytöillä ole kaikilla joku taidekoulutus takanaan.
Tämän teoksen tuotto menee ilmeisesti eläinsuojeluun, eivätkä piirtäjät itse siitä nettoa. Kuitenkin ikävä jos suomen parhailla naispiirtäjillä ei ole ollut aikaa paneutua sarjakuviinsa. Seuraavan teoksen tytöt sitten tekee huolella, jotta sitä voi esitellä suomalaisten huippupiirtäjien antologiana.
Tsemppiä!
-
tytöt
Niin kuin Karstein Volle, Toni Tirri, Kaltsu Kallio, Ville Ranta, Petri Hiltunen, Anssi Kela, Tuukka Teponoja ja Tuomas Tiainen? ;)
-
Niin kuin Karstein Volle, Toni Tirri, Kaltsu Kallio, Ville Ranta, Petri Hiltunen, Anssi Kela, Tuukka Teponoja ja Tuomas Tiainen? ;)
Tarkoitin nimenomaan tyttöjen piirroksia. En kyllä kaikkien heidänkään.
-
Toivoisin vaan kustantamoilta vähän kunnianhimoisempaa yritystä, kokonaan uusia kirjoja, hyvin toimitettuja ja suunniteltuja teoksia. Eikä aina vaan näitä kokoelmia.
Harvallapa on varaa tehdä suoraan albumiksi, ja kuka niitä ostaisi, tuntemattomia?
Kaikki varmaan toivottaisiin että kustannusalalla alettaisiin panostaa paremmin tehtyihin tuotteisiin joista maksettaisiin (jollain ihmeellisellä taloudenpidolla) tekijöille reilusti. Myös hyviä kirjoja voisi julkaista ennemmin kuin huonoja. Ikävä kyllä se pienin yhteinen nimittäjä kumminkin sanelee myynnin.
Ja sitten on sellainenkin juttu kuin sisällön vaikeus tai helppous. Hans teki itse joukon tyylikkäimpiä ja hiotuimpia sarjakuvasivuja mitä Suomessa ikinä on tehty. Mutta kun tunnelma haihtui, mitä jäi jäljelle? Muistatteko kukaan yhtään niiden tarinoiden juonista (jossain oli viktoriaaniset kaksostytöt)? Aiju Salmisen "Potaatit" ylittää toki aidan siitä missä se on ojan pohjaa matalammalla, mutta muistan sarjasta monta vitsiä. Samoin Dilbertistä - mikä oli todistettava - rillumarei voittaa elitismin, salonkitanssit katoaa, mutta humppa ei kuole koskaan!
;)
Kivi
-
Ja sitten on sellainenkin juttu kuin sisällön vaikeus tai helppous. Hans teki itse joukon tyylikkäimpiä ja hiotuimpia sarjakuvasivuja mitä Suomessa ikinä on tehty. Mutta kun tunnelma haihtui, mitä jäi jäljelle? Muistatteko kukaan yhtään niiden tarinoiden juonista (jossain oli viktoriaaniset kaksostytöt)?
Mutta minäpä älysin lopettaa sarjakuvien tekemisen kun itsekin ymmärsin ettei viesti mene perille. Käsikirjoituksia on tullut omaa tuotantoa paperinkeräykseen kantaessa vastaan ja niitä lueskellessa olen huomannut ettei niissä sinällään ollut mitään vikaa, eikä piirrosten tasossakaan ole moittimista, kuvina siis, mutta dramaturgian tajua ei löytynyt enkä sitä oppinut vaikka kuinka yritin. Sinänsä outoa että keskittymällä pelkkään proosan kirjoittamiseen, saavutan sen jonkin mikä jäi noista nuoruuden sarjakuvakokeiluista uupumaan. Ja arvostan kaikkia joilla on sarjakuvissaan sitä jotakin, ekstraa. Imua, menoa ja meinkiä, sujuvaa kerrontaa.
Toisaalta sarjakuvien tekeminen on ollut itselle hyödyksi kirjoja kustantaessa koska pystyy samojen ongelmien kanssa painiskelleena näkemään ongelmat kustannustoimitustyötä tehdessä ja mahdollisesti myös ratkaisemaan ne.
Mutta tämä ei nyt liity mitenkään tähän ketjuun, sanoisin.
EDIT: Mainitun kaksostyttö-sarjiksen kirjoitti muuten Laura Honkasalo. Ei mikään vähäinen kirjallinen osaaja hän. Mutta sarjakuvien tekeminen ei ole helppoa. Se mikä toimii kuvituksen ja proosan puolella, ei toimi aina sarjakuvan puolella.
-
Lainaus talteen.
Tämäkin lainaus ansaitsee jäädä talteen.
Talteen.
Tää talteen on vissiin suomifoorumien vastine ilmaisulle "quoted for truth"... >:D
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=quoted%20for%20truth (http://www.urbandictionary.com/define.php?term=quoted%20for%20truth)
-
Tää talteen on vissiin suomifoorumien vastine ilmaisulle "quoted for truth"... >:D
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=quoted%20for%20truth (http://www.urbandictionary.com/define.php?term=quoted%20for%20truth)
Luulenpa, että tässä tapauksessa tekstit on haluttu lainata talteen, ennen kuin kirjoittaja poistaa ne itse.
-
Uskallatko luetella suomalaiset sarjakuvantekijät joiden pitäisi panna pillit pussiin?
Paloniemellä ainakin on kiva omanlaisensa sielukas jälki ja ihan symppis huumori. Hänen eläintaiteelleen on tilausta, eikä sellaista tee tällä hetkellä kovin moni muu.
-
Uskallatko luetella suomalaiset sarjakuvantekijät joiden pitäisi panna pillit pussiin?
en voi mennä vannomaan toisen puolesta mutta luulen että uskaltaisi, onhan minustakin näitä jotka voisivat lopettaa ja siten nostaa sarjakuvan profiilia, mutta se on minun kantani, ei universaali totuus ja siitä tuskin saisi mitään suurempia kicksejä kukaan.
itse aiheesta kiitän vastanneita mikä viimeisimmässä kvaak-arvostelussa olleen keittokirjan annissa toimii/ei toimii.
Sarjakuvamuotoinen keittokirja kun ei ole missään määrin sen huonompi idea kuin proosa ihmisenä olon vaikeudesta, dadaistinen pläjäys tai toinen maailmansota laserkivääreillä.
-
toinen maailmansota laserkivääreillä.
Kolmas, Curtti, kolmas. Ja neljäs kivillä ja kepeillä.
Hienosti taas "paskaa lukemattakin" -mentaliteetti toimii tässä ketjussa. Ostakaa jos kiinnostaa ja saatana jättäkää ostamatta sarjakuvakeittokirjat jos ei kiinnosta, mutta älkää lässyttäkö.
-
Kolmas, Curtti, kolmas. Ja neljäs kivillä ja kepeillä.
Vesa, tunnen Einsteinini jne mutta nyt ihan tarkoitin sitä toista maailmansotaa.
koska sarjakuva voi.
Paskaa lukemattakin mentaliteetti on kaikkialla ja näen sitä viljeltävän niin paljon monien "sivistyneidenkin" osalta ettei yllätä lain.
Tässä kun on yksi muoto joka saa lisäarvoa kuvan ja tekstin fuusiosta.
-
Hienosti taas "paskaa lukemattakin" -mentaliteetti toimii tässä ketjussa. Ostakaa jos kiinnostaa ja saatana jättäkää ostamatta sarjakuvakeittokirjat jos ei kiinnosta, mutta älkää lässyttäkö.
Omasta mielestäni on yhtä hauskaa, kun tekijöitä aletaan puolustella teosta lukematta (vertaa MKKEntertainmentin ketju).
Minulla ei ole varsinaisesti mitään sanottavaa tästä sarjakuvakeittokirjasta ja seison ylpeästi tämän totuuden takana.
-
Tää on hyvä keskustelu. On aina hauskaa kun tosikot vetää valtavan luomuherneen nenään.
-
Itsekin olen pescovegetaristi. Lihaa syövä kasvissyöjä on muuten nimeltään pascavegetaristi. Ruokavalio on valinta, jonka jokainen tekee, myös lihansyöjä. Monissa perinteisissä keittokirjoissa liha nostetaan hölmösti kingiksi muiden ruoka-aineiden ohi. Siksi näitä julkaisuja tarvitaan.
Kasvisruuan ei tosiaan tarvitse olla "kevyttä". Monet syövät kyllä liikaa kakkua. Kirja ei ole "nimenomaan vegaaneille", mutta tästä nyt olikin jo.
Mielestäni lisävihreä sitoo eri tyylejä toisiinsa, mutta makuasia.
-
Herneen nenään vetämisestä tuli mieleen...
Suomen yleisin kasvisruoka taitaa olla hernekeitto. Ei siinä tartte sianläskiä seassa olla, parempaa se melkein on ilman. Minulle kelpaa kyllä kumpikin versio.
Miten lihaa syövä kasvissyöjä eroaa normaalista ruokailijasta? Ai jaa kas, pasca vegetaristi, joo, se olikin vitsi.
-
Seuraavan teoksen tytöt sitten tekee huolella
Ja pojat hutaisten.
Tuota eläinsuojeluaspektia olisi kai voinut tuoda esiin enemmänkin.
-
Arvostelussa oli looginen kömmähdys tuo, ettei vegaanikeittokirja sovi sekasyöjälle.
Kasviruoanlaiton osaamisen todella soisi yleistyvän. Kasvisruoka mitä tyrkytetään, on usein surkeaa. Jos joku intialainen kasvistenkäsittelytaito tulisi tunnetuksi, sekasyöjille alkaisi maistua lihatonkin ravinto.
Ainon blogissa näin hänen reseptinsä, olisipa kiva käydä kylässä maistamassa.
-
IMonissa perinteisissä keittokirjoissa liha nostetaan hölmösti kingiksi muiden ruoka-aineiden ohi. Siksi näitä julkaisuja tarvitaan.
Kasvisruuan ei tosiaan tarvitse olla "kevyttä". Monet syövät kyllä liikaa kakkua. Kirja ei ole "nimenomaan vegaaneille", mutta tästä nyt olikin jo.
Me reissattiin Intiassa vaimon kanssa kuukausi ja elettiin aika pitkälle sillä Intian Rautateiden Perus Safkalla joka sisältyy lipun hintaan. Helvetin hyvää ja ja käytännössä ilmaista mutta aina samaa. Suunnattomat hurraa-huudot kumpusi sydämestä kun päästiin katoliseen paikkaan missä sai syödä saastaisia sikoja.
-
Arvostelussa oli looginen kömmähdys tuo, ettei vegaanikeittokirja sovi sekasyöjälle.
Kasviruoanlaiton osaamisen todella soisi yleistyvän. Kasvisruoka mitä tyrkytetään, on usein surkeaa. Jos joku intialainen kasvistenkäsittelytaito tulisi tunnetuksi, sekasyöjille alkaisi maistua lihatonkin ravinto.
Mä tosin olen sikäli jäävi sanomaan, että oon aikanaan ollut vuosikaudet vegu eikä kasvisruoka todellakaan oo kauhistus, mutta en mä silti koe että ruokien väliin pitäisi vetää jyrkkiä rajoja. Joka kulttuurissa on hienoja kasvissafkoja joita kaikki syö mielellään, niistä vaan ei kukaan erikseen ajattele, että: hyi/jee kasvis. Ranskassakin on vaikka mitä vihannespatoja, mutta aina se "pardonnez-moi, je suis un vegetarien" (vai miten se sanotaan?) sai vastaukseksi että jaa, salad verte ja croutons sulle tänäänkin, hippi.
Jos kulttuuriin kuuluu ruokia jotka on jotenkin epäilyttäviä (apinanaivot, lampaansilmät, kananvarpaat, siansorkat) on usein turvallisempaakin kertoa olevansa kasvisravinnolla, totta tai ei. Lentokoneessakin saa safkan ennen muita, ja kutakuinkin aina parempaa.
Vegusafka on just niin hyvää kuin kukin osaa laittaa. Pahimmillaan se on ranskalaisia tai makaroonia ja hernemaissipaprikaa. Mutta niinhän kaikki muukin ruoka on. Vanhan kaverini Mikan laktovegaaninen tattipata täyttää vannoutuneimmankin lihansyöjän euforisilla fiiliksillä.
Laitoin muuten erittäin hyvää vihreä curry - linssi - pinaattivuokaa leipäjuustokuutioilla just. Juustoa siis oli leipäjuuston muodossa, lihaa ei todellakaan kaivannut.
Kivi
-
Me kaksi ei todellakaan olla eri puolilla barrikadeja. Fanaattiset eläimensyöjät on todella kummallisia. Samoin kuin tyypit jotkat väittää että pyyhekumille maistuva tofu on hyvä jos lausuu kertaa oum.
-
Mä en nuorempana edes tajunnut miten mun oikeuksia riistettiin kun toisinaan syötettiin ruokaa jossa ei ollut lihaa. Vaikkapa perunamuusia ja pinaattilättyjä. Tai sienikeittoa. Mistääntietämättönä pilttinä jopa tykkäsin niistä.
Nykyään tajuan vihreiden kommareiden juonet paremmin ja vaadin aina karjalanpiirakan päälle kimpaleen nötköttiä.
-
Tässäkin keittokirjassa varmaan kaikki kokit ovat itse keksineet reseptinsä tai edes tuunanneet ne omien kokeilujensa mukaan. Jopa ruokaresepteihin on Suomessa tekijänoikeus.
-
Jopa ruokaresepteihin on Suomessa tekijänoikeus.
Ehkä muotoiluun, ei itse reseptiin, joka on tietoa.
-
Ehkä muotoiluun, ei itse reseptiin, joka on tietoa.
Ei sulla mitään tietoa ole.
(Olisiko hymiö tehnyt tästä vähemmän ikävän kommentin? :) )
-
Ei sulla mitään tietoa ole.
Happamia, sano Suorsa, toisten kirjoista ja meni henkilökohtaisuuksiin. Pikavilkaisulla (http://tinyurl.com/34r3ews) näyttäisi siltä, että tuomarin mukaan ei ole suojattuja (http://kemppinen.blogspot.com/2006/01/resepti-on-suojaton.html) ja lakitietäjien mukaan osittain voisikin olla (http://www.laki24.fi/keskustelu.php?id=23449). Varmaa on ainakin, että tietosisältö ei ole tekijänoikeudella suojattu, tällainen keskustelu ei juuri Kvaakin ilmapiiriä paranna ja että tämä postaus ei liity enää kauheasti itse ketjun teokseen.
-
Happamia, sano Suorsa, toisten kirjoista ja meni henkilökohtaisuuksiin. Pikavilkaisulla (http://tinyurl.com/34r3ews) näyttäisi siltä, että tuomarin mukaan ei ole suojattuja (http://kemppinen.blogspot.com/2006/01/resepti-on-suojaton.html) ja lakitietäjien mukaan osittain voisikin olla (http://www.laki24.fi/keskustelu.php?id=23449). Varmaa on ainakin, että tietosisältö ei ole tekijänoikeudella suojattu.
Anteeksi? Jokainen voi ajatella tätäkin asiaa ihan itse.
-
Lapset lapset. Eipäs tapella.
Lihansyöntihän se kuulemma kasvattaa aggressioita
:-D
Jotenkin kummasti vaan näyttää aina välillä siltä että ne jotka on valmiita olemaan ehdottomia ruuan suhteen, omaa helpommin aggressiivisia mielipiteitä muistakin asioista. Hiilihydraatteja ja eläinrasvaa nojatuolissaan sulatteleva taas ei paljoa kiihdy.
Itsekin lääkitsen stressiä pastalla. Ikävä kyllä, sanoo puntari. Mutta pakko sanoa että iso lautasellinen tagliatelleja, siihen pari kynttä valkosipulia, loraus oliiviöljyä ja hiukan parmesaania - vaikuttaa heti, ja pesee käsikaupan hermolääkkeet koska vain. Hiilarikooma rules.
Kivi
-
Ruokavalio on valinta, jonka jokainen tekee, myös lihansyöjä. Monissa perinteisissä keittokirjoissa liha nostetaan hölmösti kingiksi muiden ruoka-aineiden ohi. Siksi näitä julkaisuja tarvitaan.
Lihan voi korvata tosi helposti soijarouheella eikä lihansyöjät välttämättä huomaa mitään. Esim makaronilaatikko, jossa jauhelihan sijaan käytetään soijarouhetta ja munamaidon sijaan soijakermaa, menee lihansyöjille ihan täydestä perinteisestä makruloodasta. Testattu on raadonsyöjillä ja tykkäsivät ja -käävät edelleen.
Varmaan maustaminen ja aineiden yhdistäminen on se juttu. Samoin 'jauheliha' eli soijarouhe-soijakermapasta toimii. Ja Kivin tavoin olen armoton hiilaristi ja pastan syöjä.
Ehkä mouhkaan täällä koska mulle on punaisen lihan syönti kuin punainen vaate härälle. Elukoiden tappaminen on turhaa, koska samat proteiinit saa soijastakin. Ja jos liha kasvattaa älyä, miksi kissat eivät sitten ole ihmisiä? Tosin on mulla nahkatakki ja -saappaat... eli yhtä syyllinen olen kuin lihansyöjätkin. Ajattelen että nahkaa voi ottaa luonnollisesti kuolleesta eläimestä, vaan ei se niin mene.
-
Tässäkin keittokirjassa varmaan kaikki kokit ovat itse keksineet reseptinsä tai edes tuunanneet ne omien kokeilujensa mukaan. Jopa ruokaresepteihin on Suomessa tekijänoikeus.
Ei ole resepteissä tekijänoikeutta.
-
Ei ole resepteissä tekijänoikeutta.
Mitähän ammattikokit tähän sanovat. Ei ole muuten kuvituksissakaan, eikä valokuvissa. Jos teet yhden piirroksen tilaajalle, sitä voidaan käyttää mielin määrin jatkossakin ilman korvausta. Eikö se näin mennyt, nämä paljon puhutut tekijänoikeudet.
-
Ihanaa, että tämä kirja herättää intohimoja.
Peas & Love!
-
Mitähän ammattikokit tähän sanovat. Ei ole muuten kuvituksissakaan, eikä valokuvissa. Jos teet yhden piirroksen tilaajalle, sitä voidaan käyttää mielin määrin jatkossakin ilman korvausta. Eikö se näin mennyt, nämä paljon puhutut tekijänoikeudet.
Ottamatta sen paremmin kantaa epäkaikkiruokaisuuteen tai kyseessä olevaan sarjakuvakirjaan, todettakoon nyt kuitenkin, että johan sen lakikin sanoo, etteivät reseptit kuulu tekijänoikeuden piiriin. Ihan turha siis sekoittaa samaan keitokseen tekijänoikeuksilla suojattujen kuvien rikollista jälleenkäyttöä.
Kannattaisi lukea kunnolla esim. annetut linkit (Purron viestI) ennen kuin rupeaa huutelemaan turhia. Jo noistakin asia käy selväksi, jos on aiemmin jäänyt epäselväksi.
-
Mitähän ammattikokit tähän sanovat.
Se on ihan sama mitä ne tähän sanoo.
edit:
Kas, Toni jo vastasikin selventävästi.
edit:
Vitsitkin ovat tekijänoikeusvapaata riistaa.
-
eikä valokuvissa.
Jotaki häikkää tekijönoikeuksilla silti valokuviin saadaan aikaan, vaikkei olisikaan. Ainakin Oulun yliopistossa isot pinot vanhoja 80-luvulla otettuja kuvia vaatisivat digitointia säilyäkseen, mutta kukaan ei ole varma kellä on tekijänoikeudet, eli kuka on kuvaaja, tai onko tyyppi edes elävien kirjoissa jos on ollut vanhempi henkilökunnan edustaja. Siinäpä sitä on kuulemma soppaa kerrakseen. Onneksi ei koske mua.
-
Hei kaikenmaailman LISBETIT, eiko tassa pitany puhua sarjiskeittokirjoista? Onhan taa hauska ketju kun on pienta flaidista ilmassa...
Vaikka ei ketaan kiinnostaisikaan niin kerron rakastavani kaikkia ruokia, rakastan kasviksia, rakastan hedelmia, rakastan lihaa, kalaa, rakastan vaan. Olen syonyt aivoja, olen syonyt hevosen kusessa 'kypsytettyja' kananmunia, olen syonyt kaktusta. Ei se safka tee ihmista pahemmaks, ei huonommaks...mm.Hitler oli kasvissyoja. Ymmartanette vaivan.
Toivotan kaikille oikein MAUKASTA uutta vuotta & linsseja sianpotkan kanssa TAI ilman (ainakin linssit uuden vuoden aattona tuottavat onnea)!
ps. Keittokirjat on ihan kivoja, mutta tykkaan enemman keksia itse.
En epaile etteiko taa uusi olis ihan ok. En vaan viela tieda.
-
johan sen lakikin sanoo, etteivät reseptit kuulu tekijänoikeuden piiriin. Ihan turha siis sekoittaa samaan keitokseen tekijänoikeuksilla suojattujen kuvien rikollista jälleenkäyttöä.
Kannattaisi lukea kunnolla esim. annetut linkit (Purron viestI) ennen kuin rupeaa huutelemaan turhia. Jo noistakin asia käy selväksi, jos on aiemmin jäänyt epäselväksi.
Hi hii, höpö höpö. Sarjispiirtäjät ovat sitä siis mieltä että kuvain käyttö ja -raastaminen on rikollista muttei reseptien, koska laki ei niin sano. Eikö tässä vähän aikaa sitten ollut kova kalabaliikki siitä että laki sallii kuvien käyttämisen missä vain kertakorvauksella. Kohta nousevat kokit barrikadeille niinkuin piirtäjät nyt. Mutta hauskaa uutta vuotta kaikille!
-
Sarjispiirtäjät ovat sitä siis mieltä että kuvain käyttö ja -raastaminen on rikollista muttei reseptien, koska laki ei niin sano.
Kuvainkäytöstä laki sanoo jotain ja reseptien käytöstä jotain muuta.
Ei tämä ole mikään mutu-juttu.
Kenen kuuluisi omistaa vaikkapa lihapullien tekijänoikeudet? ???
-
Eikö tässä vähän aikaa sitten ollut kova kalabaliikki siitä että laki sallii kuvien käyttämisen missä vain kertakorvauksella.
Kokeilin kovasti miettiä mihin tapaukseen tässä viittaat. Aiemmin olit mainittut suurinpiirtein, että tilaaja tilaa kuvan ja sen jälkeen saa kertakorvauksella käyttää kuvaa rajattomasta. Mikäli jonkinlainen kertakorvaus on kuitenkin maksettu, niin silloin tekijänoikeuksien käytöstä on maksettu ja tämmöinen kertaluontoinen maksu on maksettu siitä syystä, että tekijänoikeus suojaa kyseistä teosta. Eli kuvaa. Vastaavasti asiantuntija, eli tuomari, selitti Puron linkissä varsin selvästi miten laki kohtelee reseptejä, jotka yksinään eivät ylitä teoskynnystä. Laki asioissa mielummin uskon sen, mitä tuomari tai muun asiantuntija sanoo kuin koitan miettiä itse.
Lain mukaan tilaaja voi toki ostaa kertakorvauksella kaikki oikeudet kuvaan. Laki sallii tällaisen toiminnan. Mutta tekijän kannattaa myös tuntea lakia sen verran, että hänen ei ole lain mukaan tällaiseen sopimukseen pakko suostua. Lain mukaan voidaan sopia muunkinlaisista ehdoista ja tekijä voi lain mukaan antaa oikeudet käyttää kuvaa vain kerran. Kyse on sopimuksesta ja sen jälkeen, kun sopimus on allekirjoitettu ja sopimus itsessään on laillinen niin lain mukaan toki mennään sopimuksen mukaan. Voisin kuvitella että kalabalikki on syntynyt esim. siitä, että joku ei ole tiennyt omia oikeuksiaan sopimusta tehdessä tai siitä, että joku taho on esittänyt ainoana sopimuksena kaikkien oikeuksien myymistä. Itse asiassa tällainen tapaus tulee mieleen ja se on Sanoma Magazinen freelance sopimut muutaman vuoden takaa.
Reseptien kanssa tällä ei edelleenkään ole mitään tekemistä ja tähän asti ainoa uskottava selitys on lainoppineen hyvin selkeä kuvaus siitä, että resepti itsessään ei ylitä teoskynnystä, eikä näin ollen yksinään saa tekijänoikeuksien suojaa. Kyseessä olevan kirjan kaikki kuvat taas ovat tekijänoikeuksien suojaamia samoin kun kirja itsessään.
...
Puuh. Mutta asiaan. Itse kirja vaikuttaa sinällään mielenkiintoiselta. Yllättävän laaja tekijäjoukko on mukana. Itse koitan kuukauden kasvisyöntiä, joten kai kirjaan pitäisi tutustua. Onhan se myös varsin mukava katsaus tämän hetken sarjakuvan merkittävistä suomalaisista tekijöistä.
Ps. Täytynee vielä korostaa, että itse en siis edusta piirtäjiä, eikä omat tuloni ole millään tavalla kiinni piirrosten tai reseptien tekijänoikeuksista.
-
Luetaanko tätä niinkuin piru raamattua? Kysymys on myös ruokien tuunaamisesta elikä jatkokehittelystä. Tämä on kyllä aika hauskaa.
-
Keskustelu rönsyilee kuin Helsingin kaupunginvaltuustossa. ;-)
http://www.youtube.com/watch?v=3i4EVfLtIu8
Vilkaisin äkkiseltään ko. keittokirjaa ja nopeasti vilkaistuna Olli Hietalan LIHAN HIMO vaikutti hyödyntävän paremmin sarjakuvaa elämäntapakokkaus-julkaisussa.
Eiköhän tällekin keittokirjalle kuitenkin ostajansa ilmaannu, mm. Punnitsejasäästä-tyylisten kauppojen jakelusta. Löytää varmaan paikkansa meikäläisenkin kotiin 1,5 hyllymetrin keittokirjarivistöön Viikonloppu Naisen kanssa-sarjakuvavoileipäkirjan ja jo hiukan camp-arvoa nauttivan Nauti pois! särvintä seitsemän veljeksen seuduilta(josta löytyy mm. nurmijärveläisen Matti Vanhasen kesäiset grillipihvit) kirjojen väliin.
Miksi muuten näissä vegekirjoissa painoväri on usein vihreä? Luettavuuden kannalta hankala väri.
-
Kysymys on myös ruokien tuunaamisesta elikä jatkokehittelystä.
Kuinka paljon pitää tuunata?
Enemmän suolaa? Vähemmän suolaa?
-
Reseptien kanssa tällä ei edelleenkään ole mitään tekemistä ja tähän asti ainoa uskottava selitys on lainoppineen hyvin selkeä kuvaus siitä, että resepti itsessään ei ylitä teoskynnystä, eikä näin ollen yksinään saa tekijänoikeuksien suojaa.
Jos teen oman keittokirjan, voinko laittaa siihen jonkun kuuluisan SarjakuvaPiirtäjän(tähän joku kuuluisa nimi) lihapulla-reseptin ko. kirjasta vai riittääkö, että muutan reseptin omiin nimiini, Sunnuntaipiirtäjän lihapulliksi?
(lihapullat on esimerkki, en tiedä onko ko. kirjassa edes lihapullaohjetta).
-
joku muu tietänee paremmin, mutta vastaan nyt kuitenkin:
Uskoisin, että ruoka-aineluettelon voit copy-pastata.
Itse ohjeen muokkaisin silleen "omaan suuhuni" sopivaksi.
Ja luulisin että voisit nimetä ne pullasi vaikka "T. Koiviston lihapulliksi". Tai "Myyryn lihapulliksi".
edith:
Kas, Jukka oli nopsempi.
edith2:
Se on sitten eri asia mitä T. Koivisto asiasta tuumaisi noin niin kuin yksityishenkilönä.
-
Minä kutsun copy-pastaksi tähteiksi jäänyttä spagettia, jonka pehmitän pannulla kastikkeen jämien kanssa seuraavana päivänä.
Sarjakuvakeittokirjaan tietysti kuuluisi itseoikeutetusti Lotinan legendaarinen SOTKU (Se On Tähteistä Keitetty Uudelleen). Kuka ilkeää paljastaa reseptin? ;D
-
Suomalaiset kirjapainot ovat osansa ansainneet. Millään muulla alalla en ole nähnyt yhtä surkeata palvelua ja välinpitämätöntä toimintaa kuin suomalaisilla kirjapainoilla. Jos ulkomailta saa parempaa ja varmempaa palvelua halvemmalla, niin totta helvetissä siellä kannattaa painattaa..
Höpönlöpön. Ikävää, jos olet törmännyt surkupainoihin, itselläni ei ole ollut ongelmia. Laatua saa, kun sitä vaatii ja siitä maksaa.
Muuten tuolla Ossin logiikalla voidaan siirtää kaikki mahdollinen tuotanto kehitysmaiden lapsiorjatehtaisiin. Siellä, kun ei tuotteen hintaa rasita työntekijöiden oikeudet tai työehdot.
-
...kehitysmaiden lapsiorjatehtaisiin...
Eikös niitä painotöitä tehdä paljon myös muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa, yhteispainatukset usein jossain EU-maassa. Toki joskus näkee Aasiassakin painettuja kirjoja.
-
Kyse ei ole tietystä maasta, vaan siitä mistä saa halvimmalla. Se, kun kuntuu tärkein kriteeri olevan, vähät työehdoista tai eettisyydestä.
-
Kyse ei ole tietystä maasta, vaan siitä mistä saa halvimmalla. Se, kun kuntuu tärkein kriteeri olevan, vähät työehdoista tai eettisyydestä.
Totta, hinnasta nyt on pelkästään kyse kun painetaan Virossa tai muissa halpamaissa. Ja miksi painetaan? Koska se on nyt mahdollista.
Painotuotteita on tullut laitettu 20 v ajan erilaisiin painoihin ja hyvää palvelua saa kyllä kun on etukäteen yhteydessä ja kysyy jos on jostain epävarma ja näin minimoi myös virheiden mahdollisuudet, puolin ja toisin. (Kokemusta molemmilta puolin kohta 20 v, painojen asiakkaana ja myös mainostoimistojen todella kirjavaa materiaalia vastaanottaneena).
-
Ensimmäistä kertaa luen Kvaakin keskustelua ja en voi kuin nauraa.
Viimeisimpiä viestejä lukiessani ajattelin, että mikä tämän ko. keskustelun aihe taas olikaan? Noh, ihmiset ovat hauskoja. Minäkin olen hauska.
Itse aion kyseiseen opukseen tutustua, koska kyseiseen ruokavalioon siirtyminen on käynyt monta kertaa mielessäni. Ikävä kyllä helposti toteutettavia reseptejä on vain hiukan hankala löytää.
Ja mitä ihmeen dissattavaa vegaanisessa ruokavaliossa muka on? Onko väärin, jos ei halua syödä lihaa eettisten arvojen vuoksi? Toki jotkut vegaanit saattavat meuhata kovaankin ääneen vegaanisen ruokavalion puolesta, mutta enemmän näkee pasca_vegetaristien haukkuvan vegaaneja.
On mielestäni hienoa, että saamme infoa näinkin lahjakkailta sarjakuvantekijöiltä. Tuhahtelun ja paheksunnan sijaan, voisimme olla iloisia.
-
Ensimmäistä kertaa luen Kvaakin keskustelua ja en voi kuin nauraa.
(...)
Tuhahtelun ja paheksunnan sijaan, voisimme olla iloisia.
Tervetuloa Kvaakiin lukemaan, liity vaikka jäseneksi. Meidän mielensäpahoittajien joukkoon olisi mukava saada niitä toisenkinlaisia mielipiteitä omaavia immeisiä. Voisimme olla iloisia.
Kvaakissa on paljon kasvissyöjiä. Toisaalla on keskusteltu paljonkin soijarouheen saloista ja muista herkuista.