Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Tero Mäntylä 07.08.2004 klo 14:56:07
-
Minua kiinnostaisi tietää miten ihmiset piirtävät ihmisiä. Kuinka paljon käytetään erilaisia tikku-ukko tai pallomalleja? Onko ihmisillä joitakin rutiineja esimerkiksi kasvojen teossa? Mitä apukeinoja käytetään kun pitää piirtää ihminen vaikeassa asennossa? Kuinka paljon ihmiset ovat päässeet piirtämään elävästä mallista?
Itse huomaan että minulle on hiljalleen muodostumassa jonkinlainen rutiini tehdä ihmisvartalo. Ja nimenomaan vartalo. Käsiin ja jalkoihin en ole oikein saanut mitään rutiinia ja niistä tulee mitä sattuu.
-
Pään piirtäminen lähtee leuasta. Itse asiassa usein jopa ennen kokosuhteutusapuympyrän piirtämistä. En tiedä onko hyvä tapa. Pinttymä kuitenkin.
Jaloista piirrän yleensä ulkoääriviivat ensin ja vasta sitten haaran, paitsi joissain asennoissa, kun hahmo esimerkiksi juoksee kuvassa sivusuuntaan, niin molempien jalkojen etupuolet.
Elävistä malleista olen muutaman kerran piirtänyt mm. croquis piirroksia alastonmallista ja sitten omia aikojani jossain kaupungilla ohikulkijoista, tai mieluummin lojuskelijoista, joista voi katsoa toisenkin kerran mallia. ;) Linja-autopysäkit ovat aika käytännöllisiä.
-
Yleistä muotoa ja liikettä haen hennoin "suttailevin" viivoin ja palloja sekä palikoita muotoa hakemaan tarpeen mukaan. Hiljalleen kuva tarkentuu yleisestä yksityiskohtaisemmaksi. Ensin suttaan hailakan sinisellä värikynällä ja lopulliset pääviivat (siis main lines) tuon esille punaisella, joka erottuu parhaiten valopöydällä tussatessa (siis eri paperille tussatessa). Kuva on kuitenkin pääosin jo "päässä suunniteltu ja mietitty" ennen varsinaista, lopulliseen kuvaan johtavaa luonnostelua. Paljon saattaa tulla sitä ennen tehtyä erillisille lipuille ja lapuille hahmotelmia hahmojen asennoista ja kuvakulmista.
Elävää mallia en sarjakuvaa tehdessä pääse käyttämään, mutta jos on aikaa ja mahiksia käydä elävän mallin piirustuskurseilla, se kannattaa. Vaikka sitten piirtäisit palloneniä tai miten päin tyyliteltyjä hahmoja tahansa.
Ja kuukauden tauko piirtämisessä, ainakin ittellä, tuntuu näkyvän. Lomalla en tehnyt oikeastaan mitään piirtämistä ja nyt töitä aloitellessa meni paljon paperia ja aikaa uudelleen totutellessa. Drat!
Timo
-
Itse piirrän aluksi summittaisen hahmotelman palloilla alkaen päästä. Sitten teen kasvot, jotka aloitan silmistä. Siitä jatkan järjestyksessä alaspäin eli viimeisenä jalat, jos näkyy.
Joskus käytän apuna valokuvia...
Oriveden opiston aikoihin piirtelin paljonkin mallista. Nyttemmin ei ole enää tullut sitä harrastettua. Joskus jos sattuu luonnosvihko olemaan mukana voin piirrellä ihmisiä kahvilassa tms.
-
Riippuu jonkin verran minkä tyylistä tekee, mutta seuraavassa meikän pitkä kaava:
Pään piirtäminen alkaa aina pallosta, kuten useimmilla.
- leukalinja seuraavaksi.
- pari apuviivaa, jotka määrittävät keskilinjat niin vaaka- kuin pystysuoraan
- luiset, kiinteät kohdat paikalleen ensiksi: silmäkuopat, kulmat, nenä, leuka, korvat
- sitten silmiä ja suuta mitä kummallisempiin irvistyksiin
- lopuksi vielä lihaa luiden päälle ja hiukset päähän sojottamaan
Vartalot lähtevät tikku-ukoista, usein mittaan hahmon kokonaispituuden ensiksi. Yleensä alussa on myös jonkinlaisia dynaamisia viivoja, jotka kertovat kokonaisliikkeestä, vartalon kierrosta tms. mutta jotka eivät kuvaa mitään konkreettista osaa. Jonkinlainen käsitys perspektiivistä pitäisi tässä vaiheessa olla (itse asiassa pitäisi olla aika pirun tarkka käsitys, mutta...)
- ylävartalo, pää ja lantio paikoilleen; palloja, sylintereitä, kartioita ja tikkuja
- hartiat määräävät käsivarsien ja lantio jalkojen paikat, päästä katsotaan mittasuhteita
- kun olkapäät, kyynärpäät, ranteet, polvet ja nilkat ovat löytäneet paikkansa viritellään taas lihaa luiden ympärille
...joskus onnistuu, toisinaan menee mönkään ja sitten kummataan ja piirretään loput fiilispohjalta. Uskotellaan itselle, että komea väritys pelastaa. 8)
-
Ihan sama miten piirtää, kunhan näyttää hyvältä!!!
KTS: JJNaas tai Jean Giraud tai siltä väliltä!
Katso ja opi!
-
Niinhän se menee että pääpallosta lähtee ja sitten, riippuen asennon vänkyräisyysfaktorista, pistän tikku-ukkoa kehiin. Ja sitten läskiä ympärille. Naaman piirrän viimeisenä, ja yleensä ruman tai tylsän. Tai yleensä molempia. Ja asennoissa sama juttu.
Ihmisten piirtäminen on se helpoin asia. Vaatteet ovatkin sitten jo ihan eri juttu. Perhana, saisivat ihmiset alkaa kulkemaan alasti, ettei tarviisi vaivautua riepuja piirtelemään.
Olisiko muuten vapaaehtoisia alastonmalliksi? Nimittäin kun en ole koskaan mallista piirtämistä harrastanut vaikka olen halunnutkin, ja kaikki tyttöset joilta olen tuolla kaupungilla kysellyt ovat olleet vähän negatiivisella asenteella liikenteessä. (Varsikenkä muuten tuntuu kelleissä epämukavalta.)
-
Kauppojen vaatekuvastoja kannattaa haalia. Mulla oli ennen muuttoa melkoinen määrä Anttilan, HM:n, Cellebesin jne. kuvastoja. Sen lisäksi, että niistä sai paljon apua vaatetusta suunnitellessa, niistä pystyi myös harjoittelemaan yleisesti anatomiaa (vaikka tietenkin se asentovalikoima niissä on suhteellisen rajoittunut).
Näin kesällä ranta on oivallinen paikka myös mallipiirustukseen, kun porukka kulkee puolipukeissa.
Taidan muuten olla poikkeus, kun piirrän kasvoista ensiksi silmät. Leuka, minkä monet piirtää ekana tulee piirrettyä toiseksi viimeisenä ja viimeisenä tukka.
-
Taidan muuten olla poikkeus, kun piirrän kasvoista ensiksi silmät. Leuka, minkä monet piirtää ekana tulee piirrettyä toiseksi viimeisenä ja viimeisenä tukka.
Viimeinkin joku! Luulin jo olevani ainoa outolintu ;) Kulmakarvoista suun ja leuan kautta hiuksiin.
-
Niinhän se menee että pääpallosta lähtee ja sitten, riippuen asennon vänkyräisyysfaktorista, pistän tikku-ukkoa kehiin. Ja sitten läskiä ympärille. Naaman piirrän viimeisenä, ja yleensä ruman tai tylsän. Tai yleensä molempia. Ja asennoissa sama juttu.
Kun tässä istun koneen ääressä liian laiskana p*sk*n* piirtääkseni, vaan ainoastaan muistellen piirtämisprosessejani, niin yleensä taidan hahmotella pään vasta muun ruumiin jälkeen. Tämä siksi, että kun hahmo on kuitenkin jossain asennossa ja sen kautta suhteessa ympäristöönsä, niin etenkin jalkojen paikka ja asento ovat ensisijaiset. Sitten torso ja kädet ja lopulta tämän asennon perusteella pään asento. Vähän sama kuin, että kissallekin varmaan pitäisi piirtää häntä kaikkein viimeisimmäksi, koska sen tasapainottavakin tarkoitus saa sen asennon riippumaan koko muun ruumiin asennosta.
-
Taidan muuten olla poikkeus, kun piirrän kasvoista ensiksi silmät. Leuka, minkä monet piirtää ekana tulee piirrettyä toiseksi viimeisenä ja viimeisenä tukka.
Viimeinkin joku! Luulin jo olevani ainoa outolintu ;) Kulmakarvoista suun ja leuan kautta hiuksiin.
Noh, näitähän riittää, kulmakarvoista ja silmistä minäkin pärstävärkissä aloitan. 8)
-
Olit mitä mieltä tahansa supersankarisarjakuvasta, niin erinoimaista materiaalia se on anatomian piirtelyn opettelemiseen... Muutamalla eurolla saa melkoisen nipun anatomisia kuvia. ;D
Tulee sitten toistettua uskollisesti muiden virheetkin... ja pääsevät taas kaikki valittamaan, kuinka epäuskottavaa supersankarianatomia on (siis Arnold Scwarzenegger parhaimmillaankin oli hintelä poika näihin verrattuna ja Britney Spearsin kurvit kalpenee näiden rinnalla... ;D ) .
Andy Smithin Drawing Dynamic Comics opettaa myös alkeita. Jos joku agreesiivisesti vaatii voin kaivella muitakin opuksia, minulla on niitä kirjahyllyt väärällään.
Ja sitten se mahdollisesti ärsytyskynnystä venyttävä vaihtoehto -- bodybuilding- ja pornolehdet sisältävät paljon malleja jos haluaa treenata oikeaa ihmisvartaloa. Mutta taitaa olla monelle aika kova kynnys... ;)
Vaatteiden (tai paremminkin laskosten) piirtelystä on pari hyvää kirjaa, yksi Hogarthilta ja yksi tätä Drawing Manga-sarjaa. Myös muotipiirtäjille tarkoitetut opuksen voivat olla hyviä.
Prosessista voi sanoa, että aikaisemmassa threadissa mainittu tikkumalli on kyllä varmaan eniten käytetty. Jokainen toki muovaa tikkumallista omanlaisensa.
Edit: (Takaisin alkuperäiseen kysymykseen:) Tikkumallin tarkoitus on itse asiassa juuri hahmon asennon (ne on KAIKKI hankalia) hahmottelu.
Ja kädet ovat vaikeita kaikille -- olen nähnyt julkaistuja jenkkisarjiksia joissa kädet ovat joka kuvassa nyrkissä, ilmiselvästi syystä että muuta piirtäjä ei osaa esittää... ;D
-
Ja kädet ovat vaikeita kaikille -- olen nähnyt julkaistuja jenkkisarjiksia joissa kädet ovat joka kuvassa nyrkissä, ilmiselvästi syystä että muuta piirtäjä ei osaa esittää... ;D
Vähän sama juttu kasvojen kanssa joillakin piirtäjillä: vihainen ilme on helpoin piirtää. En enää kuolemaksenikaan muista että mikä X-men lehti se oli tai kuka oli piirtäjä, mutta siinä oli ennätykselliset kolme sivua keskustelua hampaiden välistä irvistäen. ::) ;) :P
-
Ja kädet ovat vaikeita kaikille -- olen nähnyt julkaistuja jenkkisarjiksia joissa kädet ovat joka kuvassa nyrkissä, ilmiselvästi syystä että muuta piirtäjä ei osaa esittää... ;D
Vähän sama juttu kasvojen kanssa joillakin piirtäjillä: vihainen ilme on helpoin piirtää. En enää kuolemaksenikaan muista että mikä X-men lehti se oli tai kuka oli piirtäjä, mutta siinä oli ennätykselliset kolme sivua keskustelua hampaiden välistä irvistäen. ::) ;) :P
Kolme sivua Wolverinen hammasrivisihistelyä on ainoastaan hyvä yritys, ei alkuunkaan ennätys.
-
Kaikkein tuskallisinta kädessä ovat asennot, joissa jotkut sormet osoittavat katsojaa kohti.
Se, että saa tehtyä vakuuttavan näköisen kuvan siitä, kun kuvan hahmo osoittaa etusormi ojossa suoraan katsojan silmää kohti ja muut sormet nyrkissä on jotain, jota olen pari kertaa yrittänyt, mutta en ole sen enempää jaksanut.
Muut asennot ovat helpompia, kun lähtee siitä, että pikkusormen syrjä kädestä on suora (paitsi tietyissä haritus-asennoissa, mutta siis yleisperiaatteena). Sitten peukalo lähtee ranteesta. Peukalon kaksi kärkinivelväliä ovat muiden sormien kaltaisia, mutta kärjestä lukien toisesta nivelestä vedetäänkin sitten jo viiva etusormen tyveen.
Teron roskis/tyttö-kuvassa käsissä sojahti silmään kämmenpallot. Oma kämmeneni, jos siitä katkaistaisiin sormet ja ranne, on kuitenkin viisikulmio. Peukalo sijaitsee yhdessä kulmassa, ranne on yksi reuna ja neljä muuta sormea alkavat yhdeltä reunalta. Pistäkää vaikka kätenne nyrkkiin siten, että peukalo on nyrkin sisällä ja katsokaa sitä ylhäältä päin.
EDIT:
(http://www.uusikaupunki.fi/~bgt/images/kasi.jpg)
-
Tähän tyylin olen ihmisiä piirtänyt. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
(http://koti.mbnet.fi/tjo/jemma/Demo2.jpg)
1. Aloitetaan piirtämällä (yllätys, yllätys) ympyrä. Hahmotellaan kädet, jalat, rinta, lantio sekä hahmon katselusuunta. Jos hahmo on liikkeessä, lisätään vielä liikesuuntaa kuvaava viiva.
2. Annetaan kaverille lihaa luidensa ympärille. Hahmotellaan ääriviivat ja vähän lihaksia.
3. Hiotaan kuvaa tarkemmaksi ja korjaillaan suurimmat mokat. Piirretään hepulle jonkilainen naamataulu.
4. (ei kuvassa) Hiotaan vielä lisää.
Siinä se noin suurinpiirtein. Minulla ongelmia tuottavat alaraajat ja ne kirotut kädet. Myös iloisten kasvojen piirtäminen aiheuttaa hammasten kiristelyä.
-
Nyt vasta löysin tämmöisen tyylin jos tätä nyt tyyliksi voi sanoakaan, http://www.polykarbon.com/tutorials/basics/basics.html
Tollain on aika helppo piirtää ihmisiä. Käsiä nyt tällä hetkellä harjoittelen sekä lihaksia ja vihasta naamaa. :)
-
ite kun piirtelen tollasia vähemmän realistisia kuvioita niin monasti alkuna on kolmio tai pallo ja "liikeviiva" (siis sellanen yks viiva joka määrittää koko hahmon liikkeen. jostain oppaasta poimin.)
siihen lisää palloja ja jatkotuhrintaa.
-
Timoro tiivisti viisaasti: Yleisestä yksityiskohtiin. Aloittelijan yleisin virhe on alkaa piirtämään ensin tarkasti kasvoja. Lopulta hän huomaa, että koko henkilö ei edes mahdu paperille, koska hän piirsi liian ison pään. Kasvot voi näyttää hyvältä mutta kokonaisuudesta ei voi sanoa samaa...
8)
-
Lopulta hän huomaa, että koko henkilö ei edes mahdu paperille, koska hän piirsi liian ison pään. Kasvot voi näyttää hyvältä mutta kokonaisuudesta ei voi sanoa samaa...
Heh. Mä oon ratkaissut tuollaisen tilanteen aikoinani jatkamalla paperia. Eihän siihen tarvita kuin teippiä ja paperia.
-
Minulla tuli riitaa parin kaverin kanssa siitä, onko ihminen 8 vai 6 päänmittaa pitkä. Koulussa opetettiin, että se on 8, mutta jotkut sanoo, että se on 7 tai 6.
Yks sano jopa, että se on 10 päänmittaa...
Eli montako päätä ihminen on keskimäärin pitkä?
-
Mulle on opetettu, että se on 6-7 pään mittaa. 8 tai yli on supersankareiden mittoja.
http://www.fineart.sk/show.php?w=896
http://www.fineart.sk/show.php?w=897
Mutta tämäpä sanoo, että 7,5 tai 8:
http://www.fineart.sk/show.php?w=898
-
Muistanpa jostain lukeneeni, että vaikka 8 on yleisesti hyväksytty "standardi",
oli mm. Leonardo Da Vinci tiukasti 10 päänmitan kannalla.
Epäilemättä noissa Welzun linkeissäkin näin sanotaan,
mutten laiskuuksissani jouda lukemaan.
--
Ja pitääpä vielä lisätä, että Kaltsun mukaan korrekti suhde on 2-3 päänmittaa...
-
2-3? Aika isopäinen kaveri...
Semmoset mittasuhteet on pikkuvauvoilla.
-
2-3? Aika isopäinen kaveri...
Semmoset mittasuhteet on pikkuvauvoilla.
Ja Tenavilla!
8)
-
Meikäläisellä on tässä jo ihan omia (aika hyvin päteviä) sääntöjä. Loppuruumis on mulle sen 6-7 päätä. Toinen hartia+kaula on n. kallelleen kaadetun pään pituus. tämä auttaa oikenakokoisen pään sommittelussa huomattavasti :P
-
Löysin n. 4 viikkoa sitten Suomalaisesta kirjakaupasta hyvän kirjan mistä voi kattoo mikä on oikeasti ihmisen mitta suhde. Kirjassa kerrotaan jokaisen ihmisen osan mitta suhde ja kuinka se piirretään. Itse käytän sitä apuna kun pitää piirtää realistinen figuuri. Kirjassa kerrotaan myös miten luu on ihon sisällä ja miten se näkyy ihon pinnassa. Sama juttu lihakset päästä jalkoihin.
Menin katsomaan suomalaisesta ja vieläkin iso kirja pino makaa ALE- hyllyssä. Kirjastossakin on. Jeno Barcsay ANATOMIA opas taiteilijalle vähä yli 20 eur.
-
Jaa'a, itse aloitan piirtämällä tikku-ukkofiguurin kevyesti, jolla haen liikkeen ja eleen, seuraavaksi yleensä teen joko tukan tai silmät. Seuraavaksi yleensä teen sen jonka jätin ensiksi tekemättä, sitten teen nenän. Sitten piirrän leuan ja kaulan ja sitten suun. Loppu ihmisestä syntyy sen jälkeen ylhäältä alas, edestä taakse.
-
Menin katsomaan suomalaisesta ja vieläkin iso kirja pino makaa ALE- hyllyssä. Kirjastossakin on. Jeno Barcsay ANATOMIA opas taiteilijalle vähä yli 20 eur.
Itsellä on sama kirja hyllyssä. Oikein kattava opus, mutta pirun ärsyttävä kun haluaisi vaan kokonaiskuvan esim. ihmisen lihaksistosta. Kyllähän se sieltä jostain löytyy, mutta ensimmäisenä silmille hyppää tarkka lyijykynäpiirros selkärangan kuudennen nikaman takaosasta. Eli siis hiukan vähemmän tarkkoja oppaita käytän tuon ohella :P
-
Minua kiinnostaisi tietää miten ihmiset piirtävät ihmisiä. Kuinka paljon käytetään erilaisia tikku-ukko tai pallomalleja? Onko ihmisillä joitakin rutiineja esimerkiksi kasvojen teossa? Mitä apukeinoja käytetään kun pitää piirtää ihminen vaikeassa asennossa? Kuinka paljon ihmiset ovat päässeet piirtämään elävästä mallista?
Hmm.. minä ainakin touta.. mitens sen nyt sitten tuottaa ulos ^^ Mutta piirtelen siis sarjakuvia, mangaa.. Kaytän apuna how to draw manga oppaita ja kehittelen niistä sitten ihan omaani ^^ Naamaan teen yleensä ensin pallon, sitten siihen keskelle viivan ja lopuksi sitten muotoan naaman.. teen yleensä aina samanlaisen, viistottain. siis hahmottelen xD En ole piirtänyt varmaan mitään tikku-ukko hahmotelmia auttamaan hahmon elätymisatä asentoon, käytän vaan sellasia ihmeen
ns. palleroita ^^ mallikappale, piirretty vuonna yks ja kaks kello puoli yks (http://photobucket.com/albums/y36/Shizuku_Chan/hakuKai/?action=view¤t=Tetchan.jpg).. << tuo on sitten ihan kusoo-onna.. Yleensä jos iminen piirretään vaikeamman puoleiseen asentoon, siis JOS piirrän ihmisiä vaikeissa asennopissa. Käytän niihin mallikuvia; lehdistä, netistä ja kaikesta mahdollisesta joka vaan on painettu paperille. Elävästä mallista en ole sen pahemmin piirtänyt kuin pikkuveljeni jotenkin irvistämässä kun se maksoi minulle siitä n_n
Arigato, anata
Tetchan
-
Yllättävän hyvät kuvat ja ohjeet ihmisen piirtämiseen löytyy ikivanhasta kirjasta nimeltä Suuri piirustus- ja maalauskirja (Bodo W.Jaxtheimer) ss 107-146. Löysin sellaisen joskus divarista. Painettu 60-luvulla, mutta ihan käyttökelpoinen opus moneen asiaan. On saattanut olla joskus ihan ainoa suomenkielinen opas piirtämiseen ja maalaamiseen. Eli kannattaa aina pitää silmät auki. Tosin minä voisin jo välillä laittaa silmät kiinnikin ja olen joskus toivonutkin ikuista porttikieltoa kaikkiin kirjakauppoihin, divareihin ja taidemuseoiden myymälöihin, mutta eipä ne halua luopua hyvästä asiakkaasta...
-
Omat piirustukseni alkaa aina silmistä. Piirrän siis ensin pään ja otan sitten ihanan käteni apuun. ensin mittaan pään pituuden sormillani ja alan mittaamaan ja vetelemään viivoja väliin (ja kaikki tajuavat mitä puhun.. yllättävää ) O___o Yksi pää leuasta alas päin.. siinä kohtaa on noin rinnat(piirrän naisia. en miähiä.).seuraavassa on taas lantio..polvet jne.. käsien pituudet voi itsekkin arvioida ensin peilistä katsomalla.Muitamitta suhteita on myös helppo katsoa muiden piirroksista sekä peilistä katsomalla. Itse olen niin paljon piirtänyt tällätavalla etta piirtäminen oikeisiin mittakaavoihin tulee joluonnostan.hrjoitus tekee mestarin^o^
-
Minä itse en ole koskaan oppinut käyttämään mitään runkomallennuksia tai apuviivoja, vaan olen kokenut ne ennemminkin töitäni häiritseväksi. Voisin siis sanoa, että tyylini piirtää on Vapaa Käsi. Koulussakaan ei mitään piirustusmallennuksien käyttöä opeteltu (ei ala-asteella, yläasteella eikä lukiossa), eikä kyllä pahemmin muutakaan piirtämistä. Värikartta korkeintaan! Kaikki on pitänyt selvittää siis itse ja vapaasta kädestä on tullut oma juttuni. Anatomia saattaa heittää paikoitellen esim. kämmenten ja sormien suhteen, mutta noohh... Enhän minä photorealismiin pyrikään ;D
Päässä aloitan aina silmistä, seuraavaksi muotoilen nenää, kasvon kehyksen jne. Suu tahtonee jäädä aina viimeikseksi. Sivuprofiilia tehdessäni aloitan aina nenästä. Muutenkin kaikkein fiksuintahan on aloittaa piirtäminen päästä. Hahmottelen yleensä vartalon ääriviivat suoraan, sitä mukaa miten työ etenee.
Kannattaa piirrellä ehdottomasti paljon malleista (mielellään omaa silmää miellytäviltä, eri tyylisiltä taiteilijoilta ja kuvittajilta) ja katsella kuvia ihmisvartaloista. Kyllä sieltä nimittäin aina jää jotain mieleen. Itse en ole missään vaiheessa opettelemalla opetellut anatomiaa, vaan olen piirtänyt ihan piirtämisen ilosta. Sillälailla jos millä asiat jäävät parhaiten muistiin ,) Omaa tyyliä ja tapaa kannattaa haeskella - ennen kaikkea AJAN kanssa! Aina voi antaa toiselle suosituksia ja vinkkejä, miten ihminen kannattaisi piirtää, mutta lopullisen tyylinsä jokainen valitsee ja tuottaa itse.
Omalla kohdallani naisten piirtäminen on jäänyt melkeinpä täysin unholaan ja asia pitäisi ottaa jossain vaiheessa opiskelun alaiseksi. Piirtelen pääasiassa vain miehiä, lyijykynillä.
Tuossapa periaatteessa aika perushahmotelmani:
www.virhe.org/kuva.php?id=55307 (http://www.virhe.org/kuva.php?id=55307)
Ja sama kuva valmiina
www.virhe.org/kuva.php?id=56528 (http://www.virhe.org/kuva.php?id=56528)
-
... Päässä aloitan aina silmistä, seuraavaksi muotoilen nenää, kasvon kehyksen jne. Suu tahtonee jäädä aina viimeikseksi. Sivuprofiilia tehdessäni aloitan aina nenästä. Muutenkin kaikkein fiksuintahan on aloittaa piirtäminen päästä. Hahmottelen yleensä vartalon ääriviivat suoraan, sitä mukaa miten työ etenee. ..
Piirtämisessä ei ole sääntöjä. Mutta täytyyhän tämä sanoa. :) Esim. Hogarth, legendaarinen Tarzan piirtäjä opetti näin. Ensin piirretään torso haluttuun asentoon, (se on ikäänkuin ihmisruumiin isoin "raaja). Sitten tehdään jalat ja katsotaan, että asento on haluttu ja tasapainossa. Sitten tehdään kädet, jotka jo voivat olla missä asennossa tahansa, koska jos torso ja jalat ovat tasapainossa kädet eivät tätä balanssia horjuta. Ja viimeiseksi tehdään pää ja ihan lopuksi se irvistys!
Mutta ehkä olen jo unohtanut miten se järjestys oikein menikään? Ehkä joku korjaa. Tärkeintä piirtämisessä mielestäni on oppia ja unohtaa. Ei ole oikeaa metodia, siis muuta kuin oma
Marko
-
Esim. Hogarth, legendaarinen Tarzan piirtäjä opetti näin.
Viimeksi tänään taisin kirjastossa selailla Hogarthin kirjoja dynaamisesta anatomiasta eikä minun mielestäni niiden mukaan kannata harjoitella. On ne sen verran järkyttävän näköistä tuubaa...Tai ehkä pitäisi tutustua niihin tarkemmin.
-
Viimeksi tänään taisin kirjastossa selailla Hogarthin kirjoja dynaamisesta anatomiasta eikä minun mielestäni niiden mukaan kannata harjoitella. On ne sen verran järkyttävän näköistä tuubaa...Tai ehkä pitäisi tutustua niihin tarkemmin.
Niinkuin sanoin, opi ja unohda. Muutenhan maailma olisi yhä litteä. Vai onko se yhä ;)
Hogarthin kirjoista opin aikoinaan paljon hyödyllistä, toisin kuin koulujen opettajilta (yksi oppi per koulu). Kaikki hyvälaatuinen piirtämisoppi on harvinaista ja sekin vaihtelee. Hogarth-kirjoihin tutustuminen kyllä kannattaa, vaikkei oppeja lopulta allekirjoitakaan (kuten minä nykyään, mutta ymmärrän nuo periaatteet).
Marko
-
Joo, ihan tottahan turiset. Kuten myös tuo opi ja unohda -neuvo.
-
Mä en oikein ole ikinä oppinut piirtämään niillä sellasilla rautalanka-hahmotelmilla, vaan piirrän ihan vapaa-kätisesti. Mallistakaan en oikein osaa piirtää, mitä nyt joskus jostain sarjiksesta otan vähän mallia.. :)
-
Kauppojen vaatekuvastoja kannattaa haalia. Mulla oli ennen muuttoa melkoinen määrä Anttilan, HM:n, Cellebesin jne. kuvastoja.
Äkkäsin itsekin tuon taannoin tuskaillessani ihmisvartalon piirtämistä. On muuten aikas hyödyllinen ja halpa apuväline :)
Minulla on paha tapa piirtää heti liian valmista. Nyt olen kai pääsemässä siitä irti ja yritän tehdä jotain pientä luonnosta, ennen varsinaista piirtämistä. Aloitan päästä ja seuraavaksi hahmottelen ruumiin muodot. Vaikeinta on kuitenkin saada olkapäät oikeaan suhteeseen. Yksityiskohdat, kuten silmät, jne, tulevat vasta myöhemmin. Niihin pitää nähdä enemmän vaivaa. Tai jotain.
-
En käytä nukkia apuna, vaikka kaksi omistankin. Käytän mallina kuvia ja eläviä ihmisiä ja mallaan itse jotkin asennot, vaikka en mallinkroppaa omistakaan...
Aloitan ihmisen piirtämisen lähes poikkeuksetta päästä, johon joskus piirrän apuristikon. Ensin hahmottelen kallon muodon sekä piirrän yksityiskohtaisesti korvan/korvat, jatkan piirtämällä useimmiten suun, sitten nenän ja silmät. Silmien kanssa täytyy aina olla erityisen tarkkana, etteivät silmäterät mene vinoon.
Sitten on kropan vuoro, ensin hahmotellaan summittainen asento ja suhteet ja sitten vaatteet päälle.
Ihan viimeisenä lisään hiukset.
Jos jokin kohta kropasta tuottaa vaikeuksia, harjoittelen kurillisesti yksinomaa sitä kohtaa kunnes osaan piirtää sen.
Esim. kuten tapahtui käden kohdalla joskus 6. luokalla, otin esille paljon paperia nostin käteni esiin ja piirsin ja piirsin. Minulla oli monta arkkia täynnä käteni kuvia kaikissa mahdollisissa asennoissa, ja sen jälkeen osasin piirtää käden.
Onnekseni omaan ominaisuuden, joka on hyödyllinen piirtämisessä. Opin nimittäin useimmat asiat kerrasta, kuten jalkaterän kohdalla onnellisesti kävi. Soveltaminenkin onnistuu kohtuuhyvin.
Olen silti huono piirtäjä.
-
Rakastan tuota periaatetta: "Opi ja unohda". Sillä se pätee itseeni.
-
Ihmisten piirtäminen on se helpoin asia. Vaatteet ovatkin sitten jo ihan eri juttu. Perhana, saisivat ihmiset alkaa kulkemaan alasti, ettei tarviisi vaivautua riepuja piirtelemään.
Olisiko muuten vapaaehtoisia alastonmalliksi? Nimittäin kun en ole koskaan mallista piirtämistä harrastanut
Emulella löytyy jotain
Photography - 63 Classical Model Poses.pdf
Photography Classical Model Man Poses.pdf
Kaveri on sen verran hoikka, että lihakset ja luusto näkyvät hyvin.Tuosta alemmasta saa mailia lähettämällä lisää kuvia.
-
Joo, vaatekauppojen kuvastot ovat parasta oppimatskua vaatteiden piirtämiseen. Ellloksen parikiloiset syys- ja kevät/kesäkuvastot ovat loistavia, tilaan aina uuden kun sellainen tulee( kun ilmaiseksi voi nettisivulta tilata ), vaikken koskaan itse vaatteita tilaakaan.
On tärkeää opetella myös piirtämään erilaisia vaatteita, ettei aina vain samoja farkkuja ja t-paitoja.
-
Aluksi piirrän pallon pään paikaksi, sitten piirretään pää valmiiksi. Sitten pään kokoisia palloja 7 alekkain, että näkee vartalon mitat... Loput teen sitten joksus tikku-ukolla, joskus (eli yleensä) vaan tyhjästä piirrän...
-
Akateemisesta irtoaa parillakympillä vähän helvetin hyvä Szunyoghyn ja Fehérin "Anatomy drawing school". n.570 sivua, ihmisen anatomiaa, paljon hevosten piirtämisestä ja muita eläimiä. Tästä oppii piirtämään mm. kuuntelevan hevosen. Toivoa sopii että realististen sarjakuvien vääntäjät tutkiskelisivat tällaista.
-
Jos haluaa nopeasti oppia, niin kannattaa käydä croquis-tunneilla jossain läheisessä taideoppilaitoiksessa. Eli malli ottaa uuden asennon joka 5.min/2.min/30.sek. tms. Kun on kaksi tuntia hiki päässä piirtänyt 10 sekunnin pikapiirroksia eri asennoista, alkaa jo vähitellen tajuta, mikä on asennossa tärkeintä ja mikä ei...
Jos saa kaverin suostuteltua vaikka edes uimapukumalliksi, se kannattaa!
-
...Kun on kaksi tuntia hiki päässä piirtänyt 10 sekunnin pikapiirroksia eri asennoista, alkaa jo vähitellen tajuta, mikä on asennossa tärkeintä ja mikä ei...
Joo, ja jos jättää harjoittelun kotvaksi väliin, alkaa taas vähitellen unohtaa. Pitäisi sitä kurinalaisuutta oppia.
Kun tuli mieleen vanha opettajani Glenn Vilppu, menin joutessani googlettamaan nimensä: sieltäpä löytyi linkkejä Animation World Magazinen sivuille, missä on ukon artikkeleja hahmopiirrännästä. Ja croquis-harjoituksista oli hauska sitaatti: "Tietenkin laitan oppilaat tekemään tätä kuusi tuntia putkeen." Tämä sen jälkeen, kun mestari on huitaissut perusasiat kuvaan kuudessa sekunnissa.
-
Itse käytän paljon videokameraa apuna.varsinkin sellainen videokamera on hyvä,jos siinä on se sivulla oleva näyttö.Tämä on paljon auttanut minua vaikeiden kuvakulmien ja ihmisten hahmottamisen kanssa :-*
-
On muuten aivan helvetin noloja ja rumia digikuvia mulla, joissa seison käsi vinossa ja naama totisena, mallaten venäläisupseeria. Ehkä joskus kännissä laitan nettiin.
-
Kauppojen vaatekuvastoja kannattaa haalia. Mulla oli ennen muuttoa melkoinen määrä Anttilan, HM:n, Cellebesin jne. kuvastoja. Sen lisäksi, että niistä sai paljon apua vaatetusta suunnitellessa, niistä pystyi myös harjoittelemaan yleisesti anatomiaa (vaikka tietenkin se asentovalikoima niissä on suhteellisen rajoittunut).
Näin kesällä ranta on oivallinen paikka myös mallipiirustukseen, kun porukka kulkee puolipukeissa.
Taidan muuten olla poikkeus, kun piirrän kasvoista ensiksi silmät. Leuka, minkä monet piirtää ekana tulee piirrettyä toiseksi viimeisenä ja viimeisenä tukka.
Mulla on muuten ihan sama tyyli piirtää pää. Et ole poikkeus, Veli
-
On muuten aivan helvetin noloja ja rumia digikuvia mulla, joissa seison käsi vinossa ja naama totisena, mallaten venäläisupseeria. Ehkä joskus kännissä laitan nettiin.
Heh, minulla löytynee varmaan muutama giga kuvia, esiinnyn kaikkina mahdollisina hahmoina, sukupuolesta ja ruumiinrakenteesta riippumatta. Sitten siihen vain pitää yrittää kuvitella kaikki muu päälle. Joku rätti kiertämään vartalon ympäri kuvittamaan toogaa roomalaisen senaattorin päällä ja muuta mukavaa. Kuvista on kuitenkin suunnattomasti hyötyä, sillä ne kuitenkin osoittavat sellaisia yksityiskohtia, joita ei muuten osaisi ottaa huomioon. Ja nykyisenä digikautena tällaisten kuvien ottaminen on tolkuttoman kätevää.
-
Mulla on muuten ihan sama tyyli piirtää pää. Et ole poikkeus, Veli
Silmistähän se kasvojen ilme saadaan aikaan: jos piirtäessä jättää ne myöhemmäksi, pitää usein säätää vaikeamman kautta. Paras siis aloittaa tärkeimmästä.
Animaatiokoulutuksessa (ainakin siinä vanhanaikaisessa, missä kuvat vielä piirrettiin kynällä paperille) tätä myös painotettiin: "Jos silmät menevät pieleen, heitä pois koko kuva! Niin vahinko on pienempi, jos ehdit piirtää vasta silmät."
-
Itse olen kaikista eniten yrittänyt opetella piirtämään juuri ihmisiä, monta vuotta jo, enkä vieläkään saa mielestäni aidon näköistä. Moni kehuu aidon näköisiksi, mutta pahoja virheitä on vieläkin enimmäkseen jalkojen ja vartalon suhteellisessa pituudessa. Hohhoi..
Aloitan piirtämisen yleensä hahmottelemalla pään, tiimalasi-mallisen keskivartalon, tikkujalat ja kädet. Sitten palloja/soikioita nivelien ja lihasten kohtiin. Viimen teen tarkemman hahmottelun alkaen päästä ja keskiruumiista. Yleensä minun työt on melko sotkuisia, sillä hahmottelenkin melko vahvasti. Omapa on vikani, kun en malta olla painamatta. :P
-
On muuten aivan helvetin noloja ja rumia digikuvia mulla, joissa seison käsi vinossa ja naama totisena, mallaten venäläisupseeria. Ehkä joskus kännissä laitan nettiin.
Itse kerran jouduin kameran edessä näyttelemään asentoa,jossa minulla olisi niinkuin miekka mennyt mahan läpi.
-
Minä lakkasin luottamasta tuohon kavereitten ja itseni käyttämiseen mallina sen jälkeen, kun näin eräästä kirjasta kuvia missä vertailtiin atleettista ja huonokuntoista mallia samoissa asennoissa. Ero oli aika huomattava. Koska piirrän useimmiten hyväkuntoisia ihmisiä ja verrattain realistisesti, niin haen sitten mieluummin referenssit muualta, kuten kirjoista tai netistä.
Totta kai jonkinlainen malli on aina parempi kuin ei mallia lainkaan, jos asento ei ole aivan tuttu. Mutta itse olen sen verran perfektionisti, että haluan tietää, miten kunto, lihasmassa jne. vaikuttaa liikkumiseen ja tasapainoon, ennen kuin rupean ottamaan vaikkapa skroden äijän piirtämiseen mallia ruipelosta naisenpuolikkaasta.
-
Itse kerran jouduin kameran edessä näyttelemään asentoa,jossa minulla olisi niinkuin miekka mennyt mahan läpi.
Kyllä näistä pitäis ehdottomasti tehdä galleria...
-
Silmistähän se kasvojen ilme saadaan aikaan: jos piirtäessä jättää ne myöhemmäksi, pitää usein säätää vaikeamman kautta. Paras siis aloittaa tärkeimmästä.
Animaatiokoulutuksessa (ainakin siinä vanhanaikaisessa, missä kuvat vielä piirrettiin kynällä paperille) tätä myös painotettiin: "Jos silmät menevät pieleen, heitä pois koko kuva! Niin vahinko on pienempi, jos ehdit piirtää vasta silmät."
Itse ajattelen toisin. On parempi keskittyä ensin asentoon, massaan ja muotoon ja sitten vasta yksityiskohtiin. Jos ne eivät pelaa, eivät nätitkään silmät auta. Sen sijaan kun silmiin asti päästään, niihin voi käyttää suhteessa reilusti enemmän aikaa kuin muihin ruumiinosiin.
-
Itse ajattelen toisin. On parempi keskittyä ensin asentoon, massaan ja muotoon ja sitten vasta yksityiskohtiin. Jos ne eivät pelaa, eivät nätitkään silmät auta. Sen sijaan kun silmiin asti päästään, niihin voi käyttää suhteessa reilusti enemmän aikaa kuin muihin ruumiinosiin.
Mä olen myös kantapään kautta oppinut tämän. Ruukasin ennen aloittaa detaljeista ja ai että se harmitti, kun piti kumittaa hyvin piirretty naama siksi, ettei se yksinkertaisesti sopinut kaikkeen muuhun mitä sen ympärille oli piirretty. Yritän nykyään viimeiseen asti välttää yksityiskohtien piirtämistä ennen kuin massat on hahmoteltu valmiiksi paikoilleen. Sen jälkeen sitä oikeaa silmää tai vasemman käden nimetöntä voi sitten viilata vaikka tunnin rauhassa, kun tietää että se on paikoillaan.
-
... välttää yksityiskohtien piirtämistä ennen kuin massat on hahmoteltu valmiiksi paikoilleen. Sen jälkeen sitä oikeaa silmää tai vasemman käden nimetöntä voi sitten viilata vaikka tunnin rauhassa, kun tietää että se on paikoillaan.
Tottakai niin joo: ensin hahmotellaan laajemmat asiat kohdalleen. Mutta olin ymmärtänyt tuon niin tuolla ylempänä, että mitä kasvoihin, tai päähän, miten se nyt sitten menikään, piirretään ensiksi. Kun joku oli mukamas aloittanut leuasta. Tai hiuksista.
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että hahmojen ilmeet ovat eniten silmissä. EDIT:Pitäisi kai yrittää piirtää aiheesta kuva, kun ei tekstissä saa sanottavaansa muotoilluksi kunnolla:
http://img507.imageshack.us/img507/6747/mypointcn0.jpg
Tietenkin tämä nyt on tämmöistä pikaisesti vetäistyä vaan, mutta toivottavasti säästettiin ne tuhat sanaa. Pitäisi sitäpaitsi mennä takaisin töihinkin.
-
Tiistaina meni pulkkaa ensimmäinen elävän mallin piirustuskurssi. Tässä olisi kurssilta tekemäni näyttely. Laitoin jokaisen kuvan näytille, myös ne vähemmän onnistuneet. Ehkä se näyttää konkreettisesti miten paljon työtä ja epäonnistumisia onnistuneiden kuvien aikaansaaminen vaatii.
http://www.kolumbus.fi/nikitin/tanelin%20kotisivut/luonnokset.html
Mutta ensi keväällä harrastus toivottavasti jatkuu.
-
Käytän apunani joskus puista nukkea. Sen kädet ja muut osat liikkuvat, jos tarvitsen esim. kaatumisessa apua. Se on joskus hankala piirtää. En ala horjumaan itse.
-
Tämä vinkki on varmasti sanottu jossain vaiheessa näillä viidellä sivulla, mutta kannattaa katsoa myös piirustusta "väärinpäin", elikkä käännät paperin toisin päin valoa vasten ja näet piirustuksesi peilikuvana. Silloin yleensä huomaa suuret anatomiavirheet. (;
Minullakin on tuollainen puunukke, vaikka se toimii lähinnä vain koristuksena. On siitä joskus kai ollut apua, mutta kun se ei taivu kaikkiin suuntiin mihin ihminen voi taipua.
-
On myös hyvin tärkeä tietää mitä haluaa, ennen kuin aloittaa minkäänlaista hahmottelemista. Täytyy nähdä mielessään kuva siitä miltä toivoo piirustuksensa näyttävän valmiina, tietenkin omaa tyyliä ja taitotasoa kunnioittaen.. ettei ala mitään epärealistista lähteä tavoittelemaan. Toki ainahan sitä tietenkin voi ja ehkä kannattaakin yrittää.. mutta ei saa sitten suuttua ja lähteä heti vaihtamaan harrastusta! ;)
Itse kysymykseen vastatakseni: aloitan päästä, kulmaluusta alkaen. Miehillä siinä on semmoinen törstö ja naisillahan sitä ei oikeastaan ole ollenkaan. Sitten piirrän poskipäät..leuan.. jne. Riippuu mistä kuvakulmasta on kyse.
-
mie en ole ikinä ajatellu mistä alotan....... kai joskus päästä.... tai siitä mikä on kuvassa tärkeintä... naamataulu tulee kai viimeisenä... tai tukka... no riippuu millanen tukka....
tai jos ilme on se pääasia niin kai sitten siitä. tai no mie oikeastaan piirrän kaiken vähän samaan aikaan... ::)
-
Tottakai niin joo: ensin hahmotellaan laajemmat asiat kohdalleen. Mutta olin ymmärtänyt tuon niin tuolla ylempänä, että mitä kasvoihin, tai päähän, miten se nyt sitten menikään, piirretään ensiksi. Kun joku oli mukamas aloittanut leuasta. Tai hiuksista.
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että hahmojen ilmeet ovat eniten silmissä. EDIT:Pitäisi kai yrittää piirtää aiheesta kuva, kun ei tekstissä saa sanottavaansa muotoilluksi kunnolla:
http://img507.imageshack.us/img507/6747/mypointcn0.jpg
Tietenkin tämä nyt on tämmöistä pikaisesti vetäistyä vaan, mutta toivottavasti säästettiin ne tuhat sanaa. Pitäisi sitäpaitsi mennä takaisin töihinkin.
Kuvastasi näkee yhden sarjakuvapiirtäjien yleisen tavan korostaa silmiä. Tietysti niillä on tarkoitus ja ne määrävät pitkälti ilmettä ja täten välittävät tunnetta, muttei niitä oikeastaan tarvitse korostaa tummemmalla viivalla. Silmät ovat suurimmassa osassa kasvopiirrustuksia (mukaanlukien karrikoinnit, fantasiahahmot) keskellä naamaa. Ne huomaa ilmankin korostuksia. Tämä tietystii kuuluu sarjakuvailmaisuun, mutta kun tekijät yrittävät siirtyä kuvataiteen puolelle (elävä malli) niin huomaa että eihän ihmisissä olekaan ääriviivoja. Croquis on asia erikseen, mutta suosisin käytettävän sävyeroja tai varjoja eikä sitä ikuista silmän ympyröimistä paksulla viivalla. Tämä siis vain kokeilun arvoisena vaihtoehtona ei saarnaamisena ;)
-
... Tämä tietystii kuuluu sarjakuvailmaisuun, mutta kun tekijät yrittävät siirtyä kuvataiteen puolelle (elävä malli) niin huomaa että eihän ihmisissä olekaan ääriviivoja...
... suosisin käytettävän sävyeroja tai varjoja eikä sitä ikuista silmän ympyröimistä paksulla viivalla. Tämä siis vain kokeilun arvoisena vaihtoehtona ei saarnaamisena ;)
Kiitos hymiön käytöstä, muuten olisinkin luullut ärsyttäväksi besserwisseriksi.
Tekijät, jotka yrittävät "siirtyä kuvataiteen puolelle" saavat minun puolestani tehdä sen ihan niin kuin itse tykkäävät. Myös täällä "sarjakuvan puolella" saa piirtää tai maalata aika vapaasti oman mielen mukaan, olen ollut näin huomaavinani. Rauhaa ja rakkautta. ;D
Mutta nyt kyllä pitää tosiaan mennä takaisin piirtämään sarjakuvia.
-
Mittasuhteita sen verran katson että hahmolla on yhtä pitkät kädet ja jalat, oikeasta anatomiasta ei ole tietoakaan. Piirtämisen aloitan päästä, sitten vartalo, hiukset ja lopuksi kasvot ^^
-
Meikäläisellä on tässä jo ihan omia (aika hyvin päteviä) sääntöjä. Loppuruumis on mulle sen 6-7 päätä. Toinen hartia+kaula on n. kallelleen kaadetun pään pituus. tämä auttaa oikenakokoisen pään sommittelussa huomattavasti :P
jaa-a meijän kuviksen ope kyl sano et se oon noin 6 ja ½ tai 7 ja ½ pään mittaa
-
Pakkohan tähänkin soppaan on lusikka heittää, vaikka keitos onkin jo vuoden vanhaa... eli rakkaalle KultaVuorelle tarjoaisin kritiikkiä holttitomista jorinoista, kuten "mustalla ja paksulla korostetut silmät sarjakuvissa", niin niitä kutsutaan myös silmäripsiksi ja kyllä ne myös kuuluu piirtää kuvaan. Toiseksi , miten niin siirtyy sarjakuivsta kuvataiteeseen? herätys muumio, kyllähän sarjakuvatkin OVAT KUVATAIDETTA, tai kysy vaikka Katja Tukiaiselta... juu ja kolmanneksi mustavalkoisissa sarjakuvissa sävyerojen laitto silmien ympärille onkin aika konstikasta, herra Vuori Mies voi kyllä näyttää esimerkillä miten se tapahtuu...
Neljänneksi itse piirsin mustalla tussilla livenä vuonna 2006 yli 400(=neljäsataa) karikatyyriä aikuisista ja lapsista, eikä yhdelläkään heistä ollut silmät keskellä päätä, tosin yhtään kyklooppia ei tullut piirrettäväksi.
Yhtyisin vielä A. Rauhalan näkemyksiin silmien piirtämisen tärkeydestä . Ja syvä närkästykseni vielä tuosta asenteesta, jolla pidetään yllä korkea/matalakulttuuriasenteita ja rakennetaan kaiken maailman musiikkitaloja kuolleelle musiikille ja .... vähätellään sarjakuvain arvoa ja merkittävyyttä. Ugh, olen puhunut!
-
Tämä tietystii kuuluu sarjakuvailmaisuun, mutta kun tekijät yrittävät siirtyä kuvataiteen puolelle (elävä malli) niin huomaa että eihän ihmisissä olekaan ääriviivoja. Croquis on asia erikseen, mutta suosisin käytettävän sävyeroja tai varjoja eikä sitä ikuista silmän ympyröimistä paksulla viivalla.
Picassokaan ei tajunnu kun sarjakuvailmaisusta yritti kuvataiteeseen siirtyä (http://www.sapergalleries.com/PicassoBloch456.jpg)
-
Sarjakuva ei ole kuvataidetta vaan kerrontataidetta.
-
Mutta huono kuva ei kerro mitään.
-
Mutta huono kuva ei kerro mitään.
Ehkä jotain.
-
Minust kuvataiteen ja sarjakuvallisen kerronnan pyrkimyksissä on senverran yhteistä että niitä on vaikea erottaa jyrkästi toisissaan. "Huono kuva" ei tietenkään tarkoita kuvaa joka ei ole valokuvantarkasti todellisuutta vastaava, vaan se voi olla ilmeetöntä ja hengetöntä patsastelua joka jättää kaiken kerronnan tekstin harteille. Kaikki eivät esim. osaa piirtää kasvoja, jotka ilmentäisivät mitään muuta kuin jyrkkiä perustunteita (raivokas irvistys, nauru).
-
Jaahas, jatketaan saivartelua.Herra Ahlqvistille huomauttaisin, että sarjakuvat eivät ole VAIN kerrontataidetta. Tuo ikuinen länkytys tarinankerronnan tärkeydestä saa mut vain haukottelemaan ja voimaan pahoin ( ja useasti vielä yhtäaikaa!). Sarjakuvien ja kertovan kirjallisuuden ero on siinä, että sarjakuvat voivat toimia ilman tekstiä ja pelkillä kuvilla, kirjallisuus ei ,(paitsi lastenkirjallisuus). Ja miten niin sarjakuvat EIVÄT ole kuvataidetta? Minäkin vaikken tituleeraa itseäni sarjakuvataiteilijaksi väitän tekeväni sarjakuvissani taidetta.Eikä sarjakuvan ainoa ja pyhä tehtävä ole valaista ja opettaa lapsosia ja kertoa tarinoita, hoh hoijaa.
-
Pakkohan tähänkin soppaan on lusikka heittää, vaikka keitos onkin jo vuoden vanhaa... eli rakkaalle KultaVuorelle tarjoaisin kritiikkiä holttitomista jorinoista, kuten "mustalla ja paksulla korostetut silmät sarjakuvissa", niin niitä kutsutaan myös silmäripsiksi ja kyllä ne myös kuuluu piirtää kuvaan. Toiseksi , miten niin siirtyy sarjakuivsta kuvataiteeseen? herätys muumio, kyllähän sarjakuvatkin OVAT KUVATAIDETTA, tai kysy vaikka Katja Tukiaiselta... juu ja kolmanneksi mustavalkoisissa sarjakuvissa sävyerojen laitto silmien ympärille onkin aika konstikasta, herra Vuori Mies voi kyllä näyttää esimerkillä miten se tapahtuu...
Neljänneksi itse piirsin mustalla tussilla livenä vuonna 2006 yli 400(=neljäsataa) karikatyyriä aikuisista ja lapsista, eikä yhdelläkään heistä ollut silmät keskellä päätä, tosin yhtään kyklooppia ei tullut piirrettäväksi.
Yhtyisin vielä A. Rauhalan näkemyksiin silmien piirtämisen tärkeydestä . Ja syvä närkästykseni vielä tuosta asenteesta, jolla pidetään yllä korkea/matalakulttuuriasenteita ja rakennetaan kaiken maailman musiikkitaloja kuolleelle musiikille ja .... vähätellään sarjakuvain arvoa ja merkittävyyttä. Ugh, olen puhunut!
Sarjakuvat edustavat toki myös kuvataidetta, mutta tiedät varmaankin eron kuvataiteen tekemisellä ja sarjakuvilla, joten älä saivartele. Silmäripsetpä hyvinkin.
Sävyeroilla tarkoitin esim. mustavalkoisessa sarjakuvassa harmaasävyjä. Olet varmaan kuullut rasterista ja mitä sillä tehdään ? Ja eihän kenelläkään ole silmiä keskellä päätä saati kieltä keskellä suuta, joten teitpä terävän huomion eikä siihen vaadittu kuin yli 400 karikatyyriä.
Kyllä, närkästyksesi on syvältä... Ei tarvittu kuin yksi EHDOTUS kokeilulle niin saadaan tällainen yleispätevä analyysi. Kohta varmaan pitää olla TOSISSAAN...
-
Hilipatihippan ja rasteria silmään. Pienemmissä kuvissa menee kyllä melko näpertämiseksi. :)
-
Silmistähän se kasvojen ilme saadaan aikaan: jos piirtäessä jättää ne myöhemmäksi, pitää usein säätää vaikeamman kautta. Paras siis aloittaa tärkeimmästä.
Mä luin tässä taannoin yhden belgialaispiirtäjän tavasta tussata silmät vasta ihan viimeiseksi.
Kun kuva on muuten valmis, niin katseen voi kohdistaa täsmälleen haluttuun suuntaan/kohteeseen. (Kuulostaa mielestäni aika järkevältä työtavalta)
Mutta tapoja lienee yhtä monia kuin tekijöitäkin. ;)
-
Elokuvassa "art school confidential" Clowesin alter ego piirtää jännästi, merkiten aluksi silmät pelkkinä pisteinä ja viimeistellen ne vasta myöhemmässä vaiheessa. Voi olla yleinenkin tapa, kokeilin itte eikä siitä mitään tullu....
-
Kandee piirtää varmaan silmät muuten valmiiksi, mutta jättää pupillit viimeiseksi. Ja pupillit voi hahmotella ensin lyijärillä, jos ei luota että ne menee suoraan tussilla oikein.
Mutta kukin tavallaan. Pääasiahan on että lopputulos näyttää helvetin hyvältä. Paitsi jos tekee "daidetta". >:D
-
Kuvataiteissakin ihmistä maalattaessa tai piirettäessä tehdään kuvaan kolme viivaa: yläluomet ja huulien väli.
http://www.arte.go.it/mostre/autoritratti/images/m_Schjerfbeck.jpg
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/47/Albert_Edelfelt-Sj%C3%A4lvportr%C3%A4tt.jpg
http://uk.gizmodo.com/Mona.Lisa.smile.by.da.Vinci.jpg
-
Juu hyvä Kulta Vuori on se niin kauheeta kun toiset meistä ovat ammattilaisia ja toiset ovat vielä tosissaankin, sitäpaitsi oma närkästyksesikö ei ole syvältä. Hanki elämä ja tee sillä jotain... piiloudu vaikka nimimerkin taa kiukuttelemaan >:D
-
Juhuu, ja heti ensi kerralla kun haluan piirtää väsyneitä crack-huoria ryhdyn "rasteroimaan silmänympäryksiä", aivan mahtavaa!Painunkin tästä heti rasteroimaan kaikki piirtämäni kuvat viimeisen 14 vuoden ajalta... adios co'no.
-
Jos Jouko Nuora on kerran ammattilainen niin hän voisi myös osoittaa ammattilaisen käytöstä olemalla vittuilematta täällä aloitteleville ja harrastuksekseen kuvia tekeville. On parempiakin tapoja päteä, kuten vaikka asiallisuus. Jotain tasoa, pliis.
-
Kuules Olli, se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön... ja mistä mä tiedän teidän amatöörisyyytenne tason?Ja aivan takuulla vittuilen takas, kun mulle vittuillaan, se on asiallista ja kohtuullista. Jotain tasoa vaan ittelles ja omille kettuilulles.Mä olisin kyllä valmis puhuun tosta piirtämisestä ja asioidenkin oikeista mittasuhteista.
-
Kuules Olli, se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön... ja mistä mä tiedän teidän amatöörisyyytenne tason?Ja aivan takuulla vittuilen takas, kun mulle vittuillaan, se on asiallista ja kohtuullista. Jotain tasoa vaan ittelles ja omille kettuilulles.Mä olisin kyllä valmis puhuun tosta piirtämisestä ja asioidenkin oikeista mittasuhteista.
Vastaan Ollin puolesta: tämä ei kuitenkaan ole ehkä kaikkein paras foorumi vittuilulle. Sellaiselle löytyy varmasti omansa. Tai jos sellaista harrastaa, kannattaa nostaa tasoaan siinäkin. Voit vaikka kysyä Rami Rautkorvelta tms. neuvoa, jos et muuten pääse kärryille.
Sen sijaan täällä varmasti otetaan vastaan kaikki asialliset ja asiallisesti esitetyt mielipiteet piirtämisestä ja oikeista mittasuhteista, etenkin jos niiden esittäjä on ammattilainen.
-
Vastaan Ollin puolesta: tämä ei kuitenkaan ole ehkä kaikkein paras foorumi vittuilulle.
Ja minä voin ylläpidon puolelta tukea tätä. Näin on.
-
Okei prinsessa "Olli", nostetaan tasoa, olen pahoillani mutta tuollaiset ollit ja ramit EI sano mulle mitään ei edes sen vertaa että muistasin nimeänne.Mä kyllä pystyn pätemään ihan tuolla työhuoneella ja kotonanikin, ei mun tarvitse päteä tuollaisille koulukirjakuvittajille.Huumorintajuakin on niin monenlaista, ja jos tämä on KESKUSTELUfoorumi, niin pitääkö kaikkien olla samaa mieltä?
Mutta ihmisten piirtämisestä sarjakuvassa: mielestäni tärkeää on hahmon sommittelu ruutuun ja mitä ikinä onkaan sen tarkoitus ilmentää.Itse yleensä rajaan halutun ruudun etukäteen ja jos omaan jopa käsikirjoituksen tekstaan dialogit ja sit vaan alan piirtään, ilman mitään apuviivoja tai etukäteisluonnoksia, ei valopöytiä eikä tietokoneita, näin itse piirtäminen pysyy myös minulle raikkaana ja innostavana. Ensimmäistä albumiani varyten tein jotain 20 sivua lyijykynäluonnoksia (vuonna 1996) erilliselle luonnoslehtiölle ja sitten kun piirsin ne puhtaaksi originaaleihin, niin olise niin turhauttavaa piirtää samat kuvat uudestaan samanlaisina, varsinkin kun hyvin vähän tuli muutoksia ensimmäisiin piirroksiin. Tästä sisuuntuneena jätinkin sitten luonnostelut pois ja luonnostelen vain (siis ihmisiähän mä vain pääasiassa piirrän...) jos haluttu kuva ei synnykään yhdessä päivässä.Tussauksessakin oon niin urpo etten käytä korjauslakkaa ollenkaan, huonomuistisuuteni johdosta en edes muista sellaista olevankaan, lisään varjoja vaan (...jos muka joskus mokaisin... hehe).Mallina käytän valokuvia ja peiliä, jos en osaa ilman, mutta yritän niitäkin välttää, peilistä näkyy vain pysäytetty liike, joka on monesti tosi könkköä( kts. Jarmo Mäkilän daidesarjakuvasta kohtaus, jossa mies on iskevinään pullolla toista, vaikka selkeästi vain pitelee pulloa päänsä yläpuolella!), kun pitäis olla kauheesti actionia.Sittenhän sattuu tällaisia hassuja, kuten ex-tyttöystäväni ihmetteli miksi piirtämilläni naisilla oli niin paksut ja lyhyet sormet, niin juu tietysti olin kattonut omista nakkisormistani mallia...
Juu, mäkin olin piirtämässä elävää mallia, joskus vuonna 1979 ja pari kertaa sen jälkeenkin ja opet halus keskittyä just oikeisiin mittasuhteisiin ja tuhos jotain mun omasta tyylistäni jo silloin ja kysy ivallisesti, että ootsä piirtäny jotain sarjakuvii vai, silloin ihanalla seiskytluvulla ei paljo sarjakuvanpiirtäjät ollu muodissa , nyyh! Ihan oikean tussilla piirretyn 10-sivuisen sarjakuvani piirsin sit vasta vuonna 1982 ja eka julkaistu oli vuonna 1987, ammattilaiseksi ryhdyin 1993 ja Sarjakuvantekijät ry:n oon kuulunut perustamiskokouksesta lähtien (..olikse 1995 tai -6), enkä ole 14 vuoteen tehnyt muita töitä kuin sarjakuvia ja kuvituksia, niin kyllä mä itseni ihan ammattilaiseksi lasken.Kyllä mä silti treenaan vieläkin ja yritän kehittyy piirtäjänä, enkä koe itseeni valmiiks... jämähtämään vain yhteen tyyliin. Mut peace and love vaan kaikille.
-
Minä kun olen pidättäytynyt tuolla huumorisarjakuvan puolella niin vähät välitän mittasuhteista. Annan mennä vaan.
-
Okei prinsessa "Olli", nostetaan tasoa, olen pahoillani mutta tuollaiset ollit ja ramit EI sano mulle mitään ei edes sen vertaa että muistasin nimeänne.Mä kyllä pystyn pätemään ihan tuolla työhuoneella ja kotonanikin, ei mun tarvitse päteä tuollaisille koulukirjakuvittajille.Huumorintajuakin on niin monenlaista, ja jos tämä on KESKUSTELUfoorumi, niin pitääkö kaikkien olla samaa mieltä?
Kukaan ei täällä odotakaan keneltäkään minkäänlaista pätemistä. Ainoastaan sitä, että keskustellaan asiallisesti henkilöön käymättä. Missään nimessä täällä ei vaadita samanmielisyyttä, päinvastoin, mutta pyritään mieluummin pitämään homma kurissa eikä lähdetä epäasiallisuuksiin. Kukin voi mielessään pitää itseään kuumana kakkarana mutta kannattaa huomioida se, etteivät muut välttämättä tee niin. Muitten dissaaminen ei ole kauhean kehittävää. Kuten sanoit, tämä tosiaan on KESKUSTELUfoorumi, ei Suomi24. Lisää voi lukea Kvaakin netiketistä.
Mitä tulee tulee tuohon heittoosi koulukirjakuvittamisesta, voin sanoa sen osuuden olleen vain 20% tämän vuoden töistäni. Loppu muodostuu muista kuvituksista.
Tuo jälkimmäinen osuus viestistäsi oli asiaa ja mielenkiintoista sellaista. Itse näen ongelmana paljolti sen, että ylipäänsä ajatellaan olevan jotain oikeita mittasuhteita, esim. ihmisvartalo on 7-8 pään mittainen tai että vartalon keskipiste on jossain haarojen välissä. Kun katsoon vaikkapa suomalaisia, niin persjalkaista kansaahan täällä kasvaa. Minusta elävä malli on erinomainen tilaisuus oppia näkemään oikeita vartaloita ja havaitsemaan, etteivät ennalta opitut säännöt välttämättä toimikaan todellisuudessa. Lisäksi niissä oppii myös hahmottamaan tilaa paremmin kuin valokuvista. En halua tuomita valokuviakaan, sillä ne ovat erinomainen apuväline mutta etenkin piirtämään opetteleville elävä malli on paras mahdollinen paikka oppia näkemään.
-
.... näen ongelmana paljolti sen, että ylipäänsä ajatellaan olevan jotain oikeita mittasuhteita, esim. ihmisvartalo on 7-8 pään mittainen tai että vartalon keskipiste on jossain haarojen välissä. Kun katsoon vaikkapa suomalaisia, niin persjalkaista kansaahan täällä kasvaa. Minusta elävä malli on erinomainen tilaisuus oppia näkemään oikeita vartaloita ja havaitsemaan, etteivät ennalta opitut säännöt välttämättä toimikaan todellisuudessa. Lisäksi niissä oppii myös hahmottamaan tilaa paremmin kuin valokuvista.
Puffi puffi! Kuvittajat Ry järjestää yhäkin parin viikon välein tiistaisin croquis-iltoja Sörkassa, Kuvittajien Tallilla. Jos on yhdistyksen jäsen, se on ilmaista, muutkaan eivät koskaan ole maksaneet tuopin hintaa enempää. Jyrki Vainio tietää kertoa tästä tarkemmin, koska kuuluu järjestäjiin.
Se on erityisen nerokasta, että siellä ei ole eikä tarvita opettajia, jotka sanoisivat, että "älä ny noin, kun näin, näätkös tällä lailla" ... tehdään vain omia hommia.
Oliskohan tiistaina pari tuntia vapaata, että ehtis lähteä?
-
Puffi puffi! Kuvittajat Ry järjestää yhäkin parin viikon välein tiistaisin croquis-iltoja Sörkassa, Kuvittajien Tallilla. Jos on yhdistyksen jäsen, se on ilmaista, muutkaan eivät koskaan ole maksaneet tuopin hintaa enempää. Jyrki Vainio tietää kertoa tästä tarkemmin, koska kuuluu järjestäjiin.
Arvaapas Anssi kiukuttaako tasan joka kerta kun tulee ilmoitus noista croquis-illoista? Helsinkiläisten herkkuja (tähän graafisia merkkejä)! Harmillista, että Turun päässä ei liiemmin ole kuvittajien jäseniä, jotta tänne saisi järjestettyä mitään vastaavaa.
-
... Helsinkiläisten herkkuja (tähän graafisia merkkejä)!...
Sori tosiaan. Ja sitten meillä täällä on vielä pokkaa miettiä, että lähtiskö vai jaksaisko sitä kuitenkaan... :-[
-
Tai jos sellaista harrastaa, kannattaa nostaa tasoaan siinäkin. Voit vaikka kysyä Rami Rautkorvelta tms. neuvoa, jos et muuten pääse kärryille.
Olen todella imarreltu tuosta ehdotuksesta. Tason nostaminen on tietenkin aika pitkälti kiinni itse kunkin omasta työpanoksesta, mutta pystyn varmaan antamaan sellaisia perussuuntaviivoja, joiden pohjalta voi tutkia omaa tapaansa piirtää ihmisiä ja hahmottaa mittasuhteita...
... niin siis että mitä? Vittuilusta? No voihan rähmä.
No, okei. Jouko, se juttu crack-huorista oli aika hyvä yritys. Se loihtii aika selkeän mielikuvan siitä, mikä KultaVuoren ehdotuksessasi on mielestäsi absurdia. Tällaisissa asioissa kuitenkin kannattaa olla tarkkana, että ivattava esimerkki todellakin edustaa vastapuolen argumenttia oikein -- ja silloin, kun laitat lainausmerkkeihin jotain, mitä vastapuoli ei itse asiassa ole kirjoittanut, olet aika varmasti hakoteillä. Oikeastaan tämän voisi kiteyttää yhdeksi vittuilun perussäännöksi: Varmista, että olet oikeassa.
Sen sijaan "toiset meistä ovat ammattilaisia"-heitto oli aivan perustavanlaatuinen virhe. Älä ikinä käännä asiaa itseesi. Vastapuoli ei välitä pätkääkään siitä, kuka tai mikä olet, ja yleisönkään puolueellisuutta ei pidä ikinä ottaa itsestäänselvyytenä. Sinun on saatava heidät valitsemaan sinun puolesi joka kerta uudelleen. Toinen perussääntö: Osoita, että olet oikeassa.
Ja mitä tulee vuorovaikutukseen keskustelufoorumilla yleensä:
Käytä kappalejakoa.
Jos voisin antaa vain yhden vinkin vastaisuuden varalle, niin kappalejako olisi se.
-
...Ja aivan takuulla vittuilen takas, kun mulle vittuillaan, se on asiallista ja kohtuullista. Jotain tasoa vaan ittelles ja omille kettuilulles.Mä olisin kyllä valmis puhuun tosta piirtämisestä ja asioidenkin oikeista mittasuhteista.
Taisit itse aloittaa tuolla aiemmin ketjussa tämän. Ymmärrän kyllä vitutuksen kun nuoret amatöörit näsäviisastelevat, joten "Pax" Jouko. Kantaakseni korteni kekoon tarkoitin tuolla rasterilla myös sitä että tekemällä harmaasävyjä esim. laveeraamalla ohennetulla tussilla tai vaikkapa lyijärillä tulevat ne rasterina kun sarjis painetaan. Ja missään nimessä en tarkoittanut (aiemmassa viestissäni) etteikö silmiä saisi rajata mustalla viivalla. Välillä täällä foorumilla ei lueta tarkasti viestiä vaan otetaan jokin viestisisältö mikä ei ollut viestin kirjoittajan tarkoitus.
-
Niin siinä käy että lopulta Rami Rautkorvesta päätyy pitämään. :-[
Mittasuhteista itse tuumin ettei sen niin nuukaa muuten ole, vaikka joku käsi selkeyden lisäämiseksi olisi pariaan pidempi ja simmosta. Jokainen piirto on kerrontaa eikä kuvataidetta. Toisaalta jos anatomiassa on virhe, lukija ihmettelee onko kyseessä sarjishahmon epämuodostuma (esimerkiksi spitaali syönyt mangahahmojen nenät).
Mutta jos kädet on niin lyhkäset ettei ne yllä taskuihin, tulee (tahattoman) koominen vaikutelma. Ainakin lännensarjoissa.
Useimmat ongelmat on päässä. Korva sijoitetaan liian alas, että jos laittais lasit päähän, ne kellahtais roikkumaan nenän varaan. Korva on toisinaan myös poskella.
Silmien sijaintia pystysuunnassa keskellä naamaa on vaikea oppia. Jos tukka on tuuhea, silmät sijoittuvat vielä alemmas. Ja pitää muistaa että hiusrajasta taaksepäin kallo ei suinkaan ole tasakattoinen, vaan kohoaa loivasti korkeimpaan huippuunsa joka on noin korvien kohdassa. Mutta kun sarjakuvassa on tärkeämpää välittää luonteva vaikutelma, tässäkin suhteessa kantsii varoa korostamasta kalloa liikaa, jolloin pärstä viestii vesipäisyydestä tai neroudesta liian laajoine aivoineen.
-
Hemmetti tämä ihmishahmon teoreettinen ruotiminen vähän kismittää. Piirtäkää ihmiset, älkääkä puhuko! Ainoa tapa oppia mitään elämässä on tekemällä, ei lukemalla. Ihmisen piirtämisessä pätee ihan sama juttu kuin kaikessa muussakin; kun vaan tarpoo sen paskan läpi tarpeeksi pitkään niin lopulta alkaa onnistumaan. Mutta piirtäkää ihmiset elävästä mallista elkääkä sarjakuvista niin tulee sitä omaa tyylikieltä.
-
Yritän nyt olla provosoitumatta ja kiihtymättä ja vittuilematta, mutta kun elää tunteillaan enempi kuin aivoillaan ja kun on kauhalla annettu ei voi lusikalla ottaa vai miten se nyt meni, niin kiitos asiallisista kritiikeistä, myönnän astuneeni liukumiinaan ja jostain oli noussut (taas) pissaakin päähän niin paljon, että hetken luulin olevani kovinkin tärkeä ja merkittävä tekijä ja ajatelleeni kuin urpo, että ettekö te tiedä kuka mä oon... heh,heh.
Ja sitten puolustuksen puheenvuoro Ramille, en osaa lainailla tekstiä oikein kuin vain muistini kautta, joka on takuulla hatara, tällä nopealla kaksisormitekniikalla tää kirjotuskin on kauheeta räpellystä.
Innostuessani unohdin kyllä kaikki hyvät käytöstavat ja tarkoituksellisesti "kappalejaon", jonka koen turhan sitovaksi ja vain tekstiä pidentäväksi keinoksi, etenkin kun en ole mikään ainekirjoituksen-ammattilainen ja koulustakin pääsin pois jo 25 vuotta sitten. Sekä myös koen tällaiselle keskustelupalstalle kirjoittelun lähinnä puheenomaiseksi purkaukseksi, en jäsennellyksi kolumnoinniksi.Mutta sallin kaikkien kirjottaa just niinku haluttaa, jopa ihmisten typerät mielipiteet on o.k., paitsi toi viimenen Tomin heitto "Ihmishahmon teoreettinen ruotiminen. Piirtäkää ihmiset, älkääkö puhuko", analysoidaaks tätä nyt sit kans: Tarkoituksena oli varmaan kirjottaa ihmishahmon PIIRTÄMISEN teo... jne, ja se varsinainen älynväläys, kehottaa ihmisiä lopettamaan puhuminen , vaikka ollan juuri keskustelufoorumissa, juu takaisin munkkikammioihin vaan piirtämään ja tullaan ulos vasta sitten kun osataan piirtää.Hyi, kun olin taas ilkeä.Ai niin Rami, omankin kirjoittamisesi oikeakielisyydessä olisi hiomista, jos näin ruvetaan hiuksiahalkomaan...
Voi ei, mä "unohdin" taas kappalejaon! Mut "Pax" KultaVuorelle "bäck".Mä meen nyt ihan kappaleiks ja piirtään alastomia naisia... työkseni, on se niin väärin.
-
... varsinainen älynväläys, kehottaa ihmisiä lopettamaan puhuminen , vaikka ollan juuri keskustelufoorumissa, juu takaisin munkkikammioihin vaan piirtämään ja tullaan ulos vasta sitten kun osataan piirtää. ...
Ok joo, tuli vähän tyhmästi sanottua, eikä ollut tarkoitus kehottaa piirtämisestä puhumisen lopettamista tyystin, vaan että tällainen keskustelu ilman kuvia tuntuu jotenkin irralliselta jos ajattelee piirtämään oppimisen kannalta. Ymmärsin tämän threadin tarkoituksen ihan väärin, täällä olikin näemmä tarkoitus ensisijaisesti kertoa omista jutuista eikä opettaa.
-
Croquis'ta puheenollen, tänään ois taas klo 17, tänään miesmalli. Lähtiskö joku mukaan? Onko siellä piirustustelineet vai ptskö ottaa vaan isompi pahvipohjainen lehtiö mukaan? Meen jos saan deadlinehomman valmiiksi ennen sitä. Voi kyllä mennä yötöiksi.
Edit: emmä kerinnykään. Ehkä ens tiistaina.
-
... emmä kerinnykään. Ehkä ens tiistaina.
Kuvittajilla näissä on kahden viikon välit, seuraavaksi 20. päivä. (EDIT: Taidehallissa krokataan tiistaina 13. 11., mutta se on maksullinen... silti edullinen). Sitäpaitsi tänään oli kyllä pientä ruuhkaakin alkuillasta: sali melkein täyttyi (no, se on pieni sali: kymmenen piirtäjää ja malli mahtui ihan kivasti). Sain aikaan 24 piirrosta, joista yksi tai kaksi onnistuikin.
(http://img223.imageshack.us/img223/8248/krokdf0.jpg) (http://imageshack.us)
Löytyi sarjakuvanimiäkin: nousevaa nuorisoa edusti Samuli Siirala, aiempia ikäluokkia Gua Vainio, Markku Tanttu, organisaatiojyrä Jyrki Vainio (vaikka täältä katsoen sekin on nuorisoa) ja allekirjoittanut. Kenties muitakin, mutta kaikkia läsnäolleita en tunnistanut, niinkuin yleensäkään en.
Siitä puhuttiin, että kun istuu piirtämässä siinä metrin päässä lavan laidalla, näkökulma ja perspektiivi vaikuttaa mallin mittasuhteisiin aika tavalla. Näin on.
Ja niin muuten: nurkassa oli teline tai pari ihan käyttämättöminä, joten siellä saa piirtää varmaan miten huvittaa.
EDIT: Vähensin "muuten" -sanoja. :-[
-
Helppoa on piirtää, siinä vain täytyy käyttää luovuutta ei väliä mitä toiset sanoo, kunhan ite pidät. Vaikka piirtäisit kissan jolla on vaikka vähän soikea pää mutta tykkäät se on hyvä ;). Joka kerralla opit jotain uutta piirrustukseesi.
Ikinä ei saa hermostua jos menee jokin asia vikaan vaan ottaa kumi käteen ja muokata sellanen kun ajatteli. Kun alottaa piirtämisen näkee hahmon mielessään selvästi ja hahmottaa paperille ja alkaa piirtämään