Ihmisten piirtäminen ja oikeat mittasuhteet

[Azzy]

Käytän apunani joskus puista nukkea. Sen kädet ja muut osat liikkuvat, jos tarvitsen esim. kaatumisessa apua. Se on joskus hankala piirtää. En ala horjumaan itse.

[Mofira]

Tämä vinkki on varmasti sanottu jossain vaiheessa näillä viidellä sivulla, mutta kannattaa katsoa myös piirustusta "väärinpäin", elikkä käännät paperin toisin päin valoa vasten ja näet piirustuksesi peilikuvana. Silloin yleensä huomaa suuret anatomiavirheet. (;

Minullakin on tuollainen puunukke, vaikka se toimii lähinnä vain koristuksena. On siitä joskus kai ollut apua, mutta kun se ei taivu kaikkiin suuntiin mihin ihminen voi taipua.

[Shenanigans]

On myös hyvin tärkeä tietää mitä haluaa, ennen kuin aloittaa minkäänlaista hahmottelemista. Täytyy nähdä mielessään kuva siitä miltä toivoo piirustuksensa näyttävän valmiina, tietenkin omaa tyyliä ja taitotasoa kunnioittaen.. ettei ala mitään epärealistista lähteä tavoittelemaan. Toki ainahan sitä tietenkin voi ja ehkä kannattaakin yrittää.. mutta ei saa sitten suuttua ja lähteä heti vaihtamaan harrastusta! 

Itse kysymykseen vastatakseni: aloitan päästä, kulmaluusta alkaen. Miehillä siinä on semmoinen törstö ja naisillahan sitä ei oikeastaan ole ollenkaan. Sitten piirrän poskipäät..leuan.. jne. Riippuu mistä kuvakulmasta on kyse.

[Lemoncurry]

mie en ole ikinä ajatellu mistä alotan....... kai joskus päästä.... tai siitä mikä on kuvassa tärkeintä... naamataulu tulee kai viimeisenä... tai tukka... no riippuu millanen tukka....
tai jos ilme on se pääasia niin kai sitten siitä. tai no mie oikeastaan piirrän kaiken vähän samaan aikaan... 

[KultaVuori]

Tottakai niin joo: ensin hahmotellaan laajemmat asiat kohdalleen. Mutta olin ymmärtänyt tuon niin tuolla ylempänä, että mitä kasvoihin, tai päähän, miten se nyt sitten menikään, piirretään ensiksi. Kun joku oli mukamas aloittanut leuasta. Tai hiuksista.

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että hahmojen ilmeet ovat eniten silmissä. EDIT:Pitäisi kai yrittää piirtää aiheesta kuva, kun ei tekstissä saa sanottavaansa muotoilluksi kunnolla:
http://img507.imageshack.us/img507/6747/mypointcn0.jpg
Tietenkin tämä nyt on tämmöistä pikaisesti vetäistyä vaan, mutta toivottavasti säästettiin ne tuhat sanaa. Pitäisi sitäpaitsi mennä takaisin töihinkin.

Kuvastasi näkee yhden sarjakuvapiirtäjien yleisen tavan korostaa silmiä. Tietysti niillä on tarkoitus ja ne määrävät pitkälti ilmettä ja täten välittävät tunnetta, muttei niitä oikeastaan tarvitse korostaa tummemmalla viivalla. Silmät ovat suurimmassa osassa kasvopiirrustuksia (mukaanlukien karrikoinnit, fantasiahahmot) keskellä naamaa. Ne huomaa ilmankin korostuksia. Tämä tietystii kuuluu sarjakuvailmaisuun, mutta kun tekijät yrittävät siirtyä kuvataiteen puolelle (elävä malli) niin huomaa että eihän ihmisissä olekaan ääriviivoja. Croquis on asia erikseen, mutta suosisin käytettävän sävyeroja tai varjoja eikä sitä ikuista silmän ympyröimistä paksulla viivalla. Tämä siis vain kokeilun arvoisena vaihtoehtona ei saarnaamisena

[Anssi Rauhala]

... Tämä tietystii kuuluu sarjakuvailmaisuun, mutta kun tekijät yrittävät siirtyä kuvataiteen puolelle (elävä malli) niin huomaa että eihän ihmisissä olekaan ääriviivoja...
... suosisin käytettävän sävyeroja tai varjoja eikä sitä ikuista silmän ympyröimistä paksulla viivalla. Tämä siis vain kokeilun arvoisena vaihtoehtona ei saarnaamisena

Kiitos hymiön käytöstä, muuten olisinkin luullut ärsyttäväksi besserwisseriksi.

Tekijät, jotka yrittävät "siirtyä kuvataiteen puolelle" saavat minun puolestani tehdä sen ihan niin kuin itse tykkäävät. Myös täällä "sarjakuvan puolella" saa piirtää tai maalata aika vapaasti oman mielen mukaan, olen ollut näin huomaavinani. Rauhaa ja rakkautta. 

Mutta nyt kyllä pitää tosiaan mennä takaisin piirtämään sarjakuvia.

[Andrew]

Mittasuhteita sen verran katson että hahmolla on yhtä pitkät kädet ja jalat, oikeasta anatomiasta ei ole tietoakaan. Piirtämisen aloitan päästä, sitten vartalo, hiukset ja lopuksi kasvot ^^

[Miiiiiaa---]

Meikäläisellä on tässä jo ihan omia (aika hyvin päteviä) sääntöjä. Loppuruumis on mulle sen 6-7 päätä. Toinen hartia+kaula on n. kallelleen kaadetun pään pituus. tämä auttaa oikenakokoisen pään sommittelussa huomattavasti

jaa-a meijän kuviksen ope kyl sano et se oon noin 6 ja ½ tai 7 ja ½   pään mittaa

[Jouko Nuora]

Pakkohan tähänkin soppaan on lusikka heittää, vaikka keitos onkin jo vuoden vanhaa... eli rakkaalle KultaVuorelle tarjoaisin kritiikkiä holttitomista jorinoista, kuten "mustalla  ja paksulla korostetut silmät sarjakuvissa", niin niitä kutsutaan myös silmäripsiksi ja kyllä ne myös kuuluu piirtää kuvaan. Toiseksi , miten niin siirtyy sarjakuivsta kuvataiteeseen? herätys muumio, kyllähän sarjakuvatkin  OVAT KUVATAIDETTA, tai kysy vaikka Katja Tukiaiselta... juu ja kolmanneksi mustavalkoisissa sarjakuvissa sävyerojen laitto silmien ympärille onkin aika konstikasta, herra Vuori Mies voi kyllä näyttää esimerkillä miten se tapahtuu...
Neljänneksi itse piirsin mustalla tussilla livenä vuonna 2006 yli 400(=neljäsataa) karikatyyriä aikuisista ja lapsista, eikä yhdelläkään heistä ollut silmät keskellä päätä, tosin yhtään kyklooppia ei tullut piirrettäväksi.
Yhtyisin vielä A. Rauhalan näkemyksiin silmien piirtämisen tärkeydestä . Ja syvä närkästykseni vielä tuosta asenteesta, jolla pidetään yllä korkea/matalakulttuuriasenteita ja rakennetaan kaiken maailman musiikkitaloja kuolleelle musiikille ja .... vähätellään sarjakuvain arvoa ja merkittävyyttä. Ugh, olen puhunut!

[pertti jarla]

Tämä tietystii kuuluu sarjakuvailmaisuun, mutta kun tekijät yrittävät siirtyä kuvataiteen puolelle (elävä malli) niin huomaa että eihän ihmisissä olekaan ääriviivoja. Croquis on asia erikseen, mutta suosisin käytettävän sävyeroja tai varjoja eikä sitä ikuista silmän ympyröimistä paksulla viivalla.

Picassokaan ei tajunnu kun sarjakuvailmaisusta yritti kuvataiteeseen siirtyä

[keijoahlqvist]

Sarjakuva ei ole kuvataidetta vaan kerrontataidetta.

[Hege]

Mutta huono kuva ei kerro mitään.

[keijoahlqvist]

Mutta huono kuva ei kerro mitään.

Ehkä jotain.

[pertti jarla]

Minust kuvataiteen ja sarjakuvallisen kerronnan pyrkimyksissä on senverran yhteistä että niitä on vaikea erottaa jyrkästi toisissaan. "Huono kuva" ei tietenkään tarkoita kuvaa joka ei ole valokuvantarkasti todellisuutta vastaava, vaan se voi olla ilmeetöntä ja hengetöntä patsastelua joka jättää kaiken kerronnan tekstin harteille. Kaikki eivät esim. osaa piirtää kasvoja, jotka ilmentäisivät mitään muuta kuin jyrkkiä perustunteita (raivokas irvistys, nauru).

[Jouko Nuora]

Jaahas, jatketaan saivartelua.Herra Ahlqvistille huomauttaisin, että sarjakuvat eivät ole VAIN kerrontataidetta. Tuo ikuinen länkytys tarinankerronnan tärkeydestä saa mut vain haukottelemaan ja voimaan pahoin ( ja useasti vielä yhtäaikaa!). Sarjakuvien ja kertovan kirjallisuuden ero on siinä, että sarjakuvat voivat toimia ilman tekstiä ja pelkillä kuvilla, kirjallisuus ei ,(paitsi lastenkirjallisuus). Ja miten niin sarjakuvat EIVÄT ole kuvataidetta? Minäkin vaikken tituleeraa itseäni sarjakuvataiteilijaksi väitän tekeväni sarjakuvissani taidetta.Eikä sarjakuvan ainoa ja pyhä tehtävä ole valaista ja opettaa lapsosia ja kertoa tarinoita, hoh hoijaa.