Ihmisten piirtäminen ja oikeat mittasuhteet

[Outi]

Jos haluaa nopeasti oppia, niin kannattaa käydä croquis-tunneilla jossain läheisessä taideoppilaitoiksessa. Eli malli ottaa uuden asennon joka 5.min/2.min/30.sek. tms. Kun on kaksi tuntia hiki päässä piirtänyt 10 sekunnin pikapiirroksia eri asennoista, alkaa jo vähitellen tajuta, mikä on asennossa tärkeintä ja mikä ei...

Jos saa kaverin suostuteltua vaikka edes uimapukumalliksi, se kannattaa!

[Anssi Rauhala]

...Kun on kaksi tuntia hiki päässä piirtänyt 10 sekunnin pikapiirroksia eri asennoista, alkaa jo vähitellen tajuta, mikä on asennossa tärkeintä ja mikä ei...

Joo, ja jos jättää harjoittelun kotvaksi väliin, alkaa taas vähitellen unohtaa. Pitäisi sitä kurinalaisuutta oppia.

Kun tuli mieleen vanha opettajani Glenn Vilppu, menin joutessani googlettamaan nimensä: sieltäpä löytyi linkkejä Animation World Magazinen sivuille, missä on ukon artikkeleja hahmopiirrännästä. Ja croquis-harjoituksista oli hauska sitaatti: "Tietenkin laitan oppilaat tekemään tätä kuusi tuntia putkeen." Tämä sen jälkeen, kun mestari on huitaissut perusasiat kuvaan kuudessa sekunnissa.

[Teräskäsine]

Itse käytän paljon videokameraa apuna.varsinkin sellainen videokamera on hyvä,jos siinä on se sivulla oleva näyttö.Tämä on paljon auttanut minua vaikeiden kuvakulmien ja ihmisten hahmottamisen kanssa    

[pertti jarla]

On muuten aivan helvetin noloja ja rumia digikuvia mulla, joissa seison käsi vinossa ja naama totisena, mallaten venäläisupseeria. Ehkä joskus kännissä laitan nettiin.

[Wade]

Kauppojen vaatekuvastoja kannattaa haalia. Mulla oli ennen muuttoa melkoinen määrä Anttilan, HM:n, Cellebesin jne. kuvastoja. Sen lisäksi, että niistä sai paljon apua vaatetusta suunnitellessa, niistä pystyi myös harjoittelemaan yleisesti anatomiaa (vaikka tietenkin se asentovalikoima niissä on suhteellisen rajoittunut).
Näin kesällä ranta on oivallinen paikka myös mallipiirustukseen, kun porukka kulkee puolipukeissa.

Taidan muuten olla poikkeus, kun piirrän kasvoista ensiksi silmät. Leuka, minkä monet piirtää ekana tulee piirrettyä toiseksi viimeisenä ja viimeisenä tukka.

Mulla on muuten ihan sama tyyli piirtää pää. Et ole poikkeus, Veli

[Ossi Hiekkala]

On muuten aivan helvetin noloja ja rumia digikuvia mulla, joissa seison käsi vinossa ja naama totisena, mallaten venäläisupseeria. Ehkä joskus kännissä laitan nettiin.

Heh, minulla löytynee varmaan muutama giga kuvia, esiinnyn kaikkina mahdollisina hahmoina, sukupuolesta ja ruumiinrakenteesta riippumatta. Sitten siihen vain pitää yrittää kuvitella kaikki muu päälle. Joku rätti kiertämään vartalon ympäri kuvittamaan toogaa roomalaisen senaattorin päällä ja muuta mukavaa. Kuvista on kuitenkin suunnattomasti hyötyä, sillä ne kuitenkin osoittavat sellaisia yksityiskohtia, joita ei muuten osaisi ottaa huomioon. Ja nykyisenä digikautena tällaisten kuvien ottaminen on tolkuttoman kätevää.

[Anssi Rauhala]

Mulla on muuten ihan sama tyyli piirtää pää. Et ole poikkeus, Veli

Silmistähän se kasvojen ilme saadaan aikaan: jos piirtäessä jättää ne myöhemmäksi, pitää usein säätää vaikeamman kautta. Paras siis aloittaa tärkeimmästä.

Animaatiokoulutuksessa (ainakin siinä vanhanaikaisessa, missä kuvat vielä piirrettiin kynällä paperille) tätä myös painotettiin: "Jos silmät menevät pieleen, heitä pois koko kuva! Niin vahinko on pienempi, jos ehdit piirtää vasta silmät."

[Sherry]

Itse olen kaikista eniten yrittänyt opetella piirtämään juuri ihmisiä, monta vuotta jo, enkä vieläkään saa mielestäni aidon näköistä. Moni kehuu aidon näköisiksi, mutta pahoja virheitä on vieläkin enimmäkseen jalkojen ja vartalon suhteellisessa pituudessa. Hohhoi..
Aloitan piirtämisen yleensä hahmottelemalla pään, tiimalasi-mallisen keskivartalon, tikkujalat ja kädet. Sitten palloja/soikioita nivelien ja lihasten kohtiin. Viimen teen tarkemman hahmottelun alkaen päästä ja keskiruumiista. Yleensä minun työt on melko sotkuisia, sillä hahmottelenkin melko vahvasti. Omapa on vikani, kun en malta olla painamatta. 

[Teräskäsine]

On muuten aivan helvetin noloja ja rumia digikuvia mulla, joissa seison käsi vinossa ja naama totisena, mallaten venäläisupseeria. Ehkä joskus kännissä laitan nettiin.

Itse kerran jouduin kameran edessä näyttelemään asentoa,jossa minulla olisi niinkuin miekka mennyt mahan läpi.

[ökpö]

Minä lakkasin luottamasta tuohon kavereitten ja itseni käyttämiseen mallina sen jälkeen, kun näin eräästä kirjasta kuvia  missä vertailtiin atleettista ja huonokuntoista mallia samoissa asennoissa. Ero oli aika huomattava. Koska piirrän useimmiten hyväkuntoisia ihmisiä ja verrattain realistisesti, niin haen sitten mieluummin referenssit muualta, kuten kirjoista tai netistä.

Totta kai jonkinlainen malli on aina parempi kuin ei mallia lainkaan, jos asento ei ole aivan tuttu. Mutta itse olen sen verran perfektionisti, että haluan tietää, miten kunto, lihasmassa jne. vaikuttaa liikkumiseen ja tasapainoon, ennen kuin rupean ottamaan vaikkapa skroden äijän piirtämiseen mallia ruipelosta naisenpuolikkaasta.

[pertti jarla]

Itse kerran jouduin kameran edessä näyttelemään asentoa,jossa minulla olisi niinkuin miekka mennyt mahan läpi.

Kyllä näistä pitäis ehdottomasti tehdä galleria...

[Ossi Hiekkala]

Silmistähän se kasvojen ilme saadaan aikaan: jos piirtäessä jättää ne myöhemmäksi, pitää usein säätää vaikeamman kautta. Paras siis aloittaa tärkeimmästä.

Animaatiokoulutuksessa (ainakin siinä vanhanaikaisessa, missä kuvat vielä piirrettiin kynällä paperille) tätä myös painotettiin: "Jos silmät menevät pieleen, heitä pois koko kuva! Niin vahinko on pienempi, jos ehdit piirtää vasta silmät."

Itse ajattelen toisin. On parempi keskittyä ensin asentoon, massaan ja muotoon ja sitten vasta yksityiskohtiin. Jos ne eivät pelaa, eivät nätitkään silmät auta. Sen sijaan kun silmiin asti päästään, niihin voi käyttää suhteessa reilusti enemmän aikaa kuin muihin ruumiinosiin.

[ökpö]

Itse ajattelen toisin. On parempi keskittyä ensin asentoon, massaan ja muotoon ja sitten vasta yksityiskohtiin. Jos ne eivät pelaa, eivät nätitkään silmät auta. Sen sijaan kun silmiin asti päästään, niihin voi käyttää suhteessa reilusti enemmän aikaa kuin muihin ruumiinosiin.

Mä olen myös kantapään kautta oppinut tämän. Ruukasin ennen aloittaa detaljeista ja ai että se harmitti, kun piti kumittaa hyvin piirretty naama siksi, ettei se yksinkertaisesti sopinut kaikkeen muuhun mitä sen ympärille oli piirretty. Yritän nykyään viimeiseen asti välttää yksityiskohtien piirtämistä ennen kuin massat on hahmoteltu valmiiksi paikoilleen. Sen jälkeen sitä oikeaa silmää tai vasemman käden nimetöntä voi sitten viilata vaikka tunnin rauhassa, kun tietää että se on paikoillaan.

[Anssi Rauhala]

... välttää yksityiskohtien piirtämistä ennen kuin massat on hahmoteltu valmiiksi paikoilleen. Sen jälkeen sitä oikeaa silmää tai vasemman käden nimetöntä voi sitten viilata vaikka tunnin rauhassa, kun tietää että se on paikoillaan.

Tottakai niin joo: ensin hahmotellaan laajemmat asiat kohdalleen. Mutta olin ymmärtänyt tuon niin tuolla ylempänä, että mitä kasvoihin, tai päähän, miten se nyt sitten menikään, piirretään ensiksi. Kun joku oli mukamas aloittanut leuasta. Tai hiuksista.

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että hahmojen ilmeet ovat eniten silmissä. EDIT:Pitäisi kai yrittää piirtää aiheesta kuva, kun ei tekstissä saa sanottavaansa muotoilluksi kunnolla:
http://img507.imageshack.us/img507/6747/mypointcn0.jpg
Tietenkin tämä nyt on tämmöistä pikaisesti vetäistyä vaan, mutta toivottavasti säästettiin ne tuhat sanaa. Pitäisi sitäpaitsi mennä takaisin töihinkin.

[kitani]

Tiistaina meni pulkkaa ensimmäinen elävän mallin piirustuskurssi. Tässä olisi kurssilta tekemäni näyttely. Laitoin jokaisen kuvan näytille, myös ne vähemmän onnistuneet. Ehkä se näyttää konkreettisesti miten paljon työtä ja epäonnistumisia onnistuneiden kuvien aikaansaaminen vaatii.

http://www.kolumbus.fi/nikitin/tanelin%20kotisivut/luonnokset.html

Mutta ensi keväällä harrastus toivottavasti jatkuu.