En käytä nukkia apuna, vaikka kaksi omistankin. Käytän mallina kuvia ja eläviä ihmisiä ja mallaan itse jotkin asennot, vaikka en mallinkroppaa omistakaan...
Aloitan ihmisen piirtämisen lähes poikkeuksetta päästä, johon joskus piirrän apuristikon. Ensin hahmottelen kallon muodon sekä piirrän yksityiskohtaisesti korvan/korvat, jatkan piirtämällä useimmiten suun, sitten nenän ja silmät. Silmien kanssa täytyy aina olla erityisen tarkkana, etteivät silmäterät mene vinoon.
Sitten on kropan vuoro, ensin hahmotellaan summittainen asento ja suhteet ja sitten vaatteet päälle.
Ihan viimeisenä lisään hiukset.
Jos jokin kohta kropasta tuottaa vaikeuksia, harjoittelen kurillisesti yksinomaa sitä kohtaa kunnes osaan piirtää sen.
Esim. kuten tapahtui käden kohdalla joskus 6. luokalla, otin esille paljon paperia nostin käteni esiin ja piirsin ja piirsin. Minulla oli monta arkkia täynnä käteni kuvia kaikissa mahdollisissa asennoissa, ja sen jälkeen osasin piirtää käden.
Onnekseni omaan ominaisuuden, joka on hyödyllinen piirtämisessä. Opin nimittäin useimmat asiat kerrasta, kuten jalkaterän kohdalla onnellisesti kävi. Soveltaminenkin onnistuu kohtuuhyvin.
Olen silti huono piirtäjä.
