Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Vincent 19.12.2010 klo 20:31:47
-
Ajattelin, että tälläinen ketju voisi olla ihan asiallinen, koska itse tunnen vain murto-osan Marvelin universumista ja silloin tällöin mietityttää mikä tarina tai hahmo olisi vaivan arvoinen. Taatusti muillakin on silloin tällöin samoja ongelmia ja ainahan täällä voidaan puida muittenkin kustantamoitten tuotantoa.
Näin vältettäisiin se, että esim. kysymyksiä Marveleista/DC:stä ketjut eivät täyttyisi tälläisistä kysymyksistä.
Mutta joo... Olen nyt Ihmesarjan loputtua menettänyt viimeisetkin toivoni siitä, että Suomessa joskus nähtäisiin Megan paluu, joten päätin rohkeasti alkaa haalimaan enkun kielisiä tradeja jms.
Ajattelin aluksi tututustua Tri. Outoon, Rautanyrkkiin, Bladeen ja Kuuritariin.
Rautanyrkistä ajattelin hankkia Immortal Iron Fist vol 1:n, mutta Oudon suhteen olen kiikun kaakun Marvel Masterwork vol 1: Doctor Strange ja Sorcerer Supreme tradejen välillä. Kumpaa suosittelisitte mielummin?
Lisäksi en ole viellä päättänyt mitä hankkisi Bladen ja Kuuritarin osalta. Olisiko jotain mitä suosittelisitte erityisesti vai kannattaisiko molemmat hahmot jättää omaan rauhaansa?
-
Iron fist on oivallista materiaalia heikoimmillaankin, mutta noista Moan Knighteista:
Essentialit kannattaa tavata läpi (itsellä on nuo irtolehtinä), mutta tuoreelle lukijalle Charlie Hustonin ja David Finchin aloittama volume 4 Bottom-kokonaisuudesta eteenpäin on toimivaa modernia kerrontaa.
-
onhan tuo varsinkin 80-luvun alun kerronta hyvinkin modernia, mutta ero on siinä ettei Huston edes yrittänyt "modernisoida" tehdä hahmosta uutta ja ihmeellistä vaan pitäytyä siinä mikä toimii.
Kuulostaa helpolta mutta on kaikkea muuta.
-
Minä tykkään sekä vanhasta Essentiaaleista löytyvästä Rautanyrkistä että uudesta Immortal Iron Fististä. Vähän erilainen meininki toki kuin varsinaisissa supersankaritarinoissa, mutta ei ulottuvuuksien välillä loikkiva kung fu -spektaakkeli mitenkään tylsää ole.
Essentiaaleista löytyy myös aluksi omana lehtenään ja sittemmin Iron Fistin kanssa yhdessä seikkaileva Luke Cage alias Power Man, joka on mainio blaxploitaatiosupersankari. Essential kakkosen taso kyllä huojuu aika lailla. Luke on sivuhahmona myös Immortal Iron Fistissä.
-
X-Men: Phoenix – Warsong -Onko mistään kotoisin? Näin Good Fellowsissa tämän parivuotta sitten,en ostanut mutta meinasin.Onko siis tämä kokoelma ostamisen arvoinen ? Ja sisältääkö tämä 'pääjuonen' jatkuvuuden kannalta mitää oleellista?
Toisaalta tämä on vähän vanhahko mini-sarja eli harkitsen tämän ostamisesta joka tapauksessa.
-
'World War Hulks'-Onko mistään kotoisin? Törmäsin sattumalta tämän sarjan tradeen marvelcom:ssa.En katsonut sen enempää että mitä numeroita kyseinen trade olisi sisältänyt.Luultavasti ainakin Wikipedian mukaan yksi turha Crossover 'mättö' kuin tähän liittyen takainen World war hulk-saaga.
En viitsinyt alkaa tutkimaan asiaa tarkemmin,siksipä päätin kysästä täältä : )).
-
Kyllä tuo menee, jos on lukenut pidempään Hulk lehtiä viime vuosina. Mutta eventtinä siitä puuttuu jotenkin mielestäni semmoinen eventtimäinen megalomaanisuus. Hulkit ovat olleet jo pitkään hyvää tavaraa viime vuosina. Täytyy tosin sanoa että itse luen lehtiä omaan tahtiini. Ei sillä etteikö kiinnostus riitä, mutta ei vain jaksa lukea vauhdilla. Ja niitä tarinoita on muutenkin kiva lukea kokonaisena kerralla. Toivottavasti nämä Chaos War tie-init eivät latista lehden hyvää putkea.
-
Jeah,en ole lukenut Hulkkia juuri Suomessa julkaistujen Hulkmatskun jälkeen.
(Tarkoitan niin 90-luvun julkaisuja.) Planet Hulkkia kaveri suositteli,en ole vellä tarpeeksi motivoitunut ostaakseni.Jos tulee vaikkapa tämä War Hulks Fennicassa vastaan eikä löydy muuta mielenkiintoista saataa olla että ostan.
-Kiitos vastauksista.
-
Jos Hulk kiinnostaa, kannattaa loikata suoraan Loebin ja McGuinnesin Hulkien pariin. Ainakin itselle moinen kolahti kunnolla.
Moon Knight mielstäni Marvelin parhaita hahmoja. Ongelma vain on se, että MK sopisi parhaiten maailmaan, jossa ei ole muita Marvelin hahmoja...
Moon Knightit, jotka on piirtänyt Jerome Opena, kannattaa vilaista jo huimaavan piirrostyylin takia. Ihkauudet Shadowland Moon Knightit sen sijaan kannattaa sivuuttaa tyystin.
-
Päivää,kyselisin seuraavaksi Astonishing X-Men:Exogenetic-tradesta.Olen lukenut kaikki nämä (vol.3) Exxoon asti ilmestyneet numerot,olen pitänyt.
-Palaillaan.
-
Black Panther: Who is the Black Panther mistään kotoisin?
Entäpä Beta Ray Bill: Stormbreaker ja Iron Man: Doomquest?
-
X-Necrosha? Kuulema liityy enimmäkseen X-factori/uudet mutantit lehtiin.
Niin,en ole lukenut kumpaakaan sarjaa sitten Messiashässäkän mikä julkaistiin suomessa.Eli;Onko tarpeellista lukea jos ei ole aktiivisesti seurannut näitä kyseisiä lehtiä?
The story would jokingly be referred to as "Blackest Night: X-Men".-Wikipedia*
Tuo lainaus saa miettimään onko edes harkittavissa tämän saagan ostoa.
-
Mops,hei kuulkaas Jae Leen googlettamalla löysin Bookplus-sivustolla tradena Hellshock nimisen sarjan julkaisun.Hinnalla pilattu,vaikken mitään sarjasta tiedäkkään.onko tutustumisen arvoinen?
-
Bookdepositoryssa (http://www.bookdepository.com/search?searchTerm=hellshock&search=search) näyttäisi pehmeäkantinen olevan himpun verran yli kympin.
-
Tämän kysymyksen tausta löytyy Wikipediasta.SIeltä bongasin tälläisen,en spoilaus uhan takia katson muuta kuin kannentekijän ja nimen;X-Infernus.(Ymmärtääkseni mini-sarja?)
Onko tutustumisen arvoinen? Voitte pistää SPOILER-tagin alle oleelliset asiat jos ei ole kuvituksen/tarinan puolelta kovinkaan häävi.
Kiitän.
-
Tämän kysymyksen tausta löytyy Wikipediasta.SIeltä bongasin tälläisen,en spoilaus uhan takia katson muuta kuin kannentekijän ja nimen;X-Infernus.(Ymmärtääkseni mini-sarja?)
Onko tutustumisen arvoinen? Voitte pistää SPOILER-tagin alle oleelliset asiat jos ei ole kuvituksen/tarinan puolelta kovinkaan häävi.
Kiitän.
Jos olet Illyana-fani ja olet lukenut Illyanan ed.esiintymiset New X-meneissä (Limbo-saagan) ja ehkä 80-luvun Magik-minin tai jos vaan pidät tytöistä joilla on sarvet päässä ja pukinsorkat niin mikä ettei.
Vaikka kannet sopisivat paremmin johonkin kauhulehteen niin itse tarina on kohtuu kesyttä.
-
Ostin äsken Siegen,sen jälkeen ymmärrykseni mukaan tulee teema:Heroig age(?)
Niin,mitä sarjoja/sarjaa kannattaa seurata tuolla nimikkeellä? Tai muutenkin,mitkä olisivat hyvää materiaalia Siegen jatkoksi? Luultavasti Siegessä päätyy monet tarinat koska Avengers puolella kaiken maailman 'alkulämmittelyjä' on ollut reilusti.
Thoria ajattelin alkaa ostella,Coipel matskut löytyy hyllystä.
-
Heroic Age on vain teema, ei mikään eventti. Kaikki lehdet menevät omia polkujaan.
Plus kaikissa lehdissä ei edes ole Heroic Agea. Ja esimerkiksi Hämiksessä Heroic Agen sijaan tuli myöhemmin Big time, joka taitaa olla yhä menossa mikäli olen asian oikein ymmärtänyt. Heroic Age lehdistä on hyvä aloittaa lehtien seuraaminen, mutta eivät tarinat eroa tasollaan edellisistä mitenkään. Heroic Age on myös muuten Marvel Universumin sisäinen tapahtuma, ajanjakso, mutta ei eventti.
Tässä kohtaa täytyy sanoa että jopa minun ymmärrykseni loppuu. On muitakin hyviä tarinoita kuin eventtejä. Sitä paitsi eventit ovat useimmiten surkeita. En ymmärrä, miksei Korro vaan katso netistä listaa hyvistä hahmon/tiimin juoksusta. Minua ainakin kyrsisi, jos jokaikinen lukemani sarjakuva olisi täynnä tuiki tuntemattomia hahmoja taistelemassa näennäisesti suurta uhkaa vastaan.
Aiheessa pysyäkseni, olen monesti huomannut Linkaran (http://thatguywiththeglasses.com/videolinks/linkara/at4w) kehuvan James Robinsonin Starmanejä. Mutta en ole millään koskaan päässyt kiinni hahmoon. Onko Robinsonin Starman juoksu todella hyvä? Pitäisikö jotenkin tutustua hahmoon muulla keinoin ennen noiden lukemista? Entä Robinsonin muut DC-julkaisut? Entä muut tuotokset ylipäätään?
-
Nythän tuota Robinsonin Starmania on julkaistu toimivina ja komeina kovakantisina Omnibuseina, jotka kokoavat aina noin 12 numeroa, eli pari tradea yhteen. Voin suositella: http://www.amazon.com/Starman-Omnibus-Vol-1/dp/1401216994
Itse olen täysin keltanokka Starmanin suhteen ja aika rookie DC-universumin suhteen, mutta silti tämä uppoaa. Robinson kirjoittaa sujuvasti ja kuten Jukka edellä kuvailikin, tarinoissa on yksityiskohtia vaikka muille jakaa. Tekstiä on ehkä liikaa, vaikka kuvakerronta onkin yleensä ottaen pätevällä tasolla. Mutta tämähän vaivaa kaikkea ysärin aikuisempaa sarjakuvaa.
-
Onko DC:een Kirkkain päivä hyvää viihdettä? Taisi olla ainakin 20-osaa jo julkaistu.Kysyn ihan uteliaisuuttani onko ollut seuraamisen arvoinen.
-
Tähän asti on ollut ihan hyvää vaikka juonikuvioita on niin paljon, että alkaa epäilyttämään että riittääkö numerot. Vaikea sanoa, alanko lukemaan tarinan jälkeen siinä olevien hahmojen lehtiä. Ilman Blackest Nightia ja muita härdeleitä lukukokemus on hankalaa. Tästä on puhuttu jo aiemminkin.
Ja Korro, voisitko käyttää alkuperäiskielisiä nimiä, että tunnistaa. Nytkin taas meni jauhot sekaisin että mistä puhut.
-
Jeah,tälläisen vähän laajemman kysymyksen ajattelin kysästä:Miksi myydyimmät lehdet jenkkilässä olivat vain Marvel/DC kustantomilta? Eikö muka Image tai joku muu vähän suomen lukijoille tuntemattomampi kustantomo tee hyviä sarjakuvia?
Yleensä puhutaan että näköradiossa tai radiossa on vain massakamaa,onkohan sarjakuvissa samaa vikaa että 'suuret,jännät sekä suositut tekijät' riittävät saamaan ostajia.Vaikkapa itse lehti olisikin ihan kuraa.
-
Eikö muka Image tai joku muu vähän suomen lukijoille tuntemattomampi kustantomo tee hyviä sarjakuvia?
Tekee ja usein myös kahta isoa oleellisesti parempia.
Valitettavasti miljardit kärpäset eivät ole väärässä; kakki on parasta!
-
aika pitkälti täytyy komppailla lönkkaa.
Dark Horse ja Image jostain IDWstä, ONIsta nyt puhumattakaan lykkäävät paljon erittäin hyvää materiaalia, mutta taiteelliset meriitit eivät vastaa suurempaa tuotantokoneistoja, isompaa markkinointia ja 30-60 vuoden etumatkaa lanseeratuissa hahmoissa.
Kenellekään ei tarvitse selittää batmanin tai teräsmiehen ideaa. Se tunnetaan jo. Se on kuitenkin eräänlainen "tae".
Ihmiset ovat pitkälti massaa joka ei halua ajatella ja pureskelematta nielee kaiken niille markkinoidun, valtavirran siinä missä sen vaihtoehto alternativenkin.
"Vastavirta" on trendattu ja saat sen virallisessa paketissa ja olet aito kapinallinen.
Tämä ajattelumalli haittaa myös kaikkia muita tahoja, myös mangan ja eurooppalaisen sarjakuvan puolella: paljon hyvää mutta isoimmat ja "suosituimmat" peittävät ne alleen.
Sarjakuva on kaupallinen media. Sen perusidea on paitsi taiteessa myös siinä että SE MYY.
Ostaako kauppias itselleen varastoon jokaista tuotetta myytäväksi vai niitä joilla on suurin tunnettavuus ja siten potentiaalisesti suurin myynti?
Tuo ei ole kompakysymys.
-
Rohkeasti vaan siis tutustumaan muihinkin kuin ihan niihin tutuimpiin hahmoihin/tarinoihin/kustantajiin.
Täältä Kvaakista löytyy hyviä suosituksia ja asiantuntevissa liikkeissä takuuvarmasti opastetaan kanssa löytämään ne sarjakuvat joista juuri SINÄ voisit pitää.
Aiempi kommenttini oli jonkinasteista ns. kärjistystä, mutta kätkee sisälleen vinhan perän. Kyllä DCllä ja Marvelilla on hyvääkin kamaa, mutta molemmilta tulee niin paljon bulkkikuraa että hyvän materialin prosentti menee aika pieneksi. Ja tuo prosentti elää koko ajan; välillä tulee enempi ja sitten taas vähempi laadukkaampia nimikkeitä.
Eipä vähempi nimikkeitä ulos pukkavilta pienemmiltä kustantamoiltakaan tule juurikaan enempi loistomatskua kuin kahdelta isolta, mutta kun niiltä tulee kuukausittain murto-osa siitä nimikemäärästä kuin noilta kahdelta on onnistumisprosentti oleellisesti parempi. (Ja tämäkin on subjektiivinen mielipiteeni -tietenkin. Ameriikan kuolaavat fanipoikalaumat ovat varmasti väkivaltaisesti eri mieltä. Jokuhan sitä huttua ostaa vuodesta toiseen, ei sellainen läjä matskua voi jäädä jälleenmyyjille lojumaan ilman että alkaisivat mennä nurin...)
-
Jos nyt ihan suoria ollaan, niin ei niillä muillakaan kustantamoilla nyt niin hyvää tavaraa aina ole. Mutta "Viikon sarjakuvat" ketjussa saa aika hyvin osviittaa siitä, että mihin on epätodennäköisempi mahdollisuus pettyä, ja mihin todennäköisempi.
Niin, ja Stuff of Legend! Mainittakoot nyt vielä tässäkin yhteydessä. Hyvää sarjakuvaa tuntemattomammalta yhtiöltä. Ja IDW:ltä From The Ashes ja 5 Days to Die, sitten on Mouse Guard Archaia Studios Pressiltä ja Four Eyes Imagelta...
Kenellekään ei tarvitse selittää batmanin tai teräsmiehen ideaa. Se tunnetaan jo. Se on kuitenkin eräänlainen "tae".
Ihmiset ovat pitkälti massaa joka ei halua ajatella ja pureskelematta nielee kaiken niille markkinoidun, valtavirran siinä missä sen vaihtoehto alternativenkin.
"Vastavirta" on trendattu ja saat sen virallisessa paketissa ja olet aito kapinallinen.
Enpä nyt tiedä onko kyse tuosta. Mainitsemasi IDW tuottaa nykyään pääosin G.I.Joe, Ghostbusters, Transformers ja Star Trek sarjakuvaa, jotka käsittääkseni myyvät ihan hyvin, ja ovat samallalailla helposti selitettäviä ja tuttuja jo entuudestaan lukijoille, eikä niissä tarvitse selitellä mitään.
Mainitsemasi Dark Horse taas tienaa aika hyvin mangalla, Alieneilla, Hellboylla ja leffalisensseillä. Mutta muita kustantamoja tämä saattaa jonkun verran koskea. Ainakin tuotteita jolla ei ole entuudestaan taustaa tv:ssä tai muualla. Mutta kyllä Amerikassa paljon helpommin myy tuntemattomampi sarjakuva. Tosin silloin usein ne tekijät ovat tunnettuja.
-
Ovatko Warren Elliksen: Red,Ocean ja Global frequency mistään kotoisin?
Luultavasti kyseiset mini-sarjat ovat aikuisemmille lukijoille? Näitä ei tietääkseni ole käännetty suomeksi.
-
Ovatko Warren Elliksen: Red,Ocean ja Global frequency mistään kotoisin?
Luultavasti kyseiset mini-sarjat ovat aikuisemmille lukijoille?
Minusta ovat. Itse rankkaisin järjestykseen Global frequency, Ocean ja RED.
ovat aikuisempaan makuun mutta armeliaampia maailmankuvaltaan kuin vaikkapa Fell tai 21 Down joka alkaa kun peitetehtävässä oleva poliisi teurastaa joukkoraiskausta yrittävät huumekauppiaat.
Red on kyynistä trilleria kun taas Ocean ja Global frequency ovat enemmän scifiä.
Global frequency on ehkä myös omalla tavallaan helpoimmin lähestyttävä.
Se on se josta tv-sarja Fringe nappasi toimivimmat elementit ja viilasi sarjanumeron.
Ellis on hyvä ja laajan skaalan omaava kirjoittaja, itselle toimii tietyn tasoisena luettavuuden takeena, mutta Warren Ellis ei pahemmin tarinoissaan lukijoita kosiskele.
Oletan että herran Authority ja Planetary ovat tuttuja? Ja itse kehoittaisin ainakin kokeilemaan Ministry of Space: a ja Orbiter albumia.
enemmän sitä scifimpää puoltaa kuten transmetropolitankin, mutta uudelle lukijalle vähemmällä infodumppauksella.
-
Oceanista on esikatselu tarjolla.
http://www.dccomics.com/pdfs/wildstorm/ocean1.pdf
Itse pidin hyvinkin paljon teoksesta, scifi-elokuvamainen pikkunäppärä tarina oli niin napakka ja iskevä, että. Viihdearvot reilusti plussalla. Kantsii lukee.
-
Joo ei tosiaan. elokuva on enempi die hardihtava ralli oivalla näyttelijäkaartilla mutta sarjisversionsa on useamman pykälän tylympi.
-
Jou,'Oletan että herran Authority ja Planetary ovat tuttuja?' Planetaryä olen lukenut yhden DC-spesiaalin verran omistan (tietääkseni..) viimeisimmän Plane kokoelman se on :Volume 4.Ajattelin tänään lukea sen muutenkin ja hommata edelliset osat ja suuremman spessun missä on Jimeneziä ja Terämiestä sun muuta jännää.
Joskus oli puhetta tuosta 'ns spessu osasta' Planetarystä,muistaakseni on ihan viihdyttävä(?), jos muistan oikein.
-
Planetary spessut kannattaa ostaa jos tykkäsi loistavasta perussarjasta.
Viihdyttäviä sen faneille, mutta ei varmaan muille.
Redin lukee, mutta ei se yllä muiden mainittujen Ellisten tasolle.
Global Frequency ja Ocean ovat aika lailla samalla tasolla. GF on enempi sankarijuttu ja Ocean puhdasta scifiä.
Plantaryn lisäksi Ellikseltä PITÄÄ lukea Desolation Jones.
Korron kannattaisi ehkä Marvel -miehenä myös tutustua miehen Nextwave: Agents of H.A.T.E. -kokoomaan.
-
Doomwar? En ollut aikaisemmin tietoinen että tällänen kuusi-osainen pläjäys edes on tullut.Liityy B-Pantterin juonikuvioihin mitä en ole koskaan lukenut.En tiedä olenko menettänyt mitään..Niin.Jospa joku vaikkpa SINÄ Jukka Laine kertoisit mistä on Doomwarissa kyse? Sekä onko ostamisen arvoinen,en toisin ajatellut.Ainakaan tällä hetkellä.
-
Doomwar? En ollut aikaisemmin tietoinen että tällänen kuusi-osainen pläjäys edes on tullut.Liityy B-Pantterin juonikuvioihin mitä en ole koskaan lukenut.En tiedä olenko menettänyt mitään..Niin.Jospa joku vaikkpa SINÄ Jukka Laine kertoisit mistä on Doomwarissa kyse? Sekä onko ostamisen arvoinen,en toisin ajatellut.Ainakaan tällä hetkellä.
Doc Doom aiheutti Black Pantherin (mies-pantterin ei nais-pantterin) joutumisen sairastuvalle joten on selvää että BP ja DD ottavat yhteen.
-
Doomwar on pidempien Black Panther juonikuvioiden päätös. Jos tykkää Black Pantherista hahmona, ja etenkin viimeisimmistä tuotoksista, niin okei. Mutta jos ei uppoa niin ei sitten. Kannattaa sitten mielummin lukea Black Panther, Man without a fear sarjaa, joka on lähempänä perinteistä supersankari sarjakuvaa. Mutta silti hyvää sellaista.
-
Oletan että herran Authority ja Planetary ovat tuttuja? Ja itse kehoittaisin ainakin kokeilemaan Ministry of Space: a ja Orbiter albumia.
Orbiter olisi hieno sarjis, jos se olisi moniosaisen sarjan aloitus ja siinä kerittäisiin pitämään jännitystä yllä. Nyt on vähäsen prematuraalisesti ejekuloiva pannukakku, kun arvoisat tutkijat selvittävät kaikki arvoitukset perä perään, vähän niinkuin katsoisi jonkun viidennen danin nintendogurun pelaavan Super Marion läpi kertaakaan mokaamatta.
-
Orbiter olisi hieno sarjis, jos se olisi moniosaisen sarjan aloitus ja siinä kerittäisiin pitämään jännitystä yllä. Nyt on vähäsen prematuraalisesti ejekuloiva pannukakku, kun arvoisat tutkijat selvittävät kaikki arvoitukset perä perään, vähän niinkuin katsoisi jonkun viidennen danin nintendogurun pelaavan Super Marion läpi kertaakaan mokaamatta.
syöksyy kirjahyllyilleen, etsii, etsii, etsii, ah Orbiter.
Alkaa lukea n:ttä kertaa läpi.
Kiitos siitä echramath.
Itse en vieläkään näe noita mainitsemisia asioita, varsinkin kun mitään selkeää arvoitusta ei oikeastaan avata täysin lukijalle ja loppu nyt ei varsinaisesti nivo kaikkia lankoja selkeäksi tyydyttäväksi kokonaisuudeksi.
Arvoituksiin(osaan) löydettiin arvio, hypoteesi, ehkä mutta motiivi? Se että määritetään miten jokin on tapahtunut mutta ei sen syvemmin miksi jättää minusta tilaa tulkinnoillekin.
Enemmän tietty Orbiterista saa irti jos avaruus ja sinne meneminen ovat ns. sydäntä lähellä.
itselle termit ja jargon olivat aika selkeitä.
Täytyy varmaan odottaa tovi. Poika meinaan pitää (ainakin toistaiseksi) Super mariosta ja omaa keltaisen vyön ju-jutsussa.
Muutamia vuosia ja yhtälö vastaa orbiter 2:ta.
Mutta toisaalta minä pidin Petri Hiltusen Riutta sarjakuvastakin.
-
Kannattaako Kick-Assiin tuhlata rahaa ja aikaa?
-
Kannattaako Kick-Assiin tuhlata rahaa ja aikaa?
sarjakuva on itse asiassa melko hyvä, elokuva ei yllä samalle tasolle.
Itse pidän JR JRn piirrostyylistä ja Millar ajoittain yltää oman hypensa tasolle(ja se ole vähän se)
-
Jatko-osa sen sijaan on vähän niin ja näin. Ainoa hyvä juttu tuntuu olevan JR JR:n kuvitus.
Edit:
Aikaa ei ensimmäisen osan lukemiseen hirveästi mene, mutta rahaa ehkä hieman. Silti omistamisen ja ostamisen arvoinen.
-
vaikkakin pidin heti sitä uudenlaisena ja omaperäisenä näkemyksenä supersankareista.
?
Anteeksi? miten niin uudenlaisena ja omaperäisenä?
Onko Powerless ja Black Pearl vieraita. Molemmat edeltävät Kick-assia.
Se on silti melko hyvä sarjakuva, omaperäinen aihe ei takaa laatua tai tasoa.
-
Teen Titansin sadannen numeron kunniaksi täytyy tiedustella hyviä Teen Titans tarinakokonaisuuksia/juoksuja. Myös tiimin eri variaatiot mukaanlukien.
-
Teen Titansin sadannen numeron kunniaksi täytyy tiedustella hyviä Teen Titans tarinakokonaisuuksia/juoksuja. Myös tiimin eri variaatiot mukaanlukien.
TT vs Brother Blood (NTT Vol 1 #21-#22), Titans Hunt (NT #71-#84) ja Teen Titans vs Ravenin isäpappa (mm. NTT Vol 1 #5-#6 ja Tales of the Teen Titans Vol 1 #60-#64). Myös Judas Contract (ToftTT #42-#44 ja ToftTT annual #3) on hyvä. NTTn ja DPn yhteisjuoksu NTT Vol 1 #13-15 oli minusta hyvä.
-
Hei, onko Peter Davidin X-factor mistään kotoisin? Ainakin edesmenneessä Marvel-lehdessä olleet (Davidin) Hjulkkikset olivat hyviä. Hyvä maku jäi Peteristä kirjoittajana.
+Onko Davidin X-factoreita tullut suomeksi? Jos muistan oikein niin Messias-hässäkässä taisi tulla muutama Messiakseen liittyen(?) Saatan muistaa myös väärin.
-
Onko Alien vs Predator omnibus vol.1 rahan väärti, jos pitää monstereitten soololeffoista, mutta vihaa crossover-leffoja?
-
Onko Alien vs Predator omnibus vol.1 rahan väärti, jos pitää monstereitten soololeffoista, mutta vihaa crossover-leffoja?
on se kyllä tuolla määreellä. Idea otettiin täältä(sarjakuvat) mutta hassattiin kyllä niin totaalisesti ettei määrääkään.
Omnibuksessa on jopa juoni.
Omnibuksen alku löytyy kyllä myös suomeksi mustavalkoisena Agentti X9 lehdistä luokkaa -92-94 tjs.
-
Parit ekat Alien vs. Predator -minisarjat jotka siis ovat tuossa ekassa omnibuksessa ovat ns. jautaa! Valitettavasti tas laskee sitten sen verran että kannattaa kahdesti harkita hankkiko sen kakkoskokooman.
-
Eikö nykyisillä jenkkikustantajilla ole hyvää materiaali julkaistavaksi täällä? Kun pääosin Marveli ainoastaan on nähty viimevuosina. Paitsi nyt Joker ja Vihreälyhty alpparit kyllä tuli ulos.. No joo. Asiaan, miksei vaikkapa Imagelta tule mitään? Top cow? Osasyy saataa olla levikki , kun ei täälläpäin sarjakuva-extemporeet kannata koska satunnais osteliat tuskin jaksaisivat tukea(?)
-
Top Cowlta suurin osa on sitä mielenkiinnottominta huttua jolle ei täällä klienisi juurikaan kysyntää. Ja syystäkin.
Imagelta voisi tulla sopivan nopsan kotimaisen kustantajan toimesta lähiaikoina vaikkapa Walking Dead mikäli/kun sarja alkaa pyöriä TVssä. Tuon lisäksi ainoita jolla olisi realistisia selviytymismahkuja Härmlandissa voisi olla ehkä Invincible, tuskin silläkään.
-
Eikö nykyisillä jenkkikustantajilla ole hyvää materiaali julkaistavaksi täällä? .... Asiaan, miksei vaikkapa Imagelta tule mitään? Top cow?
kts. Lönkan vastaus.
Amerikkalaisilta kustantamoilta tulee paljonkin hyvää materiaalia, mutta materiaalia jota kannattaisi myydä täällä suomeksi? vähemmän.
kyse ei ole siitä että olisi arkikielellä ns. luokatonta paskaa vaan enemmän se miten kohderyhmä hallitsee kolmannen kotimaisen ja lukee sujuvasti tuolla kummallisen möngertävällä englannin kielellä.
Alkukieliseen teoksen hankinnan kynnys on matala.
loppuja varten tarvittaisiin lanseeraus, jokin täky jonka varjolla sai näkyvyyttä vrt. elokuvien ja tv-sarjojen vanavesissä tulleet spesiaalijulkaisut.
itse liputtaisin Invinciblen, Savage dragonin minkä tahansa Paul Gristin sarjakuvan puolesta puhumattakaan Hack/Slashista, Chewsta, Proofista tai mistä tahansa kymmenistä tekijöiden omistamista sarjakuvista.
Imagen suhteen kannattaa näillä rannoilla myös olla mainitsematta ko.kustantamoa koska liian moni yhä yhdistää sen "isoja tissejä ja pyssyt sanoo pum pum" linjaan (itseä sekään ei ole ikinä haitannut, niissä on ollut jokin pointtikin muuhun tarjontaan verrattuna) mutta mikäänhän ei voi olla muuttunut sitten 90-luvun alun, eipä tietenkään.
Imagen ja DCn lisäksi IDW, Oni press, Dynamite osin ja dark horse lykkävät sen verran paljon hyvää materiaalia josta riittäisi vaikka mihin mutta näin pieni kielialue ja melko lailla määrätietoinen sarjakuvatarjonnan alasajo viimeisen kymmenen viidentoista vuoden aikana (aivan viime vuodet ja mangan rantautuminen ilahduttavina poikkeuksina) eivät nollaannu ihan hetkessä.
Kustannustoiminta on kaupallista toimintaa. Kaupallinen toiminta tähtää voittoon tai edes plusmiinusnolla tulokseen. Kannattaa panostaa alkuperäisteoksiin rakennemuutosta odottaessa.
-
Invinciblen, Savage dragonin minkä tahansa Paul Gristin sarjakuvan puolesta puhumattakaan Hack/Slashista, Chewsta, Proofista
Imagen ja DCn lisäksi IDW, Oni press, Dynamite osin ja dark horse lykkävät sen verran paljon hyvää materiaalia josta riittäisi vaikka mihin
IDW:ltä ei ole kyllä mielestäni tullut TMNT:n lisäksi mitään hyvää pitkään aikaan.
Lafkan kokoelmissa olisi kyllä tosin paljon julkaistavaa, kun yhtiö omistaa oikeudet vaikka mihin. Dynamitelta The Boys, Army of Darkness, Sherlock Holmes, Dan Dare ja Vampirella (kokoelmat) joutaisivat suomennokseen (Vampirella olisi muuten hyvää jatkoa Shokkille.). Imagelta ilmestyy vähintään kerran vuodessa yksi todella kova uusi sarja. Invinciblen, Savage dragonin ja Hack/Slashin heittäisin mieluiten lähintä kivilintua päin.
-
Ei että tässä kohden muutenkaan olisin samalla aaltopituudella kanssasi, mutta
IDW:ltä ei ole kyllä mielestäni tullut TMNT:n lisäksi mitään hyvää pitkään aikaan.
Locke & Key , Cape ja Rocketeer tulevat hakematta mieleen ja Steve Nilesin tuotantoa pukkaa suht tasaiseen tahtiin myös
-
Thx vastauksista, en yhtään ihmettele (enään) miksei muiden kustannusfirmoijen tuotoksia ei täällä nähdä. Sääli , olisi ollut kiva tutustua muihin kuvittajiin ja seuraaviin Elliksiin. Mites on kun Riddle sanoi että TMNT on ainut hyvä mitä on tullut, miten unohdit rakkaan SPAWNIN?! Vai onko sitten Spawniksen tasokin kivi ja porkkana tasolla atm? Ainakin täällä julkaistut Spawnit ovat kyllä ehtaa rautaa. (Ainakin ne muutamat numerot mitä olen lukenut)
-
...julkaistut Spawnit ovat kyllä ehtaa rautaa. (Ainakin ne muutamat numerot mitä olen lukenut)
Spawnit taitavat olla divareitten alelaarien pahnanpohjimmaisia. Sekin kertonee jotain.
-
Lurker, mitä? Ainakin Riihimäen paikallisessa Divarissa taitaa olla jok'ikinen Spawni 2,5e. Ainakin eilen oli, 2kpl läpyskää mitkä uteliaisuuttani ostin. En oikein osaa sanoa mihin Spawnia vertaisi , kun puhutaan pohjasakasta.
-
Lurker, mitä? Ainakin Riihimäen paikallisessa Divarissa taitaa olla jok'ikinen Spawni 2,5e. Ainakin eilen oli, 2kpl läpyskää mitkä uteliaisuuttani ostin. En oikein osaa sanoa mihin Spawnia vertaisi , kun puhutaan pohjasakasta.
Ulkohyllyssä eurolla näkyi viimeksi olevan eräässä Helsingin keskustan antikvariaatissa. Maaseudulla divareissa on usein hirveät ylihinnat. Mutta totta kai kantsii pyytää, jos joku maksaa...
-
Spawnit ovat Imagen, ei IDW:n. Ja ne ovat huonoja. Lukemalla selviää miksi.
Thx vastauksista, en yhtään ihmettele (enään) miksei muiden kustannusfirmoijen tuotoksia ei täällä nähdä. Sääli , olisi ollut kiva tutustua muihin kuvittajiin ja seuraaviin Elliksiin.
Kyllä ollaan heikoilla jäillä jos Ellis on mittapuusi. Ei minua ainakaan kiinnosta lukea pelkistä robooteista ja teknohärdeleistä.
Ei että tässä kohden muutenkaan olisin samalla aaltopituudella kanssasi, mutta
Locke & Key , Cape ja Rocketeer tulevat hakematta mieleen ja Steve Nilesin tuotantoa pukkaa suht tasaiseen tahtiin myös
No en minä noiden kustantajia muista kun ei lue missään ellei hakemalla hae. Cape oli kyllä täyttä roskaa.
-
Hämmentävintä on se ettei kukaan maininnut Hellboyta lukukelpoiseksi. Mielestäni HB:ee on yksi parhaistasarjoista, Abe Sapien trade oli kanssa rautaa. Se B.drr jtn en ole tutustunut. Ainakin Darkhorsen sivuilla oli kehuttu taas vaihteeksi HB:eta, kriitikon muodossa. Kyseessä on HB:Fury tais olla osa: 3.
Onko siis todellista ettei Pimeällähevossella ole muuta annettavaa kuin Mignolan tuotanto? Buffya yritin lukea yhden meidän kielen verran, kuvitus oli niin murhaa ettei sitä voinnut edes katsoa.
-
Onko siis todellista ettei Pimeällähevossella ole muuta annettavaa kuin Mignolan tuotanto?
Ei ole. Itse olen pitänyt Usagi Yojimbosta ja kehuja olen kuullut Goonista. Sitten, jos ennättäisin käydä selaamassa Dark Horsen julkaisuja läpi, niin sieltä löytyisi varmaankin kohtuullisen läjä lukemisen arvoisia niteitä.
-
The Goonit, Alienit, 300, Umbrella Academy, The Mask, Barb Wire, Mystery Men, Alien vs. Predator, Sin City, Beasts of Burden, Axe Cop, Big Guy and Rusty the Boy Robot, Dirty Pair, Hard Boiled, Timecop...
Miten niin Dark Horsella ei ole mitään muuta hyvää kuin Mignola? Enkä edes maininnut mangoja...minä tosin en voi sietää Hellboyta. Tai siis minulla ei ole mitään muuta vastaan kuin sitä itse hahmoa. En vain pidä siitä. Ja se häiritsee minua paljon.
-
Niin, heitin ilmaan lauseen ;'Eikö Darkhorsella ole mtn muuta hyvää kui Mignola?'
Tuo oli osittain oma näkemys. Ymmärsin näin mielikuvituksellisesti että eikö ole muutakuin Mignola? Kun ei ainakaan (muistaakseni) mainittu Darkhorsen tuotantoa tänne julkaistavaksi.
Ei Mignolaa mielestäni täällä ole paljoa haukuttu(?) Riddle, otan osaa.Kyllä sinä viellä joku päivä ostat Mignolan Hellboyta : ). Pyydän , unohda hetkeksi Millerit,Ennikset sun muut. Ja siedätä itseäsi. Kuvitus on persoonallista kuten kuuluukin olla , mutta eise sitä tarkota että siitä alkaisi pitämään..
(Pahoittelen jos ilmaisu on sekavaa, on nimittäin vähän sekava-olo)
-
Wou, Mignola ei siis hallitse kokonaisuutta. Byrne on asiallinen , ainakin hänen piirtämät+kirjoittamat ihmeneloset olivat lapsuuden suosikkeja. Nexti-M:män olen kuullut. Pitää varmaan Wikipediasta katsoa mitä sanotaan. Ties vaikka näin ostelisin.
-
Hei Jukka, thx Hb infosta. Wikipedian kertomuksen mukaan Next Men on tutustumisen arvoinen. Ties vaikka Joulupukki toisi , ainhan sitä saa toivoa. Tai sitten voitan Lotossa? Jos Lottoaisin.
-
Tosin Byrne ja Byrnen tuotokset eivät ole enää Dark Horsella, vaan IDW:llä, joka on julkaissut vanhat Next Menit uutena laitoksena sekä väreissä että mustavalkoisena. Lisäksi IDW on julkaissut Danger Unlimitedin. Alkuperäisen juoksun saa kolmena Premiere-julkaisuna vajaa 30 e/kappale ja lisäksi kesällä alkoi tulla Classic Next men -kokoelmaa, jossa sama julkaistaan neljässä tai viidessä osassa. Hinta noin 15 e/kpl. Sitten on kaksi essential-tyyppistä mustavalkokokoelmaa, joilla alkuperäisen juoksun saa vajaalla 18 eurolla kappale. Uusi sarja tulee kahtena kokoelmana.
-
No minä olen niin vanha, että JBNM-lehtieni kansissa lukee Dark Horse.
Minäpä olen niin vanha, että boxereissani lukee Black Horse.
-
Onko siis todellista ettei Pimeällähevossella ole muuta annettavaa kuin Mignolan tuotanto? Buffya yritin lukea yhden meidän kielen verran, kuvitus oli niin murhaa ettei sitä voinnut edes katsoa.
Jos on 25 vuotta toimineen kustantamon, joka on vieläpä yksi jenkkilän isoimpia, tuotannosta tutustunut kolmeen nimikkeeseen (HB, Abe ja Buffy) niin aika heikoilla jäillä ollaan. Toisaalta myös aika auvoinen tilanne koska todella paljon nassaa on vielä lukematta.
Mikäli tuo oli kysymys onko Dark Horsella mitään muuta tutustumisen arvoista kun piti HBstä ja Abesta mutta ei Buffystä niin oli kyllä sangen epäselväksi muotoiltu.
Suosittelen tutustumaan Dark Horsen tuotoksiin. Kun poistaa TV/leffasidonnaiset nimikkeet, joista joko kiinnostaa tai ei, niin jäljelle jää aika penteleen monta hyvää nimikettä joiden kanssa ei tule aika pitkäksi. Löytyy moneen makuun monenlaista juttua.
Mukava juttu on vielä se että Dark Horsen kotisivuilla on lähes kaikista nimikkeistä näytesivuja. Joten sieltä on helppo tutustua tuotteisiin ja katsoa ihan itse mikä mahdollisesti kiinnostaa. Vinkki: alppareissa on näytteinä usein jokunen sivu alusta. Mikäli sama tarina julkaistiin irtolehtinä niin kustakin irtolehdestä löytyy myös näytteitä -ei siis vaan ekasta numerosta. Näin siis pääsee tutustumaan alpun sisältöön kattavammin.
www.darkhorse.com/
Loppuun mainitaan vielä tälläinen samanoloinen vanhempi suosituksia -ketju:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8544.0.html
-
moro asiantuntijat,
Luettuani Annihilationin, Annihilation Conquestin, Nova tradet ja viimeisimpänä Guardians of the Galaxy tradet, tuli mieleen, että minkäs tasoista tavaraa tuo Secret Invasion on? Ilmeisesti se on (ainakin löysästi) jatkoa tuolle edellämainitulle sarjalle?
Ja mitähän siitä kannattaisi lukea, kun tutntui olevat aika hemmetin monta julkaisua aiheesta. riittäisikö Secret Invasion: The Infiltration ja Secret Invasion trade, ehkä myös Secret Invasion: Front Line, koska nuo frontlinet tuntuu olevan aika hauskaa luettavaa(ainakin Ciwil war ja WWH olivat...)
Oakland
-
Secret Invasion pääsarja on ihan OK aivotnarikkaanmättöä eventti, mutta ei kannata odottaa mitään ihmeellistä.
Deadpool: Secret Invasion, sen sijaan, on hulvattoman hauska ja jos Deadpoolista tykkää niin suosittelen lämmöllä.
-
Secret Invasion on epäsuoraa jatkoa Civil Warille ja Dark Reign ja Siege ovat taasen jatkoa SIlle.
SIn perustarina riittää mutta paremman kokonaiskuvan saa kun lukee tie.init myös.
-
Kehottaisin laadun vuoksi Jättämään pääsarja kokonaan väliin ja lukemaan mielummin tie-init jotka ovat jostain kotoisin, mutta pysyäkseen kärryillä pitää se pääsarja kuitenkin lukea. Täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8575.msg293719.html#msg293719) laatimani lista hyvistä tie-ineistä. Niitä ei ole loppujen lopuksi paljon. Lisäksi täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5268.msg307285.html#msg307285) lista Secret Invasionin jatkon, Dark Reignin suositeltavista sarjoista.
Käyttäkää sitä hemmetin hakua, ei näihin jaksa montaa kertaa vastata. Ensi kerralla en enää vastaa näihin.
-
Kiitoksia vastauksista!, taidan hankkia tuon pääsarjan ja muutaman tie-inin (ainakin tuo Deadpool kuullosti hyvältä), katson sitten josko innoittaa tilaamaan lisää...
...ja yritän muistaa tosiaan muistaa käyttää tuota hakua ensi kerralla ;)
-
Kiitoksia vastauksista!, taidan hankkia tuon pääsarjan ja muutaman tie-inin (ainakin tuo Deadpool kuullosti hyvältä), katson sitten josko innoittaa tilaamaan lisää...
...ja yritän muistaa tosiaan muistaa käyttää tuota hakua ensi kerralla ;)
Xien osuus oli ainakin kohtuuhyvä ja erilainen kuin perinteinen turpaan vaan ja onnea. Skrullkillcrew on taas kohtuuraakaa mutta jotenkin hauska ja siinä on viittauksia vuosikymmeniä sitten tapahtuneeseen ensimmäiseen Skrulli invaasioon jonka Nelkut pysäyttivät.
-
Onko kukaan lukenut Rapunzel's revenge teosta? Onko se niin hyvä kuin väitetään?
Entä mites Secret Six? Onko suositeltavia juoksuja? Tarvitseeko lukea jotain muuta?
Entä Honor Brigade? Onko kukaan lukenut? Mistä on kyse? Onko hyvä?
-
Olen aikasemminkin udellut Imagen HAUNT-sarjasta. Wikipedia kertoo tradesta mikä sisältäisi ensimmäiset 12-numeroa. Harkitsen tämän ostamista, sikäli mitä olen lukenut HAUNTista niin HAUNT muistuttaa Lukki-miestä paljonkin(?) Pidän Lukki-miehestä , siksipä ajattelen onko HAUNT liian wannebee Lukista? En ole viellä tilannut yms eli aikaa vastata ja kertoa visiot HAUNTista on mahdollista.
-
Haunt on hyvin piirrettyä roskaa. Juoni on varastettu sieltä täältä. Ei mitään omaperäistä.
Älä osta.
Paitsi jos olet Greg Capullon fani.
-
Capulloa on fiilistelty Spawnissa mutta en oikein tiedä sitten tästä Hauntista. Juoni ratkaisee mielestäni oleellisen paljon lukukokemuksena. En siis osta,thx. Morrsion-fanina ajattelin tutustua Batman und Robin tuotoksiin, niitä olen vakoillut Wikipediassa.
Kolmetradea on tullut tähän mennessä , kuvituskin vaikuttaa hyvältä . Tekijä raadissa mm, Philip Tan.
-
Capulloa on fiilistelty Spawnissa mutta en oikein tiedä sitten tästä Hauntista. Juoni ratkaisee mielestäni oleellisen paljon lukukokemuksena. En siis osta,thx.
os Spawnista tykkää ihan pipona niin sitten voi ehkä Haunt iskeä.
En voi suositella vaikka monista Kirkmanin kässäämistä jutuista tykkäänkin.
Morrsion-fanina ajattelin tutustua Batman und Robin tuotoksiin
Oleellisesti parempaa matskua.
Minä tosin pudotin listaltani kun Quitely lopetti piirtämisen.
-
Olen hulluna zombeihin (etenkin George A. Romeron of the dead- leffat ovat mielestäni mahtavia) ja Robert Kirkmanin Marvel Zombies upposi, joten kannattaako miehen Walking Deadiin tutustua?
-
Olen hulluna zombeihin (etenkin George A. Romeron of the dead- leffat ovat mielestäni mahtavia) ja Robert Kirkmanin Marvel Zombies upposi, joten kannattaako miehen Walking Deadiin tutustua?
WD-ketjun (sarjakuvaleffoissa) perusteella ei huonoa tavaraa.
-
Olen hulluna zombeihin (etenkin George A. Romeron of the dead- leffat ovat mielestäni mahtavia) ja Robert Kirkmanin Marvel Zombies upposi, joten kannattaako miehen Walking Deadiin tutustua?
kyllä noilla meriiteillä kannattaa on pahuksen hyvä sarjakuva, zombiegenren ystävän kannattaa tsekata kyllä myös 28 days later sarjakuvat ja Marvel MAXin sarjat ZOMBIE ja Simon Garth:Zombie
muitakin nimikkeitä on.
-
muitakin nimikkeitä on.
Kuten Garth Ennisin Crossed, vaikka siinä ei virallisesti zombeja olekaan. Onkos kukaan lukenut Laphamin tarinoita samasta aiheesta? Kannattaako niitä hankkia hyllyynsä?
-
Kuten Garth Ennisin Crossed, vaikka siinä ei virallisesti zombeja olekaan. Onkos kukaan lukenut Laphamin tarinoita samasta aiheesta? Kannattaako niitä hankkia hyllyynsä?
Eivät yllä alkuperäisen tasolle, mutta kyllähän noitakin mielummin lukee kun turpiinsa ottaa.
Vincentille tiedoksi että Walking Dead on loistava ja pesee Marvel Zombiesin noin 6-0!
Teki kauhusarjakuvalle saman kuin Romeron zombieleffat tekivät aikoinaan kauhuelokuville.
-
sen verran nörtteilen että se alkuperäinen Aircelin 4-osainen Walking dead on luettava mutta vertailussa Kirkman-Moore-Adlard Walking deadiin laadullinen ero on huikea.
Crossedin jatkon sijaan suosittelisin tutustumaan Black Gas sarjoihin 1 &2 kirjoittajanaan Warren Ellis.
On ehkä tradeinakin mutta itsellä Avatarin lehtinä.
Hyvin herkkää ja koskettavaa.
-
Kiitokset taas kerran Lönkälle ja Curtvilelle asiantuntevista kommenteista! Crossedin jatko pysyy siis ostoslisani häntäpäässä.
Blackgas vaikutti kiinnostavalta niin tarinan alkuasetelman kuin kuvituksenkin puolesta. Zombien uhka tuntuu jotenkin uskottavammalta tuollaisella rajatulla alueella, kuten saarella, kuin kokonaisella mantereella. Isolla alueella on vain niin paljon enemmän selviytymismahdollisuuksia kuin pikkuruisella saarella ja minun on toisinaan vaikea sulattaa, että zombit ovat levinneet tasaisesti joka paikkaan.
Avatar ja Dynamite tuntuvat nousseen (ainakin minun kohdallani) amerikkalaisen mainstream-sarjakuvan vetureiksi.
-
minun on toisinaan vaikea sulattaa, että zombit ovat levinneet tasaisesti joka paikkaan.
Sama ongelma täällä. Joku saisi heivata Romeron leffoista tutut laahustajazombit jo takaisin hautuumaalle ja korvata ne vaikkapa näillä:
1. Return of the Living Deadin nopeat ja lähes pysäyttämättömät zombit.
2. City of the Living Deadin teleporttaavat zombit.
3. Nights of Terrorin kusettajazombit, jotka vain teeskentelevät hidasta ja aivotonta, mutta tarpeen vaatiessa heittävät veitsensä tarkasti maaliinsa.
Näillä eväillä saataisiin jo kunnon apokalypsi aikaiseksi, ei niillä hidastelijoilla. Yksi suomalainen sotilas vastaa viittäkymmentä romero-zombia!
-
minun on toisinaan vaikea sulattaa, että zombit ovat levinneet tasaisesti joka paikkaan.
No, ainakin Romeon-leffoissa, homma toimii niin, että kuolit sitten millä tavalla tahansa niin muutut zombiksi. Tämä taasen johtaa siihen, että joka hetki zombeja syntyy lisää kaikkialla. Lisäksi ainoa tapa tappaa zombi on osuma päähän (joissain versioissahan sekään ei tehoa) ja aina voidaan väitellä kuinka helppoa on osua päähän silloinkaan, kun ei tarvitse olla ihan kusi sukassa lähestyvistä epäkuoleista.
-
Onkos Brightest Dayssä joku pääjuonikin sillä olen n. puolessa välissä ja tähän mennessä on ollut lähinnä sankarien/roistojen/ryhmien omia seikkailuja ilman sen kummempaa yhteyttä toisiinsa.
-
Onkos Brightest Dayssä joku pääjuonikin sillä olen n. puolessa välissä ja tähän mennessä on ollut lähinnä sankarien/roistojen/ryhmien omia seikkailuja ilman sen kummempaa yhteyttä toisiinsa.
Lopussa osa juonista kietoutuu yhteen.
-
Aijai, taitaa olla Marvelit luettu kun sattumoisin Fennica/Fellowsista on tarttunut DC:ee tavaraa mukaan. Flashpoint, kannattako tutustua jos ei juurikaan tiedä DC-kuvioista?
Kun Blackestnight on viimeisin mitä olen lukenut, sitten Brightestday volume 2:sen.
Tiedän muutenkin historiallisista DC:ee tarinoista vähän , sikispä turvaudun teidän proo-immeisten mielipiteisiin.
-
Thx,Jukka. DC:ltä on mielestäni tullut reilusti mielenkiintoista tarinaa että tekisi mieli ostella. Elsewordeja on tullut lukastua täällä edesmenneessä DC-spesussa.
Vaikuttaa että DC:een hahmoista tarvitsee oikeasti tietää toisin kuin Marvel hyypiöistä.
X-ryhmässäkin sitä populaa on Grossovereista toiseen monia. Itselle tuntemattomia mutta tarina silti pysyy jossain mielessä kasassa.
Blackestnightissa häiritsi etten tiennyt kuka mitä-häh? faktalla taustoista. Oli kyllä muuten varsin viihdyttävä.
-
Lopussa osa juonista kietoutuu yhteen.
Voi sen noinkin sanoa, muutama numero lukematta ja aftermathit ja ei tuntunut olevan oikein päätä eikä häntää.
Vaikuttaa että DC:een hahmoista tarvitsee oikeasti tietää toisin kuin Marvel hyypiöistä.
Kummallakin firmalla on hahmoja jotka tulevat kaukana isojen nimien (DC: Teris, Battis, WW, jne Marvel: Kapu Amerikka, Wolvie, Rautamies, Thor, Hämis, jne) takana mutta esiintyvät omassa lehdessään tai jonkun toisen lehdessä tai kuuluvat johonkin ryhmään (DCllä JLI on hyvä esimerkki). Crisis on Infinite Earthsin ja Inf. Crin ja 52sen lukemalla pääsee aika hyvin kärryille hahmoista ja jollei halua lukea noita eventtejä niin sitten wikiä tenttaamaan.
-
Muutamia kertoja Marvel.comissa vierailleen olen törmännyt uusintekijöihin.
Tuntuu etten tiedä puoliakaan, varsinkin X-men spinoff sarjakuvista. Ennen vanhaa oli Alan Davis,Walter Simmons yms. Tuntuuko koskaan teistä siltä että 90-luvulla sarjakuvat olivat laadukkaampia? Olin itse tuonoin ihan nappula , hyvä maku on jäännyt varsinkin 'tutusta' Lukkimiehestä.( X-men lopetettiin täällä niin sopivasti etten siihen oiken mahdollisuuksien mukaan voinut tutustua.) Paitsi paikallisen Divarin kautta.
Voi niitä aikoja.
-
Tuntuuko koskaan teistä siltä että 90-luvulla sarjakuvat olivat laadukkaampia?
kovasti harvoin tätä käy.
Joka vuosikymmeneltä löytyy huippulaatua mutta aina se on vähällä hukkua bulkkimassaan.
Ainahan ennen oli paremmin kaikki, kun oli Kekkonen ja Neuvostoliitto.
ei saa tappaa nauruun.
-
Tuntuuko koskaan teistä siltä että 90-luvulla sarjakuvat olivat laadukkaampia?
Ei. Eikä koskaan tulekaan tuntumaan. 90-luku oli kauheinta aikaa Amerikkalaiselle sarjakuvalle sitten silver agen. Vai olemmeko todella sittenkin eläneet jotain aivan eri 90-lukua?
-
Saataapi johtua siitä kuinka 90-luku tuntui loistavalta ajalta sarjakuville, koska aloitin silloin vasta lukemaan mm MARVELeita. En siis tiennyt paremmasta, en voinut verrata materiaani mihinkään. Olin sen verran tyhjätasku et hankin kaiken paikallisesta Divarista. Eipä se olisi atm rahatilanteessani huono valinta...
-
90-luku oli kauheinta aikaa Amerikkalaiselle sarjakuvalle sitten silver agen. Vai olemmeko todella sittenkin eläneet jotain aivan eri 90-lukua?
Mielenkiintoinen väite. Tai siis rinnastus. En ehkä itse ekana lähtisi tekemään sitä ja siksi olisikin kiva lukea vähän perusteluja tälle väittämälle. Hopeakausi kuitenkin muutti DC:n linjaa merkittävästi uusimalla muun muassa Salaman ja Vihreän Lyhdyn ja aloittamalla Oikeuden Puolustajat ja paljon muuta samankaltaista. Vastaavasti hopeakausi merkitsi varsinaisen Marvel-ajan alkua ja sisältää kaikki Marvelin kultakauden tuotokset (Lee&Kirbyn Ihmeneloset, Kostajat, Thor, Hulk, Ryhmä-X ja Lee&Ditkon Hämähäkkimies jne.). Näiden vertaaminen 90-lukuun tuntuu jotenkin vieraalta. Edeltävässä (hopeakausi) uusittiin ja uudelleenkeksittiin merkittävällä tavalla supersankarisarjakuvaa, kun jälkimmäisessä (90-luku) taas luotiin lähinnä suunnaton kupla, joka tietenkin räjähti silmille.
Lyhyesti sanoen ilman hopeakautta et lukisi kovinkaan montaa niistä sarjakuvista, joita nyt luet, mutta ilman 90-lukua saattaisi tilanne olla joiltakin osin jopa parempi.
-
Mielenkiintoinen väite. Tai siis rinnastus. En ehkä itse ekana lähtisi tekemään sitä ja siksi olisikin kiva lukea vähän perusteluja tälle väittämälle. Hopeakausi kuitenkin muutti DC:n linjaa merkittävästi uusimalla muun muassa Salaman ja Vihreän Lyhdyn ja aloittamalla Oikeuden Puolustajat ja paljon muuta samankaltaista. Vastaavasti hopeakausi merkitsi varsinaisen Marvel-ajan alkua ja sisältää kaikki Marvelin kultakauden tuotokset (Lee&Kirbyn Ihmeneloset, Kostajat, Thor, Hulk, Ryhmä-X ja Lee&Ditkon Hämähäkkimies jne.). Näiden vertaaminen 90-lukuun tuntuu jotenkin vieraalta. Edeltävässä (hopeakausi) uusittiin ja uudelleenkeksittiin merkittävällä tavalla supersankarisarjakuvaa, kun jälkimmäisessä (90-luku) taas luotiin lähinnä suunnaton kupla, joka tietenkin räjähti silmille.
Lyhyesti sanoen ilman hopeakautta et lukisi kovinkaan montaa niistä sarjakuvista, joita nyt luet, mutta ilman 90-lukua saattaisi tilanne olla joiltakin osin jopa parempi.
Tuota. Oletko sinä nyt ihan tosissasi lukenut sitä tauhkaa mitä DC tuotti silver agen aikaan? Tässä kuusi esimerkkiä (http://thatguywiththeglasses.com/videolinks/bt/the-sage/comic/10632-retardsilverage). Ja vastaavan tasoista kuraa oli pitkin silver agea. Eikä se että silloin alkoivat Justice League ja uusi Vihreä Lyhty, tarkoita että tarinoiden laatu olisi ollut hyvä. Etenkin Vihreän Lyhdyn tuonaikaiset tarinat on huonosti kestänyt aikaa. Eikä sen laatu tänä päivänä ole oikein mistään kotoisin. Siksi sitä on uusittukin jatkuvasti tuon jälkeen, ja vasta nyt 2000-luvulla sarja on päässyt kukoistukseen.
Sitä paitsi mitä minä olen huomannut, nettikeskusteluissa puhuttaessa silver agesta, puhutaan DC:stä ja sen huonosta tasosta, ei Marvelista. Ja minäkin olen aina jäsentänyt niin, että puhuttaessa sarjakuvien aikakausista, puhutaan DC:stä.
Rinnastan Silver Agen ja 90-luvun toisiinsa, koska kummassakin aikakaudessa on sama ongelma: Pyrittiin tekemään ajalleen uskottavampaa sarjakuvaa. 90-luvulla se oli väkivallalla ja crossovereilla, kun taas silver agella Sci-Fi teemoilla ja erikoisilla tarinoilla. Kummatkin ajat epäonnistuvat minun näkökulmastani tavoitteessaan. Mutta toisaalta, kummatkaan eivät ole kestäneet aikaa. Enkä tarkoita, etteikö kumpanakin aikana olisi tullut myös hyvää tavaraa.
-
Tuota. Oletko sinä nyt ihan tosissasi lukenut sitä tauhkaa mitä DC tuotti silver agen aikaan?
Olen. Oletko sinä?
Etenkin Vihreän Lyhdyn tuonaikaiset tarinat on huonosti kestänyt aikaa.
Mielestäni ne ovat kestäneet aikaa erittäin hyvin.
Sitä paitsi mitä minä olen huomannut, nettikeskusteluissa puhuttaessa silver agesta, puhutaan DC:stä ja sen huonosta tasosta, ei Marvelista. Ja minäkin olen aina jäsentänyt niin, että puhuttaessa sarjakuvien aikakausista, puhutaan DC:stä.
DC ei ole ainoa sarjakuvakustantamo Yhdysvalloissa. Siksi nämä kaudet kuvaavat koko kenttää, ei vain yhtä kustantamoa. Tosin sekä kulta- että hopeakausi alkoivat DC:n uudistavalla toiminnalla, mutta välittömästi muut kustantamot seurasivat sitä. Ja hopeakauden kohdalla yleensä puhutaan juuri DC:n valtavasta tason noususta ja uudistumisesta, mutta eriävä mielipiteemme saattaa johtua tuosta, mitä Jukka tuossa yllä kirjoittaa.
Rinnastan Silver Agen ja 90-luvun toisiinsa, koska kummassakin aikakaudessa on sama ongelma: Pyrittiin tekemään ajalleen uskottavampaa sarjakuvaa. 90-luvulla se oli väkivallalla ja crossovereilla, kun taas silver agella Sci-Fi teemoilla ja erikoisilla tarinoilla. Kummatkin ajat epäonnistuvat minun näkökulmastani tavoitteessaan.
Niin, mielipiteitä on monenlaisia. Marvelin alku oli juuri kuvaamaasi (sci-fi -teemat, erikoiset tarinat, ajalle uskottava tarina), kuten DC:n uudistus. Kumpikin oli merkittävää ja mullisti koko sarjakuvateollisuuden. Ilman sitä supersankarisarjakuva olisi todennäköisesti vajonnut unholaan. Mutta ilman 90-lukua, tai ainakin sen ylilyöntejä, Yhdysvaltain supersankarisarjakuva voisi voida nykyään hieman paremmin (vaikkakin tuhon siemenet kylvettiin jo 70-luvulla).
-
90-lukua on helppo mollata. Etenkin Hämähäkkimiehen Kloonisaaga on ainaisen ininän kohteena. Väitän kuitenkin, että jos ohittaa kokonaisuuden ryöpytteleväisen ja osittain logiikattoman luonteen, on se noin miljoona kertaa parempaa, miellyttävämpää ja laadukkaampaa materiaalia kuin mikään 90-luvun jälkeen tullut Hämäri-meininki, kenties JMS:n kautta lukuunottamatta. Tämä on tietenkin taas minun mielipiteeni, mutta onpa kuitenkin.
Toinen mikä 90-luvusta muistetaan on Image. Ja sieltä tietenkin Rob Liefeld ja hänen lukuisat, toinen toistaan lahjattomimmat kopiokattinsa. Mutta tulihan imageltakin muutakin: esimerkiksi Todd McFarlanen Spawn oli vuosikaudet yksi parhaista supersankarielementtejä sisältävistä sarjakuvista, kunnes kaatui omaan suuntaviivattomuuteensa.
Marvelilla oli loistavaa Aaveajajaa, Peter Davidin Hulkkia, Warlockin avaruusoopperoita. Tai näitä siis ainakin saimme suomeen 90-luvulla. Oli Wolverinen sooloseikkailuita, jotka paikoitellen olivat jopa hyviäkin. Ryhmä-X oli tietysti hirmu suosittu, mutta itse juuri noista 90-luvun numeroista perustan vähiten: juonet menivät naurettaviksi, Gambiitti pilasi sekä Roguen hahmon että lehden jatkuvalla läsnäolollaan ja univormut näyttivät typeriltä. Toisaalta, Tajunta oli kehissä.
Tästä pääsemme johtopäätökseen, että kukin tavallaan, ja että on aika simppeliä leimata kokonainen aikakausi "ihan paskaksi". Se tuskin kuitenkaan kertoo koskaan minkäänlaista kokototuutta.
-
Olen. Oletko sinä?
Olen. Tietenkään en ole kaikkea lukenut, mutta se minkä olen lukenut, on riittävä siihen että voin muodostaa mielipiteeni. Vihreät Lyhdyt olen lukenut, Batmanit olen lukenut, Teräsmiehet olen lukenut, Marvelini olen lukenut jo esimurkkuna...
Mielestäni ne ovat kestäneet aikaa erittäin hyvin.
Sitten et ole lukenut ajatuksella, tai tässä on sukupolvien välinen kuilu.
Minusta Mikki Hiirimäinen Gary Stumainen Hal Jordan ei ole se mitä minä modernina ihmisenä haluan lukea.
DC ei ole ainoa sarjakuvakustantamo Yhdysvalloissa. Siksi nämä kaudet kuvaavat koko kenttää, ei vain yhtä kustantamoa.
Eikä ole Marvel ja DC ainoat kustantamot, jos nyt lähdetään asiaa kääntämään.
Ja hopeakauden kohdalla yleensä puhutaan juuri DC:n valtavasta tason noususta ja uudistumisesta, mutta eriävä mielipiteemme saattaa johtua tuosta, mitä Jukka tuossa yllä kirjoittaa.
Itse veikkaan sitä että meillä on täysin erilaiset vaatimukset tarinoilta. Siinä missä sinun mielestäsi sateenkaari Batmanit ja Gary Stu Hal Jordanit ovat veikeitä, minusta ne ovat huonoa tarinan kerrontaa.
Niin, mielipiteitä on monenlaisia. Marvelin alku oli juuri kuvaamaasi (sci-fi -teemat, erikoiset tarinat, ajalle uskottava tarina), kuten DC:n uudistus. Kumpikin oli merkittävää ja mullisti koko sarjakuvateollisuuden. Ilman sitä supersankarisarjakuva olisi todennäköisesti vajonnut unholaan. Mutta ilman 90-lukua, tai ainakin sen ylilyöntejä, Yhdysvaltain supersankarisarjakuva voisi voida nykyään hieman paremmin (vaikkakin tuhon siemenet kylvettiin jo 70-luvulla).
Tässä nyt ei puhuta siitä kuka mullisti ja mitä, vaan ihan vaan tarinoiden laadusta.
Sitäpaitsi kuvauksestasi ainoastaan ajalle uskottava tarina kuvaa Marvelia, vai oliko Marvelilla muka Baby Batmaneita? Tai Sateenkaari Batmaneita?
-
Tässä nyt ei puhuta siitä kuka mullisti ja mitä, vaan ihan vaan tarinoiden laadusta.
Sitäpaitsi kuvauksestasi ainoastaan ajalle uskottava tarina kuvaa Marvelia, vai oliko Marvelilla muka Baby Batmaneita? Tai Sateenkaari Batmaneita?
Yhtä lailla DC alkoi panostaa ajalle sopivampiin tarinoihin. Ilman DC:n uudistusta et nauttisi nyt niistä DC-sarjakuvista, joita luet. Eli kyllä se vain on kyse siitäkin, että kuka mullisti ja mitä.
Totta kai makuasiat ovat makuasioita, mutta myös tosiasiat ovat tosiasioita, eikä kumpaakaan käy kiistäminen.
-
Olen vissiin lukenut liikaa sarjakuvia kun vähään aikaan ei tule luettua suomijulkaisujen lisäksi kuin joitakin 52sia kun joko eventit on luettu tai sitten ne tapahtuvat vasta täällä nähtyjen sankareiden tulevaisuudessa jolloin skippaan ne (poislukien Hulkin saagat ja Kosmiset saagat) kunnes täällä hypätään ne yli tai ne ovat vasta alkaneet eli menee odottamiseksi tai sitten tarina ei herätä kiinnostusta (esim. Curse of the mutants eli Blade ja Xt vs vampyyrit), lukemisen puutteessa tuli jopa luettua ekan Guardians of Galaxy-ryhmän seikkailut (ei ollenkaan huonoja mitä nyt jotkut kuvittajat olivat persiistä) ja Surffarin viimeisimmät seikkailut omassa lehdessä (hyvää luettavaa sinällään mutta turhan lyhyt kesto ja hölmö loppu).
-
En löytänyt varsinaista Star Trek-sarjakuvaan liittyvää ketjua (ei vissiin ole olemassa) joten kysyn täällä että oliko vuoden 1974 Trekeissä Luutnantti Uhuran valkoihoisuus täällä painojäljen (paperin) vika vai oliko jo alkup. julkaisuissa (ei tietoa numeroista) Uhuran ihonväri valkea?
-
Wow. Ehkä tuokin on eri aikajatkumo.
-
Wow. Ehkä tuokin on eri aikajatkumo.
No Xt ovat tavanneet sekä alkup. Trekkerit ja Seuraavan polven Trekkerit joten .......
Lisäksi DCn LSHkin seikkailee Trekkien kanssa (taisi olla Kirkin ryhmä).
Jotenkin tuntuu että Jukan linkissä on joko piirtäjä mokannut (lukenut kässärin väärin) tai sitten kirjoittaja (kirjoittanut vanhasta tottumuksesta).
-
Ovatkos Garth Enniksen The Boys ja Robert Kirkmanin Invincible mistään kotoisin?
Jos sijoittaisin vain toiseen, niin kumpi olisi kannattavampi.
-
onhan ne omassa lajissaan erinomaisia mutta mistä itse pidät? Jos Preacher on tuttu ja Pat Millsin Marshall Law maistuu Boys, mutta muuten Invincible.
Invincible on erittäin hyvä mutta koska on supersankarisarjakuvaksi laskettava eikä siten sovi kaikille.
Itse luen molempia mutta jos noista valitaan: Invincible.
-
Minulle Boys ei ole iskenyt, mutta Invincible kyllä. Aika perinnetietoista mutta uutta supersankarisarjakuvaa joka pesee 99% Marvelin/DC matskusta.
-
Minä en ottaisi kumpaakaan. Lukisin mielummin jotain ihan muuta. Jos supersankarit ei kiinnosta niin hirveästi, niin silloinkin Boysia on yhtä helvettiä lukea, mutta myös silloinkin jos ottaa aiheen vakavasti, niin kuin minä. Ja jos ei tykkää sarjakuvista, jossa kustaan jonkun genren päälle. Sitä paitsi se piirrosjälkikin on aivan karmeaa. Mene kauppaan ja osta sitä mikä näyttää niin hyvältä, ettei sinun tarvitse kysyä onko se hyvää.
-
Minä olen kyllä (taas) eri mieltä. Jankkaukseksi menee varmaan taas, mutta yritetään.
Siis, Invinceblesiä en ole ikinä lukenut, eli sitä en kommentoi, mutta Garth Enniksen kanssa voi harvemmin mennä vikaan. Ja sitä "genren päälle kusemista" nimitetään ammattipiireissä parodiaksi, joka on yksi niistä n. +100000 asiasta, jonka Garth Ennis hallitsee paremmin kuin kukaan.
Eihän hän tokikaan ole kaikkien kirjoittaja, joten jos olet niinkuin Riddle etkä pysty nauramaan asioille joista pidät, tai veri ja jokunen seksireferenssi saa sinut punastelemaan ja yrjöämään, on hyllyssä varmasti paljon muunkinlaista materiaalia, totta kyllä.
-
Siis, Invinceblesiä en ole ikinä lukenut, eli sitä en kommentoi, mutta Garth Enniksen kanssa voi harvemmin mennä vikaan. Ja sitä "genren päälle kusemista" nimitetään ammattipiireissä parodiaksi, joka on yksi niistä n. +100000 asiasta, jonka Garth Ennis hallitsee paremmin kuin kukaan.
Eihän hän tokikaan ole kaikkien kirjoittaja, joten jos olet niinkuin Riddle etkä pysty nauramaan asioille joista pidät, tai veri ja jokunen seksireferenssi saa sinut punastelemaan ja yrjöämään, on hyllyssä varmasti paljon muunkinlaista materiaalia, totta kyllä.
No kun ero tässä onkin se, että minusta parodiat eivät ole hauskoja. Ne ovat typeriä. Satiirin Ennis kyllä mielestäni hallitsee, kuten Preacheristä käy ilmi, ja on se Tuomarikin ihan hauska, mutta jos samaa vitsiä toistetaan läpi koko tarinan moneen kertaan, se ei ole hauskaa. Itseasiassa ylipäätään toistettu vitsi ei ole hauska. Jos se ei naurattanut ekalla kerralla, ei se naurata tokalla kerrallakaan.
Ja minulla ei ole ongelma nauraa sille mistä pidän, mutta minä pidän sen erillään fiktiosta. En minä halua lukea vitsejä, joita itsekin pystyn keksimään ja heittämään Teräsmiehestä ja kumppaneista. Sitäpaitsi liian monta huonoa vitsiä päästetään nykyään sarjakuviin/elokuviin/yms. vaan sen nojalla että ovat parodioita. Ylipäätänsä liian montaa asiaa maailmassa kutsutaan parodiaksi, vaikka ne ei sitä ole. Vittu. Lakatkaa ihmiset käyttämästä sanaa parodia joka yhteydessä, se kuulostaa aivan ****** vammaselta! Kiitos. Ja nyt takaisin aiheeseen.
Veri ja seksireferenssit eivät tietääkseni minua haittaa.
Mutta ei Ennis ole semmoista muutenkaan jota hirveästi Preacheriä jms. lukuunottamatta suosittelen kellekään. Lukekaa Preacherit, Tuomarit jms. hyvät Ennikset eka, ja lukekaa sitten vasta The Boysit. Ehkä sen ärsyttävän kuvituksenkin kestää paremmin. Toisaalta, minä itse luin The Boysin tosissaan, ja skippasin mielessäni vitsit. Toimi paremmin. Minä olen vakava mies, ja supersankarit on vakava asia. Piste.
-
Siis, Invinceblesiä en ole ikinä lukenut, eli sitä en kommentoi, mutta Garth Enniksen kanssa voi harvemmin mennä vikaan. Ja sitä "genren päälle kusemista" nimitetään ammattipiireissä parodiaksi, joka on yksi niistä n. +100000 asiasta, jonka Garth Ennis hallitsee paremmin kuin kukaan.
Garth Ennis on vähän niin kuin suklaa: monet tykkäävät kovasti noin periaatteessa, mutta liian iso annos ei maistu. Ennisin riettaudet ja absurdeihin mittoihin vedetty väkivalta naurattavat kyllä aikansa, mutta jossain vaiheessa hänen maneereihinsa turtuu.
-
Ovatkos Garth Enniksen The Boys ja Robert Kirkmanin Invincible mistään kotoisin?
Jos sijoittaisin vain toiseen, niin kumpi olisi kannattavampi.
Olen invincible-sarjakuvan kannalla. Onhan siinä pikkaisen Kirkmanin helmasyntiä eli keskustelu-keskustelua keskustelun vuoksi, mutta ei Walking deadin helmasyntiä eli "sama tapahtumakulku - eri albumi"-junnaamista. Lisäksi henkilöhahmot ovat uskottavia, nörtti-sisäpiirin silmäniskuja riittää ja tarina on loistava.
Boys taas edustaa Garth Ennisin "kaikki käyttäytyvät kuin 15-vuotiaat sokeri-addiktit, paitsi että sokerin tilalla on huumeet ja seksi, pilkun sijaan käytetään rumaa sanaa ja oikeastiko minä saan rahaa tästä?!"-kautta, jonka loppua en jaksa odottaa ainakaan lukemalla tätä sarjakuvaa.
-
Onko kukaan Kvaakkilaisista lukenut DC Universe Online Legendsiä eli onko tuo mistään kotoisin?
-
Onko kukaan Kvaakkilaisista lukenut DC Universe Online Legendsiä eli onko tuo mistään kotoisin?
Luin yhden numeron, huokasin, ja vein divariin. Minä en pidä näistä tulevaisuus päin helvettiä jutuista. En lukenut numeroa edes kokonaan. Ei se nyt vaikuttanut aivan karmeimmalta mahdolliselta jutulta, mutta ei se minua ainakaan kiinnostanut.
Perheen pienimmille? Enpä nyt tiedä. Liian monimutkaista heille.
-
Perheen pienimmille.
No tuskin kun Luthor tappoi Teriksen ekassa numerossa ja Brainiac alkoi valloittamaan maata ja kansikuvien perusteella turpaan vaan ja lisää turpaan.
-
Turpasaunastahan pikkupojat juuri tykkäävätkin.
Juu mutta tappamiset saattavat olla liikaa.
-
Book of Doom. Jokaisen hahmon fanin pakkohankinta vaiko Doomin nimen, jopa elokuvia pahemmin raiskaava sontakasa?
-
tarkoitatko Brubaker- Raimondi Fantastic Four:Books of Doomia?
ei kumpikaan noista. Kelvollinen tarina muttei elämää suurempi saati pakkohankinta. Kaukana myös nimeä lokaan vetävästä sontakasasta.
-
Jos nyt puhutaan Ed Brubakerista, niin en kyllä ikinä usko että mikään muu kuin crime, toiminta yms. olisi hänen ominta alaa. En vain osaa kuvitella hänen kirjoittavan Sci-Fimpää jne. supersankaria. X-Menit ja Secret Avengersin alku oli vähän sci-fimpää, eikä toiminut ollenkaan. Hän on enempi parempi kirjoittamaan juuri jotain Kapteeni Amerikkaa jossa ollaan kuitenkin suht maanpinnalla. Toki hän on myös hyvä hahmonkirjoittaja. Eli voisi siltä kannalta olla hyvä...
Täytyy itse lukea ja katsoa mistä on kyse. Ellen sitten ole sittenkin lukenut tuota joskus ja unohtanut...
-
kyllä, FF-Books of Doom on Ed Brubakerin kirjoittama.
Ei nouse Captain American saati Incogniton, Daredevilien, Authority Revolutionin tai sleeperin tasoille Criminalista ja Fatalesta puhumattakaan.
Mutta sangen vakuuttavasti kertoo Latverian tunnetuimman nimen tarinan.
-
Mutta sangen vakuuttavasti kertoo Latverian tunnetuimman nimen tarinan.
No tuohan voisikin toimia. Henkilöhahmoissahan Brubaker on hyvä. Vilkaisen silti, ennen kuin sanon sanaakaan enää.
-
Tuli tuossa vihdoin luettua Byrnen kaikki Ihmeneloset ihan alusta loppuun. Ennen olin lukenut satunnaisia tarinoita satunnaisessa järjestyksessä. Tästä jäi tietenkin jälleen halu lukea lisää Byrnen sulavaa tarinointia. Ja kuvitusta. Mutta katsoessani listaa Wikipediasta huomasin, että on aika vähän mitä en ole lukenut jo. Ja nekin vähät olivat tapauksia joissa meni sormi suuhun.
Elikkä. Mitäs tasoa ovat seuraavat sarjat:
Lab Rats #1–8 (writer/artist)
Babe #1-4 (1994)
Babe 2 #1-2 (1995)
FX (artist) #1-6
Trio (writer-artist) #1-4
Marvel: The Lost Generation (artist) #1–12
Sensational She-Hulk (writer-artist) #1–8, 31–46, 48–50
Ja mikä ihme on tuo IDW:n Trio? Entä tuo Lab Rats? FX vaikuttaa mielenkiintoiselta kokeilulta, ainakin mikäli siis ymmärsin oikein, että siis kyse on fanista, joka on saanut piirtäjäkseen haluamansa artistin. Mutta onko tarina tarpeeksi hyvä? Mistä siinä on oikeastaan kyse? Ja onko pakko lukea muita Danger Unlimited Universumiin sijoittuvia tarinoita lukeakseen Baben? Mites tuo She-Hulk? Voiko sitä lukea ilman että on lukenut hahmon juttuja muuta kuin sen verran mitä nyt Ihmenelosissa oli? Onko se "jatkoa" Ihmenelosille, vai onko se ikäänkuin täysin oma juttunsa? Jos tykkäsi Ihmenelosista niin tykkääkö tuosta?
-
Trionhan voisi sanoa olevan Ihmeneloset -pastissi.
Enemmän tai vähemmän luettaviahan nuo kaikki ovat.
Vaikka tosiaan uran ehtoopuolen Byrneä.
-
FX ei tosiaan oo Byrnen kirjoittama, mutta hyvä kummiskin. Lab Ratsista oon lukenut vain kuusi ekaa numeroa ja oli semmosta keskitasoa. Mielenkiintoista sinällään, sillä näyttäisi siltä, että Triolla on jotain yhteyttä sen kanssa (nelosnumerossa esiintyy yksi sama hahmo).
Viime vuosien sarjoista ehdottomasti parhaita ovat olleet Star Trek -tarinat. Triosta tykkäsin myös.
-
Star Trek tarinoista onkin jo aiemmin keskusteltu. En ole kerennyt lukea. Mutta hyvältä vaikuttaa.
Mutta epäilen että Riddle ei juuri noista pidä, koska ne ovat sitä huumoria.
----------
Lab Ratsin ja FX:n olen kerran lukaissut läpi eikä niistä jäänyt oikein mitään mieleen.
Eihän minulla sinänsä ole huumoria mitään vastaan, mutta sillekin on paikkansa, ja se ei ole vakava sarja. Ja ei, minua ei haittaa jos vakavassa tarinassa on huumoria joka ei ole suoraa vaan tavallaan tulkinnallista. Ja Byrnen huumori on minulle aika tuttua, niin kyllä se vielä menee. Vitsithän ei minusta ole Byrnellä yleensä kovin hauskoja, mutta ei se ole koskaan haitannut. No, Byrne ei olekaan varsinaisesti mikään koomikko, vaan sarjakuvakirjoittaja. Vaikka tosin olihan se Teräsmiehessä ollut "seksikäs kuin porsaankyljys" juttu ihan hauska.
Mutta mistä Lab Ratsissa sitten on kysymys?
-
Mutta mistä Lab Ratsissa sitten on kysymys?
Ekan numeron kuvauksen perusteella 52sen Ravagerssissa on kopioitu LRää.
-
Ekan numeron kuvauksen perusteella 52sen Ravagerssissa on kopioitu LRää.
En ole lukenut tuotakaan...
-
Lab Rats kertoo nuorista koostuvasta porukasta, joka lähetetään suorittamaan tehtäviä tyyliin "tästä ette sitten välttämättä selviä hengissä". Eikä lopulta selvitäkään.
-
Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Siis mikäli lupaus todella pidetään. Minua on aina jotenkin huvittanut ja häirinnyt nuo tuommoiset jutut että sankarit lähtevät tehtävään asenteella "Tästä me ei kyllä selvitä hengissä" mutta sitten kuitenkin asiat menevät peräti täydellisesti. Onko muita tämmöisiä sarjoja joissa on tämmöinen todellisen uhan tuntu?
-
Lab Rats ei valitettavasti kovin pitkälle päässyt kehittymään, koska Byrne lopetti lehden kahdeksanteen numeroon huonojen myyntilukujen vuoksi.
-
En ole lukenut tuotakaan...
No Ravagerssissa et ole menettänyt vielä mitään (itse luin pari numeroa) ennenkuin se integroidaan kunnolla DCUhun eli esiintyy esim. Teriksessä, JLAssa ja jossain isossa eventissä (Teinititaanien, tulevien Ravagersseitten ja Legioonalaiset Hukassa yhteisseikkailu Harvesteria vastaan ei täytä vaatimuksia).
-
Törmäsin sattumalta sarjikseen nimeltä Sherlock Holmes vs Zombies ja mielenkiinto heräsi heti. Tuskin kannattaa toivoa mitään syvällistä hahmokehitystä tms. mutta olisiko ostaessa luvassa mainiota viihdettä zombiefanille joka on myös lukenut Doylen Holmes - tarinat?
-
Selasin kauppareissulla sekä uusinta Spiderman että X-men-lehteä. En siis tutustunut tämän syvällisemmin sisältöihin, mutta vaikka kuvitus tavallaan on näyttävää, niin jotenkin se meno näytti melkoiselta adhd-meiningiltä, silleen huonolla tavalla. Onko taso lehtiä enemmän seuraavista hyvä vai huono, ja miten se vertautuu ihmesarjoissa ja vuosina 86-89 julkaistuihin seikkailuihin? Onko taso 10 vai 100 kertaa huonompi? :) Onko nykyaikana missään (jenkki)marveleissa taso 80-lukuun verrattuna hyvä? Vai oonko mä vaan liian vanha :D
Oon lueskellut Ihmesarjojen Claremont/Byrne x-miehiä ja Classic X-men Essu 1:stä viime aikoina ja niihin verrattuna nuo molemmat uudet lehdet jätin kaupan hyllyyn suosiolla.
-
Ryhmä - X... en aio valehdella, on ollut melko heikkoa kamaa. Sitä lukee ihan mielellään, mutta se ei jää kummemmin mieleen. Tällä hetkellä on menossa ihan kiva tarina lähinnä siksi, koska siinä on onnistunut pahis (vaikkei tietenkään Magneton tai Doomin veroinen), mutta tarinasta ja hahmojen motiiveista ei saa paljonkaan irti jos Joss Whedonin X - tarinat lukematta.
Hämähäkkimies on todella hit-or-miss. Kuvitus on tällä hetkellä Ramosta ja Quesadan vaatimusten (Peter ja Carly pariksi) väkisin tapahtunut toteuttaminen (sen sijaan, että tapahtuisi uskottavasti hyvän tarinan mittaan) vahingoittaa tarinoita. Kuitenkin, silloin kun tarinat ovat hyviä ne myös ovat hyviä.
Toivottavasti tuo auttoi, vaikken oikein osaa verrata nykyisiä tarinoita 80 - luvun tarinoihin.
-
80-luvun ja nykypäivän välillä on tapahtunut niin paljon, ettei mukaan ihan noin vain pääsekään.
Itse ilahduin suuresti kun bendisin new x-menit kootaan kahdeksi omnibus kirjaksi joista ensimmäinen on jo ilmestynyt. Tuosta varmaan pääsee ko jonkinverran kärryille missä mennään.
-
Niin no, vaikka itse luenkin Hämistä kun muistan sen jatkumon ehkä parhaiten, niin en minä nyt sentään Hämistä lukisi jos pitäisi valita jotain ihan kunnolla hyvää sarjakuvaa. Onhan Hämis nyt parhaimmillaan moneen vuoteen, mutta ei se silti ole mitään Dark Knightia. Hmm. J.M.S.:n Hämikset kannattaa toki uusista Hämiksistä lukea.
Mitä tulee Ryhmä-X:ään niin Morrisonin X:t olivat hyvää kamaa, mutta sitten taso on vaihdellut ja on usein vaatinut kaikenlaisen turhan tiedon tietämistä mikä ei voisi oikeastaan kiinnostaa pätkääkään. Kuvitus tosin on ollut aika usein hyvää. Silloin kun on ollut.
Johtopäätös:
Unohda koko ko. lehtien lukeminen jos ensivaikutelma on tuo, sillä aikalailla tuota se onkin. Sen sijaan voisit lukea hyviä juoksuja jota varmasti on täälläkin vanhoissa keskusteluissa tarjota paljonkin. Ja ehkä kannattaisi laajentaa tuota Marvel tuotantoa lukuelämykseen. Katso vaikka Netissä suositeltuja juoksuja, ja kysy sitten asiasta täällä. Veikkaan että aikavarmasti löytyy jotain hyvää. Lue vaikka Brubakerin Kaput jos et muuta keksi.
-
Johtopäätös:
Unohda koko ko. lehtien lukeminen jos ensivaikutelma on tuo, sillä aikalailla tuota se onkin. Sen sijaan voisit lukea hyviä juoksuja jota varmasti on täälläkin vanhoissa keskusteluissa tarjota paljonkin. Ja ehkä kannattaisi laajentaa tuota Marvel tuotantoa lukuelämykseen. Katso vaikka Netissä suositeltuja juoksuja, ja kysy sitten asiasta täällä. Veikkaan että aikavarmasti löytyy jotain hyvää. Lue vaikka Brubakerin Kaput jos et muuta keksi.
Ok, tattis. Sen verran voisin valottaa tilannettani että nyt parin kymmenen vuoden tauon jälkeen innostuin taas noista 2000-luvulla ilmestyneistä Ihmesarjoista + Egmontin todella hienoista kovakantisista julkaisuista. Tokihan nuoruus vietettiin 1980-1991 Marvel-sarjakuvan parissa ja kaikki sillä välillä julkaistu on siis luettu (ja omistettu aikoinaan). Nyt kun ei enää ole noita lehtiä niin olen keskittynyt noihin em. Egmontin 2000-luvun julkaisuihin, vanhoja lehtiä en ole jaksanut ostella. Nyt noita Ihmesarjoja ja kovakantisia olen sitten täydentänyt ostelemalla Essentialeja sekä Omnibus-kokoomia, lähinnä siten että on Ryhmä-X:n koko Claremont-kaanon kohta kasassa (tai ainakin tonne 1991-julkaistuihin asti) sekä klassisia 60-luvun X-miehiä, Ihmenelosia, Hulkkia, Thoria, Avengersia jne. Marvelin Omnibuseista ostin John Byrnen Ihmenelosten vol 1 ja Simonsonin Thorin, molemmat yli 1000-sivuisia jättejä. Ovat muuten mahtavan näköisiä, kokoisia ja kaikin puolin laadukkaita julkaisuja ja näyttävät pöydällä/kirjahyllyssä upeilta. Nyt tilasin vielä tuon sinun ja parin muun suositteleman Morrisonin New X-men juoksun Omnibusina noiden kahden em. viereen :).
Kysymys lähinnä kuuluukin: mitä muita juoksuja / tarinasaagoja suosittelesitte ton yllä olevan pohjatiedon päälle? Pitäisi olla Omnibus/Essential tai vastaavassa formaatissa, yksittäisiä lehtiä en jaksa alkaa metsästämään, ja niitä on niin hankala säilöäkin. Lähinnä siis ulkomaisia julkaisuja tässä tiedustelen, kuten sanoin, nuo Egmontin upeat kovakantiset alkaa olemaan kaikki kasassa (myös DC-puolelta) :)
Miqz
-
80-luvun alussa suomennettuja Hämähäkkimiehiähän on julkaistu jo kolme vuosikertaa näkkäreinä. Niistä voi saada nostalgisia fiilareita. Tuohon aikaan jätettiin vaan paljon tavaraa välistä, mutta ylipompittuja on tullut sittemmin Ihmesarjassa. Essentialinahan noita myös on, kaikki järjestyksessä. Minusta vain Ross Andrun piirrosjälki toimii väreissä parhaiten. En tiedä sitten miksi.
Juu, noi näkkärit on ostettu. Suosittelepas Jukka jotain suomessa julkaisematonta (tai lehdissä julkaistua) tarinasarjaa / jonkin tekijän juoksua / kokonaisuutta jonka saa essuna tai muuna kookkaampana (kovakantisena) koosteena. Mielellään tuon 80-luvun jälkeen, eli noilla antamillani "perusoppimäärän tiedoilla" pitäisi pärjätä.
-
Joss Whedonin Astonishing X-Men on kyllä täyttä rautaa ja saatavilla (ainakin Amazonista) Omnibus muodossa. Pystyy oikein mukavasti nauttimaan vaikka tietämys joistain edeltävistä tarinoista olisikin heikossa kunnossa, sillä kaikki oleellinen tulee luontevasti esille tarinan aikana.
-
Joss Whedonin Astonishing X-Men on kyllä täyttä rautaa ja saatavilla (ainakin Amazonista) Omnibus muodossa. Pystyy oikein mukavasti nauttimaan vaikka tietämys joistain edeltävistä tarinoista olisikin heikossa kunnossa, sillä kaikki oleellinen tulee luontevasti esille tarinan aikana.
Eikä ole. Ja olen kertonut jo niin moneen kertaan että miksi että suosittelen käyttämään hakua. Mitä tulee tietämykseen, niin kyllä minun ainakin piti lukea kaikkea joutavaa että pystyin lukemaan koko roskan. Morrisonin tapauksessa ei tarvitse lukea mitään, Astonishingiin tarvitaan vähintään Claremontit, hyvä muisti ja jonninjoutavia tarinoita siitä hemmetin viruksesta.
-
Joss Whedonin Astonishing X-Men on rautaa, sitä vastaan puhuminen on kuin tuuleen huutaisi.
-
Eikä ole. Ja olen kertonut jo niin moneen kertaan että miksi että suosittelen käyttämään hakua. Mitä tulee tietämykseen, niin kyllä minun ainakin piti lukea kaikkea joutavaa että pystyin lukemaan koko roskan. Morrisonin tapauksessa ei tarvitse lukea mitään, Astonishingiin tarvitaan vähintään Claremontit, hyvä muisti ja jonninjoutavia tarinoita siitä hemmetin viruksesta.
Olemme jälleen eri mieltä kanssasi. Mikä on ihan OK! Mutta siinä yhdyn mielipiteeseesi, että Morrisonin settikin on erittäin kovaa kamaa.
-
Entäs Claremont&Leen juoksu x-menissä? Säilyikö taso loppuun asti? Tuosta olis kaksi Omnibusia (Yhteensä yli 1600 sivua) olemassa? Meinaan näitä ei tainnut vielä tulla silloin 90 luvun alussa kun lopetin lukemisen hetkeksi...
Edit: nämä saa näköjään myös essuina. Tulisi myös puolet halvemmaksi...
-
Claremontin ja Leen rupeama oli ihan hyvä mutta oli siellä huonohkojakin tarinoita mutta kokonaisuutena luettava ja tuona aikana esiteltiin Genosha joka on ollut esillä vähän väliä sittemmin, Leellä oli oma tapansa piirtää hahmot (ja moni on ihasteli Leen Tajuntaa).
-
Minulle juuri tuo Claremont / Lee (ja siitä vähän eteenpäinkin) -supersuosiokausi on suunnilleen ainut pidempikestoinen jakso X-Meniä josta en ole hirveämmin piitannut. Leen taide on toki jumalaista, mutta nimenomaan tarinoiden kohdalla alettiin mennä vähän pyllymäkeä. Kökköjä hahmoja kuten Gambiitti alettiin puskea sieltä ja täältä, ja nämä tekivät hyvistä ja mielenkiintoisistakin hahmoista, kuten Rogue, täysin turhia ja ärsyttäviä. Kyklooppi / Jean Grey -touhu alkoi taas mennä täysin samoja latuja kuin aiemminkin. No, Tajunta ja Magneto olivat edelleen mielenkiintoisia, silloinkin.
Tiedän taas olevani vähemmistössä, koska monien tuttujeni mielestä juuri tämä on se X-Men mitä he ajattelevat. Mutta omasta mielestäni sarja alkoi juuri tuolloin menettää jotain tärkeää sielustaan. Vaikka hyviä tarinoita varmasti oli silloinkin.
-
Tiedän taas olevani vähemmistössä, koska monien tuttujeni mielestä juuri tämä on se X-Men mitä he ajattelevat. Mutta omasta mielestäni sarja alkoi juuri tuolloin menettää jotain tärkeää sielustaan. Vaikka hyviä tarinoita varmasti oli silloinkin.
Sielutoveri!
Noiden aikojen jälkeen sinnittelin vielä joitakin aikoja mukana toivoen, että kyllä se paremmaksi muuttuu. Sitten huomasin, että ostan varmaan kuutta lehteä enkä ole lukenut ainuttakaan numeroa vuoteen. Enkä halua. Silloin loppui Marvel-lehtien ostaminen.
Mikä oli kova veto, joskus 90-91 tai niillä main ostin varmaan 20 Marvel-lehteä säännöllisesti, plus tukuttain vanhempia numeroita.
-
Mun mielestä Claremontin puhti loppui noin numerossa 215, eli paljon aiemmin... Kesti tosi kauan, ennenkuin törmäsin uudelleen hyviin X-Men-tarinoihin. Lobdell, , Alan Davis, Morrison, Whedon olivat raikas tuulahdus siihen tunkkaisuuteen, jonka Claremont jätti roikkuessaan lehdessä, jonka kirjoittamisen kipinän oli kadottanut(luisuessaan ns. oikeisiin kirjallisiin projekteihin).
Parhaimmillaan Claremont oli todella hyvä, ja huonoimmillaan todella huono. Claremontin paluu X-Men-projektiin oli aivan erityisen kamala...
-
Numeroon 200 asti äksät olivat parhautta. Aloin ostamaan alkuperäisiä jo ennen sitä, ja jouduin pian pettymään.
Samoilla linjoilla ollaan edellisten kanssa.
180 oli mulle eka irtonumero ja pitkään kesti kunnes uskalsin lopettaa vaikka kuonassa oli kahlattu jo pitkään. Leen taide ei uponnut koskaan minuun.
-
Minä en noita numerointeja muista... Mutta itsestäni ainakin vielä ne Marc Silvestrin piirtämät tarinat (Dan Greenin tussauksesta huolimatta) oli kaikin puolin jees. Oli punkkari-Storm (joka kyllä vissiin oli voimaton suurimman osan aikaa silloin) ja Asgard-trilogiaa ja muuta. On kyllä noidenkin lukemisesta aikaa. Tason notkahduksia oli ehkä enemmän kuin muistankaan.
-
Minä en noita numerointeja muista... Mutta itsestäni ainakin vielä ne Marc Silvestrin piirtämät tarinat (Dan Greenin tussauksesta huolimatta) oli kaikin puolin jees.
Muistaakseni lehteä tehtailtiin ulos kahdesti kuukaudessa, mikä selittää lennokkaan viivan.
Kyllä minuun Leen avaruustarinat upposivat ja lehti oli mielestäni aikas jännä ennen ja jälkeen Claremontin lähdön. Tosin minulle Ryhmä-X on ikuisesti SE supersankarilehti.
-
[quote author=Lönkka link=topic=13314.msg385549#msg385549 date=135239100
180 oli mulle eka irtonumero ja pitkään kesti kunnes uskalsin lopettaa vaikka kuonassa oli kahlattu jo pitkään. Leen taide ei uponnut koskaan minuun.
[/quote]
Mulle tuli Jenkeistä ekana numerona se, jossa oli vihreä lohikäärme kannessa. Taisi olla 181, joten liki samaan aikaan oltiin astialla. Kun tilaus joskus loppui 194(tilaukset tulivat Rautakirjalta outoina erinä) huiteilla, ostelin lehtiä Alfasta. Joitain numeroita jäi välistä aina silloin tällöin...
Seurasin numeroon 225/226 asti, ja palasin vasta sitten, kun oli jonkinlainen relaunch, numerossa 281 tms. Seurasin noin 10 numeroa, ja palasin vasta Madureiran aikaan, ja sitten taas lopetin 350 hujakoilla.Sitten on aina välillä tullut pitkiäkin taukoja.
Nuo alkuaikojen Alfasta puuttumaan jääneet välinumerot sain kyllä aikanaan hommattua. Tosin pahoja tapauksia olivat etenkin numerot 196, 210 ja 212. Taisi kestää kymmenkunta vuotta, kauemminkin ennenkuin nuo Kukunorista, vaihtolaatikosta tai huutonetistä löysin. Kai yksi kerrallaan...
-
Claremont-Leen kausi jää kahden tapahtuman eii Infernon ja Muir Saagan väliin ja noiden välissä Xt kävivät ns. tuomiolla.
-
Millaisia noi Bendisin ja Brubakerin Daredevilit on? Entäs Straczynskin Thor tai Jason Aaronin Wolverine? Noista en oo kuullutkaan, eli ovat uudempaa matskua, mutta niistä olisi Omnibussit tehty...
-
Millaisia noi Bendisin ja Brubakerin Daredevilit on? Entäs Straczynskin Thor tai Jason Aaronin Wolverine? Noista en oo kuullutkaan, eli ovat uudempaa matskua, mutta niistä olisi Omnibussit tehty...
Bendisin ja Brubakerin Daredevil on alansa kärkeä joita kuvituspuolen Alex Maleev ja Michale Lark tukevat.
Jos Daredevil hahmona tai konseptina nappaa tai rikossarjat ylipäätään niin ovat lähellä pakkohankintaa.
JMSn Thor on yksi parhaita versiointeja joita ukkosenjumalasta tähän asti on tehty, eeppinen ja henkilövetoinen ja ajoittain yllättävän hauska, muttei tahattomasti. Se tosin jää enemmän vaiheeseen kun Marvel ei sitten malttanut jättää säätämättä
Aaronin Wolppi on hiukka vieraampi, mutta aaronin näytöt kirjoittajana ovat sitä luokkaa että eiköhän tuokin ole selkeästi plussan puolella.
DDt ovat isoin setti, eniten "kausia" ja osalle piirroksen luonnosmaisuudenomaisuus on yhtä järkyttävää kuin viipaloimaton leipä, mutta minä pidän.
-
Bendisin ja Brubakerin Daredevil on alansa kärkeä joita kuvituspuolen Alex Maleev ja Michale Lark tukevat.
Jos Daredevil hahmona tai konseptina nappaa tai rikossarjat ylipäätään niin ovat lähellä pakkohankintaa.
JMSn Thor on yksi parhaita versiointeja joita ukkosenjumalasta tähän asti on tehty, eeppinen ja henkilövetoinen ja ajoittain yllättävän hauska, muttei tahattomasti. Se tosin jää enemmän vaiheeseen kun Marvel ei sitten malttanut jättää säätämättä
Aaronin Wolppi on hiukka vieraampi, mutta aaronin näytöt kirjoittajana ovat sitä luokkaa että eiköhän tuokin ole selkeästi plussan puolella.
DDt ovat isoin setti, eniten "kausia" ja osalle piirroksen luonnosmaisuudenomaisuus on yhtä järkyttävää kuin viipaloimaton leipä, mutta minä pidän.
Ok, kiitos. Miten nuo tarvivat pohjatietoa, vai ovatko itsenäisiä tarinakokonaisuuksia?
-
Daredevileissa auttaa jos on Millerin kausi pohjina edes osin, eritoten Born again, ja en itse lähtisi Brubakeria lukemaan ilman edeltävää Bendistä.
Mutta on kirjoitettu sen verta hyvin että ilmankin pärjännee jos nyt ylipäätään on jompaa kumpaa, supersankarisarjakuvaa tai sarjakuvaa lukenut.
Thoriin kestää osalla hetken päästä tarinan imuun mutta eipä sekään isommin pohjustusta kaipaa.
Minusta loppui kuin seinään ja siten että kadun puolelle jäi vielä pamplonalainen härkä, mutta kuten todettua ei JMSn vika.
-
Kyllä nykypäivän Marveleihin on maallikon melko vaikea päästä sisälle. Tietysti auttaa jos niitä on lukenut aikaisemmin, vaikka taukoa onkin ollut. Marvel NOW tiettävästi tulee korjaamaan tätä ongelmaa, vaikka jatkomoa ei heitetäkään pois.
Oma kantani: joo ja ei.
Vaikka tuotakin yleistystä voi ohjenuorana käyttää ei se ole koko totuus.
Osassa sarjoja kun ei auta muu kuin kova kipulääkitys ja osan pystyy lukemaan sujuvasti jos vaan osaa kieltä ja synapseja on jäljellä enemmän kuin 6 kappaletta.
Jukan mainitsema jatkumo-ongelma on toki yhtenä osatekijänä Marvel Nowssa ja DCn uudessa 52ssa.
Mainitut Thorin ja Daredevilit voi lukea ilman että seuraa 462 eri marvel-lehteä.
Ovat riittävän irrallaan muusta firman tuotannosta eivätkä tulvi eventin tapahtuman häppeninkejä (tämä tosin päättää JMSn Thorin, halusi tehdä näistä erossa olevaa lehteä joka ns.seisoo omillaan.Marvel > Fear itself= JMS lähti. )
-
Millaisia noi Bendisin ja Brubakerin Daredevilit on? Entäs Straczynskin Thor tai Jason Aaronin Wolverine? Noista en oo kuullutkaan, eli ovat uudempaa matskua, mutta niistä olisi Omnibussit tehty...
Daredevilit ovat rautaa eivätkä ainakaan minulla vaatinut minkäänlaista hahmon tuntemusta, päinvastoin Bendisin New Avengers juoksussa tarvitaan tuon Daredevilin tuntemusta. Thor vaatii aika paljon tuntemusta lähinnä viitteiden puolesta. Mutta suoraan sanottuna: Ketä kiinnostaa? Se jos joku viite Odinin kohtaloon menee ohi, ei ainakaan minulla herättänyt minkäänlaista häiritsevää tunnetta. Eikä kyllä liioin kiinnostusta siihen että miten tämä oli tapahtunut. Just let it be, you know? Aaronin Wolverine ei ollut minusta mitenkään erityinen, mutta kyllä se uppoaa. Wolverinella on minusta aina ollut ongelmana että materiaalia on vaikka muille jakaa, mutta se että onko se edes vähääkään kiinnostavaa on sitten toinen juttu. Aina välillä kuitenkin tulee ihan hyviä numeroita ja tarinoita, mutta ei juoksuja tms. Wolverineja pitäisi seurata ihan vain aloittamalla jostakin lehdestä, ja lukemalla eteenpäin.
-
DC:llähän tuntuu olevan nykytilanne niin että kaikkien hahmojen ensiesiintymiset ovat olleet syyskuussa 2011. Tämä selvisi syyskuun 2012 nollanumeroiden hahmoesittelyissä.
Pikemminkin 2001 kuin 2011 sillä nuoren Teriksen ja vanhemman Teriksen ero on n. 5-10 vuotta ja jossain välissä Battiksen on pitänyt lakanoita heilutella Talian kanssa ja monta muuta juttua.
-
Minulla on hieman erikoinen ongelma yhden sarjakuvan suhteen.
En ole eläissäni nähdyt yhtäkään Godzilla - leffaa, mutta lainasin silti kaverilta tylsyyteeni tämän Godzilla: Kingdom of Monsters albumia ja huomasin pitäväni tarinasta yllättävänkin paljon. Ei se toki mikään uuden sukupolven Watchmen ole tms. mutta viihdytti pirusti.
En ollut ennen kuullutkaan sarjaa julkaisseesta IDW:stä ja aloin googlata kustantamon muita tarinoita ja lehtiä. Silmiin osui semmoinen, kuin Transformers: All Hail Megatron. Minä en välitä Transformers - sarjasta oikeastaan mitenkään. Jotain niistä miljoonista sarjoista tuli lapsena katottua, mutta ei niistä ole jäännyt edes nostalgian lämmittäviä muistoja ja Bayn elokuvat ovat minusta ekaa lukuunottamatta (ja sekin on ennemminkin guilty pleasure, kuin oikeasti hyvä) luokattoman huonoja.
Kuitenkin jokin All Hail Megatronin juonessa vaikuttaa kiinnostavalta. Onko tarinalla jotain annettavaa niillekkin jotka eivät Transformersseista hirveästi välitä vai onko se räätälöity vain hardcore - faneille?
-
Suosittelene muuten erittäin lämpimästi IDWn vielä hieman kesken olevaa James Stokoen tekemää Godzilla: The Half-Century Waria. Hieno tarina, UPEA kuvitus ja psykedeeliset värit!
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=13212
-
Kuitenkin jokin All Hail Megatronin juonessa vaikuttaa kiinnostavalta. Onko tarinalla jotain annettavaa niillekkin jotka eivät Transformersseista hirveästi välitä vai onko se räätälöity vain hardcore - faneille?
Se on Transujen oma major eventti ja jonkinsortin jatkoa edelliselle ja IDW näköjään rebuuttasi Gen 1 TFn ja nuo eventit on ns. pehmeä lasku uusille lukijoille.
-
Se on Transujen oma major eventti ja jonkinsortin jatkoa edelliselle ja IDW näköjään rebuuttasi Gen 1 TFn ja nuo eventit on ns. pehmeä lasku uusille lukijoille.
Eli sama suomeksi mikäli ei ymmärtänyt:
Ei kannata lukea mikäli ei ole tutustunut vähän tarkemmin Transformerseihin. Ja tässä tapauksessa vähän tarkoittaa: Tarpeeksi paljon että vaivaa EI kannattaisi nähdä. Paitsi jos Transformersit sittenkin kiinnostaa. Paljon.
-
Eli sama suomeksi mikäli ei ymmärtänyt:
Ei kannata lukea mikäli ei ole tutustunut vähän tarkemmin Transformerseihin. Ja tässä tapauksessa vähän tarkoittaa: Tarpeeksi paljon että vaivaa EI kannattaisi nähdä. Paitsi jos Transformersit sittenkin kiinnostaa. Paljon.
Jotakuinkin, Transut on levinneet sen verta laajalle että vain tosifani on kärryillä niissä. On Beastwarsia, eri Generaatioita ja sun muita.
-
Jotakuinkin, Transut on levinneet sen verta laajalle että vain tosifani on kärryillä niissä.
Tjaa, ei sitä nyt niin paljoa vaadita, että ainakin hyväksyy jollei nyt suoranaisesti ymmärrä transseksuaalisia siskojamme ja veljiämme.
-
Suosittelene muuten erittäin lämpimästi IDWn vielä hieman kesken olevaa James Stokoen tekemää Godzilla: The Half-Century Waria. Hieno tarina, UPEA kuvitus ja psykedeeliset värit!
Kiitos tästä vinkistä!
Godzilla: The Half-Century War on hauskinta, mitä olen aikoihin taas lukenut.
Stokoen pikkutarkkaa jälkeä tutkailee mieluusti pitkään ja esim. aukeama, jossa kansa pakenee tuhoa Godzillan kohotessa taustalla korkeuksiin osoittaa oivaa dramatiikan tajua.
Tarinapuolella japsihirviön metsästyksessä on juuri sitä oikeaa vetoa, kun taustajuonikin on saatu linjaan samaan B-elokuvien henkeen, mitä tässä on jo lähdemateriaalinsa puolesta. Iskee ihan kympillä!
-
Hienoa tuossa on myös tarinankuljetus sen hyppiessä lehden numeroissa vuosikymmenestä toiseen.
Stokoelta suosittelen ehdottomasti myös Orc Stain -fanzusarjaa josta taitaa kaikki julkaistut osat löytyä ekasta alpparista. Itse taidan pistää hankintaan tuoreen Kickstartterin avulla julkaistun Sullivan's Sluggers -baseball/niljamömmötarinan.
-
Onko kukaan lukenut Rapunzel's revenge teosta? Onko se niin hyvä kuin väitetään?
Entä mites Secret Six? Onko suositeltavia juoksuja? Tarvitseeko lukea jotain muuta?
Entä Honor Brigade? Onko kukaan lukenut? Mistä on kyse? Onko hyvä?
Kysyisin näitä uudestaan, kun en viimeksi saanut vastausta...
-
Kysyisin näitä uudestaan, kun en viimeksi saanut vastausta...
Gail Simonen kirjoittama Secret Six oli kokonaisuutena mielestäni hyvä.
Taso vaihteli timanttisesta hiileen; tuntui että kun Simonelle annettiin vapaat kädet, juttu luisti, oli mielenkiintoista ja sitä luki mielellään.
Mutta välillä vaikutti siltä kuin Simonelle olisi kerrottu miten homman tulee NYT mennä ja kuinka se pitää sitoa johonkin suurempaan juonikuvioon. Silloinkin päästiin maaliin, mutta ontuen.
Mutta siis kokonaisuutena suosittelen.
-
(Olen varautunut siihen että Ridlle rupeaa provosoimaan) Kun yleensä haukun kaiken lukemani siksipä kysyn näin yleisesti sarjakuvien laadusta. En ole lukenut suomen Ryhmä-X tai Lukkimiestä melkein viimeiseen 3-vuoteen. Muutamia nostalgia pläjäyksiä olen omasta sarjakuvakokoelmastani lukenut osittain. SE SIITÄ.
Siksipä taiteen takia on tullut mm Bill Sienkiewiczin tuotantoa ihailtua. Ymmärrettävää, taide kiinnostaa enempi kuin Parkerin huolet. Nyt saa vapaasti vastata!
Mitä suosittelisitte MINULLE luettavaksi? Taiteen suhteen olen aika AVOIN. Eli kaikki vähän särmikkäämmät tekijät iskevät kuin nyrkki nenään. (Hitch,Miller,Yu,Bermejo yms)
(Kait nuo ovat joka fanipojan lemppareita?)
-
No jos kerta särmikkäät tekijät iskee niin Mark Millarin (onhan mies särmikäs?) tarinoista minun henkilökohtainen lemppari on Old Man Logan. Hyvä What if - tarina, jossa kuvitus on täyttä rautaa.
Onhan siinä muutama hetki, jolloin pitää lukea "tää on vaihtoehto universumi" - mentaliteetilla, jos ei halua jäädä ihmettelemään miksi jotkin yksityiskohdat eivät mene yksi yhteen Marvelin normiversumin kanssa, mikä saattaa ärsyttää. Minusta kuitenkin useimmat näistä muutoksista auttavat maalaamaan miljöön paremmin tarinan yleissävyyn sopivaksi
OML tuskin jää miksikään Watchmenin kaltaiseksi supersankarien historian merkkipylvääksi enkä tiedä onko se muutenkaan kovinkaan suosittu tarina. Myönnän itsekkin, että suurin osa minun kokemasta viehätyksestä sitä kohtaan tulee siitä, että tykkään post-apokalyptisista (okei, ei siinä nyt 100% maailmanloppu ole tapahtunut, mutta kuitenkin...) tarinoista, mutta en silti häpeä suositella.
Jos supersankarit ei juuri nyt sytytä ollenkaan niin kauhusarjisten puolella särmikkyyttä olisi Hack/Slashissa. Kieliposkessa väsättyä kauhuilua, joka kumartaa 80 - luvun slasher - leffoille ja mukaan on mahtunut muutama ihan vakava hahmohetki. Jos satut olemaan vähän isompi kauhuleffojen ystävä niin mm. Chuckyn ja Re-Animatorin vierailut taatusti innostavat jo yksinään vilkaisemaan tarkemmin.
-
Moi, olen ollut tietoinen Old man Loganista. Steven kuvitusta, nam. Täytynee Millarin hengentuotokseen tutustua. Kiitos vinkistä. Rehellisesti kirjoitettuna en ole oikein varma minkä tyylinen 'rymistely' miellyttäisi.
Taiteellisen perspektiivin murroskausi?
-
Hack/Slash on ajatuksena hyvä, mutta toteuksena huono. Tai anakaan minä en pidä. Kuvitus kai uppoaa jos tykkää kliinisyydestä, mutta jos tykkää enemmän rosoisesta, se tuskin uppoaa.
Mitä Korro olet lukenut Bermejolta?
Uppoaako David Mazzucchelli?
Entä Geof Darrow?
Mikä ei uppoa?
-
'Uppoaako David Mazzucchelli?'-Kyllä. Ainakin B-Year Onen kohdalla. Muusta en sitten ole tietoinen. Bermejolta olen lukenut gen13/Superman ja Jokerin. Pidin kyllä molemmista.
Warren ellis^^ Tiedän? Sinähän Mikael et voi 'sietää' Ellistä jos muistan oikein?
Mark Millar on viihdyttävä. Piste.
-
Nyt kun Journey Into Mystery on lopetettu niin mikä länsimainen sarjakuvalehti on sitten lähimpänä numeroa 1000?
-
Jaa-a. Onhan noita. Eikös Tex Willerissä mennä tuhannen kieppeillä? Suomalainen Aku Ankka on aika päivää sitten ohittanut tuhannen rajapyykin, eikä siksi ole lähellä tuhatta. Action Comics ja Detective Comics olivat molemmat melko lähellä ennen nollausta. Että onhan noita vaikka kuinka.
-
Jaa-a. Onhan noita. Eikös Tex Willerissä mennä tuhannen kieppeillä? Suomalainen Aku Ankka on aika päivää sitten ohittanut tuhannen rajapyykin, eikä siksi ole lähellä tuhatta. Action Comics ja Detective Comics olivat molemmat melko lähellä ennen nollausta. Että onhan noita vaikka kuinka.
Aku Ankka ohittanut tuhannen lehden rajan mutta ei ole tehty numeroa 1000. Action ja Detective toki pääsivät lähelle (kuten Journeykin) mutta "pikkasen" jäi vajaaksi.
-
Aku Ankka ohittanut tuhannen lehden rajan mutta ei ole tehty numeroa 1000. Action ja Detective toki pääsivät lähelle (kuten Journeykin) mutta "pikkasen" jäi vajaaksi.
Onhan Akustakin tehty tasatuhatnumerot. Ilmeisesti tarkoitat kannessa ilmoitettua numeroa. Suomessa ja esim. Yhdysvalloissa numerointi on erilaista, mutta siitä huolimatta vaikkapa Aku Ankka on ilmestynyt yhtäjaksoisesti muutaman tuhannen numeron verran, joten ei ole mitään syytä jättää sitä laskujen ulkopuolelle. Journey Into Mystery on tosi huono, koska lehti on vaihtanut nimeä ja sitä on myös nollattu. Journey Into Mystery -nimellä on tullut vain pari sataa numeroa.
-
Cerebus on pisimmälle päässyt idependent, ja Action/Detective Comicsit pitävät kärkeä. McFarlanen tähtäimessä on ohittaa Cerebuksen ennätys. On myös mahdollista, että jonakin päivänä myös kaikkien DC/Marvelin ykkösnumeropelleilyjen takia McFarlane on Spawnillaan ykkösenä, koska ei aio mennä ykkösnumerotouhuun mukaan.
X-Men kysyi länsimaista. Oletin että tarkoitti Amerikkaa.
Euroopassa vastaus lienee Tex Willer, koska se on ainoa puhtaasti Eurooppalainen, toisin kuin Aku Ankat, joissa on materiaalia ympäri maailman, ja se on käännössarjakuvaa.
Japanista en lähde arvuuttelemaan.
En edes muista missä kohti Naruto on nykyään.
Harvoin muistan edes Jenkkilehtien numeroita.
Mutta Japanissa on enemmän numeroita lehdillä muutenkin.
-
Topolino libretto on ylittänyt 3000:n rajan tänä vuonna:
http://coa.inducks.org/publication.php?c=it/TL
-
Tekisi taas mieli kokeilla jotain uutta (siis ainakin minulle uutta) Marvelilta, joten kysynpä millaista menoa on Warren Ellisin Thunderboltseissa?
-
Tekisi taas mieli kokeilla jotain uutta (siis ainakin minulle uutta) Marvelilta, joten kysynpä millaista menoa on Warren Ellisin Thunderboltseissa?
Warren Elliksen kausi on minusta hyvä kokonaisuus mutta sidoksissa vahvasti siihen suureen civil warista alkaneeseen ja siegeen päätteyneeseen tarinakokonaisuuteen.
Oletan että on sinulle tuttu mutta siltikin.
Pystymetsästä tullessa on helpompi jos hankkii traden vielä suoraan hepreaksi.
Thunderboltsin antisankaruus viedään todella pitkälle tämä kun on pääosin "pahiksista" hyvisten vaatteissa potenssiin n.
Se USAn ja voimankäytön kritiikki mitä Stormwatcheista ja Authoritysta löytyy jää vielä kauas.
Mike Deodato jr:n taide vielä entisestään tukee tätä. Deodato on näitä suhteellisen vähän tunnettuja piirtäjämaestroja.
Kuvittele että joku yhdistäisi Byrnen, Corbenin ja Vallejon tyylit(mutta huomattavasti paremmin kuin vaikkapa Vallejo) realistista ja skarppia mutta lihapitoisuus on merkittävän suuri.
Jos on lukenut aiempia thunderboltseja ja tietää tuon käynnissä olleen edes pääpiirteittäin tuo tippunee nätisti, mutta mikään pakollinen luettava ei ole.
Ei kummankaan tekijän paras työ jos ei heikoinkaan.
-
En keksi parempaakaan ketjua tälle kysymykselle eli Lightning Comics väitti vuoden 1995 n. puolessavälissä että heillä oli sarjakuvahistorian ensimmäinen nakukansi (vaihtoehtokansi ja aika kesy) Hellina Taking Back The Night-lehdessä, onko ko. edesmenneen firman väite tosi vai ei?
-
riittääkö jos vastaan että ei? Tuo väite ei pidä paikkaansa nimittäin ei ainakaan tuossa muodossaan.
-
riittääkö jos vastaan että ei? Tuo väite ei pidä paikkaansa nimittäin ei ainakaan tuossa muodossaan.
Riittää toki. Jenkkilässä ehkä oli ensimmäinen (Karzanit ja sun muut on tehty kauan ennen Hellinaa).
Alkup. teksti: Be sure to order the first ever NUDE variant cover in the history of comics!!! Ja loppu on sitten erinäistä info-löpinää.
-
Riittää toki. Jenkkilässä ehkä oli ensimmäinen (Karzanit ja sun muut on tehty kauan ennen Hellinaa).
Amerikassa sarjakuvan historia tarkoittaa vain heidän omaa historiaansa. Muuta maailmaa ei ole. No jaa, ehkä jossain akateemisessa tutkimuksessa joskus harvoin.
-
Riittää toki. Jenkkilässä ehkä oli ensimmäinen (Karzanit ja sun muut on tehty kauan ennen Hellinaa).
Ei, minäkin puhun ihan yhdysvalloista enkä koko maailmasta.
-
Ei, minäkin puhun ihan yhdysvalloista enkä koko maailmasta.
Jassoo sanoi jassokissa.
-
Tutkiskelun jälkeen noita nakukansia löytyi jo 1970-luvun alkupuolelta (mm. Tarzan) joten aika väärässä Lightning Comics oli (vaikka olisivat väittäneet että ensimmäinen alaston nainen kannessa).
-
Mut jos toi sun lainaus tosta kannesta pitää paikkansa, niin sehän tarkoitti vain vaihtoehtokantta, eikä ne ees yritä väittää, että olisi historian eka nakukansi ylipäätään.
-
Tutkiskelun jälkeen noita nakukansia löytyi jo 1970-luvun alkupuolelta (mm. Tarzan) joten aika väärässä Lightning Comics oli (vaikka olisivat väittäneet että ensimmäinen alaston nainen kannessa).
Eikä pidä unohtaa Jymyä (http://www.sci.fi/~karielk/jymy.htm).
-
Vieläkään ei selvinnyt, että mikä on se Amerikan ensimmäinen? Triviat ovat joillekin harrastus.
-
Vieläkään ei selvinnyt, että mikä on se Amerikan ensimmäinen? Triviat ovat joillekin harrastus.
Löytynee jostain 1900-luvun alkupuolelta (ennen Iso Sota 2sta).
-
Olikos Tex Ritter jonkinsortin vastine Tex Willerille?
Yhdessä kannessa näytti olevan John Wayne.
-
Tykkään selailla parhaat tarinat -listoja. IGN listaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen parhaat tarinat.
Sen kärkiviisikossa (http://www.ign.com/articles/2012/04/19/25-best-comic-runs-of-the-decade?page=5) luottamusta herättävät niin Brubakerin Kapteeni Amerikka kuin Morrisonin Batman.
Ennen pitkään myös katsastan Bendis-Maleev-kaksikon Daredevil-tarinat.
Sen sijaan itselleni tuntematon Secret Six on niin kovatasoisessa joukossa, että melkein epäilyttää. Onko kukaan lukenut, kannattaako kurkata?
-
Commando-lehden (UK) viimeisin havaittu numero on # 4874. Taitaa olla mennyt jo muutaman kymmentä numeroa tuosta ohi.
Eli suomalaisittain Korkeajännitys. Lehti ilmestyy kahdeksan kertaa kuussa, on ilmestynyt jo pitkään. Uusintoja on runsaasti. Tuon mainitun numeron sisältö on numerosta 2382 vuodelta 1990.
Jokusen https://www.commandocomics.com/, joku toinenkin lehti huitelee tuolla 4 tonnin paremmalla puolella.
Sen sijaan itselleni tuntematon Secret Six on niin kovatasoisessa joukossa, että melkein epäilyttää. Onko kukaan lukenut, kannattaako kurkata?
52sen Sixiä yritin lukea mutta kun on osittain samoilla apajilla kuin Suicide Squad niin ei oikein iskenyt.
-
luottamusta herättävät niin Brubakerin Kapteeni Amerikka kuin Morrisonin Batman.
Ennen pitkään myös katsastan Bendis-Maleev-kaksikon Daredevil-tarinat.
Sen sijaan itselleni tuntematon Secret Six on niin kovatasoisessa joukossa, että melkein epäilyttää. Onko kukaan lukenut, kannattaako kurkata?
Sekä Kapteeni että Batman ovat mainioita ja tuo Daredevil jatkonaan Ruckan ja Waidin tarinakaaret ovat priimaa.
Secret Six on varsinkin 2000 luvulla kovaa valuuttaa. Näissä Gail Simone onnistui toisin kuin new 52n Batgirlissa jota ei uskoisi saman kirjoittajan tekemäksi.
Secret Six on eräänlainen Reservoir Dogs/lIkainen Tusina DC maailmassa, fiksusti kirjoitettua materiaalia.
Siksi Batgirlin paskanhaukkaaminen olikin tyly yllätys.
-
Kiitos. Arvelin, että sinulle tuo todennäköisimmin Kvaakin aktiiveista tuttu olisikin.
Bryan Q. Millerin kirjoittama Batgirl on myös tuolla listalla korkealla.
Tätä nykyä tosin mikään Batmaniin vähänkään viittaava pitää olla aika korkeatasoista, sen verran lepakkomiestä on vuosien varrella tavailtu.
Teris-tarinoista mie tykkään, mut mie oonkii maalta.
-
Jokunen/aika moni S6 hahmoista on Battiksen ex-vihulaisia eli kytköstä löytyy.