Orbiter olisi hieno sarjis, jos se olisi moniosaisen sarjan aloitus ja siinä kerittäisiin pitämään jännitystä yllä. Nyt on vähäsen prematuraalisesti ejekuloiva pannukakku, kun arvoisat tutkijat selvittävät kaikki arvoitukset perä perään, vähän niinkuin katsoisi jonkun viidennen danin nintendogurun pelaavan Super Marion läpi kertaakaan mokaamatta.
syöksyy kirjahyllyilleen, etsii, etsii, etsii, ah Orbiter.
Alkaa lukea n:ttä kertaa läpi.
Kiitos siitä echramath.
Itse en vieläkään näe noita mainitsemisia asioita, varsinkin kun mitään selkeää arvoitusta ei oikeastaan avata täysin lukijalle ja loppu nyt ei varsinaisesti nivo kaikkia lankoja selkeäksi tyydyttäväksi kokonaisuudeksi.
Arvoituksiin(osaan) löydettiin arvio, hypoteesi, ehkä mutta motiivi? Se että määritetään miten jokin on tapahtunut mutta ei sen syvemmin miksi jättää minusta tilaa tulkinnoillekin.
Enemmän tietty Orbiterista saa irti jos avaruus ja sinne meneminen ovat ns. sydäntä lähellä.
itselle termit ja jargon olivat aika selkeitä.
Täytyy varmaan odottaa tovi. Poika meinaan pitää (ainakin toistaiseksi) Super mariosta ja omaa keltaisen vyön ju-jutsussa.
Muutamia vuosia ja yhtälö vastaa orbiter 2:ta.
Mutta toisaalta minä pidin Petri Hiltusen Riutta sarjakuvastakin.