Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Lurker 27.08.2009 klo 19:15:07
-
Luin juuri Ian Rankinin romaanin Dark Entries, ja että se oli hyvä! Paitsi sarjakuvaromaanina niin se oli hyvä myös muuten: viileä ja trendikäs.
Italialainen piirtäjä Werther Dell'Edera sai sen myös tuntumaan hyvin eurooppalaiselta, ja oikeastaan aika saman tyyppiseltä kuin Dylan Dog ja vastaavat. Jenkeille se on uusi juttu - kuten ICv2:n haastattelussa (http://www.icv2.com/articles/news/12967.html) käy ilmi. Haastattelija ei tiedä, mitä ihmettä moinen sarjakuva on. Kuulostaa ihan mangalta...
Täältä löytyy paljon parempi juttu:
RANKIN ON CONSTANTINE'S "DARK ENTRIES" (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=21539)
The format of “Dark Entries” has gone through a few changes since Rankin and Vertigo editor Will Dennis first discussed the project. “'Dark Entries' was envisaged as a four or six-part story within the continuing series, but then we realized it worked really well as a standalone,” Rankin revealed. “It was meant to be 100 pages, but just kept growing, and Will was relaxed about that, bless him. I was in New York early on in the process and Will showed me some of Werther’s work - we agreed he had an engaging take on Hell and its denizens, but I also like what he’s done with the feisty female characters in the story.”
Tarinan rakenne voidaan tehdä hyvin erilaiseksi silloin, kun se saadaan kirjoittaa romaaniksi eikä jatkotarinaksi lehteen.
-
Tosi-tv aihe on kyllä todella wanha, mutta toivotaan että tää nyt saa menestystä jotta tulis lisää erilaisia juttuja. Ja samalla ku laittaisivat Sean Gordon Murphyn piirtämään, nimittäin tuo jäppinen osaa käyttää mustaa ja valkosta.
-
Tosi-tv aihe on kyllä todella wanha...
Niin, tokihan kaikki tehdään aina väärin ja aiheet on syvältä ja miksi eivät osanneet tehdä just' sellaista mistä minä tykkään... tuokin asenne on aika wanha - omalla luvalla sanoen.
Vertigo Crimessa on julkaistu kolme kirjaa. (http://www.dccomics.com/dccomics/search/?q="vertigo+crime"&s=na&f=10933)
-
tuokin asenne on aika wanha - omalla luvalla sanoen.
Vertigo Crimessa on julkaistu kolme kirjaa. (http://www.dccomics.com/dccomics/search/?q="vertigo+crime"&s=na&f=10933)
Herttinen sentään kun ei mistään saa olla mitään mieltä enää. No enpä tienny että kolme kirjaa on jo julkastu. Paskoja ne on kuitenkin niin en osta.
-
Anteeksi. Taisin vastata vähän ärhäkästi. Toki jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä.
-
Noh, näin käy välillä. Yritän itse olla monisanaisempi jatkossa.
Mutta takaisin aiheeseen. Lueskelin sieltä DC:n sivuilta kahdesta muusta ja se henkivartijahomma vaikuttaisi ihan mielenkiintoiselta, mikä filthy rich se oli nimeltään, koska se on sitä perinteisempää rikostarinaa. Toisaalta taas piirrostyyli siinä tuntui jotenkin vieraalta. Katse harhaili ruuduissa ilman selkeää kiintopistettä ja muutenkin ahtaalta tuntu. Onneksi sentään ei ollut tukkoista, mutta jotenkin jäi sellainen olo että lisävärin, tai parin, kanssa saattais toimia paremmin. Kun vertaa tähän (http://seangordonmurphy.deviantart.com/art/Joe-1-133256781) Sean Murphyn sivuun, niin Victor Santosin piirtämä Filthy Rich (http://www.dccomics.com/media/excerpts/11951_x.pdf) jää aika latteaksi.
-
Minuun taas tuo Filthy Rich toimi parhaiten. Piirrosjälki toi mieleen Kelley Jonesin ja Frank Millerin sekoituksen. Ehkä naishahmoissa oli vähän puutteita(eli ei ollut ihan tarvittavaa seksikkyyttä).
Dark Entrieskin kiinnostaa, mietityttää vain tuo John Constantine päähenkilönä ...
Mutta Filthy Rich tilaukseen ja kolmatta teosta odotellen...
-
Siinä mielessä voi vähän mietityttääkin, että Dark Entries on oikeastaan enemmänkin semmoinen "mystery", ei niinkään "crime", ja mukana on tietty Hellblazerin tavoin niitä yliluonnollisia elementtejä. Kun tämä ilmestys tapahtuu, sivujen katuojat (ne ruutujen välit) muuttuvat mustiksi.
Ymmärtääkseni ihan tarkoituksella kuvapuoli on graafisen mustavalkoista ja pelkistettyä, jotta kerronta olisi modernin, öh, romaanimaista. Siihen "comic book" -osastoon halutaan ottaa selvä pesäero.
(Ostin oman kappaleeni Stokkan erinomaisen laajaksi kasvaneelta sarjakuvaosastolta, toivottavasti sinne ilmestyy muitakin sarjan kirjoja.)
-
(Ostin oman kappaleeni Stokkan erinomaisen laajaksi kasvaneelta sarjakuvaosastolta, toivottavasti sinne ilmestyy muitakin sarjan kirjoja.)
Siis Akateemisen sarjisosastoltako?
Oisko niillä nyt jo yli jotain 50 erilaista englanninkielistä alpparia?
Aika vähää pidät erinomaisena...
-
No, älähän nyt. Kyseessä on kirjakauppa, ei sarjakuvakauppa.
Ja kyllä niitä nimikkeitä on satoja, ja valikoima on sieltä paremmasta päästä. Ja kyse ei ole siis albumeista vaan ne ovat suurelta osin pehmeäkantisia kirjoja, isompaa ja pienempää formaattia. Albumeja on sitten enemmänkin siellä ranskankielisessä hyllyssä. Muitakin kieliä on edustettuina.
Löytyy myös koottua sanomalehtisarjakuvaa ja brittiläistä sotasarjakuvaa. Merkillisten herrasmiesta "kiellettyä" Black Dossier -kirjaa on sitäkin ollut koko ajan hyllyssä!
Mangaakin on aikas kivasti.
Nyttemmin näyttää olevan myös paraatipaikalla suomennetun sarjakuvan myyntipöytä, aivan keskellä myymälää siinä kohtaa, jossa ovat nojatuolit lukutuokiota varten.
Tuo Ian Rankin oli siellä tarjolla myös hivenen halvemmalla kuin eräässä toisessa kaupassa.
-
Filthy rich on kerrassaan mainio teos.
Azzarello hanskaa noirin ja santosin jälki on Darwyn Cooken ja Eduardo Risson välimuoto.
keskittyy olennaiseen.
Sopivan hikinen vaikka enemmänkin saisi olla
ja tiedoksi: tämä ja tämänkaltaiset eivät sitten alternativeen kuulu millään määreellä.
sisälukutaito.
aloittamastanne off-topicista:
akateeminen tsemppaa ja johtaa kirjakauppapuolella mutta kun kirjakauppojen tarjonta on mitä on. Melko surkeaa.
Sarjakuvakauppoja on liian vähän
-
ja tiedoksi: tämä ja tämänkaltaiset eivät sitten alternativeen kuulu millään määreellä.
sisälukutaito.
Jenkeissä Vertigo Crime näytetään luokiteltavan alternativeen, vaikka mania.comissa.
"This is Mania.com’s alternative comics column..." (http://www.mania.com/5-badass-announcements-from-sdcc_article_116753.html) Ja heti kärkeen käsitellään Vertigo Crimea.
Mutta:
Many people have referred to Vertigo as alternative comics; an equal number have argued, "No, it can't be alternative, because it's published by DC, and you can't have something alternative to yourself."
I've heard that we're too alternative for mainstream comics, and we're not alternative enough for alternative comics. I guess it depends which side of that road you're on. [lihavointi minun]
http://www.the-trades.com/article.php?id=10494
-
Jenkeissä Vertigo Crime näytetään luokiteltavan alternativeen, vaikka mania.comissa.
Olemme siis täten 51. osavaltio.
hyvä tietää.
-
Olemme siis täten 51. osavaltio.
No, näinhän jotkut väittävät. Tosin kyse on siis jenkkiläisestä sarjakuvasta (britti-invaasion kera).
Tuskaista silti väittääkään, että näiden tarinoiden päähahmot olisivat "toimintasankareita." Mutta pääasiana olkoon, että tästä sarjasta täälläkin keskustellaan.
-
Tuskaista silti väittääkään, että näiden tarinoiden päähahmot olisivat "toimintasankareita." Mutta pääasiana olkoon, että tästä sarjasta täälläkin keskustellaan.
Jälkimmäisestä kommentista samaa mieltä, mutta huomattavasti vähemmän rikokset alternativeen kuuluvat kuin tänne.
Vertigo crime on siis ainoastaan uusi tapa markkinoida ja selkeyttää rikospuolta ja haalia rikoskirjoittajia sarjakuvain pariin.
Paradox press ei purrut yhtä kovaa kai.
alkuvuoden 2010 teokset tässä sarjassa Chill jonka tekijä Jason Starr on ansioitunut(no, makuasia) noirtrilleissä Panic Attack,Lights out,the Follower.
Bronx kill on toki Peter Milliganin käsialaa mutta Area 10 on Kova laki:erikoisyksikkö kynäilijä Christos N. Gagen kirjoittama.
Tammikuu, maaliskuu ja huhtikuu ovat siis ensi vuoden julkaisuohjelma.
Jos 100 bullets ja Johnny Double uppoavat voi Filthy richia suositella. Jos Rankin ja Hellblazer eivät uppoa, otan osaa. Jos asia on näin kohdallasi, olet avun tavoittamattomissa.
-
Jos Rankin ja Hellblazer eivät uppoa, otan osaa. Jos asia on näin kohdallasi, olet avun tavoittamattomissa.
Niin minäkin, tänään lähden noutamaan omaa kappalettani tuosta pläjäyksestä. Tosin yhä hiukan epäselväksi jäänyt onko kyse kirjasta vai sarjakuvasta...?
-
Niin minäkin, tänään lähden noutamaan omaa kappalettani tuosta pläjäyksestä. Tosin yhä hiukan epäselväksi jäänyt onko kyse kirjasta vai sarjakuvasta...?
sarjakuva.
-
Jenkkilässähän kaikki paitsi supersankarisarjakuvat on alternativea. Ja historiallisista seikoista johtuen kaikki muut paitsi Marvel ja DC ovat independent kustantajia.
Curtvile näkemys kirjakaupoista on sama kuin minulla. Hienoa kuulla että petrailevat. Liekö esmes Helsingin isossa kaupassa tai jossain ketjun sisäänoston puolella tullut taloon joku henkilö joka oikeasti tietää/välittää sarjakuvista?
Itse oletin että Vertigo Crime nimike perustettiin sen vuoksi että viime aikoina Crime/Noir on ollut selkeässä nosteessa sarjakuvapuolella joten yrittävät saada samanoloisia tuotteita paremmin kaupaksi laittamalla ne saman alamerkin alle. Ja ehkä luoda markkinoita uusilel nimikkeillekin.
-
No niin, nyt on Rankinin Hellblazer-teelmä plakkarissa. Sehän oli samalla lailla kuin Cooken Parker pikemminkin sarjakuvaKIRJA :laugh: Taitaa olla nyt 50 kovakantista sarjista jo kokoelmissani tämän myötä. Näytti ihan hienolta vaikka mustavalkoisuus kyllä yllätti hieman, luulin värilliseksi. Italialainen piirtäjä näkyi olevan se sama mies kuin Lovelessin "selkein" piirtäjä (toinen taisi olla Zezelj joka oli "epäselkeä"...tai sitten sekoitan Diabloon...hmmmm...no, asian vierestä viistetään taas). En kerennyt vielä lukea. Palataan astialle.
-
Hellblazer-foorumilla (http://hellblazer.ipbhost.com/index.php?) haukkuivat Dark Entriesiä kolme vuotta etukäteen. Tykkäsivät (http://hellblazer.ipbhost.com/index.php?showtopic=8194&view=&hl=dark%20entries&fromsearch=1) sitten kuitenkin.
Vertigo-blogissa (http://vertigo.blog.dccomics.com/2009/08/19/from-the-editor’s-desk-will-dennis/) on vinkkiä tulevista kirjoittajista:
Which brings us to VERTIGO CRIME…where we’re trying to capture that same flavor. A line of books by some of today’s best crime writers – IAN RANKIN, BRIAN AZZARELLO, JASON STARR, PETER MILLIGAN, CHRISTOS GAGE, DENISE MINA, MAX ALLAN COLLINS and many more – that we believe can proudly sit alongside the best “regular” crime fiction out there.
Like on julkaissut Denise Minaa suomeksi.
http://www.like.fi/kirjailija.php?id=45
-
Minan kirjoja olen yrittänyt lukea mutta epäonnistunut - vielä.
Sivusta heitetty huomautus: miksiköhän Max Allan Collinsin dekkareita ei ole suomennettu esim. loistavia Nate Hellereitä? Kysyn vaan.
-
Minan kirjoja olen yrittänyt lukea mutta epäonnistunut - vielä.
Sivusta heitetty huomautus: miksiköhän Max Allan Collinsin dekkareita ei ole suomennettu esim. loistavia Nate Hellereitä? Kysyn vaan.
Max Allan Collinsia on suomennettu mutta ei Hellereitä. CSI kirjasarjassa: Yhdistävä tekijä, Haudanvakavaa ja Synnin kaupunki.
Denise Minan Hellblazer tulkinta häviää Rankinin vastaavalle.
Rankin hallitsee sarjakuvakerronnan paremmin eikä selittele dialogissa vaan antaa kuville tilaa.
Tämä ei kirjoittajien kohdalla ole itsestään selvää.
SarjakuvaKIRJOJEN ystävien lienee turha vaivata päätään Vertigo Crimellä. Sarjakuvien ja hyvän noirin ystävien kannattaa.
-
Ihan ok oli tuo. Tykkäsin Dell...jne. kuvituksesta vaikka Lovelessissa oli "parempaa" (siis jotenkin sopi värillisenä paremmin silmääni). Tarinakin oli ihan mukavan "hellblazermainen" vaikka loppujen lopuksi tarinan "koukku" tuntui jostain syytä hirveän tutulta...mene ja tiedä.
(ja tässä välissä kävi asiakas, ajatus katkesi...)
Niin. Hmmm. Tuota. Ai niin joo: kuvituksen demonit toivat mieleen Guy (ja googletusta tähän väliin, aivot ei taas toimi) Davisin Marquisin demonihahmotukset.
Ihan kiva sarjis muttei mitään mullistavaa. Ja kyllä, paremmin onnistunut kuitenkin skottikirjailijoiden yritelmistä verraten toisiinsa kuin Minan väsäykset. Niissä mielestäni ajatus katkeili kerronnallisesti vähän kuin meikällä tässä viestissä...
Aivan ja vielä: vaikka olikin ilmeisesti ympäristöystävällisempi(?) editsiooni kuin Parker-kirjanen niin hiukan harmitti sivujen ohuus. Parkerissa selvästi sivut tukevampaa tekoa.
-
Max Allan Collinsia on suomennettu mutta ei Hellereitä. CSI kirjasarjassa: Yhdistävä tekijä, Haudanvakavaa ja Synnin kaupunki.
Niin ja vielä: tuon yllä lainatun toki tiesin. En vain viitsinyt noita mainita koska nuo eivät minun kategoriassani ole "kunnon" suomennoksia eli Collinsin omaa tuotosta vaan tuommoista franchise-skeidaa. Tietysti voihan ne olla hyvin kirjoitettuja en minä sitä sano (ennen kuin joku taas älähtää).
-
Vertigo on lisännyt elokuulle Fogtown (http://dccomics.com/vertigo/comics/?cm=15046) albumin.
täytyy sanoa että tarina kuulostaa vankasti noirilta Vertigon puffissa.
Näiden saamista suomeksi vaikkapa Agentti X9n kautta on aika turha toivoa, mutta jos oikein ällistyttävän hyvin käy voi muitakin kuin vain DCn rikossarjakuvia saada suomestakin.
Tosin sekin on perin epätodennäköistä
-
ja kappas oli toukokuullekin lyöty vertigo crime-sarjaa: executor (http://dccomics.com/vertigo/comics/?cm=14395)
-
Nyt vasta luin sarjassa kaiketi toiseksi ilmestyneen Brian Azzarellon Filthy Rich -kirjan.
Päähenkilön lempinimi on "Junk", joka kuvaa hyvin tarinan tunnelmia: ei mitään ylevää vaan kyynistä piehtarointia pahuudessa. Sitä lajia oli ehkä liikaakin, lukeminen alkoi jo ahdistaa ja oli vapauttavaa, kun sai viimeisen sivun käännettyä.
Azzarelon 100 Bulletsissa oli sentään välillä äkkiväärää huumoria, tässä vähemmän.
Silti, Filthy Rich on sitä mitä se nimessään lupaakin olevansa. Victor Santos osaa mustan käytön; tämän sarjan nimi voisi olla yhtä hyvin Vertigo Noir.
AREA 10 ei vaikuta kovin hilpeältä sekään.
http://www.dccomics.com/vertigo/graphic_novels/?gn=14132
-
Tulipa lomilla luettua useampi Crimen kirja.
Executorista pidin aika lailla.
Loput olivat selvästi heikompia, mutta ala-arvoisia ei tullut vastaan.
-
harmi etten malttanut odottaa: Vertigo crime alkaa tulla nyt myös pehmeäkantisena (http://dccomics.com/vertigo/comics/?cm=15266).
Sisällön ollessa se tärkein asia, en aio maksaa tästedes turhaan kovakantisuudesta joka vie vain ylimääräisen ~5€+ per teos ja enemmän tilaa hyllyssä.
harmi sinällään, Rat catcher (http://dccomics.com/vertigo/comics/?cm=16122)in olisi voinut lukea tuoreeltaankin
-
Hyvä hyvä. Mulle näitä on pukannut ihan liian tiivistä tahtia, en ole kärryillä pysynyt ja lähinnä sen Ian Rankinin kirjoittaman sarjiksen jlk lainannut kirjastosta jos on kohdalle sattunut. Pehmeäkantisia voisi jopa harkita ostaa...joskus, kun olisi rahaa.
-
Itse olin ajatellut ihan kokonaan lopetella tämän sarjan seuraamisen, sillä ainakin tähänastinen tarjonta on ollut kovin keskinkertaista, pahimmillaan jopa aika mitätöntä.
Dekkarikirjallisuuden vakilukijoille Vertigo Crime -albumisarja saattaa hyvinkin upota. Onhan tarjolla koviin kansiin sidottuja parisataasivuisia jännäreitä, joiden mustavalkoinen taide istuu hyvin noir-tyylisiin rikostarinoihin.
Laatusarjakuvaa laajemmin lukevalle kansanosalle nämä jäävät kuitenkin valjuiksi. Tarvittaisiin enemmän älyä ja asennetta. Sekä irtiottoja romaanien ja televisiosarjojen kiveen hakatuista maneereista.
-
Laatusarjakuvaa laajemmin lukevalle kansanosalle
Jestas, ei millään pahalla (tietenkään!) mutta tuo on kyllä NIIN elitistinen lausahdus että voe pojat :laugh: Köh.
No juu, itse luen HYVIN paljon monenlaisia dekkareita (mikä ei tarkoita sitä etten lukisi muunkinlaisia kirjoja) joten ehkäpä olen jäävi vastaan sanomaan.
-
Jestas, ei millään pahalla (tietenkään!) mutta tuo on kyllä NIIN elitistinen lausahdus että voe pojat :laugh: Köh.
Ironinen elitismi, elitistinen ivallisuus ja ivallinen ironia - ei kai Kvaakkiin ole muilla tyyleillä edes sallittu kirjoittaa?
Kun totuus on lausuttu, siihen täytyy luottaa!
Keskinkertaiset dekkarit ovat pyh-viihdettä ja hyvä scifi korkeakirjallisuutta! Musta ei voi olla valkoista. Rajat on vedettävä.
-
Heh. Jostain syystä tuli mieleen islantilaisen Onko tämä muka hauskaa?-pilakuvakokoelman "vastakkainasettelun aika on ohi!"-piirros jossa tuo teksti luki uusnatsien kokoushuoneen seinällä... :laugh:
-
Kuten aamun Hesarista saimme lukea, keväällä Dark Entries ilmestyy suomeksi!
Werther Dell'Edera ja Ian Rankin: Synkkiä enteitä.
Nykyaikainen kummitustalotarina.
Egmont.
-
Onko tää nyt merkki Egmontin laadun huonontumisesta muutosten vuoksi vaiko päinvastaista?
-
Onko tää nyt merkki Egmontin laadun huonontumisesta muutosten vuoksi vaiko päinvastaista?
Kyllä mulle kelpaa... Toivottavasti menee hyvin. Vertigo Crimessa on paljon muutakin herkkua, jota mielellään suomeksi näkisi. Toivottavasti dekkaristitkin huomaavat sarjan; näin ostajia luulisi löytyvän enemmän.
-
Vertigo Crimessa on paljon muutakin herkkua, jota mielellään suomeksi näkisi.
Oletko ihan tutustunut kanssa (=lukenut alusta loppuun)?
-
Oletko ihan tutustunut kanssa (=lukenut alusta loppuun)?
Häh!?
Tarkoitatko, ettet itse jaksa niitä lukea, vai epäiletkö, etten minä jaksa niitä lukea? Vai epäiletkö etten ole lukenut ollenkaan, kunhan lämpimikseni höpisen...
The Chill on juuri yöpöydällä, supernaturaalia näyttää olevan siinäkin mukana.
Vertigo Crimet ovat ihan oikeasti sarjakuvaromaaneja; niissä kerronta ei ole amerikkalaisen sarjakuvalehtimäistä, kuten usein on asian laita. Ovat enemmänkin kovaksikeitettyjä.
-
En tiedä mutta epäilen lönkan viittaavan siihenaiempien viestiesi perusteellahan olit lukenut vain Dark entriesin ja Filthy richin ja yleisempään mm.kvaakin piirteeseen jossa kustantamoiden tai sarjojen linja ja sisältö tiedetään jo ennen lukemista ennakkokäsitysten perusteella
Vertigo Crimet ovat ihan oikeasti sarjakuvaromaaneja; niissä kerronta ei ole amerikkalaisen sarjakuvalehtimäistä, kuten usein on asian laita. Ovat enemmänkin kovaksikeitettyjä.
tulee muuten valtavana yllätyksenä Sin Cityille,100 bulletsille, Scalpedille ja Sweetsille. Ei ne kai ole sitten kovaksikeitettyjä kun ovat lehtimäisiä...
-
tulee muuten valtavana yllätyksenä Sin Cityille,100 bulletsille, Scalpedille ja Sweetsille. Ei ne kai ole sitten kovaksikeitettyjä kun ovat lehtimäisiä...
Valtava ja valtava. Tarkoitin niiden muistuttavan kovaksikeitettyjä vanhan ajan rikosromaaneja... toki modernin sävyin, ronskimpia ovat ja usein on horroriakin.
Lukukokemuksessa on vinha ero verrattuna tosiaankin vaikka 100 Bulletsiin. Romaani on romaani. Lehtimuotoisuus jaksottaa tarinan kerronnan ihan eri tavalla.
-
Lukukokemuksessa on vinha ero verrattuna tosiaankin vaikka 100 Bulletsiin. Romaani on romaani. Lehtimuotoisuus jaksottaa tarinan kerronnan ihan eri tavalla.
aha. Nyt on minun pakko kysyä että oletkos sinä lukenut oikeasti 100 Bulletsin läpi?
-
aha. Nyt on minun pakko kysyä että oletkos sinä lukenut oikeasti 100 Bulletsin läpi?
Myönnän, noin 50 ekaa lehteä oikein ajatuksella. Sitten pidin tauon ja kun jatkoin... niin, tuota, en tiedä, menetinkö jutun punaisen langan vai muuttuiko tarina minulle liian vaikeaksi, voi olla niinkin... voimat eivät riittäneet. Jotenkin en myöskään enää välittänyt niistä kaikista ihmisistä, kuten alkutarinoissa.
Muutenkin on viime aikoina ollut pakko rajoittaa sarjakuvien lukemista, aika kun on kortilla. Jyvien poimiminen akanoista tuntuu myös vuosi vuodelta työläämmältä. Varmasti senkin takia selkeästi yhteen kirjaan rajoittuva sarjakuvaromaanit, kuten Vertigo Crimet, tuntuvat omakohtaisesti mieluisemmilta. Se riittää minulle.
Riittääkö tämä selitykseksi lehtimuotoisen ja kirjamuotoisen sarjakuvan lukukokemuksesta?
PS. The Surrogates tuntui kyllä sarjakuvaromaanilta, vaikka lehtinä sekin oli julkaistu; näin todistan itseäni vastaan. En löydä totuutta, vaikka kuinka sitä etsin.
-
selvä, tähän suhteutettuna ymmärrän kommenttisi.
en aivan pysty allekirjoittamaan mutta se on eri asia.
Formaatti kun ei ole yhden suhde yhteen itse tarinan kanssa.
vertigo crime kun on osoittautunut melko...epätasalaatuiseksi. Korkeat tuotantoarvot ja keskitasoa parempaa tarjontaa(siis sarjakuvat yleisesti, ei vain amerikkalaiset) mutta omien kokemusten perusteella linja heittää laidasta laitaan.
-
Viimeinen lukemani pitkä lehtisarja oli Y: The Last Man. Se piti otteessaan koko kaarensa ajan; elämä on matka -tyylinen kerronta vetosi.
Vertigo Crimen kirjoittajista kaikki eivät ole sarjakuvakäsikirjoittajia. Sekin saattaa osaltaan vaikuttaa tason vaihteluun, kuka on onnistuu paremmin, kuka huonommin. Rankin onnistui.
Eri formaatista huolimatta on sarjan kirjoissa silti kaikuja myös EC:n 50-luvun rikossarjakuvista, joita julkaistiin lehtinä, totta kai. Samanlaista hillittömyyttä.
-
Millasellakohan formaatilla nää tulee? Toi Road to Perditionin jatko mainittiin myös tulevaksi ja se sopisi samaan sarjaan tämän kanssa.
-
Vertigo crimestakin on pehmytkantiset versiot joten tätä voisi toivoa lehtipistelevityksen kannalta, mutta eipä perustu tietoon vaan arvauksiin (ja edellisen Road to Perditionin suomijulkaisuun)
-
Vai epäiletkö etten ole lukenut ollenkaan, kunhan lämpimikseni höpisen...
Jotain tähän suuntaan.
Epäilyni oli siis ainakin osittain väärä -sorry siitä.
vertigo crime kun on osoittautunut melko...epätasalaatuiseksi. Korkeat tuotantoarvot ja keskitasoa parempaa tarjontaa(siis sarjakuvat yleisesti, ei vain amerikkalaiset) mutta omien kokemusten perusteella linja heittää laidasta laitaan.
Aika laittamattomasti laitettu täsmän asian tiimoilta!
Musitelisin lukeneeni kaikki paitsi tuon Dark Entriesin ja hatusta heitettynä sanoisin että pari oli oikein mainioita, pari aika pahaa scheissea ja loput sitä taskulämmintä osastoa eli siitä väliltä.
-
Omasta hyllystäni löytyvät Dark Entries, Filthy Rich ja Bronx Kill. DE oli ihan viihdyttävä, muttei mikään ikimuistoinen. FR oli pienoinen pettymys, mutta ehkä odotukset olivat vain turhan korkealla Azzarellon takia. BK:lta en paljoa sitten odottanut ja se osoittautuikin ihan toimivaksi. Milligan on edelleen ihan tekijämiehiä.
Mieli tekisi noita lisääkin lukea, mutta voisitteko kokeneemmat listata ne scheibenit, jottei suotta rahojaan tuhlaa? Tai sitten ne parhaimmat.
-
No näyttää siltä että Egmont ei ainakaan vielä säästele tuotekirjosta!
Tämän DE:n voisi kyllä hankkia.
-
Omasta hyllystäni löytyvät Dark Entries, Filthy Rich ja Bronx Kill. DE oli ihan viihdyttävä, muttei mikään ikimuistoinen. FR oli pienoinen pettymys, mutta ehkä odotukset olivat vain turhan korkealla Azzarellon takia. BK:lta en paljoa sitten odottanut ja se osoittautuikin ihan toimivaksi. Milligan on edelleen ihan tekijämiehiä.
Mieli tekisi noita lisääkin lukea, mutta voisitteko kokeneemmat listata ne scheibenit, jottei suotta rahojaan tuhlaa? Tai sitten ne parhaimmat.
Velvollisuudentuntoisena ihmisenä hankin ja luin sarjan kahdeksan ensimmäistä kirjaa ennen kuin päätin pudottaa koko touhun ostoslistalta. Lähinnä koska kaikki julkaisut asettuivat joko asteikolle "kehno" tai "keskinkertainen". Bronx Kill oli muistaakseni noista paras, vaikkei sekään mikään kovin kummoinen ollut. Muut ovat jo kadonneet aivoista totaalisesti.
Osasyy heikkoihin arvosanoihin lienee toki myös siinä, että Vertigo-leimalla varustetuilta kovakantisilta sarjakuvilta odottaa automaattisesti jotain älykästä ja omaperäistä sisältöä sekä laatua.
Oikeasti näitä pitäisi kuitenkin verrata halpoihin kioskiviihdepokkareihin. Siinä sarjassa pärjännevät ihan kivasti.
-
Oikeasti näitä pitäisi kuitenkin verrata halpoihin kioskiviihdepokkareihin. Siinä sarjassa pärjännevät ihan kivasti.
Vaikka tämä nyt vähän negaation kautta tulikin, niin juuri tuo taitaa olla erittäin osuva vertaus.
Lukijoiksi on haettu ihan tarkoituksella eri väkeä, kuin jotka yleensä sarjakuvia lukevat. Sarja jatkuu, joten on niitä ostajia jostain löytynyt, ilmeisesti tosiaankin enemmän jännäreitten lukijoista.
Vertigo Crimella voi hyvinkin olla lukijoita, jotka eivät muuten sarjakuvia lainkaan lue.
Amazon.comilla nämä VC:t ovat tekijöillään kirjoja kirjojen joukossa (http://www.amazon.com/Jon-Evans/e/B001IYVJ66/ref=ntt_athr_dp_pel_1).
Return to Perdition (http://www.amazon.com/gp/product/1401223834?ie=UTF8&tag=comiclthenewc-20&linkCode=as2&camp=1789&creative=390957&creativeASIN=1401223834) julkaistaan myös sarjassa.
-
Ohessa pikaista kommentointia Vertigon Crimen alpuista, poislukien Dark Entries on tosiaan vielä hankkimatta (ja Sickness in the Family on näköjään jäänyt välistä -tuliko samassa formaatissa kuin nämä muut?).
Mukaan ei ole otettu nimikkeitä jotka on julkaistu jossain muussa formaatissa kuin keltakylkisinä alppareina vaikka kuinka olisi luokiteltu Vertigo Crimeen kuten Green Woman.
Area 10 on aika perusjuttu joka sitten vielä pilattiin prekognitolla. Kuvitus sentään pelittää kohtalaisen hyvin.
Bronx Killini olen hassannut jonnekin eikä alppu suostu löytymään. Oli muistaakseni ihan luettava mutta ei mitenkään järisyttävä.
The Chillin tarinassa yliluonnolliset Irlantilaiset elementit ovat keskeisessä osassa ja homma ei toimi senkään vertaa kuin Area 10ssä. Kuvituksenkaan osalta.
The Executor on suosikkini. Tarinan edetessä menneisyys avautuu pikku hiljaa säilyttäen sopivan mysteerin ja jännitteen joka kantaa oikein hyvin. Mukana ei ole yliluonnollisuutta eikä elämää suurempaa meininkiä vaan karuja tapahtumia ja inhoittavia ihmisiä.
Filthy Richissä Santoksen kämpelö piirros kamppaa tarinan hetimiten ja paikoitellen yritetään piirtää Sin Cityä, mutta huonoin tuloksin. Azzarellon tarinakaan ei jäänyt mieleen.
Fogtown oli erikoinen sekoitus noirin perinteitä ja vähemmän tavanomaisia seksuaalisia ainesosia. Piirros on paikoitellen jäykkää ja vähemmän toimivaa, mutta kokonaisuudessa tässä 50-luvulle sijoittuvassa tarinassa ollaan selkeästi plussan puolella.
Rat Catcher, joka on sarjan tuorein, toimii hyvin -actionia ja juonenkäänteitä piisaa juuri sopivasti. Kuvituskin toimii.
Summa summarum:
Executor ehdottomasti ja Rat Catcherkin ovat näistä suositeltavia.
Fogtownkin on lukemisen arvoinen ja, jos oikein muistan, Bronx Kill keskinkertainen.
Area 10, Chill ja Filthy Rich kannattaa jättää väliin.
Mistään näistä en lähtisi hehkuttaman että ansaitsivat tulla suomennetuksi saatikka että sarjasta löytyy paljon moista.
Jos genreä yritettäisiin pukata täällä ulos niin miksi valita jotain muuta kuin Darwyn Cooken Parker?
-
Jos genreä yritettäisiin pukata täällä ulos niin miksi valita jotain muuta kuin Darwyn Cooken Parker?
pieni minä ehdottaisi kyllä ihan kilpailijalta Criminalia ja DCn tallin omaa Scalpedia, vaikka Parker onkin eliittiä.
Täällähän yritettiin pukata genreä: 100 bulletsin ja Torpedo 1936:n muodossa mutta kohderyhmä ja tuote eivät kohdanneet.
Tosin se kuinka 100 bullets ja Hellboy, niitä harvoja sarjoja joissa väritys on sen verran ensiluokkainen ja tunnelmaan sopiva että oksat pois, julkaistiin mustavalkoisena tässä maassa niin on oletettavissa että samalla kaavalla ajateltuna Laphamin Stray Bullets ja Darwyn Cooken Parker julkasitaan sitten jonkun uudelleen photarin liukuväreillä jälkivärittäminä.
Jaa minä katkera?
-
niin on oletettavissa että samalla kaavalla ajateltuna Laphamin Stray Bullets ja Darwyn Cooken Parker julkasitaan sitten jonkun uudelleen photarin liukuväreillä jälkivärittäminä.
;D
Criminal ja Scalped ovat molemmat ei vain laatu- vaan huipputavaraa!
-
Kuten jo aikaisemmin oli puhetta, formaatti saattaa olla se ratkaiseva tekijä: mustavalkoinen pokkari. Ja lukijoita toivotaan löytyvän myös sarjakuvan ystävien ulkopuolelta, dekkarin lukijoista. Hyvä niin, jos onnistuu!
-
Ehdottomasti!
Minä vain vähän epäilen että ne ihmiset jotka eivät välitä sarjakuvasta eivät kyllä osta sitä vaikka formaatti olisi millainen. Vrt toisaalla tuore Curtvilen vastaus Kultakisun mailiin äitien/tätien sarjakuvalukemisesta (pätee myös omaan äitiini).
-
Kiitokset Tonille, Jukalle ja Lönkälle arvioista! Nyt voin hyvin mielin jättää Crimet kauppojen hyllylle, paitsi tietenkin jos niitä halavalla saa.
Hauskasti Jukan ja Lönkän kommentit Chillistä menivät melkoisesti ristiin. Pitää vain yrittää aina muistaa, että kyseessä on makuasiat.
Vertailu halpoihin kioskipokkareihin on ihan osuva, mutta on näissä yksi oleellinen ero. Kioskipokkareissa on (oman kokemukseni mukaan) joko tarkoituksella tai tahattomasti huumoria mukana, kun taas nämä Crimet ovat itsensä täysin vakavissaan ja otsa kurtussa. Ollaan niin kovia ja tylyjä, että perhana.
Ehkä juuri siksi kioskipokkarit ovat (toimivampia ja) viihdyttävämpiä.
No, katsotaan miten sarjan käy. En tiedä miten Constantine houkuttelee dekkareiden ystäviä, mutta pianhan se selviää.
-
Kiitokset Tonille, Jukalle ja Lönkälle arvioista! Nyt voin hyvin mielin jättää Crimet kauppojen hyllylle, paitsi tietenkin jos niitä halavalla saa.
Kirjastosta minä olen sarjan ensimmäiset VC:t lainannut (paitsi Rankinia, jonka ostin ihan ikiomaksi).
Jason Starr Talks About The Chill (http://www.graphicnovelreporter.com/content/starr-report-jason-starr-talks-about-chill-interview-0)
The Chill oli paitsi hyvin taustoitettu myös kaupunkikuvaltaan erinomainen; viitseliästä sarjakuvaa. Rytmitys on myös hyvä ja töykeä. Se alun selitys tapahtumille olisi "normaalissa" sarjakuvaromaanissa näytetty varmaankin myöhemmin takaumana ja aloitettu ensimmäisestä nykyaikana tapahtuvasta murhasta, mutta tässä ei välitetty mokomista säännöistä. Toki sitä druidihommaa sitten valotettiin koko ajan lisää.
Pidin myös usein vinosti katon rajassa keikkuvasta kuvakulmasta, joka toi kuviin sopivasti psykomaista hulluutta.
Lukujen vanhanaikaiset otsikot olivat nekin ehkä pieni kunnianosoitus 50-luvun pre comics code -horror ja crime -sarjakuville, sisällöstä puhumattakaan.
-
Hauskasti Jukan ja Lönkän kommentit Chillistä menivät melkoisesti ristiin. Pitää vain yrittää aina muistaa, että kyseessä on makuasiat.
Ehdottomasti!
-
Peter Straubin ja Michael Eastonin kirjoittama sekä John Boltonin taiteilema The Green Woman vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta! Amazon.comin näytteiden (http://www.amazon.com/Green-Woman-Peter-Straub/dp/1401211003) mukaan se on myös värisarjakuvaa.
Arvostelu Comic Revolutionissa (http://comicrevolution.wordpress.com/2010/10/15/the-green-woman-graphic-novel-review/).
-
Peter Straubin ja Michael Eastonin kirjoittama sekä John Boltonin taiteilema The Green Woman vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta! Amazon.comin näytteiden (http://www.amazon.com/Green-Woman-Peter-Straub/dp/1401211003) mukaan se on myös värisarjakuvaa.
Toi on ihan ok-alppari, jossa on tarinan puolella niin hyviä kuin huonojakin elementtejä. Tosin kuvitus on heikointa Boltonia ikinä. Erityisesti naishahmot ovat kuin hengettömiä kopioita muotilehtien photoshopatuista valokuvista
-
Boltonin taidetta taisin ekan kerran nähdä edesmenneessä Epic-lehdessä (Heavy Metalin kilpailija). Loksautti leuat auki silloin... MARADA The She-Wolf!
-
Toi on ihan ok-alppari, jossa on tarinan puolella niin hyviä kuin huonojakin elementtejä. Tosin kuvitus on heikointa Boltonia ikinä. Erityisesti naishahmot ovat kuin hengettömiä kopioita muotilehtien photoshopatuista valokuvista
On käsittämätöntä mitä Boltonin taiteelle on tapahtunut, nuo näytesivuthan näyttää olevan valokuvia käsitelty huonosti Photarissa näyttämään maalauksilta.
Skidinä kun näin ensimmäisen kerran Kalma-lehdessä Boltonin maalaaman sarjakuvan olin täysin myyty, mutta ilmeisesti maalaamisen vaiva ja ilmaisun kehittäminen on muodostunut liian raskaaksi ja aiemmin keräämällä maineellaan saa vielä tällaista puolivillaista tavaraa julkaistuksi.
Ei sillä, ettäkö valokuvien Photoshoppaaminen olisi väistämättä tuhoontuomittu näyttämään typerältä, olihan esim. Alex Maleevin Spider-Womanissa joitakin aika komeitakin juttuja aikaansaatu valokuvia filtteröimällä.
-
Boltonille voi myös avata oman ketjunsa.
Vertigo Crime on konspetina hyvä mutta käytäntö vaihtelee, makujen mukaan tietty, onneksi sarjaa kuitenkin jatketaan.
Tulevan kesäkuun 99 Days (http://dccomics.com/vertigo/comics/?cm=17709) kiinnostaa lievästi mutta heinäkuun Cowboys (http://dccomics.com/vertigo/comics/?cm=17849) lupaa tekijöillään paljon. Brian Hurttin kynäily on manna ja Gary Phillips on paitsi hyvä rikoskirjailija myös hyvä sarjakuvakäsikirjoittaja
-
Juoni ei kovin erikoinen ollut.
Ilmeisesti on tarkoitettu jonkinlaiseksi jälkipuheeksi Peter Straubin Blue Rose -trilogialle. (http://weathereye.wordpress.com/2008/11/12/blue-rose-the-books-of-peter-straub/)
-
En ole tutustunut. En ole muutenkaan Straubia pitänyt kovin hääppöisenä kirjailijana.
Luin joskus The Throatin, enkä tajunnut siitä mitään. Kauhusivu Fangoria on tykännyt The Green Womanista. (http://www.fangoria.com/index.php?option=com_content&view=article&id=2407:the-green-woman-graphic-novel-review&catid=54:comics-reviews&Itemid=185)
Straub, Easton and Bolton have taken the graphic-novel form to a whole new level, and anyone interested in a good fright should definitely pick this one up.
-
Blue Rose -trilogiasta lienee suomennettu vain se eka: Koko.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Peter_Straub
Nuo hehkutukset Fangorian sivustolla vahvistavat sitä käsitystä, että VC menee hyvin läpi genre-lukijoille, ei ehkä niinkään sarjakuvan lukijoille.
Bermejo, joka on suuren osan kansista tehnyt, sai DC:lta ohjeet, että kannet eivät saa olla sarjakuvamaisia.
Ovatko muuten Creepy-lehteen (Shokki, Warrenin lehdet) piirtänyt espanjalainen Luis Bermejo ja tämä sarjakuvan uusi supertähti Lee Bermejo keskenään jotain sukua? Yritin googlailla, mutten varmaa tietoa mistään löytynyt. Sen sijaan joku muukin on samaa ihmetellyt.
Lee Bermejon blogissa kannattaa vierailla...
http://leebermejo.blogspot.com/
-
Fangoria ei ole genrelukijain takuu. Kauhusarjakuva elää ja voi hyvin yhdysvalloissa, mutta se miten se liittyy Vertigo Crimeen?
ei sen pitäisikään mitenkään mutta valitettavasti tunkevat "Vertigoa" rikospuoleen ihan tajuamatta miksi saman tallin Scalped ja 100 Bullets pelittivät.
Niinpä.
-
Tänään selvisi että Egmont aikoo julkaista Paradox Pressin aikoinaan julkaiseman A History of Violencen (http://en.wikipedia.org/wiki/A_History_of_Violence) suomeksi. ...Vähän paksumpi tuo on kuin Vertigo Crimet, päälle 300 sivua. John Wagner kirjoitti ja Vince Locke piirsi.
ja parempi kuin siitä tehty elokuva, vaikka hyvä sekin on.
-
Vähän paksumpi tuo on kuin Vertigo Crimet, päälle 300 sivua. John Wagner kirjoitti ja Vince Locke piirsi.
Ja Egmontin sivuilla olevassa bonuskannessa nuo ovat ristiin eli Lockea väitetään kirjoittajaksi ja Wagneria kuvittajaksi.
-
Ja Egmontin sivuilla olevassa bonuskannessa nuo ovat ristiin eli Lockea väitetään kirjoittajaksi ja Wagneria kuvittajaksi.
Tuota minäkin ihmettelin. Toivottavasti tuo nyt kuitenkin jossain välissä tulee. Nykyistä nimen suomennosta toivottavasti vielä harkitaan. Kuulosti luotaantyöntävältä.
-
Tuota minäkin ihmettelin. Toivottavasti tuo nyt kuitenkin jossain välissä tulee. Nykyistä nimen suomennosta toivottavasti vielä harkitaan. Kuulosti luotaantyöntävältä.
Karanneella vangilla on väkivaltainen tausta, sanotaan Suomessa... englanniksi se on a history of violence. Suomennos on siis siltä osin oikea, mutta. Kaksoismerkityksen välittäminen suomeksi on tässä tapauksessa kyllä vaikeata, tausta ja tarina, mitenkäs ne yhdistät?
-
Karanneella vangilla on väkivaltainen tausta, sanotaan Suomessa... englanniksi se on a history of violence. Suomennos on siis siltä osin oikea, mutta. Kaksoismerkityksen välittäminen suomeksi on tässä tapauksessa kyllä vaikeata, tausta ja tarina, mitenkäs ne yhdistät?
kun kyseessä ei ole vanki.
Elokuvan nimeä ei myöskään käännetty juurikin noista syistä, nimen kaksoismerkitys kun on hiukan enemmän kuin vain luotaantyöntävyys.
Voihan suomen kielen termin Sisu kääntää englanniksi selkeästi muotoon Guts. Ei se silti ihan sama ole.
tämä käännös kysymys kun aikaisemminkin nousi esiin Agentti X9n käännösten eritoten 100 bulletsin ja Modestyn kohdalla, itse en ilahtunut yrityksistä, mutta onko Hellblazerin suomentajasta ja tästä mahdollisesta Wagner/Locke teoksesta tiedossa kääntäjätahon henkilöllisyys? Vai onko yhä yrityssalaisuus?
-
kun kyseessä ei ole vanki.
Väkivaltainen tausta voi olla ihan kenellä vain, tuo vanki nyt vain tuli ekana mieleen.
Voihan suomen kielen termin Sisu kääntää englanniksi selkeästi muotoon Guts. Ei se silti ihan sama ole.
Tai True Grit. Heh. Mutta oikeassa olet, ei ole. Mikään kieli ei ole sama kuin toinen kieli. Merkitykset ja sävyt muuttuvat.
EDIT: Dark Entries kuulosti tutulta sekin, siis muutenkin kuin Bauhausilta. Joopa joo, se on klassinen kauhukokoelma Robert Aickmanilta. (http://www.horror-mall.com/DARK-ENTRIES-by-Robert-Aickman-Limited-Edition-p-21831.html)
-
Karanneella vangilla on väkivaltainen tausta, sanotaan Suomessa... englanniksi se on a history of violence. Suomennos on siis siltä osin oikea, mutta. Kaksoismerkityksen välittäminen suomeksi on tässä tapauksessa kyllä vaikeata, tausta ja tarina, mitenkäs ne yhdistät?
Ymmärsin kyllä, että suomennos on tarkka, mutta kuten itsekin mainitsit, ei se oikein toimi. Tässä kaivattaisiin nyt kääntäjää tulkin sijaan.
Kolmen minuutin mietiskelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että esimerkiksi Väkivaltainen menneisyys olisi kuulostanut minun korvissani paremmalta. Tuossahan olisi sitä kaksoismerkitystäkin, kun se voi viitata yhden henkilön tai vaikka koko kansan menneisyyteen.
Tai onko sitä otsikkoa mikään pakko kääntää, jos tuntuu liian haastavalta? Nykyisin suurin osa leffoistakin näyttää menevän alkuperäisellä nimellään, joten miksei myös sarjakuvat.
-
Nyt kun luin toista kertaa Jason Starrin The Chill -kirjaa, niin Mick Bertilorenzin käsittämättömän taitavaan piirrostyöhön pystyi paremmin kiinnittämään huomiota.
Vaikka itse stoori on melko lailla irtaantunut meidän todellisuudesta, niin miljööt ovat niin totta kuin olla voivat. Metron kortinlukijatkin on piirretty oikein, kaikki ravintolat ja pubit ovat ilmeisesti ihan oikeasti olemassa.
Vakuuttavan realistinen muoto tekee sisällöstäkin uskottavaa, no joo, ainakin lukuhetken ajaksi. The Chill on mestariteos, vaikkei sitä ensivilkaisulla uskoisi...
-
Tänään selvisi että Egmont aikoo julkaista Paradox Pressin aikoinaan julkaiseman A History of Violencen (http://en.wikipedia.org/wiki/A_History_of_Violence) suomeksi.
EDIT: Egmontin sivulla sanotaan että tuo on "bonuskansi" joten eipä sitä kai sitten tulekaan...
Tulee kuulemma syksyllä!
-
Tulee kuulemma syksyllä!
Ekmontin plokissa tosiaankin näin luvataan. Ja hintatasokin on passeli: (http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/02/16/kurkistus-kevaan-kansikuviin/#comments)
PULP-kirjat, nimi joka raflaa vain hyvältä meidän korvaan, tarjoilevat sarjakuvaa pokkarimuodossa, aikuiseen makuun sopivalla ulkoasulla. Hintataso on näillä näkymin alle kympin, ja löytynevät sekä lehtipisteistä että kirjakaupoista.
-
Vaikka itse stoori on melko lailla irtaantunut meidän todellisuudesta, niin miljööt ovat niin totta kuin olla voivat. Metron kortinlukijatkin on piirretty oikein, kaikki ravintolat ja pubit ovat ilmeisesti ihan oikeasti olemassa.
Onko tuo ihan vaan olettamuksesi sen takia että jälki on ns. realistista?
Vai onko sinulla jotain konkreettistakin asia tiimoilta tiedossa.
Ja ei kuitenkaan ole mitenkään tavatonta tehdä taustatyötä miljöön tiimoilta jolloin homma näyttää uskottavalta ja todelliselta.
The Chill on mestariteos, vaikkei sitä ensivilkaisulla uskoisi...
Ei se minusta mestariteokseksi muutu vaikka kuinka hehkuttaisit.
Vilpittömästi tosin uskon että sinä pidit siitä.
Apropos.
Pitäisikö nuo suomennosasiat laittaa omaksi ketjukseen jottei satunnaiselle lukijalle tule ahdistusta? :police:
-
Onko tuo ihan vaan olettamuksesi sen takia että jälki on ns. realistista?
?!?!
Tekijät ainakin tuntevat New Yorkin "kuin omat taskunsa", voisi siis olettaa, että se välittyy myös teoksen kautta...
TOP 6 IRISH BARS IN MANHATTAN WHERE MARTIN CLEARY (FROM THE CHILL) WOULD DRINK (http://vertigo.blog.dccomics.com/2010/01/12/top-6-irish-bars-in-manhattan-where-martin-cleary-from-the-chill-would-drink/)
Ja ei kuitenkaan ole mitenkään tavatonta tehdä taustatyötä miljöön tiimoilta jolloin homma näyttää uskottavalta ja todelliselta.
Ei se minusta mestariteokseksi muutu vaikka kuinka hehkuttaisit.
Vilpittömästi tosin uskon että sinä pidit siitä.
En minä voi puhua kenenkään muun puolesta, kuin omastani. Ota nyt vaan ihan rennosti.
The Chill on saanut hyvin ristiriitaisia arvosteluja, mutta vaikkapa Graphic Novel Reporter ylistää (http://www.graphicnovelreporter.com/content/chill-review) ja mainitsee Bertilorenzin kuvaavan NY:n seutuja hienovaraisen yksityiskohtaisesti.
... let’s not forget to mention Bertilorenzi’s work once again. While Starr’s narrative could stand on its own, Bertilorenzi’s art tells its own story. When, near the beginning of The Chill, Mike and his buds are entering the chaos known as the Jersey side of the Lincoln Tunnel, Bertilorenzi’s subtle attention to detail will make you smell the automobile exhaust rising off of the page and feel the interminable, claustrophobic wait that precedes your entrance. Highly recommended.
-
Ota nyt vaan ihan rennosti.
??
Jos ei ole samaa mieltä sinulle niin tyypillisen yltiöpäisen hehkutuksen kanssa pitää siis ottaa rennosti?
Ymmärtääkseni en millään lailla ole lähtenyt rikkomaan kvaakin nettikettiä tms.
-
??
Jos ei ole samaa mieltä sinulle niin tyypillisen yltiöpäisen hehkutuksen kanssa pitää siis ottaa rennosti?
Ymmärtääkseni en millään lailla ole lähtenyt rikkomaan kvaakin nettikettiä tms.
Ymmärrän ahdistuksesi toisen "intoilusta", mutten voi sille mitään. Selittää voin. Ja todeta, ettei se ole sinulta pois, vaikka sattuisin jostain sarjakuvasta pitämään.
Olen lukenut pikkupojasta asti sarjakuvaa varmasti sellaisen pinon, että se ulottuisi Kuuhun asti. Mutta tuota poikamaista innostusta tavoitan enää hyvin harvoin, sitä eläytymistä ja tempautumista mukaan tarinaan.
Usein tätä nykyä kun sarjakuvakirjan tahi -lehden avaan, niin lukukokemus on vain kuvien katselua ja tekstin lukemista. Sitten harvoin, kun kohtaan jotain, joka herättää tuon lukemisesta syntyvän mielihyvän tunteen, saatan hyvinkin hehkuttaa ko. teosta.
Ja kuten jo aikaisemmin kävi ilmi, harvoin jaksan enää sitoutua lukemaan jotakin ikuisesti jatkuvaa sarjaa. Sarjakuvaromaanit tai minisarjat sopivat minulle tätä nykyä paremmin.
Vertigo Crimesta on sattumoisin löytynyt pari minulle mieluisaa teosta, ei tässä sen kummempaa. Mukavaa, että niitä on nyt tulossa myös suomeksi. Ei minulla silti ole mitään hyviä sarjakuvalehtiä vastaan. Ostin Jysäys!-lehden joka numeron...
-
Usein tätä nykyä kun sarjakuvakirjan tahi -lehden avaan, niin lukukokemus on vain kuvien katselua ja tekstin lukemista. Sitten harvoin, kun kohtaan jotain, joka herättää tuon lukemisesta syntyvän mielihyvän tunteen, saatan hyvinkin hehkuttaa ko. teosta.
Minulle on tullut sellainen fiilis että etenkin kun jotain kotimaista matskua on tulossa/tullut niin useimmiten, ellei peräti aina, on ollut henkutusta. Ehkäpä vaan ne hehkutukset ovat käyneet silmään ja nuivemmat kommentit on tullut sivuutettua.
Eipä siinä muuten mitään, mutta kun jatkuvasti käytettynä syö hehkuttamiselta pohjaa koska "ainahan tuo hehkuttaa kaikkea".
Ja kuten jo aikaisemmin kävi ilmi, harvoin jaksan enää sitoutua lukemaan jotakin ikuisesti jatkuvaa sarjaa. Sarjakuvaromaanit tai minisarjat sopivat minulle tätä nykyä paremmin.
Täysin tottahan on se että lähes aina sarjasta, oli se lehti tai alpparimuotoinen, lähtee jossain vaiheessa isompi tai pienempi osa fiilikistä pois ja liian usein homma alkaa toistaa samoja kaavoja. Jotta one offit ovat siten vähempi riskaabeleja, vaikka kyllä nekin voivat sortua kaavoihin ja kliseisiin.
-
Minulle on tullut sellainen fiilis että etenkin kun jotain kotimaista matskua on tulossa/tullut niin useimmiten, ellei peräti aina, on ollut henkutusta.
Oletkohan sinä nyt sekoittanut henkutukseni johonkin toiseen? Kotimaisista sarjakuvista olen eniten intoillut niistä, jotka julkaistiin viime vuosisadalla, ennen sotia... Kiroilevaa siiltä olen toki puolustanut, henkeen ja vereen. Se on niin hyvä. Varmaan joitakin muitakin. Kotimaisista uutuuksista kertominen on Kvaakissa suorastaan velvollisuus.
Jotenkin vaivaannuttavaa, että minun täytyy puolustaa tämmöisten puhumisia tai yleensäkin puhua itsestäni. Omalta osaltani jätän nämä vatvomiset nyt tähän ja keskityn keskustelemaan sarjakuvista, en itsestäni, vaikka aihe minulle rakas onkin, monella tapaa.
---
Vertigo Crimen uusin, Noche Roja (Punainen yö), kerää nyt kehuja... ks. IGN (http://comics.ign.com/articles/115/1150588p1.html).
-
En ole valvoja, mutta sopiiko että puhutte tuosta aiheesta jossakin sopivammassa ketjussa, ja keskustellaan tässä ketjussa ihan vain noista Vertigo Crimeista?
-
Hehkuttaa pitää kun siltä tuntuu!
Ei kukaan jaksa sellaista itkemistä, että voi kun ei koskaan mitään julkaista ja aina kun julkaistaan, niin sitten julkaistaan ihan väärää.
Suomessa julkaistaan hyvää käännössarjakuvaa ja tämä Egmontin uutuussarja on oiva lisä siihen. Ostan kaikki!
-
Noche Rojaa olen ehtinyt safkiksella kahlaamaan noin 40 sivua ja se on toistaiseksi pelittänyt oikein hyvin vaikka hieman on kliseisiäkin juttuja mukana (mulkivisti senaattori, pyyteetön naisauttaja, slummia terrorisoivat joutomiehet). Katsotaan miten jaksaa kantaa loppuun.
Vahvasti rasterinen piirros toimii hyvin ja antaa mukavan synkeän fiiliksen.
Vaikuttaa siltä että Crimellä ovat saaneet homman haparoivan alun jälkeen paremmin pakettiin kun peräjälkeen pukataan ulos kelpo alppareita.
-
Vielä kerran Perditioniin... ja ehkä sitten vielä sen jälkeenkin.
Max Allan Collins makes one more 'Return to Perdition' (http://www.usatoday.com/life/comics/story/2011-11-16/Max-Allan-Collins-Return-to-Perdition-graphic-novel/51241222/1)
Return to Perdition is definitely the end of the line for the O'Sullivan clan's history of violence, but Collins isn't ruling out stories set before that timeline begun in the first graphic novel. He puts the chances of doing a prequel as "50/50," and has always wanted to do the "first story" where Michael O'Sullivan — like his son and grandson — leaves a war and starts working for John Looney.