aha. Nyt on minun pakko kysyä että oletkos sinä lukenut oikeasti 100 Bulletsin läpi?
Myönnän, noin 50 ekaa lehteä oikein ajatuksella. Sitten pidin tauon ja kun jatkoin... niin, tuota, en tiedä, menetinkö jutun punaisen langan vai muuttuiko tarina minulle liian vaikeaksi, voi olla niinkin... voimat eivät riittäneet. Jotenkin en myöskään enää välittänyt niistä kaikista ihmisistä, kuten alkutarinoissa.
Muutenkin on viime aikoina ollut pakko rajoittaa sarjakuvien lukemista, aika kun on kortilla. Jyvien poimiminen akanoista tuntuu myös vuosi vuodelta työläämmältä. Varmasti senkin takia selkeästi yhteen kirjaan rajoittuva sarjakuvaromaanit, kuten Vertigo Crimet, tuntuvat omakohtaisesti mieluisemmilta. Se riittää minulle.
Riittääkö tämä selitykseksi lehtimuotoisen ja kirjamuotoisen sarjakuvan lukukokemuksesta?
PS. The Surrogates tuntui kyllä sarjakuvaromaanilta, vaikka lehtinä sekin oli julkaistu; näin todistan itseäni vastaan. En löydä totuutta, vaikka kuinka sitä etsin.