Vertigo Crime

[Toni]

Itse olin ajatellut ihan kokonaan lopetella tämän sarjan seuraamisen, sillä ainakin tähänastinen tarjonta on ollut kovin keskinkertaista, pahimmillaan jopa aika mitätöntä.

Dekkarikirjallisuuden vakilukijoille Vertigo Crime -albumisarja saattaa hyvinkin upota. Onhan tarjolla koviin kansiin sidottuja parisataasivuisia jännäreitä, joiden mustavalkoinen taide istuu hyvin noir-tyylisiin rikostarinoihin.

Laatusarjakuvaa laajemmin lukevalle kansanosalle nämä jäävät kuitenkin valjuiksi. Tarvittaisiin enemmän älyä ja asennetta. Sekä irtiottoja romaanien ja televisiosarjojen kiveen hakatuista maneereista.

[tolppis]

Laatusarjakuvaa laajemmin lukevalle kansanosalle

Jestas, ei millään pahalla (tietenkään!) mutta tuo on kyllä NIIN elitistinen lausahdus että voe pojat Köh.

No juu, itse luen HYVIN paljon monenlaisia dekkareita (mikä ei tarkoita sitä etten lukisi muunkinlaisia kirjoja) joten ehkäpä olen jäävi vastaan sanomaan.

[Toni]

Jestas, ei millään pahalla (tietenkään!) mutta tuo on kyllä NIIN elitistinen lausahdus että voe pojat Köh.

Ironinen elitismi, elitistinen ivallisuus ja ivallinen ironia - ei kai Kvaakkiin ole muilla tyyleillä edes sallittu kirjoittaa?

Kun totuus on lausuttu, siihen täytyy luottaa!

Keskinkertaiset dekkarit ovat pyh-viihdettä ja hyvä scifi korkeakirjallisuutta! Musta ei voi olla valkoista. Rajat on vedettävä.

[tolppis]

Heh. Jostain syystä tuli mieleen islantilaisen Onko tämä muka hauskaa?-pilakuvakokoelman "vastakkainasettelun aika on ohi!"-piirros jossa tuo teksti luki uusnatsien kokoushuoneen seinällä... 

[Lurker]

Kuten aamun Hesarista saimme lukea, keväällä Dark Entries ilmestyy suomeksi!

Werther Dell'Edera ja Ian Rankin: Synkkiä enteitä.
Nykyaikainen kummitustalotarina.
Egmont.

[Veli Loponen]

Onko tää nyt merkki Egmontin laadun huonontumisesta muutosten vuoksi vaiko päinvastaista?

[Lurker]

Onko tää nyt merkki Egmontin laadun huonontumisesta muutosten vuoksi vaiko päinvastaista?

Kyllä mulle kelpaa... Toivottavasti menee hyvin. Vertigo Crimessa on paljon muutakin herkkua, jota mielellään suomeksi näkisi. Toivottavasti dekkaristitkin huomaavat sarjan; näin ostajia luulisi löytyvän enemmän.

[Lönkka]

Vertigo Crimessa on paljon muutakin herkkua, jota mielellään suomeksi näkisi.

Oletko ihan tutustunut kanssa (=lukenut alusta loppuun)?

[Lurker]

Oletko ihan tutustunut kanssa (=lukenut alusta loppuun)?

Häh!?

Tarkoitatko, ettet itse jaksa niitä lukea, vai epäiletkö, etten minä jaksa niitä lukea? Vai epäiletkö etten ole lukenut ollenkaan, kunhan lämpimikseni höpisen...

The Chill on juuri yöpöydällä, supernaturaalia näyttää olevan siinäkin mukana.

Vertigo Crimet ovat ihan oikeasti sarjakuvaromaaneja; niissä kerronta ei ole amerikkalaisen sarjakuvalehtimäistä, kuten usein on asian laita. Ovat enemmänkin kovaksikeitettyjä.

[Curtvile]

En tiedä mutta epäilen lönkan viittaavan siihenaiempien viestiesi perusteellahan olit lukenut vain Dark entriesin ja Filthy richin ja yleisempään mm.kvaakin piirteeseen jossa kustantamoiden tai sarjojen linja ja sisältö tiedetään jo ennen lukemista ennakkokäsitysten perusteella

Vertigo Crimet ovat ihan oikeasti sarjakuvaromaaneja; niissä kerronta ei ole amerikkalaisen sarjakuvalehtimäistä, kuten usein on asian laita. Ovat enemmänkin kovaksikeitettyjä.

tulee muuten valtavana yllätyksenä  Sin Cityille,100 bulletsille, Scalpedille ja Sweetsille. Ei ne kai ole sitten kovaksikeitettyjä kun ovat lehtimäisiä...

[Lurker]

tulee muuten valtavana yllätyksenä  Sin Cityille,100 bulletsille, Scalpedille ja Sweetsille. Ei ne kai ole sitten kovaksikeitettyjä kun ovat lehtimäisiä...

Valtava ja valtava. Tarkoitin niiden muistuttavan kovaksikeitettyjä vanhan ajan rikosromaaneja... toki modernin sävyin, ronskimpia ovat ja usein on horroriakin.

Lukukokemuksessa on vinha ero verrattuna tosiaankin vaikka 100 Bulletsiin. Romaani on romaani. Lehtimuotoisuus jaksottaa tarinan kerronnan ihan eri tavalla.

[Curtvile]

Lukukokemuksessa on vinha ero verrattuna tosiaankin vaikka 100 Bulletsiin. Romaani on romaani. Lehtimuotoisuus jaksottaa tarinan kerronnan ihan eri tavalla.

aha. Nyt on minun pakko kysyä että oletkos sinä lukenut oikeasti 100 Bulletsin läpi?

[Lurker]

aha. Nyt on minun pakko kysyä että oletkos sinä lukenut oikeasti 100 Bulletsin läpi?

Myönnän, noin 50 ekaa lehteä oikein ajatuksella. Sitten pidin tauon ja kun jatkoin... niin, tuota, en tiedä, menetinkö jutun punaisen langan vai muuttuiko tarina minulle liian vaikeaksi, voi olla niinkin... voimat eivät riittäneet. Jotenkin en myöskään enää välittänyt niistä kaikista ihmisistä, kuten alkutarinoissa.

Muutenkin on viime aikoina ollut pakko rajoittaa sarjakuvien lukemista, aika kun on kortilla. Jyvien poimiminen akanoista tuntuu myös vuosi vuodelta työläämmältä. Varmasti senkin takia selkeästi yhteen kirjaan rajoittuva sarjakuvaromaanit, kuten Vertigo Crimet, tuntuvat omakohtaisesti mieluisemmilta. Se riittää minulle.

Riittääkö tämä selitykseksi lehtimuotoisen ja kirjamuotoisen sarjakuvan lukukokemuksesta?

PS. The Surrogates tuntui kyllä sarjakuvaromaanilta, vaikka lehtinä sekin oli julkaistu; näin todistan itseäni vastaan. En löydä totuutta, vaikka kuinka sitä etsin.

[Curtvile]

selvä, tähän suhteutettuna ymmärrän kommenttisi.
en aivan pysty allekirjoittamaan mutta se on eri asia.
Formaatti kun ei ole yhden suhde yhteen itse tarinan kanssa.

vertigo crime kun on osoittautunut melko...epätasalaatuiseksi. Korkeat tuotantoarvot ja keskitasoa parempaa tarjontaa(siis sarjakuvat yleisesti, ei vain amerikkalaiset) mutta omien kokemusten perusteella linja heittää laidasta laitaan.

[Lurker]

Viimeinen lukemani pitkä lehtisarja oli Y: The Last Man. Se piti otteessaan koko kaarensa ajan; elämä on matka -tyylinen kerronta vetosi.

Vertigo Crimen kirjoittajista kaikki eivät ole sarjakuvakäsikirjoittajia. Sekin saattaa osaltaan vaikuttaa tason vaihteluun, kuka on onnistuu paremmin, kuka huonommin. Rankin onnistui.

Eri formaatista huolimatta on sarjan kirjoissa silti kaikuja myös EC:n 50-luvun rikossarjakuvista, joita julkaistiin lehtinä, totta kai. Samanlaista hillittömyyttä.