William Goldingin (1911-1993) vuonna 1954 julkaisema esikoisromaani Kärpästen herra (suom. 1960) on monelle suomalaiselle koulusta tuttu pakollisena luettu teos. Länsimaisen sivistyksen ohuutta kuvaava kirja on nyt saanut alkuteosta kunnioittavan sarjakuvasovituksen.
Hollantilainen Aimée de Jongh (s. 1988) julkaisi ensimmäisen sarjakuvansa 17-vuotiaana, ja on sittemmin kerännyt palkintoja ja nimekkäimpien palkintojen ehdokkuuksia. Suomessa tekijä on jäänyt tuntemattomammaksi. Tunnetuin teos tähän mennessä on ollut Days of Sand (2021), joka Eeva Meltion Hiekan tapaan sijoittuu Yhdysvaltain Keskilänteen 1930-luvun pölymyrskyjen aikaan.
Kärpästen herraa de Jongh on tehnyt pitkään ja hartaasti, teoksen ilmestymistä on odoteltu jo tovi. Ajan ottaminen tekemiseen on tehnyt hyvää lopputulokselle, se on kaunis, hiottu ja ennen kaikkea uskottava. Sarjakuvaversio on julkaistu 35 maassa.
Moderni klassikko
William Goldingin ajatuksena oli kirjoittaa romaani, joka kritisoisi brittiläisen kolonialismin ihannointia. Lukuisat ovat ne teokset, jossa brittiläinen aatelinen pelkällä verenperinnöllä nousee alkukantaisten viidakkoheimojen johtajaksi tai ainakin henkiseksi kasvattajaksi. Golding halusi näyttää, mitä hänen mielestään tapahtuisi, jos aatelispojat päätyisivät yksin luonnon armoille.
Ensimmäisissä käsikirjoitusversioissa tarina on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jossa pojat keskenään aloittivat elämää ydinsodan jälkeisessä maailmassa. Tuollaisia kirjoja ja elokuvia on viime vuosikymmeninä tehty pilvin pimein. Kustannustoimittaja onneksi raakkasi kehyskertomuksen armotta pois, ihmisluonnon ja poikajoukon ryhmädynamiikan kuvauksessa on yhteen romaaniin riittävästi aineksia.
Ihmisen perimmäinen luonne
On ymmärrettävää, että toisen maailmansodan jälkeen Kärpästen herraa luettiin pitkälti pessimistisenä ihmiskuvauksena. Wikipediassakin muistutetaan, että kun pieni poikajoukko oikeasti joutui autiolle saarelle vuonna 1965, niin heistä ei tullut villi-ihmisiä. He organisoivat sopuisan ja toimivan yhteisön, joka pelastettiin 15 kuukautta myöhemmin.
Kärpästen herrasta on kirjoitettu paljon. Tarinaa on tulkittu egyptiläisten ja kreikkalaisten arkkityyppien avulla sekä juutalaiskristillisestä perinteestä ammentaen. Taistelu valon ja kaaoksen välillä on ikiaikaista. Ihminen on perisynnin vanki. Myös freudilaisia ja marxilaisia tulkintoja teoksesta on tehty.
Viime aikoina teosta on luettu muun muassa viholliskuvan synnyttämisen kautta. Miten joku joukko jakaantuu ’meiksi’ ja ’niiksi’? Ekokriitikot katsovat, että sodan aikana laivastossa idealisminsa menettänyt Golding oli monessa kohdin ainakin oikean ajatusidun äärellä. Kapitalistinen talousmalli on ajanut maailman surkeaan tilaan, ihminen on kuvitellut olevansa luonnon yläpuolella ja on horjuttanut sen herkkää tasapainoa monin ennakoimattomin tavoin. Olemme melkein tuhonneet planeettamme kuten pojat polttivat aarresaarensa.
Yksi tuore tapa lukea tarinaa sen loppukohtauksen kautta. Barbarialla on tuhoisat seuraukset. Koko tarina on varoitus ihmisille, kuin pahaa unta, josta herättyä voi ottaa opiksi ja toimia toisin. Aimée de Jonghin piirrostyyli ja värimaailma tuovat tilaa optimismille.
Aimée de Jongh
Kärpästen herra – sarjakuvaromaani
suom. Jouko Ruokosenmäki
Like/Otava 2025