Viime viikolla tuskailin sitä, että en mitenkään ollut onnistunut tuntien etsimisenkään jälkeen löytämään luettavaa Etelä-Amerikasta tai Afrikasta. Päätin yrittää kuitenkin vielä kerran, ja tällä kertaa minua onnisti! Nyt löysin hyvin nopeasti Sarjakuvakeskuksen artikkelin, joka käsitteli afrikkalaista nykysarjakuvaa. Mosambikilainen Rui Tenreiro oli haastateltava KUTI-lehden numerosta, jonka päätoimittajana hän oli toiminut. Afri-Kuti esittelee 16 taiteilijan töitä pitkin maanosaa. Lehti on mukavan mittainen kurkistus sarjakuvaan, jota ei yleensä Suomessa tule vastaan. Kieli lehdessä on englanti ja valtaosa on painettu mustavalkoisena, mutta lehden sivujen värillinen paperi tuo hauskasti elämää julkaisuun.
Kokonaisuus oli kiehtova lukea, vaikka jotkut tarinat ja niiden käsittelemät teemat tuntuivat jopa hieman luotaantyöntäviltä. Toisissa taas onnistuttiin muutamien ruutujen aikana nappaamaan lukija mukaan tarinoihin sanavapauden riistämisestä, epäonnea tuovista enneunista sekä paremman elämän toiveista. Erityisesti kiinnostuin katulapsien elämää käsittelevästä pätkästä. Lehden lopussa oli erittäin oivallisesti lista lehdessä mukana olleiden taiteilijoiden töistä, jonka ansioista löysinkin lopulta tämän kertaisen teoksen Karkuteillä.
Karkuteillä on tansanialaisen Sunday Ngakaman ja Sanna Hukkasen poikkeuksellisesti kaikissa vaiheissa yhdessä työstämä kirja Mwanzan kaupungin katulapsien elämästä. Kirjan tapahtumat perustuvat Ngakaman ja Hukkasen haastattelemien katulapsien omiin kertomuksiin, mikä tuo tarinalle aitouden tunteen lisäksi myös surullisen sävyn. Juoni on tästä tarinoiden irrallisuudesta huolimatta yhtenäinen, ja se seuraa erityisesti yhden pojan tarinaa. Lukija pääsee matkaamaan Shidan kanssa läpi kauniisti kuvitettujen sivujen ja maisemien.
Shidan elämä tansanialaisella maaseudulla muuttuu, kun hänen molemmat vanhempansa menehtyvät hyvin lähekkäin toisiaan. Jäätyään yksin Shida lähetetään hänen isoisänsä hoiviin. Isoisän uusi vaimo on ilahtunut uudesta apulaisesta perheen arjessa, mutta alkaa pian kyykyttämään poika. Shida kaipaa vanhempiansa ja haluaisi vain takaisin koulun penkille. Kokemastaan huonosta kohtelusta suivaantuneena hän lähtee kylästä ja suuntaa kohti Mwanzan miljoonakaupunkia, jossa hän on kuullut olevan orpokoti hänen kaltaisilleen. Elämä kaupungissa ei ole niin ruusuista kuin Shida olisi toivonut, mutta epäonnistumisten vastapainoksi ympärille löytyy uusia ystäviä. Mikään “ryysyistä rikkauksiin” -tarina tämä ei kuitenkaan ole, vaan kadulla elävien lasten arkea käsitellään realistisesti, mutta myös arvostavasta ja ilman turhaa pahuudella mässäilyä. Tästä, ja siitä syystä, että löysin kirjan yllätyksekseni Kuopion kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosastolta, uskallan suositella tätä myös vähän nuoremmille lukijoille. Vaikka kirjan käsittelemät teemat koskettanevat eri-ikäisiä lukijoita eri tavoin.
Teos luo herkällä ja henkilökohtaisella tavalla näkymän köyhyyteen ja kodittomien lasten asemaan. Teoksessa pystytään erinomaisen hyvin näyttämään, millaista elämä haastavien realiteettien kanssa on. Reilussa sadassakin sivussa ehditään esittelemään hyvin erilaisia ihmiskohtaloita. Ja mikä tärkeintä, erilaisia suhtautumisia sanottuihin kohtaloihin. Puhe kadulla elävistä lapsista ja nuorista kääntyy monesti surkuttelemaan poloisten kohtaloa ottamatta sen enempää kantaa siihen, että joillekin elämä kadulla saattaa olla huonoista vaihtoehdoista paras. Kirjassa näytetään myös aikuisten hyvin erilaisia suhtautumistapoja näihin lapsiin. Sivuilta löytyy niin orpokodin ahneita johtajia, ystävällisiä ja auttavaisia aikuisia sekä niitä, jotka katsovat tarinan sankareita kuin saastaa. Länsimaalainen lukijakin saa samaistumispintaa hyväntekeväisyysjärjestön vierailijoista. Kohtaaminen herättää myös kysymään, mikä merkitys lahjoituksillamme loppupeleissä on? Olemmeko vain teatteriesityksen yleisöä? Karkuteillä -kirjan kaltaiset aidot kertomukset ovat tärkeitä, jotta opimme kurkistamaan esiripun taakse.
Tämän kirjoituksen tukena on käytetty Sarjakuvakeskuksen artikkelia “Rui Tenreiro afrikkalaisesta nykysarjakuvasta Afri-Kuti -lehdessä: “Valitsemani sarjakuvataiteilijat pakenevat tavanomaista jollain tavalla” . Jutussa myös linkki Afri-Kuti -julkaisuun.
Kesän sarjishaaste: Piirtäjä Afrikasta/Etelä-Amerikasta
Sunday Ngakaman & Sanna Hukkanen: Karkuteillä (Artbox Irja 2012)