Viime vuonna itsenäinen Suomi täytti sata vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Solja Järvenpää ja yksitoista muuta suomalaista sarjakuvataiteilijaa piti kuukauden ajan päiväkirjaa. Näistä koostuu 365 sivua suomalaista juhlavuoden elämää.
 |
Vuoden sarjakuva
toim. Solja Järvenpää
ISBN 978-952-7160-21-3
Suuri Kurpitsa 2017
1970-luvun loppupuolella suomalaisessa kirjallisuudessa on päiväkirjabuumi. Monet kustantajat pyysivät kirjailijoitaan pitämään päiväkirjaa elämästään. Esimerkiksi Veikko Huovinen kertoi Humusavotassa, että 21.4.1975 hän pilkkoi halkoja liiterissä ja mietti Pentti Haanpäätä. Osa kiinnosti ostavaa yleisöä, osa ei. Kirjailijoiden arki tuli laajasti tutuksi, eikä siihen tarvinnut vuosikymmeniin palata.
 |
Sarjakuvissa päiväkirjamuoto tai henkilökohtaisen kuvittaminen on vakiintunut yhdeksi omaksi sarjakuvan lajiksi. Sitä suositaan erityisesti sarjakuvablogeissa. Solja Järvenpäälle sarjakuvapäiväkirjan mahdollisuudet avasi Suuren Kurpitsan 2002 julkaisema Sarjakuvapäivät. Arki voi olla kiinnostavaa!
Vuoden sarjakuva sai alkunsa kun Järvenpää näki unta vuoden 2016 Helsingin sarjakuvafestivaaleja edeltävänä yönä. Unessa hän oli festareilla myymässä omakustannetta, joka sisälsi kuukauden verran päiväkirjaa. Oikeilla festareilla hän tapasi Kari Sihvosen, joka kauppasi kuukauden mittaista päiväkirjaa. Siitä ajatus lähti. Järvenpää tuli pyytäneeksi mukaan neljäätoista sarjakuvataiteilijaa, kokonaisuuden kannalta onneksi kaksi heistä kieltäytyi.
 |
Vuoden aloittaa Petteri Tikkanen, joka uudenvuodenpäivänä löytää maasta osin palaneen passin. Mikä lienee saanut jonkun yrittämään passinsa polttamista? Onkohan juhlahumussa syntynyt päätös, ettei koskaan aiota poistua Suomen rajojen ulkopuolelle? Arjen koitettua passi pääsi poliisin huomaan. Varsin symbolikas alku juhlavuodelle. Helmikuun päiväkirjanpitäjä on toinen iisalmelainen, Kaltsu Kallio, joka kuvaa lapsiperheen arkea. Iisalmelaiset ovat Vuoden sarjakuvassa vahvasti mukana, sillä elokuu on Jupu Kallion käsialaa. Kaltsun ja Jupun tytär Palmu on saanut tehdä yhden sivun kirjaan.
 |
Perhearki pienten lasten kanssa on monen sarjakuvan keskiössä. Kohokohtia ovat lapsille järjestetyt synttärit ja matkat. Lokakuun tehneelle Ina Majaniemelle kauhun hetkiä aiheutti pojan karkaaminen. Pienten lasten kanssa arjen järjestys muuttuu helposti kaaokseksi. Toimittaja Järvenpään arkea helpottaa maaliskuussa saatu myönteinen apurahapäätös.
 |
Maria Björklund ja Kari Sihvonen tekevät töitään Välimeren rannikoilla. Björklund on residenssissä Roomassa ja Sihvonen Teneriffalla kotinsa putkiremonttia paossa. Ville Pynnönen tuskailee Riihimäellä hitaasti etenevää albumiansa ja pakenee agenttiseikkailuihin. Tampereella Jarno Latva-Nikkolan sarjakuva ei myöskään suuremmin etene, vaan aika kuluu keikoilla ja baareissa. Käännösalbumista sentään tulee palkkio tilille. Latva-Nikkolan tapaan iltaelämä saa osan Tea Tauriaisen elämästä näyttelyvalmistelujen ja tatuointiharjoittelun lomassa.
 |
Tommi Hämäläisen heinäkuisen kesän piinallinen turbulenssi mökillä saa etäännytetyn kuvauksen. Kalastelun lisäksi hän käy soittokeikoilla pitkin maata. Jukka Tiluksen syyskuussa on vieraannutettu, kaukaa katsomisen elementti.
 |
Sarjakuvallinen ilmaisu tuo päiväkirjan tekemiseen lisäelementin, joka lisää kiinnostavuutta pelkkään tekstiin verrattuna. Erityisesti tunteet ovat välittömämpiä, huomattavasti ekonomisemmin ilmaistuja. Ja päiväkirjahan on aina tirkistysluukku toisen elämään. Kiintoisaa kokonaisuutta häiritsee painoasu, pikselöityvä viiva häiritsee etenkin Järvenpään ja Sihvosen osuuksissa. Suomen juhlavuotena eri elämänvaiheissa olevien taiteilijoiden arki soljui tekemisiä tuskaillessa ja pieniä asioita ihastellessa.
 |
* Kvaakissa voi keskustella Vuoden sarjakuvasta