Kun Rambo Stallone kerran on päästetty tekemään pilkkaa pyhistä arvoista, niin lienee syytä kertoa oikeasta Judge Dreddistä, Mega City Ykkösen tunnetuimmasta lainvartijasta. Dredd on alkujaan englantilaisen 2000 AD -lehden tuote. Lehti kasvatti 70-luvulla monta sittemmin maailmanmaineeseen noussutta sarjakuvan tekijää, ja useimmat heistä olivat mukana luomassa myös Judge Dreddiä: John Wagner, Ron Smith, Ian Gibson, Alan Grant, Brian Bolland, …
Dreddiä ei siis tehnyt vain yksi henkilö, vaan Mega City Ykkösen maailmaa loi kokonainen lauma nuoria, lahjakkaita ja hieman sekopäitä sarjakuvan ammattilaisia. Tämä on Dreddin voima ja sen suurin heikkous. Dredd-sarjojen taso vaihtelee sietämättömästi. Etenkin Carlos Ezquerran tapa pahoinpidellä käsikirjoituksia saa minut raivon kyynelten partaalle. Osa piirtäjistä on käyttänyt Dreddiä myös piirtämisen opiskeluun, ja esimerkiksi Barry Kitson tunnustaa häpeävänsä ensimmäisten Dredd-sarjojensa huonoa piirrosjälkeä ja sivusommittelua. Dreddin saavuttaman suuren suosion myötä 2000 AD kuitenkin julkaisi kaiken Dredd-materiaalin, mitä sen piirtäjät saivat aikaan. Ei ihme, että lehden taso ja suosio on kokenut 80/90-luvulla melkoisen romahduksen.
Judge Dredd on poliisi Pohjois-Amerikan itärannikon kattavassa jättiläismäisessä Mega City 1 -nimisessä kaupungissa 2000-luvun (siis vuosisadan) loppupuolella. Ydinsota on käyty, työttömyys huitelee 90-99 prosentin tietämillä, televisioidut viiden hengen sodat ovat suosittua viihdettä, ja väkivalta ja rikollisuus rehottaa. Ulospääsyä ei ole, sillä kaupungin muurien takana odottaa radioaktiivinen autiomaa. Vain yksi järjestelmä toimii: oikeuslaitos, jonka poliiseilla/tuomareilla on sekä tuomio- että toimeenpanovalta. Dredd on poliisikunnan kovin ja armottomin tuomari. Mies, jonka kasvoja lukija ei koskaan näe kypärän silmikon takaa. Mies, jonka omat tunteet on vuosien koulutuksella sullottu syvälle ja poikittain. Mies, joka on loppuun asti oikeudenmukainen, vaikka joutuisi lain nimissä tappamaan kaikki kaupunkinsa asukkaat.
Pelottavaksi Dreddin tekee se, että ihmiset itse asiassa kaipaavat monia Dreddissä esiin tuotuja ilmiöitä. Esimerkiksi Mega City 1:n oikeuslaitos toimii nopeasti ja armottomasti. Pikkulasten yli ajanut rattijuoppo päätyy kiven sisään lopuksi ikäänsä, eikä mielentilatutkimuksista, puolustusasianajajista tai vuosia kestävistä oikeudenkäynneistä ole puhettakaan. Lisäksi Mega City 1 on hyvinvointiyhteiskunta. Jokaiselle kansalaiselle taataan toimeentulo, mutta ei työtä. Ihmiset ovat niin tylsistyneitä, että on todennäköisempää kuolla jäämällä katolta hyppäävän työttömän kuin auton alle.
Hauskaksi Dreddin tekee järkiheitto väkivaltaisuus, jolle vetää vertoja vain Lobo tai Marshall Law: Jos tuomari joutuisi taskuvarkaan kiinni saadakseen ajamaan moottoripyörällään yksisuuntaista katua väärään suuntaan, hän ennemmin ampuu varkaan, kuin rikkoo itse lakia. Lukemisen arvoista mellastusta joka tapauksessa, semminkin kun Jalava on suomentanut useita Dredd-älppäreitä. Kannattaa kuitenkin kurkata kansien väliin ennen ostopäätöstä, sillä osa Judge Dreddeistä on täysin hervottomia, osa silkkaa silkkoa. Etenkin Ezquerraa sietää varoa, paitsi Apocalypse Warin osalta. Hänen töhrimänsä lyhyt jakso ei onnistu pilaamaan muuten mieletöntä kuvausta Mega City 1:n ja East Meg 1:n sodasta.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 4/1996.