Juan Giménez López (1943–2020) muistetaan laajan scifituotantonsa ansiosta. Argentiinalaisen Giménezin yhteistyökumppaneihin kuuluivat mm. Alejandro Jodorowsky ja Ricardo Barreiro, mutta osan töistään hän käsikirjoitti itse.
Nuoruusvuodet
Giménez syntyi Argentiinan Mendozassa vuonna 1943. Hän alkoi piirtää kuluttaakseen aikaa ystäviensä pelatessa jalkapalloa. Öljypohjaista plastoliinia käyttäen Giménez maalasi kotona vauhdikkaimpia kohtauksia juuri näkemistään teatterielokuvista. Isänsä Giménez muisteli havainnollistaneen perspektiiviä lentokoneiden runkojen avulla.
Vanhoilla päivillään Giménez asetti Francisco Solano Lópezin muiden taiteilijoiden yläpuolelle, mutta kertoi lapsena ihailleensa myös italialaista Hugo Prattia. Solanon ja Prattin töitä julkaistiin Misterix- ja Hora Cero -lehdissä 1950-luvulla.
1950-luvun lopussa Giménez avusti sarjakuvataiteilijaa Victor Hugo Arias. El último disparo (“Viimeinen laukaus”) julkaistiin Asalto-lehdessä vuonna 1960. Tarina oli Giménezin käsikirjoittama, mutta Arias auttoi sen piirtämisessä. Työ sarjakuvien parissa päättyi, kun Arias muutti Eurooppaan myöhemmin samana vuonna.
Giménez opiskeli teollista muotoilua, ja hän oppi arkkitehtuurin lisäksi teknistä piirtämistä. Taideopintoja Giménez sai myöhemmin Barcelonassa, missä hän tutustui ihmisen anatomiaan.
Uran alku
Editorial Récord julkaisi Skorpio-lehdessä Giménezin piirtämiä lyhytsarjoja vuonna 1976. Tätä ennen hän oli julkaissut mainoskuvituksia. Osa Giménezin työtä mainostoimistoissa oli ollut sarjakuvia muistuttavien storyboard-kuvasuunnitelmien laatiminen.
Giménezin ensimmäinen menestyssarja oli Ricardo Barreiron käsikirjoittama sotasarja As de Pique (”Pataässä”, Skorpio n:o 34, 1977). Sarjan innoittaja oli Héctor Oesterheldin ja Solanon niin ikään pommikoneen miehistöstä kertova Amapola Negra (”Musta unikko”) vuodelta 1958. Kriitikot pitävät As de Pique -tarinaa Una misión de rutina (”Rutiinilento”, Skorpio n:o 42, 1978) yhtenä merkittävimmistä sodanvastaisista sarjakuvista, joita julkaistiin sotilasdiktatuurin aikana.
Argentiinan taloudellisen epävakauden vuoksi sekä Barreiro että Giménez muuttivat kotimaastaan pysyvästi, ja miesten yhteistyö jatkui Espanjassa. Star Wars -elokuvan innoittama La estrella negra (”Musta tähti”, Toutain, 1979) oli Giménezin ensimmäinen väreissä julkaistu sarjakuva. Sitä ennen Moebius oli tehnyt Giméneziin suuren vaikutuksen.
Kanadassa Giménez työskenteli Heavy Metal -elokuvan (1981) parissa vuonna 1980. Metál Hurlant -lehden monesta vuosikymmenen mittaan julkaistusta tarinasta ensimmäinen nähtiin vuonna 1981. Giménezin yhteistyö Ranskaan asettuneen Barreiron kanssa muuttui Ciudad-sarjan (“Kaupunki”, Toutain, 1982–1991) myötä epäsäännölliseksi.
Tietokonepelejä
Barreiron tavoin Giménez sivusi teknologian ihmisestä saamaa yliotetta. Lentokoneiden ja moottoripyörien lisäksi Giménez kiinnostui varhain kotitietokoneista, ja hän oli myös tietokonepelaaja. Tietokonepeliteema esiintyi Giménezin El juego eterno (”Ikuinen peli”, Toutain, 1987) ja Elige tu juego -lyhyttarinoissa (“Valitse pelisi”, Ediciones 11:11, 2002).
Varhaisiin Giménezin kuvitustöihin lukeutui kansitaide, joka koristi tietokonepelien koteloita 1980-luvulla. Elokuvien konseptisuunnittelun lisäksi Giménez teki samaa pelinkehittäjien työn tueksi. Giménez oli Alfonso Azpirin ja Luis Royon ohella tärkeimpiä espanjalaisten pelitalojen käyttämistä taiteilijoista aina vuosikymmenen taitteeseen, jolloin yritykset vanhenevien mikrotietokoneiden tavoin siirtyivät historiaan.
1990-luvun alusta lähtien Giménezin akryylivärityöt painottuivat fantasiakirjojen kansiin. Kuitenkin Giménez täytti vielä vuonna 2015 retropeliharrastajien hartaan toiveen piirtämällä kansikuvan Amstrad CPC -kunnianosoitukseen nimeltä Space Moves. Sen koodannut Toní Ramírez julkaisi myöhemmin parannetun version (Retrobytes Productions, 2020), jonka voi ladata ilmaiseksi.
Sarjakuvissaan Giménez kuvasi runsaasti paljasta pintaa, ja hän käytti erotiikkaa fantasiaelementtien tapaisena lisänä. Playboy-lehdessä julkaistiin Giménezin kuvituksia ja lyhyitä sarjakuvia 1990-luvun lopussa. Playboy-sarjoissa esiintyi peittelemättömässä muodossa myös asefetissien tapaisia pornon genrepiirteitä.
Kansainväliset työt
Metál Hurlant Ranskassa ja L’Eternauta Italiassa julkaisivat Giménezin töitä, jotka pääsääntöisesti olivat peräisin espanjalaisen Toutainin antologioista Comix International ja 1984. Jälkimmäisessä lehdessä julkaistiin myös Cuestión de tiempo -lyhyttarinoita (”Hetkestä kiinni”, 1982). Kustantajan Zona 84 -lehdessä esitettiin puolestaan mm. Carlos Trillon kirjoittama sarja Basura (”Jäte”, n:o 17–20, 1984).
Leo Roa oli Giménezin tärkeimpiä omia töitä. Sen julkaisi espanjalainen ABC-sanomalehti kaksi sivua kerrallaan Al Loro -liitteessä (19.10.1986–22.3.1987). Ennen sarjan uudelleenjulkaisua Giménez tuotti tarinaan lisäsivuja. Se sai jatkoa ranskaksi nimellä L´Odyssée à contretemps (“Odysseia menneisyyteen”, Les Humanoïdes Associés, 1991). Kaksiosainen kokonaisuus julkaistiin englanniksi nimellä The Starr Conspiracy (Humanoids, 2007). El cuarto poder -esiosa (”Neljäs valtiomahti”, Toutain, 1989) – englanniksi The Fourth Power (Humanoids, 1999) – alkoi ennen Leo Roa -sarjaa, mutta viivästyi ranskalaiskustantajasta johtuen.
Kansainvälisesti Giménez tunnettiin ensisijaisesti Alejandro Jodorowskyn käsikirjoittaman La Caste des Méta-Barons -sarjan ansiosta. Työ sarjan parissa alkoi vuonna 1992, ja se kesti vuoteen 2003 saakka. Englanniksi kahdeksan albumia julkaistiin nimellä The Metabarons (Humanoids, 2012).
Fantasiatrilogia Moi, Dragon (“Minä, Lohikäärme”, Dargaud-Le Lombard, 2010) oli viimeinen Giménezin omista sarjoista, ja se julkaistiin yksissä kansissa vuonna 2015. Sarjan rinnalla valmistui Richard Malkan kirjoittama tieteisseikkailu Segments (Glénat, 2011), jonka kokosi integraaliksi 2016 espanjalainen Norma-kustantaja.
Suuren osan vanhuusvuosistaan Giménez asui pienessä katalonialaiskaupungissa nimeltä Sitges. Giménez kuoli synnyinkaupungissaan Mendozassa huhtikuussa 2020. Hän oli maansa ensimmäisiä koronaviruksen uhreja.
Keskustele Juan Giménezin sarjakuvista Kvaakissa.