 |
|
Emilia Lehtelä
|
Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalaisten vuosijulkaisu on tänä vuonna perinteisen sarjakuva-albumin mittainen ja kokoinen. Aiheeksi valittu anatidaefobia sen sijaan antaa mahdollisuuden kokeilla rajoja.
 |
Anatidaefobia
Liskoklassikko VIII
Minna Keränen, Aino Niva, Emilia Lehtelä, Iida Parkkinen, Helena Helle, Charlotta Flink, Aleksi Remes, Ilkka Wahala, Juho Lehtinen, Taneli Eira, Joni Palmu, Christian Flink, Tiina Kangas, Otso Päiväniemi, Esko Heikkilä, Petteri Holm, Roosa Leppänen, Jessica Willman, Minna Keränen, Hanna Mieskolainen, Petri Holopainen, Jenni Välikangas, Aino Hentilä, Mira-Tuulia Mört, Taru Lehtinen, Petteri Hyyppä, Rosa Juntunen, Jarkko Harakka, Sally Luhta, Natalia Kekkonen, Anu Piira, Taina Juusola, Riku Savikko, Laura Sillanpää, Jenny Aunola, Sally Luhta, Milla Enlund, Mari Rantanen ja Laura Nieminen.
Toimittaneet Keijo Ahlqvist, Mikko Jylhä, Tessa Suhonen ja Viivi Rantanen
Taitto Mikko Jylhä
Kansi Otso Päiväniemi
Paino Joutsen Median Painotalo
ISBN 978-952-67041-7-3
Limingan taidekoulun sarjakuvalinja
2013
48 s., nid.
15 €
Anatidaefoobikko pelkää, että jostakin tuijottaa ankka. Maailmassa on paljon erilaisia virallisia, lääketieteen auktorisoimia pelkoja, mutta anatidaefobia ei kuulu niihin. Ankkojen tuijotuksen pelko on lähtöisin Gary Larsonin Kaukana poissa (The Far Side) -sarjasta. Larsonin 1980-luvulla kehittelemä vitsi on alkanut netissä elää omaa elämäänsä. Fobian alkuperäkin lienee hämärtynyt. Ainakin albumin takakannessa viitataan lääkärien henkiseen tilaan. Nuorelle sarjakuvantekijälle pelkoa saattaa herättää myös se, että joku kvaakkilainen lukee hänen töitään ja on valmis purkamaan sanaisan arkkunsa sarjakuvafoorumilla…
Anatidaefobia on ilmestynyt sekä painotuotteena että nettiversiona. Jälkimmäinen on laajempi, se sisältää poikkeamia, rönsyjä päätarinasta. Netissä Mikaelin tarina etenee puolisivua kerrallaan, jos verrataan painettuun albumiin. Se sopii netin hektisemmälle lukijalle.
 |
|
Aleksi Remes
|
Jo edellisessa Lisko klassikossa (Mörmörutto, 2012) Limingan sarjakuvalinjalaiset tekivät isolla joukolla yhden jatkuvajuonisen tarinan. Anatidaefobiassa on rajallisempi mitta kuin Mörmörutossa, mutta tekijöitä lähes yhtä paljon. Kullekin tekijälle on tullut osaksi tehdä yksi sivu painettuun tarinaan. Toimittajat ovat sovitelleet kullekin persoonalliseen tyyliin sopivan tarinan osan piirrettäväksi. Tekijät ovat jonkinverran joutuneet yhdenmukaistamaan tyylejään. Vapaammat kädet on annettu nettiversion tarinarönsyissä.
Mikaelin anatidaefobia syntyy ja sovittuu suomalaisissa rantamaisemissa. Siksi onkin luontevaa, että kotieläimeksi kesytetyn ankan sijaan sarjakuvassa pälyillään niiden villejä esi-isiä, sinisorsia. Tarinan pohjavire laajenee elämänsuunnan etsimiseen, ja kertoo muutoksen mahdollisuudesta.
 |
|
Esko Heikkilä
|
Jälkisanoissa albumin kerrotaan olevan kokeilu hajautetusta kerronnasta. Termiä ei avata sen suuremmin, mutta itse tarina kertoo paljon mistä on kyse. Mikaelin monikerroksisuus, yleisinhimillisyys tulee esille useiden kertojien kautta. Hahmolle on kuitenkin asetettu riittävät rajat, että se pysyy tunnistettavana sivulta toiselle. Sarjakuvakerronta säilyttää muotonsa.
 |
|
Joni Palmu
|
Hajautettua kerrontaa on pidetty traumafiktioon sopivana keinona. Sarjakuvalinjalaiset käsittelevät anatidaefobiaa traumana, josta voi selvitä. Eivätkä elämässä tehdyt valinnat ole kiveen hakattuja. Mieltään voi muuttaa, eikä sydäntään tarvitse kovettaa.
* Anatidaefobia. Nettiversio.
* Kvaakissa voi keskustella Limingan taidekoulun sarjakuvajulkaisuista.
* Mörmörutto on arvosteltu Kvaakissa