Vaikka Frank Miller on sarjakuvapiirtäjä Yläkerran™ armosta, hän on myös sarjakuvakäsikirjoittaja. Ja miehellä piisaa ideoita enemmän kuin hän ehtii itse piirtää. Erityisen hedelmällistä Millerin yhteistyö on ollut Geof Darrow’n kanssa. Tähän mennessä parivaljakolta on suomennettu Hard Boiled -trilogia, jolla Like hemmotteli suomalaisia vuonna 1992. Parhaiten Hard Boiled -sarjan tyylilajia kuvasi kolmannen osan esipuhe: Äärimmäisen väkivallan kielioppi.
Iso Heppu ja Rusty Robottipoika on toista maata. Miller on imenyt ideansa 50-luvun pulp-kulttuurista ja portannut ne nykyaikaan. Iso Heppu, tarinan sankari on kuin kromattuun, Chevy-siivillä koristeltuun säilyketölkkiin pakattu kirkasotsainen partiopoika. Ja se Ison Hepun lentokone. Jummijammi! Mukana on tietty myös tiedemiesten mokasta syntynyt hillittömän ilkiä jättiläislisko, joka pistää Tokiota matalaksi parhaaseen Godzilla-tyyliin. Robottipoika Rusty on puolestaan saanut vaikutteensa klassisesta Astro Boy -animesta.
Iso Heppu on kyborgi, ihmisen mieli suuressa, äärimmäisen vahvasti aseistetussa metalliruumiissa. Hän on Yhdysvaltain hallituksen ylpeys, teräksinen sankari, joka pärjää vaikka karjaa silpomaan saapuneille avaruusolennoille. Rusty sen sijaan on Japanin hallituksen ylpeys, pieni robotti, jonka voimat vetävät melkein vertaa Isolle Hepulle. Rustyn ongelmana on kuitenkin koko. Hän on yksinkertaisesti liian pieni. Parivaljakkona he ovat kuin parhaan vuosikerran Cadillac ja Honda Civic vuosimallia 1999.
Miller on ottanut oppia vanhoista scifi-tarinoista ja supersankarisarjakuvista niin hyvässä kuin pahassa, mutta kääntänyt nimenomaan pahan, scifin ja sarjakuvan kalutuimmat klisheet voitokseen. Esimerkiksi Ison Hepun ja Rustyn sivutolkulla jatkuvat yksinpuhelut ovat pahimmillaan niin pateettisia, että ne ovat silkkaa taidetta.
Henrik Laineen käännös ei tee Millerin tekstille täyttä oikeutta. Esimerkiksi incoming on suomennettu päällekäyviksi. Tehtävä on tosin ollut hyvin haastava, sillä alkutekstin tyyliä on kaikesta päätellen hiottu pitkään ja hartaasti. Yksittäisiä sanavalintoja lukuunottamatta Laineen kieli ei hypi silmille.
Myös Claude Legrisin värit ansaitsevat tulla mainituiksi. Puhtoisen kirkas väriskaala on kuin suoraan Aku Ankan tai Väiski Vemmelsäären sivuilta, mutta niin eri ympäristössä kuin mahdollista.
Likellä on ollut viime vuosina ongelmia albumiensa värien painamisen kanssa. Tällä kertaa värit ovat kuitenkin kohdallaan, mutta painopaikaksi paljastuukin sarjakuvan suurvalta Ranska. Virheettömiä ranskalaisetkaan eivät ole, sillä albumiin on eksynyt kauneusvirheeksi yksi tyhjä arkki. Sivuja ei onneksi puutu.
Iso Heppu ja Rusty Robottipoika. Kirjoittanut Frank Miller, piirtänyt Geof Darrow, värittänyt Claude Legris, suomentanut Henrik Laine, tekstannut Kari Puikkonen. Kustannus Like, 1995.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 1/1996.