Näillä samaisilla sanoilla Humon aloitti jo yli 10 vuotta sitten Scandinavia and the World sarjakuvan julkaisemisen. Tämä pioneeri on tehnyt huumoria eri valtioiden personifikaatioilla, eli henkilöitymillä (kiitos Wikisanakirja) jo ennen Hetaliaa ja uuden polven fanservicemankelia Countryhumans:ejä. Tuskin kukaan verkon aalloilla seilaillut on onnistunut välttymään näiden hahmojen näkemiseltä, vaikka sarjan nimi ei soittaisikaan kelloja.
Tämän yksittäisistä stripeistä koostuvan sarjan tähtiä ovat eri maailmaan maat. Kuvaukset maan kansalaisista ovat mahdollisimman stereotyyppisiä, mutta vitsit ovat pitkälti hyväntahtoisia. Jokaisella maalla on mies- ja naishahmot, vaikka ensimmäiset saavatkin pääsääntöisesti enemmän ruutuaikaa. Kuten sarjan nimikin antaa ymmärtää, pääosassa ovat Norja, Tanska ja Ruotsi. Kuitenkin myös Suomi on hyvin huomioitu, ja ainakin henkilökohtaisesti pidän tätä pipo päässä muita mykkänä mulkoilevaa ukkoa (ja tietysti myös vastaavasti akkaa) erittäin osuvana kuvauksena juroista suomalaisista. Tämä lienee myös muiden pohjoismaalaisten stereotyyppinen näkemys meikäläisistä, onhan piirtäjä itse tanskalainen. Humonin pohjoismaalaisuus näkyy myös siinä, että täällä pohjoisessa olevat pienemmätkin alueet, kuten Färsaaret ja Huippuvuoret ovat saaneet harvinaisesti omat hahmonsa.
Sarjan taide on muuttunut yksityiskohtaisemmaksi ja sujuvammaksi pitkän uransa aikana, mutta myös sisältö on muuttanut muotoaan huomattavasti. Alkuun vitsit keskittyivät enemmän kertomaan erityisesti pohjoismaiden suhteista ja tarjoamaan huumoria enemmän hahmoista itsestään kuin heidän edustamistaan maista. Hiljalleen hahmot taipuivat kuitenkin kertomaan historiallisia faktoja sekä tapoja ja tapauksia edustamistaan maista ja kulttuureista. Olen oppinut, ja hävyttömästi jakanut paljon sarjan tarjoamaa knoppitietoa. Tiesittekö esimerkiksi, että Suomen sodassa ahvenanmaalaiset viljelijät onnistuivat kukistamaan joukon venäläisiä sotilaita? Tai että Ukrainassa on tapana koristella joulukuusi hämähäkkejä ja hämähäkin verkkoja esittävillä koristeilla? En minäkään! Näiden herkullisten tiedonmurusten lisäksi Humon kommentoi ahkerasti maailman tapahtumia aina koronasta Gangnam Stylen maailmanvalloitukseen. Hän ei myöskään epäröi ottaa satunnaisesti vahvasti poliittisesti kantaa. Kaikki edellä oleva välitetään kuitenkin huumorin keinoin, mikä on uskomaton suoritus, kun ottaa huomioon kuinka vakavista aiheista on välillä kyse.
Vaikka sarjan vitsit ovat hyvin luultavasti pilanneet joidenkin mielensäpahoittajien päiviä, on fanikunta laaja ja aktiivinen. Esimerkiksi fanitaidetta on sarjan sivuilla runsaasti ja lukijat päätyvät monesti jatkamaan julkaisujen aiheita kommenteihin. Näin oivaltavan ja rakastetun sarjan toivoisi jatkuvan vielä toisenkin vuosikymmenen!