Raotetaanpa parinkin salaisuuden verhoa. Mikä Wexteen? Kuka Wexteen? Ja mistä ne pahuksen Jiit tulevat?
Viisi vuotta on pitkä aika, muttei Pelit-lehden saati tietokonepelien historia siihen lopu. Päinvastoin. Toimituksessa meitä kaikkein vanhimpia veteraaneja on jäljellä enää kaksi. Oman esihistoriani penkominen jää minun harteilleni.
Suosikki vs. Prosessori
Joskus joutuu tekemään valinnan, joka määrää elämän suunnan vuosikymmeniksi. Omani osui syksyyn 1982, kun jouduin valitsemaan Commodore VIC-20:n ja Mitsubishin tangentiaalilevysoittimen väliltä. Molempiin kesätyötienestit eivät riittäneet. Onneksi isoäitini auttoi valinnassa.
Tietokonenörttejä oli jo tuolloin ja he lukivat lehteä nimeltä Prosessori, etenkin sen mikroiluun erikoistuneita MikroProsessori-sivuja. Mummuni oli edellisenä jouluna korvannut Suosikin vuosikerran pukinkontissa Prosessorin vuosikerralla… Musiikin kuuntelu jäi siis toiseksi.
VIC-20 oli niin kuuma laite, että jopa kasettinauha-asemaa sai jonottaa kuukauden päivät. Jokainen muistiin kirjoitettu ohjelma katosi virran katketessa. Edes moduulipelejä ei tullut Kotkan kaupungin ainoaan tietokonekauppaan kuin kuukausien odottelun jälkeen.
80-luvulla tietokoneita ostettiin koteihin ohjelmoinnin opettelua varten. Ja minähän ohjelmoin. Kun kirjoittamani Katko-korttipeli otti ja voitti minut, lähetin ohjelman ja skandittomalla matriisikirjoittimella tulostetut peliohjeet Prosessorin toimitukseen. Kyseinen Katko-peli muuten piratisoitiin sittemmin Infon myymälle pelikasetille.
Merirosvot tulevat
1982 alkoi ilmestyä aivan uusi lehti, Tietokone. Vuonna 1983 se tosin julkaisi vain neljä numeroa, mutta vuoden viimeisestä numerosta löytyi kotitietokoneille omistettu liite, Mikro2000. Sen ensimmäisenä juttuna oli VIC-20:lle kirjoittamani Basic-peli nimeltä Romuralli.
Ensimmäinen Mikro2000 päättyi artikkeliin nimeltä Tee itse videopelisi. Peliohjelmointivinkkini pohjautuivat todella tukevaan asiantuntemukseen, sillä Romuralli oli peräti toinen koskaan kirjoittamani peli. Edes syntymäaikani ei soittanut hälytyskelloja toimituksessa.
Commodore 64 -pelien saaminen oli vielä 1984 kiven alla, ja esimerkiksi Sublogicin Flight Simulator kakkonen oli pakko tilata Jenkeistä asti. Itse kuusnepakin oli pakko tilata ulkomailta, koska suomalaiset kauppiaat myivät joko ei-oota tai pyysivät täysin sikamaisia hintoja.
C-64-suosikkejani olivat SSI:n Fortress, Broderbundin Lode Runner ja Infocomin Enchanter.
Bittileirien saaristo
Keväällä 1984 perustettiin MikroBITTI. Uuden lehden lanseeraamiseksi järjestettiin oikein tv-kampanja, ja niinpä opiskelijakämpässä Otaniemessä pärähti eräänä aamuna puhelin: studioon tarvittiin joku käyttämään kuusnelosta kuvausten ajaksi.
Samaan syssyyn minua pyydettiin kääntämään alkujaan Apple II:lle kirjoitettu Kalle-kotipsykiatri Commodoren ymmärtämään muotoon. Ohjelman alkuperäinen kirjoittaja ei kuitenkaan ihastunut Kallen sanavarastoon tekemiini lisäyksiin, se kun tunnisti ansiostani myös kirosanat. Valitettavasti pari apumuuttujaa unohtui päivittämättä, kun sanojen määrä kirosanojen sensuroinnin myötä väheni. Tuloksena oli Bitin historin pisin jatkosarja, kun ohjelmaa paikkailtiin vuosien ajan.
Kesällä 1985 järjestettiin ensimmäiset Bittileirit ja kesäduuniongelmat ratkesivat vuosiksi eteenpäin. Joskus tuli tosin huidottua ihmisiä kepillä päähän tai paiskottua porukkaa järveen, mutta erästä kuume-episodia lukuunottamatta ainakin minulla oli hauskaa.
Samalla tuli tietysti kirjoiteltua kaikkea mahdollista peliarvosteluista ja laitevertailuista uutisiin ja postivastauksiin. Nämä vuodet olivat melkoinen kirjottajakoulu, jonka hedelmillä levennän edelleenkin leipääni. Silloin ehdoton pelisuosikki oli tietysti Elite, mikäs muu. Edes Amiga-pelit eivät yltäneet sen rinnalle.
Tähti on syntynyt
Vuonna 1987 Bitti sai rinnalleen Commodore-mikroihin erikoistuneen C=lehden, jonka kohtalo oli sidottu Commodoren johdon ammattitaitoon. C=lehden kausi on kuitenkin pisin rauhallinen jakso koko Pelit-lehden esihistoriassa. Kesti peräti viisi vuotta ennen kuin lehtikioskeihin ilmestyi jälleen uusi lehti: Pelit.
Mutta miksi Wexteen? Nimellä on itse asiassa varsin pitkä historia. Isäni oli nimittäin nuorena miehenä töissä eräällä pyhtääläisellä maatilalla, jonka suomenruotsalainen isäntä ei osannut ääntää hänen suomalaista sukunimeään. Niinpä hän väänsi isäni nimen pyttis-svenskaksi ja kutsui tätä Wexteeniksi. Omin nimen vuosia myöhemmin roolipelikäyttöön, ja kun uuden palstan pitäjälle tarvittiin pelaamiseen liittyvä nimimerkki, valinta oli selvä.
Sarjakuvakritiikkien kirjoittaminen nimimerkin suojissa tuntui kuitenkin hieman moraalittomalta, kuten esimerkiksi M. Kunnas antoi minun ymmärtää. Aloinkin vähitellen lipsautella vihjeitä todellisesta henkilöllisyydestäni, joka ei toivottavasti ole kenellekään enää arvoitus.
Mistä tulikin mieleeni, että se ensimmäinen J. tarkoittaa Joukoa ja toinen Juhania.
PS: Terveisiä Nina Kauppilalle Tampereelle. Kirjeesi pelasti pilvisen päivän.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 3/1997.
Pelit-posti
Jatkamme kirjoittajiemme esittelyä arvokkaiden keräilykorttien muodossa. Vuorossa on Jyrki J.J. Kasvi, lisäkortteja tulee sitä mukaa, kun lehteen mahtuu. Wallun, Tuijan, Nikon ja Sarin kortit löytyvät edellisistä lehdistä.
Jyrki J.J. Kasvi on kuleksinut toimituksen nurkissa jo ennen Pelit-lehden perustamista. Itse asiassa Kasvi on ollut mukana todistamassa niin C=lehden, Bitin kuin Tietokoneenkin syntymää. Ihan ensimmäisen juttunsa hän kirjoitti Prosessori-lehden MikroProsessori-liitteeseen, joka muinaisen 80-luvun alussa oli ainoa kotikoneita käsitellyt julkaisu. Linja on pitänyt alusta asti, sillä ensimmäisen jutun aiheena oli Kasvin omin käsin VIC-20:lle ohjelmoima korttipeli.
Kirjoittamisen ohella J3 tutkii TKK:n Työpsykologian laboratoriossa hypermedian käyttöä teollisuustöiden työohjeiden välittämiseen. Unelmana on kuitenkin kirjailijan ja sarjakuvakäsikirjoittajan ura.
Kun töiltä, Planetsilta, postipeleiltä, pelien testaamiselta, mallasviskeiltä ja puolivuotiaan Ilmarin syöttämiseltä kerkiää, Kasvi tuhlaa aikansa sarjakuvien, scifin ja maustepurnukoidensa parissa. Kuvallisesta ja kirjallisesta mausta kertovat eniten nimet: Neil Gaiman, Frank Miller, Ralf König, Ryoichi Ikegami, Masamune Shirow, Terry Pratchett, David Brin, Iain M. Banks, Joan D. Vinge, Ursula K. Le Guin sekä Robert van Gulik.
Esittely ja Wallun piirtämä keräilykortti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 3/1995.
Wexteenin Keltainen laatikko
Vuosina 1992-1996 Pelit-lehden Wexteenin palstan yhteydessä ilmestyi niin kutsuttu Keltainen laatikko. Yleensä laatikossa käsiteltiin sarjakuvia ja sarjakuvakulttuuria, mutta puffattiin laatikossa esimerkiksi myös suomalaisia scifi-fanzineita. Nimimerkin Wexteen suojissa piileksineen kirjoittajan, Jyrki J.J. Kasvin ylevänä taka-ajatuksena oli valistaa pelaavalle kansanosalle sarjakuvatarjonnan monimuotoisuutta, jotta he osaisivat kysyä kirjakauppiaalta muutakin kuin Hämähäkkimiestä ja Korkeajännitystä. Vuoden 1997 alussa Keltainen laatikko katosi Wexteenin palstan toisen sivun mukana. Viiden vuoden harjoittelun jälkeen oli korkea aika oppia puristamaan sanottavansa aiempaa tiiviimpään pakettiin.
Yhteenvetoteksti on julkaistu ensimmäisen kerran Wexteenin sittemmin jo verkosta poistuneilla nettisivuilla.