Sarjakuvaelokuvista kirjoittaminen on helppoa. Niitä voi arvostella miten haluaa, kunhan muistaa ettei kehu liikaa, sillä sarjakuvathan ovat lapsia ja lastenmielisiä varten. Faktojen tarkistaminenkaan ei ole tarpeen, sillä
 |
Sarjakuvaelokuvista kirjoittaminen on helppoa. Niitä voi arvostella miten haluaa, kunhan muistaa ettei kehu liikaa, sillä sarjakuvathan ovat lapsia ja lastenmielisiä varten. Faktojen tarkistaminenkaan ei ole tarpeen, sillä sarjakuvien lukijat tuskin jaksavat lukea pelkkää tekstiä olevia arvosteluja suosikkihahmojensa elokuvakäännöksistä. Vai mitä?
Tuntuu että elokuva-arvosteluja voidaan heittää aivan hutaisemalla. Siksi joudunkin nyt käyttämään kriittistä kieltä useita elokuvakritiikkejä kohtaan. Otsikko on lainattu TV-maailman viimeisimmästä numerosta (11.6) jossa arvostelija, jonka nimeä en löytänyt arvostelun yhteydestä, otsikoi arvostelunsa “Punaiseksi mutantiksi”. Tässä vaiheessa sarjakuvafani minussa puhkeaa huutamaan, että eiväthän demonit mitään mutantteja ole!
Mutta ei auta. Olen ennenkin yrittänyt ojentaa TV-lehtien sarjakuvaelokuvien artikkelien kirjoittajia, mutta tuloksetta. Jennifer Garner oli mukamas sanonut haastattelussaan Daredevil -elokuvan Elektran roolistaan, ettei ole ennen esittänytkään maksettua naista. Rohkenin epäillä että ainakin sarjakuvassa Elketra oli vielä palkkatappaja/ninja, eikä prostituoitu, ja näillä termeillä on varsin iso ero merkityssisällöllään, mutta ei korjausta ilmaantunut seuraaviin lehtiin.
Seuraavaksi muutama esimerkki laadukkaasta sarjakuvaelokuva-arvostelusta, kun arvostelu heitetään mututuntumalla.
“…Sarjakuvaelokuvien buumin aloittanut Spiderman…” (Aktivist 6/2002)
Joopa joo. Ylläolevan väitteen täytyy olla totta, onhan (olihan) Aktivist sentään hyvinkin tunnettu kovan luokan journalismistaan ja yleistyksiä välttävästä linjastaan. Tällaista voi kenties Aktivistilta odottaa, mutta mikä on vikana, kun lähes jokainen sarjakuvaelokuvien arvostelu on vedetty osittain hatusta?
“…Gotham Cityn lentävä supersankari seikkailee jälleen” (7 päivää -lehti elokuvasta Batman Foreveristä)
No, lentäähän Batman lentokoneellaan. Onneksi en itse arvostele esim. ydinfysiikasta kertovia elokuvia, tai jos joskus arvostelen, toivottavasti en ala heitellä omia teorioitani.
“Spiderman on ensimmäinen Marvelin Hämähäkkimiehestä tehty elokuva.”
(Katso 24/2002)
Tämän tiedon moni varmaan nieleekin mukisematta, mutta olisi luullut, että työkseen elokuvista kirjoittava olisi voinut tarkistaa, että Hämiksestä on tehty leffa jo vuonna 1977. (Tämä arvosteltiin Sirkkeli 3:ssa). No, elokuva-artikkelin kirjoittaja tietysti ajatteli, että elokuvan täytyy olla ensimmäinen, koska muutenhan sen nimenä komeilisi isolla Spiderman 2…
“Spawn perustuu suomalaisille lukijoille täysin tuntemattomaan sarjakuvaan” (Katso 97)
Olisi voinut odottaa, että kirjoittaja vilkaisee kaupan hyllylle eikä muistele omaa lapsuuttaan, sillä leffan ilmestyessä Suomeen oli Spawn ilmestynyt lasten kiusaksi säännöllisesti jo melkein kahden vuoden ajan! Vastaava virhe käänteisesti oli lipsahtanut Batman-animaatioelokuvan mainokseen:
“Suomen suosituin supersankarisarjis!”
vaikka Batmanin oma lehti oli lakkautettu jo kolme vuotta ennen kyseistä elokuvaa.
Kaikkein parhaat arvostelunaurut on kuitenkin tuottanut sarjakuvista itselleni rakkain, X-Men. Sanoihan mm. Santeri Kinnunen elokuvan nähtyään suorassa Ensi-ilta -ohjelman lähetyksessä, että hänelle
“…näistä Marvelin sarjoista tutuimpia ovat Teräsmies, Batman ja tietysti Wulvöriin.”
Seiskan toimittaja taas suomensi leffan päähahmoiksi Myrskyn ja Ahman sekä tietysti kuvitteli, että
Kyklooppi ampuu silmistään lasersäteitä. Storm ja Wolverine eivät perinteisesti käänny suomeksi, eivätkä kykloopin silmistä ampumat säteet ole laseria. Myös Savon Sanomien kommentti siitä että
“mutantit ovat syntyneet geenimanipulaation seurauksena”
oli varsin hauska. Arvostelija ainakin väitti nähneensä elokuvan, mutta oliko ollut hereillä? Länsi-Savo puolestaan otsikoi X-Men -elokuvasta kertovan artikkelin Generation-X :ksi, vaikka sen niminenkin sarjakuva on oikeasti olemassa, ja siitä on myös tehtyelokuva. Ja sokerina pohjalla yksityisen internet-arvostelijan selittämä X-Menin juonikuvaus:
“Alussa natsit kaappaavat pienen pojan jolle tehdään kokeita. Kokeiden tuloksena syntyy Wolverine.”
Savon Sanomat puolestaan kuittasi X-Men 2:sta että “Hugh Jackmanin (Wolverinen) roolisuoritukselta vei pohjaa surullinen teddyrokkarin kampaus”.
Ai-van, Wolverinehan on Teddyrokkari, nyt sekin selvisi.
Ehkä se että elokuva perustuu sarjakuvaan jo riittää nostamaan elokuvakriitikolta karvat pystyyn tai ainakin vaihtamaan vaihteen älyvapaalle.
Warkauden lehden toimittaja sentään myönsi sen avoimesti arvostellessaan Blade II leffaa, aloittaen lauseella
“En pidä tämän lajityypin elokuvista”