Tänään 50 vuotta sitten perustettiin Suomen Sarjakuvaseura Amos Andersonin taidemuseossa. Tänään tapausta muistettiin seminaarissa Kirjan Talolla. Satu Jaatisen kirjoittama historiateos tarjoaa tiedon sirpaleita ja muistoja taipaleelta muidenkin nautittavaksi.
50 vuotta sitten Amos Anderssonin taidemuseossa oli Länsi-Berliinin taideakatemian kuratoima kansainvälinen Piirrettyjä kuvia – Comic Strips -sarjakuvanäyttely, jonka oheen oli koottu myös kotimaisten tekijöiden töitä. Kulttuuripiirejä tunteva runoilija ja toimittaja Osmo Jokinen tarttui Heikki Kaukorannan ideaan ja alkoi puuhata populaarikulttuurin ympärille rakentuvaa järjestöä. Sellainen saatiin 23.11.1971 pidetyssä tilaisuudessa perustetuksi Suomen Sarjakuvaseuran muodossa.
Osmo Jokinen (1938-1985) muistetaan nykyisin parhaiten vuonna 1964 julkaistusta runoteoksesta Nollapiste (Akateeminen kustannusliike). Perussisällöltään sanattoman, ainoastaan pisteitä sisältävän teoksen tarkoitus oli herättää ”positiivista kulttuurikeskustelua”. Äärimmäisen monitulkintainen runokirja omalta osaltaan synnytti kokeellisen runouden purskahduksen keskelle suomalaista 1960-lukua.
Alussa sarjakuvaseuran ajateltiin olevan samantyyppinen populaarin purskahdus, muutamia vuosia kestävä iloittelu, mutta sarjakuva-alalla ja -harrastajilla oli todellinen tarve omalle järjestölle. Niinpä seura on kasvanut ja jatkanut toimintaansa erilaisista karikoista huolimatta.
Muistitietoa eri vuosikymmeniltä
Satu Jaatinen on kirjoittanut teoksensa haastatteluihin ja muistitietoon perustuen. Jaatinen on perehtynyt kuluttamisen ja viihteen historiaan, ja kirjoittanut aikaisemmin muun muassa tietokirjat Karkkipäivä (2005) ja Paremmissakin piireissä – Kuninkaallisia skandaaleja kautta aikojen (2021). Haastattelut ovat mainio keino toteuttaa juhlakirja nopealla aikataululla, kuten tämän kirjan kanssa on toimittu.
Paljon haastatteluista on päätynyt sellaisenaan kirjaan. Teoksen päättävässä ”Seuran merkitys” -luvussa vaikuttajat eri vuosikymmeniltä kertovat omia vaikutelmiaan sarjakuvaseuran roolista ja sen toteutumisesta. Kokoavaa näkemystä ei ole kirjoitettu.
Teoksen nimi on poimittu Kalle Hakkolan suusta ja sijoittuu Sarjakuvakeskuksen toiminnan alkuaikoihin. Toimintaa laajennettiin ja sitä varten oli löydettävä uusia rahoitusmahdollisuuksia. Työ kantoi myös hedelmää.
Suomen Sarjakuvaseuran historian lukeneella on valtaisa määrä anekdootteja kerrottavaksi seuraavassa sarjakuvatapaamisessa. Sarjakuvien lähetyssaarnaajat ja lobbaajat ovat saaneet vuosikymmenien aikana näkyviä tuloksia, niin tekijöiden toimeentulon turvaamisen kuin akateemisen arvostuksen puolesta.
Kvaak toivottaa onnea 50-vuotiaalle!
Satu Jaatinen
Hauskaa mutta raskasta – Suomen Sarjakuvaseura ry 50 vuotta, 1971-2021
Suomen Sarjakuvaseura
ISBN 978-952-5972-25-2
132 s., pehmeäkantinen, nelivärinen
Kvaakissa voi keskustella historiasta