Kaikki omiaan on Nettinartussakin esiintyneen Hanna Arvelan toinen omakustanne. Ensimmäinen, Mistä on pienet tytöt tehty, keräsi kiitosta suoralla ja kiertelemättömällä otteellaan.
Maailmaa parantamassa
Arvela ei uutukaisensa sivuillakaan pidättele kommentoidessaan nyky-yhteiskuntaa ja sen tallaajia. Onnistuessaan Kaikki omiaan iskee terävästi ihmisten itsekkyyteen, omahyväisyyteen ja piittaamattomuuteen. Heikoimmillaan stripit ovat syyllistäviä.
Hyväosaiset eivät Arvelan stripeissä ole luomassa työpaikkoja ja hyvinvointia. He kuppaavat köyhiä ja asuvat veropakolaisina Monacossa. Avustusjärjestön rahankerääjänuori edustaa yhteiskunnan omatuntoa. Kantaaottavuus liukuu tähän tapaan osoittelun puolelle.
Yksisilmäisen alun jälkeen Kaikki omiaan muuttuu onneksi keveämpään suuntaan. Lukijankin on käännettävä asennekatkaisija päässään pystyäkseen vastaanottamaan uuden linjan. Rakenteellisesti kuuteen teemaan jaettu Kaikki omiaan alkaa yhteiskunnan ulkopuolelle nousseista rikkaista Maailmanparantajassa ja päättyy yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneisiin köyhiin Karhupuistossa.
Kotimaista sketsiviihdettä
Kaikki omiaan esittää mietteitään laukovia tyhjäpäitä Arvelan rakentaessa vitsinsä samaan tapaan kuin television sketsiviihdettä. Hahmojen varaan voi silti rakentaa sketsejä vain jos hahmot itsessään ovat hauskoja. Karhupuiston pultsari on ihmistyyppinä tunnistettava ja sterotypiana sellaisenaan huvittava. Kadulla paskat housuissa istuva hahmo kuitenkin vieraannuttaa lukijan siitä miehestä, joka istuu monessa kodissa olohuoneen sohvalla.
Maailmanparantajan ja Karhupuiston välissä esiintyvät arkisia typeryyksiä latelevat tavan tallaajat. Arvela ei luota kirjoittajantaitoihinsa, vaan erehtyy alleviivaamaan hahmojensa suusta pulppuavia hölmöyksiä. Tämä on pahimmanlaatuista lukijan aliarvioimista. Ilman kommenttejakin asia menisi perille. Lisäksi stripin päättävä kommentti – usein ruudun alareunaan lisättynä “kertojanäänenä” – syö tehon huumorilta.
Itsetutkiskelua
Niin ärsyttävästi kuin Arvela sen tekeekin, hän asettaa peilin lukijan kasvojen eteen. Itsetuntemus riittää ymmärtämään, miksi osa stripeistä huvittaa suuresti ja toiset nostavat karvat pystyyn.
Kategorinen kaiken paheksuminen saa ajoittain yliotteen. Tällöin kevennystä voi hakea loikkaamalla hetkeksi toiseen aihepiiriin. Musiikki- ja terveysteemoja käsittelevät stripit huvittavat eniten. Työelämää tarkasteleva Raatajat on epätasaisin, koska piikittely ei aina löydä maaliaan. Teknologiaa käsittelevä osuus tyytyy lähinnä kauhistelemaan nettiaddikteja.
Terveyttä käsittelevissä stripeissään Arvela on tavoittanut oikean rytmityksen. Arvela ei myöskään kommentoi terveysstrippejään puhki, vaan antaa hahmonsa olla äänessä. Mikäli Kaikki omiaan olisi yhtä hyvin jäsentynyt esitys kuin terveyttä käsittelevät monologit, kokonaisuus nousisi sarjakuvana aivan toiselle tasolle.
Silmät auki maailmalla
Arvelalla on silmää tarkastella ympäröivää maailmaa ja repiä siitä huumoria strippisarjakuvan tarpeisiin. Särmikkyys myös tyydyttää lukijaa. Kaikki omiaan onnistuu aina välillä pistämään terävästi lukijan sormenpäitä. Kaikki omiaan on kuin tehopesu aivoille. Karkea ja hiomaton onkin parempi kuin persoonallisuuden kadottaneet sanomalehtisarjat.
Kuvitustyyli ei ole vielä vakiintunut, mutta Arvela ei ainakaan jää nysväämään, vaan kykenee tuottamaan strippejään kansien väliin. Valituskynnyksen ylittää vain käytettävissä olevan tilan mukaan vuoroin kasvava, vuoroin kutistuva tekstaus, joka pitäisi saada kuriin.
Kaikki omiaan
Tarina ja taide: Hanna Arvela
ISBN: 978-952-92-1562-1
Ulkoasu: mv, 124 s., Nid.
Painovuosi: 2007
Hinta: 12,00 €
Kuvat © Hanna Arvela
Keskustele Kaikki omiaan -julkaisusta Kvaakissa.