Jean-Michel Charlierin kirjoittama ja Victor Hubinonin piirtämä, 1700-luvulle sijoittuva Punaparta-merirosvosarjakuva on edennyt jo kolmanteen integraaliinsa. Aavelaiva sisältää kolme seikkailua, joissa on tällä kertaa mukana runsain mitoin merellistä tunnelmaa.
Seuraavissa kappaleissa on lyhyet arviot kustakin seikkailusta (ei sisällä spoilereita). Kokonaisuutena integraali on aiempien osien tapaan laadukas ja viihdyttävä kokonaisuus, ja se nousi omaksi suosikikseni näistä jo ilmestyneistä Punaparta-kirjoista.
Aavelaiva
Integraalin ensimmäinen seikkailu käynnistyy komealla ruudulla, jossa Punaparran uljas Musta Haukka purjehtii rosvoretkillään Karibian merellä, pyörremyrskyn uhka päällä. 1700-luvun taikausko on vahvasti läsnä tarinan alussa, sillä pahaa enteilevä myrskylintu ja vailla miehistöä seilaava kirottu laiva saavat raavaiden merimiesten polvet tutisemaan. Kun Punaparta vielä päättää suunnata kulun kohti etelää, myrskyjen niemelle, maailmaan ääriin eli Kap Hornille, on miehistö epäuskon ja kauhun vallassa.
Aavelaivan aloitus on todella koukuttava, ja pidin erityisesti siitä, että ensimmäisen ruudun merellinen tunnelma jatkuu läpi integraalin. Niin kiinnostavia kuin aiemmissa osissa läpikäydyt Punaparran Eric-pojan vaiheet ovatkin olleet, olen niiden yhteydessä usein harmitellut sitä, miten paljon tapahtumissa on liikuttu maan kamaralla. Aavelaivassa sen sijaan saa jälleen pitää köysistä tiukasti kiinni, ja sen juonenkäänteisiin on myös hienosti nivottu merimiesten mielenmaisemaa: perinteisiä uskomuksia, kunniantuntoa ja sitä, miten petos tuntuu sitäkin suuremmalta, kun sen kohteena on toinen samalla laivalla purjehtinut merimies.
Kuolleen miehen saari
Kuolleen miehen saari jatkaa Aavelaivan aloittamaa seikkailua, ja nämä kaksi tarinaa ovat erinomainen ja vetävä kokonaisuus. Juonenkehittely on ollut vahvaa aiemmissakin Punaparroissa, mutta satumaisen aarteen ympärille nivottu juoni erottuu edukseen yllätyksellisyydellään ja vauhdikkuudellaan. Lisäksi tapahtumien vieminen Kap Hornin luonnonvoimien armoille tuo Kuolleen miehen saareen alkukantaisen vivahteen, jonka Hubinon on taitavasti vanginnut ruutuihin. Molemmissa tarinoissa mukana oleva Eric saa isomman roolin jälkimmäisessä osassa, mutta mitään uutta hänen hahmostaan ei sarjaa seuranneille paljastu. Eric on edelleen yhtä oikeudentuntoinen ja lainkuuliainen kuin ennenkin, vaikka ajautuu mukaan täysveriseen merirosvoiluun.
Espanjalainen ansa
Espanjalaisessa ansassa Eric pelastaa Länsi-Intian varakuninkaan veljentyttären haaksirikkoisesta laivasta, ja joutuu osaksi juonittelua, jonka lopullisena tavoitteena on saada vangittua hänen isänsä, kapteeni Punaparta. Naiset ovat olleet lähes näkymättömiä olentoja Punaparroissa, mutta nyt heidät nostetaan aivan juonen keskiöön.
Punaparran miehinen ajankuva ei ole minua suuremmin häirinnyt, mutta silti itsetietoisen ja tarmokkaan Doña Inésin astuminen näyttämölle tuntui piristävältä. Lisäksi ruutuihin saatiin aikakauden hienostonaisten näyttävää pukumuotia. Naisnäkökulmasta katsottuna myrskyisiin merikohtauksiin tuli mukaan ripaus tahatonta komiikkaa, kun yksikään hiussuortuva ei irtoa Doña Inésin kampauksesta eivätkä aallot suuremmin vaikuta hänen kauniiseen pukuunsa. Mukavaa on kuitenkin se, että vaikka Doña Inésin osuus alkaa neito pulassa -tyylisesti, osat lopulta vaihtuvat ja Inés osoittaa omaavansa aloitekykyä siinä missä miehetkin.
Henkilöhahmoista nousevat hyvin esille myös Baba ja Kolmijalka, jonka viisas oveluus on jälleen arvossaan. Sitkeä ukonkäppyrä on mielestäni sarjan onnistuneimpia sivuhahmoja, ja Espanjalaisessa ansassa Kolmijalalle on rakennettu hieno kohtaus, jossa hän yksinään huiputtaa espanjalaisia joukkoja. Kaiken kaikkiaan Espanjalainen ansa puhaltaa henkilögalleriaan onnistuneesti hieman uusia tuulia. Toivoittavasti ne kantavat myös seuraavaan, ensi vuonna ilmestyvään integraaliin, jossa espanjalainen seikkailu jatkuu.
Punaparta: Aavelaiva (orig. Barbe-Rouge – Intégrale 3)
Sisältää tarinat:
Aavelaiva (orig. Le Faisseau Fantôme, 7.2.-11.7.1963 Pilote-lehti)
Kuolleen miehen saari (orig. L’île De L’homme Mort, 18.7.1963-2.1.1964 Pilote-lehti)
Espanjalainen ansa (orig. Le Piège Espagnol, 9.1.-11.6.1964 Pilote-lehti)
Teksti Jean-Michel Charlier
Kuvitus Victor Hubinon
Suomennos Anssi Rauhala
Egmont Kustannus 2020
Kovakantinen, väri, 144 sivua
ISBN 978-952-334-324-5
Keskustele Punaparrasta Kvaakissa. Kvaakissa on arvostelty myös aiemmin ilmestyneet integraalit Punaparta: Karibian demoni ja Punaparta: Kapteeni vailla nimeä. Näissä jutuissa on kerrottu tarkemmin Punaparran ja sen tekijäkaksikon taustoista.
