Sarjakuvasivusto
Vaikka pidinkin ensimmäisestä X-Men-leffasta, luontainen varovaisuuteni sarjakuvan perusteella tehtyjä elokuvia kohtaan on pitänyt pintansa. Näkemättä on uusi ja vanha Hulk, kaikki Spider-Manit, molemmat Iron manit sekä kumpikin Fantastic Four. Saattaisin hyvinkin pitää niistä, mutta jokin potkii vastaan.
Jatka lukemista “Thor”
San Fransiscon kentän kirjakaupan myyjä suositteli minulle Derf Backderfin sarjakuvaa My Friend Dahmer. Sanoin, että tästä en ollut kuullutkaan. Derfistä vai Dahmerista, myyjä kysyi. Sanoin etten kummastakaan. Ostin sarjakuvan silti. Myyntipuhe oli vakuuttava. Nyt tiedän Derfin, ja tiedän myös Dahmerin.
Jatka lukemista “My Friend Dahmer”
”Kuule, oi blogin lukija, ajasta Aku Ankan ja Pellefantin jälkeen, ennen Dark Horse Comicsin nousua. Ajasta, jolloin loistavat sarjakuvat täplittivät Citymarketin lehtipisteen. Ajasta, jolloin Semicin sarjakuvatarjonta oli suurta. Ajasta, jolloin Chris Claremont ja John Byrne olivat kunniassa. Ajasta, jolloin Jalavan nimi merkitsi laatua. Ajasta, jolloin divarin ovien takana avautuivat Alfa Antikvan ja ABC-kirjan pölyiset lehtihyllyt. Ajasta, jolloin sarjisten kansissa ei kimmeltänyt hologrammit, leikkuukuviot tai raaputa-ja-nuuhki-pinnat. Ajasta, jolloin Marvel Comics oli läntisen pallonpuoliskon ylpein ja mahtavin sarjakuvakustantamo.
Jatka lukemista “The Savage Sword of Conan, volume 1”
Nyt eletään selvästi supersankarielokuvien aikakautta. Amerikkalaisen perusmättösarjakuvan kaksi suurta nimeä Marvel ja DC tunkevat kilpaa markkinoille rainan toisensa perään. Tunnetuimmat nimet (Batman, Teräsmies, Ryhmä-X) keräävät suosiota myös valkokankaalla, mutta vähääkään obskuurimmat kalsarikallet jäävät armotta jättiläisten varjoon. Niin kuin nyt.
Jatka lukemista “Vihreä Lyhty”
Supervoimakkaiden sankarien, antisankarien ja puhtaasti pahisten voimankoitoksissa ollaan nähty paljon sitten Teräsmiehen debyytin.
Jatka lukemista “Echo”