Nauti Helsingin sarjakuvafestivaaleista kotisohvallasi

Helsingin sarjakuvafestivaalien toteutumista on mietitty pitkin kesää. Lopulta järjestäjät päätyivät päätapahtuman siirtämisestä nettiin. Ohjelmaa on luvassa 3.-6.9.2020.

Fyysisen tilaisuuden perumisesta huolimatta festivaaliohjelma tullaan toteuttamaan. Viime vuosina Kattilahallissa järjestetyt paneelikeskustelut ja taiteilijahaastattelut tulevat yleisölle nähtäviksi verkossa. Lavatapahtumat striimataan pääasiassa Kallion kirjastosta, osa ohjelmasta tulee ympäri Suomen: Oulusta, Turusta ja Porista. Festivaalin visuaalisesta ilmeestä vastaa kunniavieras Tiitu Takalo, Tampereella syntynyt, kasvanut ja asuva sarjakuvataiteilija.

Osa pienemmissä tiloissa järjestettäväksi suunnitelluista tilaisuuksista (näyttelyt ja oheisohjelma) pidetään fyysisinä turvallisuusohjeiden ja rajoitusten puitteissa. Esimerkiksi lauantaina iltaklubilla Sörkan Ruusussa voi nähdä Tommi Liimatan soolokeikalla. Näyttelyitä on tarjolla muun muassa Sarjakuvakeskuksella.

Zinefest järjestetään jo aiemmin sovitusti virtuaalisena. Sen ohjelmassa on muun muassa quebeciläisen Sophie Labellen haastattelu.

Järjestäjät ovat luovineet vaikeassa tilanteessa parhaansa mukaan. Lähetyksiin linkit löytyvät eri kanavista: www, facebook, twitter ja youtube. Ensimmäiset tapahtumat ovat torstai-iltana.

* Kvaakissa on keskusteltu ja vinkattu festivaalien tapahtumista

Rolf Gohs poistui keskuudestamme

Gohsin myöhäinen Mustanaamio-kansi vuodelta 2010.
Gohsin myöhäinen Mustanaamio-kansi vuodelta 2010.

Ruotsalainen sarjakuvantekijä ja kuvittaja Rolf Gohs kuoli 23. elokuuta 86-vuotiaana. Hänet tiedetään Pohjoismaissa etenkin sarjakuvalehtien lukuisista kansikuvista. Gohs maalasi mm. ruotsalaisiin Fantomen-julkaisuihin runsaan 50 vuoden aikana yli 900 kansikuvaa, joista monta sataa on nähty myös suomalaisissa Mustanaamioissa. Useita satoja muita kansia hän maalasi mm. Seriemagasinet-lehteen (ilmestynyt Suomessa nimellä Sarjakuvalehti). Gohsin sarjakuvatuotanto edustaa realistista suuntausta.

Gohsin lapsuus oli rikkonainen. Hän syntyi Tallinnassa, Virossa 26. lokakuuta 1933 baltiansaksalaiseen perheeseen. Toisen maailmansodan alussa saksalaiset pakkosiirsivät Gohsin perheen Virosta Puolaan Neuvostoliiton miehitystä pakoon. Kun Neuvostoliitto alkoi vallata Puolaa pois Saksalta 1945, Gohsin perheen jäsenet pakenivat Saksaan. He viettivät raunioiksi pommitetussa Hampurissa yli vuoden ennen kuin pääsivät Ruotsiin pakolaisina 1946. Rolf opetteli ruotsin kielen ja omaksui ruotsalaiset arvot. Rauhan, vapauden ja toisista välittämisen ihanteet sekä omakohtainen muukalaisuuden kokemus näkyivät aikuisena hänen omien sarjakuviensa aiheissa.

Gohsin omakuva sarjakuvien alkuvinjettinä 1970-luvulta.
Gohsin omakuva sarjakuvien alkuvinjettinä 1970-luvulta.

Nuori Rolf innostui sarjakuvista törmättyään ruotsalaisessa viikkolehdessä Burne Hogarthin Drago-sarjakuvaan ja ryhtyi piirtämään niitä. Hänestä tuli Press & Publicity -kustantamon (myöhempi Centerförlaget) kuvittaja ja piirtäjä vain 17-vuotiaana. Hän mm. piirsi Kilroy-sarjalle (Amok) tarinoita kun Italiasta ei enää saatu sille aineistoa.

Sivu Mystiska 2:anin tarinasta Källarmysteriet (1972).
Sivu Mystiska 2:anin tarinasta Källarmysteriet (1972).

Rolf Gohsin piirrostyyli oli äärirealistinen ja valolla ja varjoilla leikittelevä. Tunnetuin Gohsin oma sarjakuva on vuosina 1970–85 ilmestynyt Mystiska 2:an (Salaperäinen kaksikko), jota on julkaistu hivenen suomeksi Mustanaamiossa nimellä Salaperäiset kaverukset. Se kertoo kahden tukholmalaisen teinipojan, vaalean Stefanin ja tumman Sachon, jännittävistä seikkailuista samalla kun se kuvaa aikansa yhteiskunnallisia epäkohtia. Gohs lopetti Mystiska 2:anin tekemisen kun sen viimeisestä jaksosta Comet-lehdessä vuonna 1985 syntyi pedofiliasyytöksiä. Samalla hän kohusta tympääntyneenä lopetti ylipäätään sarjakuvien tekemisen.

Fantomenin toimitus kuitenkin suostutteli 1990-luvun lopulla Gohsin viimeistelemään yhden hänen kesken jääneen pitkän sarjansa. Dom oskyldiga (Viattomat) julkaistiin sitten Fantomen- ja Mustanaamio-lehdissä jatkokertomuksena vuonna 2002. Tätä keskiajalle sijoitettua, albumin mittaista tarinaa pidetään Gohsin kunnianhimoisimpana ja kuvallisesti vaikuttavimpana työnä. Se on myöhemmin koottu ruotsiksi yksiin kansiin nimellä Barnkorståget (Lasten ristiretki).
Piirtämisen lisäksi Gohs harrasti valokuvausta ja dokumenttifilmien tekemistä ja hän myös opetti sarjakuvien piirtämistä. Ruotsin sarjakuvapiirit palkitsivat hänet Adamson-patsaalla, joka vastaa suomalaista Puupäähattua vuonna 1972.

Aiheesta enemmän:
Rolf Gohs – Ett tecknarliv (Cobolt 2017)
Ruotsinkielinen Wikipedia-sivu Rolf Gohsista

Kritiikin Kannukset Juliana Hyrrille

Huhtikuussa Suomen arvostelijain liitto ry (SARV) myönsi vuoden 2020 Kritiikin Kannukset -palkinnon sarjakuvataiteilija Juliana Hyrrille. Nyt, jos tautitilanne suo, on palkinnonjaon aika.

Juliana Hyrri (s. 1989) hurmasi palkintolautakunnan sävykkäällä esikoissarjakuvakirjallaan Satakieli joka ei laulanut (Suuri Kurpitsa 2019). Palkintoperusteluissa Suomen arvostelijain liitto (SARV) kiittelee Viron Kohtla-Järvellä syntynyttä tekijää perimmäisistä kokemuksista ammentamisesta. Viattomuuden murtuminen, väkivallan liian varhaisen läsnäolo, tuskanhikinen häpeä, ensimmäiset orastavat menetykset ja poissaolon ajatukset ovat tuttuja sekä taiteesta että todellisuudesta.

Hyrrin piirrostyyli on lähellä Katja Tukiaisen ja Amanda Vähämäen jälkeä, mutta on silti hyvin omaleimaista. Valitsijat summaavat:

”Satakieli joka ei laulanut korostaa piirrostyylein sitä, että kertomusten voi tulkita olevan hiukan eri vaiheista lapsuuden latenssiaikana. Ne kietoutuvat vähäeleisesti mutta jäntevästi toisiinsa: yksin paljon, yhdessä enemmän.”

Kritiikin Kannuksia on jaettu vuodesta 1962 lähtien. Sarjakuvataiteilijana tunnustuksen on aikaisemmin saanut Ville Tietäväinen vuonna 2004.

Palkinnonjakotilaisuus järjestetään Galleria Huudossa Helsingissä 3. syyskuuta klo 13. Tilaisuudessa Kritiikin Kannukset -lautakunnan puheenjohtaja, kriitikko Ville Hänninen lukee palkintoperustelut ja lautakunnan jäsen, galleristi, kuraattori Veikko Halmetoja haastattelee palkinnonsaajaa. Tilaisuudesta tehdään myös verkkotallenne.

* Sarvin tiedote: Vuoden 2020 Kritiikin Kannukset -palkinto sarjakuvataiteilija Juliana Hyrrille
* Auli Särkiö-Pitkänen: Viiva tarinan armoilla
* Kvaakin arvio

Kvaakissa voi keskustella Hyrrin sarjakuvista

Sarjakuvaneuvos Timo Reenpää on poissa

Timo Reenpää esitelmöi Suomen sarjakuvaseuran kokoelman avajaisissa 2006. Kuva: Kalle Hakkola.
Timo Reenpää esitelmöi Suomen sarjakuvaseuran kokoelman avajaisissa 2006. Kuva: Kalle Hakkola.

Sarjakuvaneuvos Timo Reenpää (1949-2020) muistetaan parhaiten Lucky Luke -suomennoksista ja sarjakuva-aktiivina. Reenpää toimi mm. Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtajana.

Renqvist – Reenpää-kulttuurisukuun kuulunut Timo Reenpää toimi eri tehtävissä muun muassa Otavassa, Akateemisessa Kirjakaupassa ja Yleisradiossa. Reenpään kulttuuririentoihin kuuluivat sarjakuva ja japanilaiseen miekkailuun pohjautuva kamppailulaji kendo. Hän oli mukana perustamassa Suomen sarjakuvaseuraa, ja hän toimi sen kolmantena puheenjohtajana vuosina 1976-1980 ja vielä 1986.

1970-luvulla Reenpää käänsi aktiivisesti sarjakuvia. Eniten hän suomensi Lucky Luke -albumeita, mutta myös Ritari Ardentia ja Historian Suuret Seikkailut -sarjan julkaisuja. Myöhemmin hän suomensi André Franquinin Mustat sivut ja Enki Bilalin Jumalattoman näytelmän.

Reenpäällä oli hyvät suhteet Ranskan kulttuurikeskukseen, jotka mahdollistivat ensimmäiset ulkomaalaisvieraat Helsingin sarjakuvafestivaalien edeltäjinä toimineille Piirtäjäpäiville vuosina 1979 ja 1981. Sarjakuvaneuvoksen arvonimen Reenpää sai ensimmäisten joukossa vuonna 1981. Arvonimeä myönnettäessä korostettiin hänen pitkäaikaista ja väsymätöntä uurastusta Suomen sarjakuvaseuran ja suomalaisen sarjakuvan hyväksi.

Kendossa Reenpää oli maajoukkuetason urheilija. Kiinnostus lajiin tuotti myös kirjallista tuotantoa, teoksen Japanin miekat (1993). Reenpää osallistui sarjakuvatietouden kirjalliseen levittämiseen, hän osallistui Totto ja Teräsmies -kirjan tekemiseen (1983) ja kirjoitti lyhyen Sarjakuvat lasten kasvattajina -oppaan (1979).

Timo Reenpää kuoli vaikeaan sairauteen. Kvaak ottaa osaa omaisten suruun.

Al Jaffee eläkkeelle

Al Jaffee New Yorkin sarjakuvafestivaaleilla 2016. Kuva: Luigi Novi/Wikimedia Commons.
Al Jaffee New Yorkin sarjakuvafestivaaleilla 2016. Kuva: Luigi Novi/Wikimedia Commons.

Yhdysvaltalainen, Mad-lehdestä tuttu 99-vuotias sarjakuvantekijä Al Jaffee on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Jaffeen tunnetuin työ on ollut Madin taittelutehtävät (fold-in), joita lehdessä on julkaistu vuodesta 1964. Madin viimeinen uutta materiaalia sisältävä numero ilmestyy nyt kesäkuussa 2020. Mukana on tietenkin Jaffeen taittelutehtävä.

Al Jaffeen ura sarjakuvien parissa on ollut pitkä ja ansiokas. Jo maaliskuussa 2016 Al Jaffee kirjattiin Guinnesin ennätyskirjaan pitkäaikaisimman uran sarjakuvantekijänä tehneenä ihmisenä. Tuolloin uran pituudeksi laskettiin 73 vuotta ja 3 kuukautta. Nyt merkkipaalusta on kulunut neljä vuotta ja kolme kuukautta, joten koko uran pituudeksi tulee 77 ja puoli vuotta.

Jaffee syntyi 1921 liettualaisille vanhemmille Savannahissa Yhdysvalloissa.

Osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan tuolloin Abraham-nimellä tunnettu poika vietti Liettuassa. 12-vuotiaana hän palasi Yhdysvaltoihin ja sai amerikkalaisen taidekoulutuksen. Jaffee aloitti free lancerina 1941. Yksi ensimmäisistä palkanmaksajista oli Stan Leen Timely Comics. Yhdysvaltojen liittyessä toiseen maailmansotaan Jaffeesta tuli ilmavoimien piirtäjä.

Sodan jälkeen Jaffee jatkoi Stan Leen ja syndikoitujen sarjakuvien parissa. Madiin ensimmäiset piirrokset hän teki vuonna 1955. Ensimmäinen taittelutehtävä ilmestyi numerossa 86, vuonna 1964. Sen lisäksi hän teki Madiin käsikirjoituksia, piirroksia ja sarjakuvia. Muista varhaisista lehdistä voisi mainita Hufh Hefnerin julkaiseman satiirilehden Trump, jota tosin ilmestyi vain kaksi numeroa vuonna 1957.

Jo 1970-luvulla Jaffee sai lukuisan joukon erilaisia sarjakuva-alan tunnustuspalkintoja. Uuden kierroksen niitä hän on saanut 2000-luvulla. Esimerkiksi Will Eisner Hall of Fameen hänet nimettiin 2013.

Toinen Jaffeen tunnettu työ on ollut ”Snappy Answers to Stupid Question”, jota on myös julkaistu omina kirjoinaan. Kesäkuussa 2020 Washington Postin toimittaja kysyi Jaffeelta tämän teeman mukaisesti: ”Oletteko tyytyväinen työhönne Madissa?” ”Olisin tyhmä, jos vastaisin ’Ei'”, totesi Jaffee.
* Kvaakissa on keskusteltu Madista ja pitkistä urista sarjakuvien parissa.