Sarjakuvasivusto
 |
|
Ensimmäinen ekstra…
|
Suomalaiset ovat kyltymätöntä ankkakansaa, jonka sarjakuvanälkää kerran viikossa ilmestyvä Aku Ankka -lehti ei riitä taltuttamaan. Niinpä toukokuussa 1999 Aku Ankan toimitus alkoi yleisön pyynnöstä julkaista “kuukauden viidettä Akkaria” viikkolehden tilaajille. Nyt elokuussa ilmestyi sadas Aku Ankan sarjisekstra. Juhlan kunniaksi ensimmäisen vuoden lehdet on painettu kovakantiseksi kirjaksi.
Suomalainen eroottinen sarjakuva? Mieleen tulee lähinnä Nani Cowgirl ja muinainen Goretta. Niin, ja uudemmista tietenkin komea omakustannesaaga Munabomber. Ulkomaalaisista jokainen tietää Milo Manaran, joka on tarpeeksi pehmoa löytyäkseen kirjastoista, mutta riittävän hurjaa, jotta nuoret voisivat selailla sitä salavihkaa posket punottaen.
Irti kliseistä
 |
|
Katariinalla on hienot selkätatuoinnit.
|
Niinpä pienen Loka-kustannuksen julkaisema “Metsänpeikot” ampaiseekin ihan omaan sfääriinsä kotimaisen sarjakuvaerotiikan mittelöissä. Kun sarjakuva sisältää sitä kauneinta asiaa mitä miehen ja naisen (ja peikkojen) välillä voi tapahtua, joutuu sitä heti arvioimaan hieman eri mittareilla kuin perinteisempää kerrontaa. Ensinnäkin, seksikohtauksissa on aina suuri vaara, että ne lipsahtavat kiihottavista tahattoman komiikan puolelle. (Hieman niin kuin oikeassa elämässäkin on vaarana.) Toiseksi, saako tuotoksesta riittävästi polttoainetta omille fantasioilleen ja mielikuvitukselleen, vai joutuuko tiedostava lukija ärsyyntymään kliseisyydestä, esineellistämisestä ja pintapuolisuudesta, jotka kaikki torppaavat lihan värinän hyvät puolet lähes yhtä varmasti kuin pitkät Nalle Puh -kalsarit?
Katariina Katla Metsänpeikkoineen välttää nämä sudenkuopat hienosti. Tarinan peruskuvio on varsin simppeli: nuori nainen lähtee metsään retkeilemään ja tapaa siellä peikon. Heti ensi kohtaamisesta lähtien keskinäinen kemia on kova, ja peikko johdattaa päähenkilö-Katariinan luolaansa. Sielläpä vartoo kaksi muutakin kiihkeää peikkourosta, joten miksi tyytyä yhteen…
Komeasti esineellistettyjä peikkomiehiä
 |
|
Ei mikään Rölli-peikko.
|
Pidin siitä, että Katariina on mahdollisimman kaukana bimboblondi-Barbiesta, vaan on varsin persoonallisen näköinen nainen kalju-rasta-lookissaan ja tatuointeineen. Sen lisäksi peikkojen esineellistäminen miehisiksi seksuaaliobjekteiksi on varsin antoisaa. Kukapa nainen voisi olla ihastumatta alastomina viihtyviin, raateluhampailla ja tuuheilla hiuspörröillä varustettuihin peikkoihin, varsinkin sellaisiin joilla on lävistetyt sukupuolielimet? Lisäksi Katlan piirrosjälki on todella tyylikästä ja viimeisteltyä, säilyttäen kuitenkin miellyttävän, hieman kotikutoisen jäljen. Ja tarinassa on sitä paitsi ihan oikea juoni! Katariina käy välillä moraalifilosofisia pohdiskeluja ja lopussa oleva selitys peikkojen näyttäytymiselle pistää hänet tekemään valintoja elämässään.
Loka Kustannuksen sivut ovat vielä melko vaatimattomat eikä Katariina Katlastakaan juuri lisätietoa löytynyt, joten oletan tämän olevan tekijänsä ensimmäinen pitkä sarjakuva-albumi. Sellaisena se on hieno päänavaus – uskottava ja tasapainoinen eroottinen fantasiaseikkailu.
Katariina Katla: Metsänpeikot
Loka Kustannus 2007. 55 sivua, mv.
ISBN 978-952-99925-0-8
 |
Tobira-julkaisusarjan myötä Otaku laajentaa kustannustoimintaansa sarjakuviin. Omakustannuslinja sallii Otakun valita roolinsa kaupallisia toimijoita ylevämmin: tavoitteena on rohkaista ensikertalaisia astumaan esiin ja kasvamaan tekijöinä. Ensimmäisenä tilaisuuden saa Henna Krankkala.
 |
|
Amanda Vähämäki: Pullapelto
|
Herkkävaistoinen grafiikka ja punnitut sanat muodostavat sarjakuvarunoutta.
 |
Mari Ahokoivu: Piirrä jotain muuta – Siilisalaatti n:o 3
A5, 28 s. m/v, hinta 3€ (?)
Naama Kustannus
Mari Ahokoivu on uuteen vauhtiin heränneen Oulun Sarjakuvaseuran puheenjohtaja (tosin pian väistyvä), sekä Naama Kustannuksen perustajajäsen. Ahokoivu on ollut parin viime vuoden aikana muutenkin tuottelias, kustannustoiminnan lisäksi hän on ylläpitänyt paria blogisarjakuvaa ja julkaissut useampiakin omakustanteita.
Piirrä jotain muuta on Ahokoivun kolmas Siilisalaatti-julkaisu (ei siis sillisalaatti) on melko jäntevä kokonaisuus. Ensimmäisenä ja viimeisenä nähtävät yksisivuiset ikään kuin käärivät kaiken yhteen pakettiin. Työpöydän siivoaminen kuvaa oman alitajunnan koluamista ja viimeisen sarjan loppulause antaa nimen koko lehdelle.
Piirrä jotain muuta on itsetutkiskelua, tuokiokuvia, ajatuksia ja unia. Pieniä siivuja elämästä, oman mielen syövereistä leikattuja paloja sekä katkelmia ympäröivästä maailmasta. Siitä useammallakin sivulla ja kansilehdillä vilahtava, eri tarinoita yhteen tuova saksimotiivi. Kansikuvassa sakset leikkaavat palan paitsi kannesta (konkreettisesti), myös tekijänsä sydämestä (visuaalisesti).
 |
Foneettisesti sanoilla ja alkusoinnuilla leikkivän Jää jää -sarjan kuvitus on selvästikin kollaasitekniikalla (saksimalla) tehty.
Ehdottoman varmalla kädellä tehty piirrosviiva tuo mieleen taidegrafiikan ja huolella valitut sanat runotekstit. Ne kuitenkin loksahtavat hyvin yhteen eikä kumpikaan toimisi yksinänsä ja tuloksena on toimivaa sarjakuvarunoutta. Perinteistä narratiivista tarinallisuutta löytyy vain vähän, pääpaino on tunnelmien ja tuokiokuvien luomisessa.
Tarinallisinkin sarjakuvista (viisisivuinen It’s so Easy to Stay Inside These Lines) päätyy sekin uhmaamaan puhdasta kerronnallisuutta lasten luovuuden rajoittamista vastustaessaan – ja se ikään kuin “värittää ihan kiusallaan viivojen yli”.
Harkittu sillisalaatti.
Aiemman Siilisalaatin (n:o 2) arvio Kvaakissa
Tilaukset mari.ahokoivu[ättä]gmail.com
http://www.naamakustannus.net
http://www.ahokoivu.net
http://www.ahokoivu.blogspot.com/
http://ahokoivu.vuodatus.net/
http://www.kissanpaivia.com/pienenpieni/