Sarjakuvasivusto
Miron – Yläkerran huone on kansanomaiseen maalaisidylliin sijoitettu yliluonnollinen salapoliisimysteeri. Aura Ijäksen sarjakuvan hahmot ovat entuudestaan tuttuja Animessa ja Japan Popissa julkaistusta sarjasta Narulla. Miron ei kuitenkaan vaadi aiempien tarinoiden tuntemusta. Kärryillä pysymiseen riittää käsillä oleva sarjakuva.
 |
Vuosina 2008-2010 lehtipisteitä sulostutti Viivin ja Wagnerin oma sarjakuvalehti. Sen sivuilla nimikkohahmot seikkailivat niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä, toisin sanoen osa stripeistä on suorastaan antiikkista perua, ja osa uudenkarheaa kamaa. Jako oli hyvä, koska samalla rahalla pääsi sekä näkemään uudet kehityslinjat että nostalgioimaan niitä vanhoja hyviä aikoja huimat kymmenen vuotta sitten. Bonuksena lehti esitteli myös paljon muita kotimaisia tekijöitä ja heidän sarjojaan.
Jatka lukemista “Viivi ja Wagner 2008-2010”Kukin Daltonin veljeksistä on halukas ryhtymään porukan pomoksi, mutta Joe ei aio luopua asemastaan ilman kilpailua. Veljekset eroavat, ja Lucky Luken on nyt vangittava yhden koplan sijasta neljä tahoillaan hääräävää veljestä.
 |
|
Lucky Luke: Yksinäinen ratsastaja |
Petri Hiltunen on tehnyt Kalkkaron alias Thomas Morrisonin lännenseikkailuista sanomalehdissä julkaistua strippisarjaa jo vuodesta 2005 lähtien. Kalkkaron neljä ensimmäistä tarinaa on koottu Jalavan julkaisemiin albumeihin “Ihmispetojen laakso” (2008) ja “Ihmisen hinta” (2009). Liuskalehdissä Kalkkaron seikkailut ovat suoraa jatkoa näille tarinoille.
Tarinoiden päähenkilö on hurjasta lempinimestään huolimatta rauhallinen, kirjoista pitävä maalaispoika, joka asuu äitinsä kanssa syrjäisellä maatilalla. Kalkkaron apuna häärii pyssysankari Fabien Rabasse, Kalkkaron äidin vanha tuttu. Tarinat sijoittuvat 1800-luvun Arizonaan.
 |
Muistelen pitäneeni vanhoista Hämähäkkimiehistä heti kättelyssä, kun joskus 80-luvun lopulla Salattujen sotien jälkeen lainasin niitä kaveriltani muovikassitolkulla. Samassa kuormassa kulki toki myös muutakin, kuten Ryhmä-X:ää ja Conania. Ne kaikki määrittävät yhä edelleen, kukin osaltaan, millaisista sarjakuvista pidän. Siksi tällaisen vuosikertakokoelman lukeminen on kuin lapsuuden kotiin palaisi.
Jatka lukemista “Hämähäkkimies 1983”