Tove Janssonin kukat, metsä ja kauhu

Sirke Happonen kertoo, kuinka luontevaa kahden ilmaisumuodon, kuvan ja sanan, yhdistäminen oli Tove Janssonille. Väitöskirjassaan (Helsingin yliopisto, kotimainen kirjallisuus) hän pyrkii valaisemaan muumiteoksia kokonaisuuksina, joissa sekä tekstillä että kuvituksella on merkitystä. Erityisesti hän tutkii sitä, miten kuva ja sana synnyttävät muumiteoksille ominaista “liikkeen ja pysähdyksen poetiikkaa”.

Jatka lukemista “Tove Janssonin kukat, metsä ja kauhu”

Hidasta luovuutta

Miksi toiset julkaisevat nopeasti ja paljon ja toiset vähän ja harvoin? Aina ei ole suinkaan kyse ahkeruudesta. Luovan toiminnan harrastajat kohtaavat kaikki jossain vaiheessa lukkoja tekemisissään. Ei huvita, itsekritiikki nousee liian kovaksi, työt jäävät kesken. Joitakin tällaiset esteet kiusaavat vähemmän kuin toisia – monille esimerkiksi oma sarjakuvablogi on vapaa leikkikenttä, jonne voi työntää puolihuolimattomastikin tehtyjä nopeita luonnosmaisia kuvia näytille. Toiset hiovat ja hiovat. Omasta tyylistään kertoo pitkän linjan harrastajapiirtäjä Rhia, Kvaakin nimimerkki “ökpö”.

Jatka lukemista “Hidasta luovuutta”