Helsingin 23. sarjakuvafestivaalit etsii vapaaehtoisia!

Helsingin 23. sarjakuvafestivaalit järjestetään 12. – 14.9.2008 Helsingissä. Festivaalien pääareenoina toimivat G18 (Yrjönkatu 18) ja Gloria (Pieni Roobertikatu 12, Helsinki), muuta ohjelmaa nähdään myös Sarjakuvakeskuksessa, Kirjasto 10:ssä, MUU-galleriassa, Galleria Jangvassa, Black Doorissa, Voimalassa ja TAIK:in tiloissa Arabianrannassa.

Festivaaliviikonloppuna tarvitaan taas talkoolaisia erilaisiin tehtäviin.
Festivaalipaikkojen valmistelu alkaa perjantaina 12.9 (näyttelyjen pystytys aikaisemmin) ja talkoolaiset ovat niitä, joiden harteilla Festareiden käytännön järjestelyt lepäävät. Vapaaehtoisia tarvitaan muun muassa miehittämään infotiskiä, opastamaan festivaalikävijöitä, toimimaan lavaohjelman tekniikka-assitentteina, vieraiden houstauksessa,julisteiden levityksessä, lipunmyynnissä iltaklubille ja avustamaan Festareiden rakennus- ja purkutöissä.

Jos sinä haluat olla mukana tapahtumien sykkeessä, nähdä läheltä sarjakuvan supertähtiä, ojentaa auttavan kätesi ja vaikuttaa Helsingin 23. sarjakuvafestivaaleilla, niin mahdollisuutesi on tässä! Työntekijät palkitaan tarjoamalla ruokaa, liput iltaklubille ja Mari Ahokoivu suunnitteleman festivaalipaidan.

Ilmoittautumiset ja lisätietoa:

warda.ahmed@sarjakuvafestivaalit.fi

www.sarjakuvafestivaalit.fi

Galleria Sarjakuvakeskus avaa ovensa

Suomalainen sarjakuva on nousukiidossa. Maan myydyimpien kirjojen joukossa on viime kuukausina ollut useita kotimaisia sarjakuvia. Sarjakuvataide on saanut runsaasti mediajulkisuutta ja sarjakuvaharrastajia yhdistävä Helsingin Sarjakuvafestivaalit kerää vuosittain monituhatpäisen kävijämäärän.

Sarjakuvakeskus

Kotimaisen sarjakuvan asema vahvistuu entisestään, kun Suomen sarjakuvaseuran ylläpitämä Galleria Sarjakuvakeskus avautuu. Virallisia avajaisia vietetään myöhemmin, mutta ovet aukeavat ensimmäisen kerran jo perjantaina 16.5.2008.

Galleria Sarjakuvakeskuksen toiminta käynnistyy tuoreen sarjakuvaneuvos Reija Niemisen eteen-, taakse- ja sisäänpäin katsovalla näyttelyllä. ”Perjantaina avattava näyttely luo silmäyksen kotimaisen vaihtoehtosarjakuvan harottaviin juuriin ja omaehtoiseen kulttuurin tuottamiseen. Vuorovaikutteisessa osuudessa kävijät voivat muun muassa toimia journalisteina ja toimittaa oman pienlehden”, Nieminen sanoo.

Galleria Sarjakuvakeskuksen avautuessa suomalainen sarjakuva saa vihdoin oman tukikohdan. ”Galleria Sarjakuvakeskuksessa yhdistyvät sarjakuvaa esittelevä taidegalleria sekä kotimaiselle sarjakuvaväelle tyypillinen riemukas yhteisöllisyys. Galleria Sarjakuvakeskus on värikäs, iloinen, yllättävä, haastava ja provosoiva – kuten suomalainen sarjakuvakin. Toivon, että siitä kasvaa kaikkien sarjakuvantekijöiden ja -harrastajien oma kohtauspaikka. Syksyllä toiminta alkaa toden teolla, jolloin luvassa on muun muassa työpaja- ja pienkustannustoimintaa”, toteaa Suomen sarjakuvaseuran kokoelmanhoitaja Kalle Hakkola.

Perjantaina juhlitaan myös toisia avajaisia, kun samassa osoitteessa Galleria Sarjakuvakeskuksen kanssa avataan sarjakuvia pitkään Internetissä myyneen Jelle Hugaertsin Pitkämies-sarjakuvakauppa. ”Olen iloinen ja ylpeä, että voin viimeinkin avata sarjakuvamyymälän”, iloitsee Hugaerts.

AVAJAISET:

Reija Niemisen näyttelyn avajaiset Galleria Sarjakuvakeskuksessa perjantaina 16.5.2008. Paikalla mahdollisuus tutustua Niemisen taiteen ohella myös Galleria Sarjakuvakeskuksen sekä Suomen sarjakuvaseuran toimintaan. Samassa osoitteessa avataan myös Jelle Hugaertsin Pitkämies-sarjakuvakauppa.

Galleria Sarjakuvakeskus
Kolmas linja 17
00530 Helsinki

LISÄTIETOJA:

www.sarjakuvaseura.fi

Kalle Hakkola
Puh. (09) 685 6100

Pienlehtitaivas ja Taivaallisin pienlehti 2008

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuun 13.-14. 2008 pien- ja omakustantajilla on taas mahdollisuus myydä tuotteitaan Pienlehtitaivaassa. Tänä vuonna Suomalaiset pienlehteilijät löytyvät G18 juhlasalista ja ulkomaiset Kulttuuriareena Gloriasta. Gloriaan suunnitellaan myös kotimaisten tekijöiden yhteispöytää vaihtuvilla myyntivuoroilla. G18 saliin pääsee valmistelemaan pöytiä perjantaina 12.9.

Myyntipöydät ovat ilmaisia, mutta kaikkien myyjien tulee luovuttaa myynnissä olevista uusista tuotteistaan kaksi sarjakuvalehteä sarjakuvaseuran kokoelmiin. Pöydän voi varata osoitteesta hannele.richert(ättä)gmail.com elokuun loppuun mennessä. Koska mukaan haluavia on paljon ja tilaa rajallisesti, ilmoittautuessa on hyvä kertoa mahdollisimman tarkkaan, paljonko tilaa tarvitsee. Tarjolla on kokonaisia (n. 180x80cm) ja puolikkaita pöytiä sekä yhteispöytiä, joihin osallistumista suositellaan, jos myytävää on vähän. Ilmoita varausta tehdessäsi seuraavat tiedot:

– Nimi
– Yhteystiedot
– Tarvitsemasi pöytätila
– Erikoistoiveet (esim. pistorasian tarve)

Kaikille suomalaisille omakustannesarjakuville tarkoitettu Taivaallisin pienlehti -kisa järjestetään myös tänä vuonna. Kilpailussa palkitaan vuoden paras suomalainen omakustannesarjakuva. Kilpailuun voivat osallistua kaikki viime vuoden kilpailun deadlinen (10.9.2007) jälkeen ilmestyneet sarjakuvalehdet, jotka eivät ole yrityksen tai yhdistyksen julkaisemia (eli ns. kaupallisia julkaisuja). Tuomaristo pidättää itsellään oikeuden sulkea tarvittaessa lehtiä pois kisasta.

Kolmihenkinen tuomaristo palkitsee osallistuneiden töiden joukosta kolme parasta. Voittajat julkistetaan lauantaina 13.9. Kisan palkinnot julkistetaan myöhemmin.

Kilpailuun osallistuvat lehdet on lähetettävä maanantaihin 25.8.2008 mennessä osoitteeseen:

Hannele Richert Katajaharjuntie 5 A 1 00200 Helsinki

Lähetä 3 kappaletta osallistuvaa lehteä ja yhteystietosi. Kilpailuun lähetettyjä lehtiä ei palauteta.

Kilpailuun osallistuvien töiden parhaimmisto laitetaan festareille esille yleisön luettavaksi.

Keltaiset neekerit Yvan Alagbé

”Mä oon tosi kiltti, että mä annan sulle töitä, vaikka sulla ei ole papereita!”

Yvan Alagbé on ranskalaisen taidesarjakuvan kärkinimiä. Omanlainen ajattelu sarjakuvan luonteesta tekee Alagbèn sarjakuvista poikkeavan radikaaleja. Suomeksi Alagbélta on käännetty aikaisemmin yksittäisiä novelleja Johanna Rojolan toimittamassa ”Kani, hevonen ja shakaali” -antologiassa (jossa katkelma Keltaiset neekerit tarinasta) (1996), Ubu 2:ssa ”Ainoa rakkaus”(1998) ja Kuti-lehdessä ”The Killing Book” syksyllä 2007.

Etukansi
Etukansi

Keltaiset neekerit
Yvan Alagbè
suomen kielinen/finnish text
käännös: Kaisa Kukkola
mustavalkoinen
80 sivua/pages
17,6 x 23,6 cm
14 e
ISBN: 978-952-99201-6-7

”Beninistä? Entisestä Dahomesta? Minä olin siellä kenraalin kanssa, vuonna 1953.”

Vastavuoroinen kiinnostus Frémokin ja Daada Booksin välillä on mahdollistanut Keltaisten neekerien julkaisun suomeksi. Alagbén Fremók -kustantamo on kustantanut aikasemmin Marko Turusen sarjakuvia ranskaksi ja nyt Marko Turusen kustantamo Daada Books on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla Keltaiset neekerit suomeksi.

Novelleista eroten Keltaiset neekerit -albumi muistuttaa ulkoisesti enemmän perinteistä sarjakuvakerrontaa.
Albumiin on koottu tarinat Keltaiset neekerit (1995) ja Dyaa (1997). Tarinan kuljetusta ei voi pitää tarkoituksellisen vaikeaselkoisena. Tulkitsevalla lukemisella tarinan merkitykset avautuvat.
Alagbèn sarjakuvallinen ilmaisu on kaikessa viitteellisyydessään ilmavaa. Kuvissa raskaiden mustien pintojen kanssa vuorottelevat ohuet viivat ja pelkistykset.

ruutuja tarinasta Keltaset neekerit
ruutuja tarinasta Keltaset neekerit

Keltaiset neekerit sijoittuu lähihistoriaan, 1990-luvun Pariisin lähiöihin.
Tarinan taustalla kummittelee Ranskan siirtomaahistoria, ajanjakso ja tapahtumat, joista ranskalainen kollektiivimuisti on pyrkinyt häivyttämään ongelmalliset kohdat pois.

Alagbèn sarjakuvassa eletään 1990-lukua, mutta tarinan henki tuo mieliin helposti Pariisin viimeaikaiset lähiömellakat.

ruutuja tarinasta Keltaset neekerit
ruutuja tarinasta Keltaset neekerit

”Tule takaisin! Minä anna sinut ilmi! Minä…Minä anna sinulle rahaa…”

Albumi kertoo tarinaa siirtolaisuudesta Ranskassa ja miten se suhteutuu ihmisissä.
Tuntuuu kuin Alagbèn henkilöhahmot olisivat symboleja tai karaktäärejä. Ihmisten piirteet ovat myös yksilöllisiä, voimakkaasti piirrettyjä. Kukaan hahmoista ei tunnu lausuvan turhaan repliikkejään. Minimaalisessa tilassa albumin henkilökaartin luonteenlaadut tulevat selkeästi esiin.

ruutuja tarinasta Keltaset neekerit
ruutuja tarinasta Keltaset neekerit

Haastattelussa Alagbè on todennut yksikantaisesti olevansa juuri poliittinen taiteilija. Poliittisuutta hän ei kuitenkaan määrittele vain kantaaottavuutena ja aiheenvalintana, vaan myös siten, että hänen sarjakuvansa eivät ole kaupallisille markkinoille suunniteltuja.

”Uskoit saavasi rauhan, uskoit ettei sinuun enää satu.”

sivu tarinasta Dyaa
sivu tarinasta Dyaa


Dyaan tarina on kuvitukseltaan viitteellisempi, tarinassa ei ole puhekuplia vaan tarinaa kuljetetaan vaihtuvilla kertojanäänillä. Kuva ja teksti sulautuvat tarinaksi, joka ei olen niin intensiivinen kuin Keltaiset neekerit, mutta oivaltava asetelma siirtolaisuuden ristiriidoista.

Poliittinen manifestointi ei ole kuitenkaan Keltaiset neekerit -albumin sävy. Tarinan tulkinta ja sijoittaminen historialliseen ja maantieteelliseen perspektiiviin luovat ymmärryksen.

Ranskalaisen yhteiskunnan asennoituminen siirtolaisuuteen ja entisiin alusmaihinsa on jo ajatuksena houkutteleva konteksti tarinalle. Alagbén näkemys ei kuitenkaan ole perinteinen juonisarjakuva. Mikrotason ihmissuhdetarinoissa piirtyy vahvasti taustalle siirtolaisuus ja identiteetti. Albumin lopussa on pieni katsaus Ransakan siirtolaishistoriaan.

takakansi
takakansi

Yvan Alagbè vieraili Helsingin sarjauvafestivaaleilla syyskuussa 2007

Keskustelua Keltaiset neekerit -albumista Kvaakissa

www.sarjakuvafestivaalit.fi
Frémokin nettisivut

www.daadabooks.com

Parisuhdeterapian mestari

Jarno Latva-Nikkola on ollut Glömp-antologian pitkäaikaisimpia suomalaisia sarjakuvatekijöitä. Nyt nihilistiset hikoilevat hahmot ovat valloittaneet kokonaisen albumin.

Albumin kansi
Albumin kansi

Tunteiden maisteri
Jarno Latva-Nikkola
Huuda Huuda
englanninkielinen käännös: Pauliina Haasjoki
venäjänkielinen käännös:Hans Viebrock
kirjapaino New Goff Belgia elokuu 2007
ISBN 978-952-5724-00-4
Hinta: 12 e

Jarno Latva-Nikkolan esikoisalbumin Tunteiden maisterin ilmestyminen Tommi Musturin luotsaamassa kustantamossa Huuda Huuda ei ole mikään yllätys. Latva-Nikkola on ollut Musturin Glömp antologian pitkäaikaisimpia suomalaisia sarjakuvatekijöitä.

Tyyli on muuttunut vuosien saatossa jonkin verran ja nyt Jarnon nihilistiset hikoilevat hahmot ovat valloittaneet kokonaisen albumin.

Omintakeista Latva-Nikkolan henkilöhahmoissa on aina ollut niiden suoranainen inhottavuus. Ne eivät vihastuta kunhan vaan tulee fiilis, ettei tuollaisten hyyppien kanssa halua olla tekemisissä missään tapauksessa.

Tunteiden maisteri kertoo Jarnosta (tekijän alteregosta), joka haluaa tyttöystävänsä kanssa naimisiin, lapsia ja ihanan perheidyllin. Valitettavasti tyttöystävä katselee jo muualle eikä Jarno osaa ilmaista tunteitaan vakuuttavasti.

Ylilyönnit ja viinaanhukuttautuminen ovat selkeästi hänen alaansa. Jarno on niin hävettävä tyyppi ettei tyttöystävältäkään heru myötätuntoa ja häntä viilataan linssiin joka käänteessä.

sivu 5
sivu 5

Suhteen tilaan Jarno hakee apua Tunteiden Maisterilta. Tämä talvisodan veteraani on tehnyt aikoinaan kyseenalaisia sankaritekoja ja neuvoo miesparkaa omien tarkoitusperien mukaan. Arkiseen ihmissuhdekuvaukseen tulevat jo alkumetreillä mukaan yliluonnolliset voimat.

Latva-Nikkola pistää aika ajoin lukijan kohtaamaan hyvinkin arkista ihmiskohtaloa. Rauniolla olevia ihmissuhteita, joista ei osata pois eikä luopua toisesta. Rikkinäisiä ihmisiä ja eksyneitä hedonisteja. Voiko heihin samaistua? Tarinan edetessä vastaus näyttää olevan että kaikki ovat loppujen lopuksi mulkkuja. Henkilöhahmot ovat kuitenkin inhottavalla tavalla inhimillisiä ja tuttuja karikatyyrejä elämästä.

Latva-Nikkolan kynän jälki on selkeää, joskin tyyli ei pyri kauneuteen pikemminkin rujouteen. Selkeä tarinan kuljetus takaavat kitkattoman lukukokemuksen. Tarinaa rauhoittavat sivun kokoiset tunnelmakuvat. Latva-Nikkolan tavaramerkiksi ovat muodostuneet terävät ulkonevat nenät, hikoilu kuvaamassa tunteita ja näkyvät kielarit.

Tunteiden maisterissa seikkaillaan suvereenisti suomalaisessa sielunmaisemassa. Jos nyt ehkä vähän karrikoiden ja ylilyöden. Historiallista kuvastoa on käytetty innokkaasti; on Karjalan metsiä ja venäläisiä/suomalaisia sotilaita sekä lottia.

Albumissa on tarinan logiikan kannalta tärkeä episodi missä sodanaikainen ”suomalainen sisu” näytetään toden teolla. Siinä selviää armotta millä mielikuvituksen sfääreillä tässä oikeasti lennetään.

Epäuskoisena sitä sitten lukee eteenpäin, että voiko vielä edetä tarina herjaavampaan suuntaa? Ei siis suositella herkkänahkaisille tai hermoherkille.

sivu 28
sivu 28

Jarno Latva-Nikkolan henkilöhahmoista kukaan ei ole miellyttävä. Säälittävä päähenkilö saa kuitenkin rehellisillä yrityksillään ja naivistisella esityksellään lievää myötätuntoa puolelleen. Kaikkihan huijaavat häntä. Tarina päättyy joko onnellisesti tai epäonnisesti miten tahansa haluaa ajatella todellisuuden tasojen muuttumista. Lopussa ei kuitenkaan ole pystytty tuomaan kauhean omaperäistä mukaan. Valitettavasti lopun kliimaksi menetetään Jeesuskortille.

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla vierailleet Florent Ruppert ja Jérôme Mulot ovat omalla sarjakuvatuotannollaan jossain määrin samoilla linjoilla Latva-Nikkolan kanssa. Estotonta kuvausta ihmisten niljakkaasta luonnosta.

Siinä missä ranskalaiset tekevät pilaa sinne sun tänne kevyesti ja anonyymisti kuvittaen, käsittelee Latva-Nikkola järjestelmälisesti suomalaisia traditioita ja kansanikoneita roisimmalla kynän jäljellä. Jarnon sarjakuvahahmot ovat myös paljon lihallisempia ja käsinkosketeltavampia. Ehkäpä suomalaisella lukijalla on siksi Latva-Nikkolan albumiin enemmän tarttumapintaa.

Latva-Nikkolan tuotannossa ei ole helppoja ratkaisuja, vaikka alkuasetelma voi tuntua keskenkasvuisen mielen myrkkyhuumorilta.

Siinä mielessä uskoisin että ensikertalaiselle Latva-Nikkolan albumi voi olla vain napakymppi tai sietokyvyn ylittävä lukukokemus. Tunteiden maisterin rinnalla muut ihmissuhdekuvaukset voivat mielessä alentua nynnyilyksi, vaikka albumissa ei ole kyse itsetarkoituksellisesta rankistelusta.

Latva-Nikkola itse tähdentää, että tarinaa tehdessään päämäärä oli saada aikaiseksi mahdollisimman hauska tarina. Minusta tässä on onnistuttu.

sivu 31
sivu 31

Latva-Nikkolan muita töitä voi lukea esim. Glömp-antologioissa ja Kuti Kuti -tabloidissa. Huuda Huudan kustantamon takana ovat herrat Tommi Musturi ja Jelle Hugaerts.

Nuori kustantamo on julkaissut Tunteiden Maisterin lisäksi albumit Jeffrey Brownin Haparointia (2006) ja Florent Ruppertin ja Jérôme Mulotin Apinatarhan (2007).

Laadukas painojälki on peräisin Belgiasta. Musturi Heisingin sarjakuvafestivaaleilla tähdensi ettei Suomessa enää laatu ja hinta kohtaa painotaloissa, siksi on järkevämpää painattaa muualla. Glömpistä tuttuun tapaan englanninkielinen käännös kulkee siististi ja selkeästi sivujen alareunoissa. Olen tykännyt Musturin tavasta painaa mustat viivat, jollain muulla värillä. Tunteiden maisterissa se on syvän ruskea.

Keskustele Jarno Latva-Nikkolan tuotannosta Kvaakissa.

http://www.huudahuuda.com/