Pakanat, ensimmäinen kirja
Tekijä: Tuomas Myllylä
Julkaisija: Musta Ritari kustannus
Koko: B5, 120 sivua
ISBN: 978-952-6630-02-1
Ovh: 12 e
 |
|
Konstantinopoliin hyökänneet viikingit kohtasivat oman aikansa joukkotuhoaseet.
|
Pohjoispohjalainen Tuomas Myllylä ahkeroi nuoruuden innolla: vuonna 2011 ilmestynyttä esikoisalbumia seurasi jo seuraavana syksynä (2012) toinen pitkä julkaisu.
Esikoisen tavoin myös Pakanat kertoo koruttoman tarinan jurojen ja väkivaltaisten miesten hallitsemasta historiallisesta miljööstä. Tarkemmin sanottuna Pakanoissa liikutaan viikinkiajan keskivaiheilla, 900-luvun alussa, jolloin skandinaaviset soturit ja kauppamiehet matkasivat Itä-Euroopan jokireittejä pitkin kohti Bysanttia ja islamin maailmaa.
Viikinkiajan muistot ovat myös Suomen ja kaikkien muidenkin Itämereen rajautuvien maiden yhteistä kulttuuripääomaa, joten on varsin soveliasta, että suomalainen sarjakuvapiirtäjä on tarttunut aiheeseen. Pakanoiden tarina saa alkunsa Lounais-Suomesta ja päähenkilö on suomalainen, mutta tarinan takautumajaksoissa nähdään tapahtumia eri puolilla Itä-Eurooppaa ja jopa Bysanttia. Tarinan on luvattu jatkuvan vielä kahdessa tulevassa albumissa.
Pakanoiden juonen perusasetelma on nähty historiafiktiossa moneen kertaan: nuorukainen myydään orjaksi, mutta hän varttuu väkivahvaksi soturiksi ja palaa kostamaan. Myllylä onnistyy kuitenkin puhaltamaan henkeä vanhaan ideaan: tarinankerronnan ilo ja riemu välittyvät lukijalle ja tempaavat mukaansa.
Suoraviivaista kostodraamaa rikastuttavat yksityiskohtaisesti kuvattu valtataistelu ja poliittinen vehkeily suomalaisyhteisön sisällä sekä salaperäisen arabin hahmo, jonka motiivit paljastuvat vasta albumin lopussa.
 |
|
Viikinkiajalla virtaa myös hiki eikä vain veri.
|
Tarinan sankari, Ari Halikko, on seikkailulliselle historiafiktiolle tyypilliseen tapaan ylivertainen miekkamies. Hänen persoonansa pelkistyy ankaraan soturieetokseen ja lientymättömään kostonhimoon. Tarinassa kuitenkin vilahtavat myös päähenkilön vaimo ja lapset. Heidän takiaan lukijalle syntyy aavistus, että Arilla on edessään vaikeita valintoja. Kenties Arin yksioikoinen soturi- ja kunnia-ajattelu johdattelee hänet vielä vaikeuksiin myös kyynisten vallanpitäjien kanssa.
Sivuhahmoina tarinassa nähdään joukko toinen toistaan tuikeampia partaturpia, joiden kiivastuessa veri lentää ja pääkallot halkeilevat. Säälimätön äijäily lämpenee yllättävän luontevasti hiljaiseksi huumoriksi ”suomalainen, ruotsalainen ja venäläinen saunovat” -teeman mukaisessa löylykohtauksessa.
Myllylän piirrostyötä leimaavat karheus ja tarkoituksellinen viimeistelemättömyys, jotka kieltämättä tukevat tarinan tunnelmaa. On kuitenkin sanottava, että hetkittäin jäljestä välittyvät kiire ja väkisin pusertaminen. Joukkokohtaukset, maisemat ja interiöörit ovat välillä sotkuisia. Parhaimillaan Myllylä luo selkeitä ja dramaattisia tila- ja etäisyysvaikutelmia mustan ja valkoisen kontrastilla.
Kerronnassa Myllylä luottaa kuvan ja dialogin voimaan. Pitkiin tekstilaatikoihin sijoitettua kertojanääntä löytyy vain yhdestä kohtauksesta, jossa se tuntuukin hieman tyylirikkoiselta. Lukijaa hämmentävänä hairahduksena täytyy mainita se, että tekstilaatikoihin sisältyvät vuosiluvut sivuilla 3 ja 8 ovat ilmeisesti vaihtaneet paikkaa.
 |
|
Viikinkiajan agraariyhteisössä elämä on useimmiten lyhyt ja vaaroja täynnä. Myllylä sijoittelee luontevasti tarinoihinsa lehmien lypsämisen kaltaisia arkisia tuokiokuvia.
|
Historiafiktioiden yhteydessä arvioidaan usein myös ajankuvan autenttisuutta. Viikinkiajan kaltaista kaukaista ajanjaksoa koskeva tieto on auttamatta niin aukollista ja epävarmaa, että taiteellista vapautta on pakkokin käyttää. Myllylän kuvaama viikinkiaika tuntuu uskottavan karulta ja rosoiselta.
Aseissa ja puvuissa on jonkin verran kyseenalaisia yksityiskohtia, eikä Väinämöisen esiintyminen lihaa ja verta olevana suomalaisten kuninkaana vastaa nykytutkimuksen käsityksiä hahmon alkuperästä. Kokonaisuus ei kuitenkaan herätä voimakasta vastaanväittämisen tai virheellisyyksien osoittelun tarvetta.
Pakanoiden toinen osa ilmestynee vuoden 2013 syksyllä.