Tekijä: Reijo Valta

ADHD-Sheikki on jättäytynyt yhteiskunnan ulkopuolelle ja elää hetkessä. Kuten arvata saattaa, kanssaihmiset ja virkavalta eivät ole ihastuneita Sheikin tempauksista.

Marko Turunen
ADHD-Sheikki 1
Daada 2015
ISBN 978-952-5915-14-8
96 s., värillinen, kovakantinen
15 €

Marko Turusen tuorein sarjakuvahahmo on ADHD-Sheikki. Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöstä kärsivä sarjakuvasankari seikkailee netissä ja omassa kirjasarjassaan, jonka ensimmäinen osa ilmestyi alkusyksystä 2015. Kuten päähenkilön taudinkuvasta voi päätellä, luvassa on villejä, rujoja ja moraalisesti arveluttavia seikkailuja.

Ensimmäinen kirja on koostettu jo netissä julkaistuista tarinoista. ADHD-Sheikin seikkailut ovat alkuvaiheen jälkeen maksumuurien takana. Daada tekee tällä sarjakuvalla kokeilua, että kannattaako nettiin tekeminen, ovatko ihmiset halukkaita tilaamaan nettisarjakuvia rahalla. Daada tuntuu tarjoavan samaa kuin sanomalehdet: uuden kirjan ostaja saa samalla vuoden lukuoikeuden ADHD-Sheikin nettiseikkailuihin.

Kaikki alkaa Sheikin koululta. Päähenkilö on tullut tuliaseen kanssa vanhalle koululleen. Vuosia aikaisemmin eräs opettaja oli olettanut Sheikin aina syypääksi, tapahtuipa mitä tahansa. Myös opettajan omat mokailut menivät Sheikin piikkiin. Pistäähän se vihaksi, vuosia myöhemminkin. Tällä anteeksiantamattomalla asenteella virkavalta ja sen tarjoamat majoitustilat tulevat pian tutuiksi.

Tallinnan laivalla Sheikki juo itsensä koomaan ja viikon mittaisella Ruotsin turneella isorintaisen kumppanin kanssa pikkurikollisen taidot kasvavat. Kohellukseen liittyy paljon (tahatonta) komiikkaa. Teoksen lopuksi annetaan vinkki hissiin jumiinjoutuneille pissajärjestelyjen toimittamiseksi.

ADHD-Sheikki seikkailee koko albumin ajan vihreän eri sävyissä. Kaikista väreistä ihmissilmä erottaa eniten juuri vihreän sävyjä, osin luonnon vuoksi. Luonnon perussävytyksen vuoksi vihreää pidetään taustavärinä, neutraalina ja passiivisena. Värin valinnalla on merkitystä. Maailmassa tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joka jää taustahälinäksi, ilman suurempaa huomiota.

Joidenkin väriasiantuntijoiden mukaan vihreä viestii sitkeydestä, ylpeydestä, muutosvastaisuudesta, pysyvyyden tavoittelusta ja ylemmyydentunteesta. Toisaalta vihreä on rauhoittava väri, joka saa ihmiset tuntemaan itsessä turvassa oleviksi ja hoivatuiksi ja samalla kertoo myös kliinisyydestä ja puhtaudesta. Sheikinvihreä viestii päinvastaista.

---

* ADHD-Sheikin blogi
* Kvaakissa keskustellaan Marko Turusen sarjakuvista

Muukalainen, R-Rautanainen ja kumppanit ovat seikkaileet ahkerasti eri julkaisuissa. Nyt vuosien 1999-2011 tarinat ovat yksissä kansissa pikkujättiläisen muodossa. Kooste on osin tehty Ranskassa julkaistujen sarjakuvien pohjalta, joten suomalaiselle lukijalle tarjolla on myös uutta.

Marko Turunen
Ufoja Lahdessa
Daada 2015
ISBN978-952-5915-16-7
512 s., osittain värillinen
25 €

Kesällä Yleisradion uutiset kertoivat, että amerikkalaisten supersankarien elämä on monipuolistunut. Uusimmaksi trendiksi kerrottiin tavissankarit. Marko Turusen Muukalainen ja R-Rautanainen ovat arjen sankareita jos ketkä. Supersankarigenressä tavallisesta tallaajasta muovautuu tapahtumien myllerrysessä supersankari. Muukalaisesta ja R-Rautanaisesta tulee sen sijaan tavallisen arjen viettäjiä supervoimista huolimatta.

Turusen sarjakuviin liittyvissä taustaselvityksissä kerrotaan R-Rautanaisen kykenevän katseellaan raastamaan juuston pizzaan ja lihat vastustajien luiden ympäriltä. Hän kykenisi myös raastamaan luutkin, mutta ne hän yleensä säästää ja jauhaa kotonaan luujauhoksi. Siitä R-Rautanainen tekee liivatelehtisiä, joista hän tekee veistoksia. Näin pahat voimat saavat uuden, merkityksellisemmän elämän. R-Rautanaisen aika kulki päinvastaiseen suuntaan kuin meillä muilla.

Muukalaisen kautta Marko Turunen kertoo elämästään jopa tarkemmin kuin myöhemmän “Marko Turusen” kautta. Muukalainen käy esimerkiksi sarjakuva-asioilla Ranskassa ja -festivaaleilla Venäjällä. Osassa tarinoita Turunen kuvaa Muukalaisen ja R-Rautanaisen kautta tavallista arkea äärimmäisen tarkasti. Pikkutarkka ja täsmällinen tekemisten kertominen tuo mukanaan koomisia elementtejä. R-Rautanaisella on lupa haaveilla omakotitalosta järven rannalla kaupungin keskustassa, mutta Muukalaisen on autohaaveissa tyydyttävä Citroën C4:än.

Kokonaisuus päättyy surullisiin tunnelmiin. Viimeisessä tarinassa R-Rautanainen on vakavasti sairas ja Muukalainen ei juurikaan voi auttaa puolisoaan. Pikkujättiläinen alkoi tarinalla Rakkautta viimeisellä silmäyksellä (alkujaan ilmestyi 2000) ja päättyi R-Rautanaisen kuolemaan. Sarjakuvien jälkeen teoksessa oli vielä “lukijakirjeitä” ufokokemuksista. Ne kevensivät lopun haikeaa tunnelmaa.

Ufoja Lahdessa-pikkujättiläisestä oli seuraa koko kesäksi. Neljästä tarinakokonaisuudesta koostuva teos (Rakkautta viimeisellä silmäyksellä, Pohja (2003), Kuolema kulkee kintereillä (2004) ja Ufoja Lahdessa (2008-2010)) tuntui luontevalta lukea osa kerrallaan, vaikka kokonaisuus on yhtä jatkumoa. Näkökulma hieman muuttuu osasta toiseen. Turunen on reilun kymmenen vuoden aikana ehtinyt kokeilla erilaisia kerrontatekniikoita ja tyylejä. Kaikki ne kuitenkin tunnistaa helposti saman Turusen tekemiksi. Lahti ja sen ufot elävät Turusen kuvissa.

---

(arvion kuvituksena teoksen myynnissä olevia originaaleja)

Aikaisemmin Kvaakissa arvioituja Turusen sarjakuvia:

* Hanhenmarssia E-mollissa
* Marko Turusen elämä
* Ufoja Lahdessa, nrot 1, 2, 3
* Lihat puntarissa
* Kuolema kulkee kintereillä
* Pohja

* Daadakauppa: piirustukset
* Kvaakissa keskustellaan Marko Turusen sarjakuvista