Tarinoita, joita meille on kerrottu

Juttu – Tarinoita, joita meille on kerrottu
Limingan taidekoulun sarjakuvalinja 2009, 148 sivua
toim. Keijo Ahlqvist ja Mikko Jylhä
ISBN 978-952-67041-2-8

Limingan taidekoulun sarjakuvalinjan oppilaiden vuosijulkaisu Juttu on neljäs paksu Lisko-klassikko. Aiempien teema-antologioiden ­(7 veljestä, Draamattu, Maailmanhistoria) tapaan sekin on koottu yhden yhteisen aiheen ympärille. Tällä kertaa teemana olivat muiden ihmisten kertomat tarinat. Mutta onko satunnaisista kanssaihmisten anekdooteista uudeksi Kalevalaksi?

Salla Huttunen: Salaojajuttu
Salla Huttunen: Salaojajuttu

Runonlaulaja Larin Paraske (1833-1904) oli yksi harvoista kansanperinteen taitajista ja informanteista, joka mainitaan ja nykyäänkin tunnetaan nimeltä. Hänen elämän kurjuutta koskevat laulunsa eivät taatusti olisi yhtä koskettavia, jos emme tietäisi hänen henkilöhistoriaansa – sairautta ja köyhyyttä sekä viisi kuollutta lasta. Ensilukemalta vaikuttaa siltä, että antologian piirtäjät ovat unohtaneet saman, kuin varhaisimmat kansanperinteen kerääjät. Sen, kuka tarinat on kertonut.

Riikka Puumalainen: Sano aa
Riikka Puumalainen: Sano aa

Vain harvassa tarinassa mainitaan, kenen kertomus on kyseessä ja millä tavalla kertoja ja piirtäjä tuntevat toisensa. Muutamassa tarinassa kertoja ja kertomistilanne esiintyvät. Tämä tuo tarinoihin syvyyttä. Hyvinä esimerkkeinä Milla Rosin Jatkosodassa ja Fanni Maliniemen Sota-aikaan, jotka eivät sinällään tuo mitään uutta lukemattomien kaunokirjallisuuden sota-aiheisten muistelujen joukkoon, vaan saavat merkityksensä viimeisissä ruuduissa, joissa isovanhemmat kertovat näitä tarinoita lapsenlapsilleen.

Milla Rosi: Jatkosodassa
Milla Rosi: Jatkosodassa

Valtaosa piirtäjistä on tarttunut hyvin maanläheisiin juttuihin. Joukossa on muutama kummitusjuttu ja urbaani legenda, mutta yleensä tarinat ovat vaikuttaneet tapahtuneen piirtäjän kaverille tai lähisukulaiselle. Ovatko Internetinkin välityksellä leviävät nykykertomukset jo liian tuttuja kaikille ennen kuin ne ehditään piirtää sarjakuviksi?

Mikko Mäkelä: Varvassukat
Mikko Mäkelä: Varvassukat

Uudehko urbaanilegenda lienee ainakin kaveriensa pilan kohteeksi joutuvasta miehestä kertova Joiku Rauhalan Värillinen mies, joka toimii hyvin selkeytensä ja napakkuutensa ansiosta. Kavereiden kertomus on taas osattu jalostaa sujuvaan ja viihdyttävään muotoon esimerkiksi Mira-Pauliina Puhakan Oulun mafiassa, jossa suomalaiset huijaavat saksalaisia reppureissaajia.

Antologian suurin vahvuus on piirtäjäkaartin erilaisissa ja omaperäisissä tyyleissä. Ei ole olemassa ”Limingan koulukuntaa”, vaan jokaista piirtäjää on rohkaistu kehittämään omaa tyyliänsä. Suurin osa piirtäjistä on myös tarttunut väreihin, yleensä varsin onnistuneestikin.

Sari Heikkinen: Patsaan kohtaaminen
Sari Heikkinen: Patsaan kohtaaminen

Positiivisena esimerkkinä kehittyneestä, selkeästi omasta tyylistä voisi mainita Salla Huttusen, jonka Salaojatarinan kauniit värit muistuttavat vanhoista valokuvista. Teemu Kuparin Valkoinen valhe ja Mikko Mäkelän kolme pientä juttua taas ovat tyylillisesti kiinnostavia ja toimivat myös kerronnallisesti.

Limingan taidekoulun sarjakuvaopiskelijoiden osaamistasot vaihtelevat suuresti, mutta Juttu-antologian perusteella kenelläkään ei ole taidoissaan mitään hävettävää. Jokainen juttu oli lukemiskelpoinen ja lukemisen arvoinenkin. Elämän pieniä sattumuksia ja tarinoita, jotka nyt saattavat vaikuttaa vähäpätöisiltä, mutta ovat sadan vuoden päästä kadonnutta kansanperinnettä.

Lisätietoja: Limingan taidekoulu

Emma Valkki: Elokuvissa
Emma Valkki: Elokuvissa

Maailmanhistoria pylväissä

Maailmanhistoria-antologia
Maailmanhistoria – ratkaisevat ja käänteentekevät tapahtumat todenmukaisesti kuvattuina – on Limingan Taidekoulun sarjakuvaopiskelijoiden vuosijulkaisu. Teoksessa on yli neljäkymmentä taiteilijaa ja 357 sivua sarjakuvia.

Arabianrannan kirjastossa (Hämeentie 135, Helsinki) on näytteillä originaaleja, sivuluonnoksia ja kirjaa varten tehtyjä improvisaatioharjoituksia.

Maailmanhistoria -aihetta on pidetty mukana sarjakuvalinjan opiskelussa koko lukuvuoden 2007-2008 ajan. Opiskeluvuosi aloitettiin improvisaatioharjoituksilla, joissa aiheet olivat valikoitu historiakirjojen sisällysluetteloista. näistä muutamassa minuutissa piirretyistä improvisaatioista joitakin on päätynyt joitakin kirjaan sellaisenaan, osa taas on toiminut pohjana viimeistellymmille tarinoille.
Kuvituskurssin aikana aiheeseen tartuttiin suunnittelemalla julkaisulle mahdollisia kansikuvia, ja verkkosarjakuvia on tehty kirjasta yli jääneestä materiaalista.
Lopullinen totuus
(Sarjakuva: Milla Rosi)

Näyttelyssä on esillä sivuja Mikko Mäkelän Troijan sota, Arto Ollilan Hannibalin sotanorsut, Mari Poulitaipaleen Keltainen joki, Muura Parkkisen Rutto Lontoossa, Anniina Salmisen Rituaalit ja Sallamari Rantalan Lopun alku -sarjakuvista.
Improvisaatioita on esillä Annukka Laineelta, Mira-Pauliina Puhakalta, Sanna Ulvilalta, Paula Kluukerilta, Anniina Salmiselta ja Sallamari Rantalalta.

Maailmanhistoria on kolmas kirja Limingan taidekoulun Lisko-klassikot sarjassa. Aiemmin ovat ilmestyneet Seitsemän veljestä ja Draamattu.

Elämän koulussa strippariksi

Jyrki Nissinen (s. 1982) on suomalainen sarjakuva- ja kuvataiteilija sekä muusikko. Hän on syntynyt Vieremällä, mutta asuu tällä hetkellä Turussa ja opiskelee Turun taideakatemiassa kuvataiteita. Nissinen on opiskellut myös Limingan taidekoulussa.

Näyttelyflyeri

Nissinen on julkaissut sarjakuviaan omakustanteina 2000-luvun alusta lähtien. Vuosina 2001-2003 ilmestyneistä Vainajan velat -omakustanteista koottu albumi Nuolee kuin eläin sipsiä ilmestyi vuonna 2007 Zum Teufel -kustannuksen julkaisemana. Myös Vierailuni italialaisessa kodissa -sarjasta on tulossa kokoelma. Nissiseltä on lisäksi ilmestynyt vuonna 2005 Happy Horse Comicsin kustantamana esikoispitkä albumi Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät. Parhaiten hänet tunnetaan tällä hetkellä onnettoman mutantin elämää kuvaavasta Borgtron-sarjasta, jota on ilmestynyt seitsemän numeroa.

Sarjakuvien lisäksi Nissisen taidetta on nähty muun muassa levynkansissa, esimerkiksi Kakkahätä-77 -yhtyeen levyissä. Nissisen tauluja ja installaatioita on myös ollut esillä useissa näyttelyissä. Kuvataiteen ohella Nissinen toimii aktiivisesti punk-skenessä, jonka myötä hän innostui omakustannesarjakuvienkin julkaisemisesta. Nissinen on vaikuttanut useissa kokoonpanoissa, mm. Jumalan ruoska, Seksihullut, Tunteiden tulkki ja Jyrki Nissinen & laskettu aika.

Reipas punk-asenne näkyy kaikessa Nissisen toiminnassa. Mistä vaan ja miten vaan voi tehdä taidetta. Nissisen töissä erottuvat monet populäärikulttuurin vaikutteet, etenkin 80-luvulla syntyneille tutut, jo melkein unohtuneet tietokonepeli-, elokuva- ja animaatiosankarit. Popkulttuuri- ja undergroundvaikutteet sekoittuvat luontevaksi ja jäljittelemättömäksi tyyliksi, jota voi luonnehtia vähintäänkin omaperäiseksi.

Sarjainfon 1/2007 haastattelussa Jyrki Nissinen kertoi kasvaneensa maatilalla, jossa oli koko ajan töitä. Siksi hän ei osaa levätä. Kiinnostavia juttuja on maailma täynnä, eikä omia juttujaan kannata jäädä liikaa miettimään. Tekeminen ja hyvä meininki ovat tärkeintä!

”Elämän koulussa strippariksi” eli Jyrki Nissisen piirroksia ja sarjakuvaoriginaaleja Arabianrannan kirjastossa (Hämeentie 135A, Helsinki) 6.2.-24.4.2008

Avajaiset keskiviikkona 6.2. klo 18. Taiteilija paikalla ja tarjoilua. Tervetuloa!


Keskustelua aiheesta Kvaakin foorumilla

Nurin ja muita tarinoita

Tiitu Takalo (s. 1976) on tamperelainen kuva- ja sarjakuvataiteilija. Häntä voidaan pitää yhtenä tämän hetken lupaavimmista ja ajankohtaisimmista nuorista suomalaisista sarjakuvantekijöistä. Tänä vuonna ilmestynyt Kehä-albumi on kerännyt paljon kehuja ja herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Albumi sijoittuu nyrkkeilyn maailmaan ja käsittelee 16-vuotiaan Julian elämää sekä muun muassa ystävyyttä ja seksuaalisuutta.

Näyttelykutsu

Valtaosa Takalon sarjakuvista kertoo Kehän tavoin tyttöjen ja naisten elämästä ja ihmissuhteista. Sarjat ovat hyvin feministisiä sanan kaikissa positiivisissa merkityksissä. Takalo on käyttänyt usein itseään päähenkilönä, etenkin lyhyemmissä sarjakuvissaan, joista koottu Tyhmä tyttö (2004) oli Takalon esikoisalbumi. Takalo on myös piirtänyt Pauli Kallion käsikirjoittamaa Josefiina leipoo -strippisarjaa, joka ilmestyi albumiksi koottuna vuonna 2006.

Tiitu Takalon sarjakuvia on ilmestynyt albumeiden lisäksi mm. Aamulehden Valo-liitteessä, Ilta-Sanomissa, Amnesty-lehdessä, Tulva-lehdessä, Tampereen sarjakuvaseuran Sarjari-lehdessä ja lukuisissa pien- ja omakustannelehdissä. Takalo on ollut mukana useissa antologioissa ja itse hän on julkaissut kuusitoista pienkustannelehteä. Naissarjakuvaan keskittynyttä Irtoparta-lehteä Takalo luotsasi vuodesta 2001 lähtien, kahdeksan numeron ajan.

Kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistunut Takalo on kokeillut ennakkoluulottomasti eri tekniikoita sarjakuvissaan. Suomen Sarjakuvaseuran pylväsnäyttelyssä Arabianrannan kirjastossa on esillä Tiitu Takalon sarjakuvaoriginaaleja vuosien varrelta, alkuperäistä liidun, siveltimen ja kynän jälkeä.

Avajaiset kirjastossa 15.11. klo 17, jolloin myös taiteilija itse on tavattavissa. Tervetuloa!

Arabianrannan kirjastoon (Hämeentie 135A, Helsinki) pääsee parhaiten esimerkiksi raitiovaunuilla numero 6 ja 8, Arabiankadun pysäkillä pois.

Sarjakuvaseuran pylväsnäyttelyt vuodelle 2008 ovat nyt haettavissa! Näyttelyt ovat noin kahden kuukauden mittaisia. Näyttelyn voi pitää kuka tahansa suomalainen harrasteleva tai ammattimainen sarjakuvataiteilija tai ryhmä. Lähetä näyttelyideasi ja lyhyt selostus Reetta Laitiselle osoitteeseen kanelianainen (at) yahoo.com. Voit myös kysellä lisätietoja samasta osoitteesta.

Mika Lietzénin näyttely

Tarinoita lännestä

Mika Lietzén (s. 1974) on palkittu turkulainen sarjakuvataiteilija, jonka töitä on ilmestynyt useissa julkaisuissa (mm. Turun ylioppilaslehti, Suomen Kuvalehti, Laikku-antologiat). Hän on yksi uuteen kotimaiseen laatusarjakuvaan keskittyvän Asema Kustannuksen perustajista ja aktiiveista. Koulutukseltaan Lietzén on filosofian maisteri englantilaisen filologian oppiaineesta, mutta vuodesta 2001 alkaen hän on toiminut kokopäivätoimisesti freelancer-sarjakuvataiteilijana ja -kuvittajana.

Tarinoita lännestä on Mika Lietzénin uusin teos ja samalla hänen ensimmäinen kokopitkä albuminsa. Albumi koostuu neljästä eri puolille Turkua sijoittuvasta novellista, jotka ovat kuvauksia ”miehistä ja naisista, isistä ja äideistä, aviomiehistä ja vaimoista, rakastajista ja rakastetuista, lapsista ja kadulle sammuneista juopoista”.

Mika Lietzénin ”Tarinoita lännestä” -näyttely koostuu Tarinoita lännestä -albumin (2007) sarjakuvaoriginaaleista, Kirjoitettu mies -novellin (2006) sarjakuvaoriginaaleista, valokuvista sekä Tarinoita lännestä -aiheisista puu- ja linopiirroksista. Kuvat esittävät Lietzénin kotikaupunkia Turkua, ja niiden taustalla ovat usein luonnon ja mekaniikan väliset suhteet. Näyttelyn, kuten myös albuminkin väri on voimakkaan valkoinen.

Näyttely on esillä Suomen Sarjakuvaseuran pylväissä Arabianrannan kirjastossa (Hämeentie 135A, Helsinki) 14.9.-14.11.2007.

Lähteet ja lisätietoja:

http://www.asemakustannus.com
http://personal.inet.fi/koti/mika.lietzen