Pähkähullut raiskauskisat

Viihdealus Dreamzone lilluu jossakin tarkemmin määrittelemättömässä meressä; seksin ja sikailun täyttämien porauslauttojen sijaintihan on, kuten tiedämme, täysin yhdentekevää. Matkustajia viihdyttävään ohjelmaan kuuluvat esimerkiksi Miss Extreme -kilpailut, joissa päihteet virtaavat ja viihteen nimissä osallistujia vedetään surutta pataan.

Viihdealus Dreamzone
Jyrki Nissinen
220×215mm, 176 sivua,
kovakantinen, mv.
Zum Teufel 2010
ISBN 978-952-5754-25-4

Jyrki Nissinen on astunut uudelle maaperälle. Miehen aikaisemmassa tuotannossa on pysytty turvallisen dadaistisissa mielikuvitusmaailmoissa, joissa vähämielisen mutantin vaimon naamassa kasvaa jalat ja krokotiilin paritteluyritys sahan kanssa päättyy traagisesti. Niille on voinut naureskella hulvattoman ”mitä vittua minä luen” -ihmetyksen vallassa. Dreamzonen kannella ei tällaista turvaa ole.

Sen sijaan meille esitellään kavalkadi toinen toistaan rikkinäisempiä ihmisiä- juuri niitä samoja, joiden kanssa joudumme tekemään töitä, jotka asuvat samoissa lähiöissä, saattaapa joku olla ystävämme tai sukulaisemmekin. Tyhjäpäisiä tyttösiä, omassa saamattomuudessa vellovia taivaanrannan maalareita ja filosofeja, itseään täynnä olevia kusipäisiä pikkupomoja. Alusta asti on selvää, ettei kenellekään näistä ihmisistä tule käymään hyvin – jollei muuten niin siksi, että kerronta pomppii ajassa ennen ja jälkeen verilöylyn.

Nissisen aikaisempaan tuotantoon nähden on piirrostyyli siirtynyt yhden askeleen realistisempaan suuntaan – kaikki hahmot ovat rujoja ja inhottavia ja siellä on täällä on kaikenlaisia häiritsevän tuttuja arkipäivän objekteja. Toisaalta tekstaus on edelleen tutun suurpiirteistä. Välissä on käytetty tehokeinona valokuvista koottua kollaasiakin. Dreamzone-risteilyn mainosjuliste on kerrassaan hulvaton (ja sivumennen sanoen tiivistää sen, mistä maamme poliittisessa keskustelussa on viime kuukausina ollut kyse).

Onhan tällä teoksella suomalaisessa sarjakuvassa henkinen edeltäjäkin – kun herkullinen hampurilaisateria koristaa kuolleen naisen ruumista ja päättömäksi ammutun miehen edelleen seisovan kalun verhoaa herkullinen pehmistuutti, samoillaan samoja polkuja kuin Kittilän Kalervo Palsan klassikkoasemaan nousseessa Eläkeläinen muistelee -albumissa.

Loppuratkaisu lähentelee 60-luvun suosikkisarjaa The Prisoneria – jää mielikuva, että tarinalle ei olisi mitään järkevää loppuratkaisua, joten tällä kertaa kävi näin. Välttyä ei voi siltäkään ajatukselta, että koko tarinan jälkipuolisko olisi pelkkää järkkyneen mielen houruilua. En ole kuitenkaan kuullut, että pettyneet lukijat olisivat sentään Nissisen ikkunan alkupuolelle kerääntyneet, kuten Patrick McGoohanille kävi.

Viihdealus Dreamzone on todiste siitä, että absurdien fantasioiden ohella Nissinen on loistava ympäröivät todellisuuden pienten yksityiskohtien taltioija – kuin lukisi äärimmäisen iljettävää versiota Krampeista ja Nyrjähdyksistä. Minähän tunnen nämä tyypit – tai ainakin ne ovat tulleet joissain sosiaalisissa ympyröissä vastaan, eikä heitä tule ikävä.

Jooga ja polkupyörän liikkeessäpito

Sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka ja aviomiehensä Cristoffer Leka lähtivät polkupyörämatkalle Porvoosta, suuntana Välimeri. Retki muuntui sarjakuva-albumiksi, jossa alter egot Kaisa-hiiri ja Leka-ankka vaeltavat kolmen vieraan valtion läpi, törmäävät vastoinkäymisiin niin luonnonvoimien kuin oman itsensäkin taholta, tapaavat mielenkiintoisia alkuasukkaita ja samalla pohtivat matkapyöräilyn ja jooganharjoituksen suhdetta.

Tour d’ Europe
Kaisa ja Cristoffer Leka
Absolute Truth Press 2010
ISBN: 978-952-99378-8-2
164×232mm, 472s + kartta
20€

Pitkästä matkasta syntyy pitkä kirja, 472-sivuinen tiiliskivi on ulospäin kuin nykypäivän fantasiaromaani, joskin sivujen reunoille asti ulottuvien viivojen kirjan kylkiin luoma pilkutus paljastaa, ettei kyseessä ole pelkästään tekstiä sisältävä nide. Paperia on käytetty säästelemättä ja kuvat ovat sivun tai aukeaman kokoisia, usein Leka on käyttänyt hyväksi sarjakuvan peruslainalaisuuksia: vasemmalta oikealle etenevät hahmot voivat hyvin olla samassa kuvassa useita kertoja, kunhan lukusuunta etenee samaan suuntaan kuin liike – ja aukeamia, joissa kaksi pyörää ja Bob-merkkinen perävaunu taivaltavat totisesti riittää. (Pari kertaa rintamasuunta on vasemmalle ja ilmenee hassunkurinen takaperinpyöräilyn vaikutelma).

Orjallisesti reittiä seuraamalla saattaa joutua aivan väärään paikkaan.
Orjallisesti reittiä seuraamalla saattaa joutua aivan väärään paikkaan.

Leka piirtää tavalla, jonka kaikki suomalaisten indiesarjakuvaa seuraavat jo tuntevatkin, eläinhahmoja viitteellisissä maisemissa. Pakopisteistä tai perspektiiveistä ei ole tietoakaan eikä polkupyörä ole ”maailman hankalin kappale piirtää”, mikäli sen sallii olla näin vinon ja abstraktin näköinen. Välillä taustana on naivistinen kaupunkimaisema, joka väritettynä sopisi seinällekin, joskus taas muutama vain muutama maanpintaa tai aurinkoa kuvastava viiva.

Hahmot ja tekstaus eivät kumpikaan tule tarinan etenemisen tielle, mutta Kaisa-hiiri eroaa maailman muista suunnilleen samankokoisista ihmishiiristä lähinnä paidan K-kirjaimesta ja puhekuplissa on satunnaisia mustia neliöitä – ilmeisesti kirjoitusvirheitä peittämässä – jotka saavat 80-luvun kotimikrojen parissa kasvaneen kuvittelemaan jonkun edelleen editoivan tekstiä vilkkuvalla palkkikursorilla.

Aiheita, joista saksalaisille kannattaa puhua.
Aiheita, joista saksalaisille kannattaa puhua.

Tärkeintä on matka, ei millä se tehdään. Lukijan ei tarvitse olla polkupyöräalan tietäjä eikä Gampagnolo-intoilija – eikä sellaista toisaalta palkitakaan mitenkään. Polttopisteessä on yksitoikkoinen taivallus luonnonvoimien armoilla – ja tietenkin jooga. Lähestulkoon muuttumattomien matkapäivien vuo muuttuu välineeksi mielentilan muokkaamiseen – eikä liene olennaista, millä oman ruumiin voimin tapahtuvalla menetelmällä ollaan liikkeellä, patikkamatkalla ei vain päästäisi yhtä pitkälle. Hedonistisesta ateistista joogien mietteet elämästä tuntuvat ymmärrettäviltä, mutta kovin vierailta.

Näin esteettisesti miellyttävästä pakkauksesta haluaisi pitää enemmän. Arkielämää kenttäoloissa on sympaattista seurata ja hindulaisuudesta saa positiivisen kuvan, mutta matkan henkeäsalpaavia maisemia (Madgeburgin silta!) eikä ylitsevuotavaa pyöräilyn riemua kirja ei valitettavasti tavoita. Kokonaisuus huokuu lempeän syyllistävää jokamiesluokkahenkeä sekä matkan että matkakertomuksen toteutuksen suhteen – sinäkin – niin, juuri sinä – pystyisit tähän, jos vain tekisit töitä etkä löhöäsi tietokonetuolissasi selaamassa loputtomiin internetin hassujen kuvien gallerioita.


Le Prologue
Kaisa ja Cristoffer Leka
Absolute Truth Press 2010
ISBN: 978-952-99378-7-5
133×190mm, 32s
5€

Le Prologue on erillinen 30-sivuinen ”esinäytös”, joka itseasiassa käsittelee pariskunnan aikaisemman, Jäämerelle suuntautuneen retken viimeistä päivää. Kaksiväripainatuksineen ja varjoineen se tarjoaa graafisen kontrastin, ollen emokirjaa huomattavasti eläväisemmän näköinen.

Keskustele Kvaakissa Kaisa Lekan tuotannosta.