1932/100 – Nuorenparin elämää

Sarjakuvien Suomi 100

Tosikertomuksia 51/1932 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)
Tosikertomuksia 51/1932 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)

Nuorenparin elämää
Käsikirjoitus: Ei tietoa
Piirrokset: Eeli Jaatinen
Piirrokset: Poika Vesanto (Kertomuksia -lehti 1-50-52/1934)
Julkaistu: Tosikertomuksia -lehdessä 47/1930-52/1932 ja Kertomuksia -lehdessä 1/1933-26/1933, 39/1933-50-52/1934

Koska Nuorenparin elämää sarjakuva on hyvin yhteneväinen tarinaltaan, niin käyn läpi vuodet 1930-1934, jolloin sarjakuva ilmestyi Tosikertomuksia ja Kertomuksia -lehdessä. Pääpaino kuitenkin on vuodessa 1932.

Nuorenparin elämää julkaistiin Tosikertomuksia -lehdessä 47/1930 – 52/1932 ja Kertomuksia -lehdessä 1/1933 – 50-52/1934. Se oli naisille suunnattu viikoittain ilmestyvä ajanvietelehti ja levikiltään aika vaatimaton. Pääosiltaan mustavalkoinen lehti…ainoastaan kannet olivat värillisiä. Tosikertomuksia oli Otavan kustantama ja päätoimittajana toimi Ensio Rislakki (Svanberg). Lehden kirjoitukset olivat osin kotimaisia, mutta osa materiaalista tuli Ruotsin kautta amerikkalaisesta Pulp-kokoisesta lehdestä True Story Magazines. Lehti ei koskaan tullut kannattavaksi, vaikka päätoimittaja muutti vuonna 1933 nimenkin ja yritti monipuolistaa kirjoituksia. Lehden lakattua Rislakki siirtyi Seura-lehden johtoon.

Tosikertomuksia 1/1932 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)
Tosikertomuksia 1/1932 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)

Kertomuksia 52/1933 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)
Kertomuksia 52/1933 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)

Tosikertomuksia ja Kertomuksia lehden takasivu oli pyhitetty aina sarjakuvalle. Aluksi siellä seikkaili ”Herrasväki Helminen”. Myöhemmin seurattiin Helmisten kotiapulaisen Sievä Sorjosen sekä poliisi Pontevan edesottamuksia. Nämä sarjakuvat julkaistiin siis 1/1930-46/1930 numeroissa. Käsikirjoittajaksi oli sarjakuvassa ilmoitettu Veli Giovanni ja piirtäjäksi Eeli Jaatinen. Tosikertomuksia numerossa 47 alkoi sitten Nuorenparin elämää -sarjakuva. Piirtäjänä toimi edelleen Eeli Jaatinen, mutta enää ei mainittu käsikirjoittajasta mitään. Oliko Veli Giovanni sitten luopunut käsikirjoittamasta lehden sarjakuvia. Voihan olla, että Jaatinen tai Rislakki käsikirjoittivat tuota sarjakuvaa. Tästä ei ole löytynyt mitään tietoa, joten se jää arvoitukseksi.

Tosikertomuksia ja Kertomuksia lehden kannessa komeili aina jonkun naisen kuva, paitsi no 52/1933. Siinä oli 4 poikaa kannessa.

Eeli Jaatinen piirsi Nuorenparin elämää numerosta 47/1930 aina numeroon 36/1931 asti yhtäjaksoisesti. Numeroissa 37-40/1931 ei ole nimetty piirtäjää ja piirrokset eroavat selvästi Jaatisen piirrostyylistä. Ei ole tietoa kuka silloin piirsi Nuorenparin elämää, koska yhdestäkään sarjakuvasta ei löydy edes signeerausta. Myös numerossa 51/1931 ei ole nimetty piirtäjää, mutta sarjakuvan on signeerannut Eeli Jaatinen. Tuo sarjakuva on myös muutenkin erilainen, kuin yleensä oli totuttu näkemään Tosikertomuksien lehdessä. Se oli yksiruutuinen sarjakuva. Vuonna 1932 Eeli Jaatinen jatkoi taas normaalisti koko vuoden piirtämistä Nuorenparin elämään ja tämä jatkui Kertomuksia lehden numeroon 22/1933 asti. Numerot 23-26/1933 taaskaan ei mainita piirtäjää, mutta selvästi Jaatisen käsialaa ja kaikki sarjakuvat on taas yksiruutuisia. Tämän jälkeen numerosta 27-38/1933 Kertomuksia lehdessä alkoi Kalle Viljanen ja Ville Kiljunen sarjakuva. Samalla tyylillä piirretty kuin Nuorenparin elämää, mutta kirjoitukset oli runomitassa. Piirtäjää ei taaskaan mainita, mutta Jaatisen piirustustyyliä tuo luultavasti on. Numerot 39-52/1933 olivat taas Nuorenparin elämää ja Jaatisen piirtämää. Vuonna 1934 Eeli Jaatinen ei jostain syystä enää jatkanut piirtämistä ja puikkoihin siirtyi Poika Vesanto, joka piirsikin aina vuoden 1934 loppuun asti Nuortaparia. Laskemalla yhteen eri Nuorenparin piirroksia niin Eeli Jaatinen piirsi todistetusti 134 kpl ja Poika Vesanto 56 kpl Nuorenparin elämää. Sitten oli 8 kpl tuntemattomia piirroksia, joista luultavasti 4 kpl olisi Jaatisen piirtämiä. Yhteensä Nuorenparin elämää piirrettiin 198 kpl. Leena Romu on saanut Kuti #43 liitteessä erilaisia tuloksia piirroksien lukumääräksi. En ole varma kuinka hän on laskenut niitä.

Tosikertomuksia 26/1932 ja 27/1932 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)
Tosikertomuksia 26/1932 ja 27/1932 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)

Sarjakuva oli piirretty yhdeksän säännöllisesti koostuva ruudukko ja ruutujen alle oli sijoitettu tekstit. Ainoastaan numeroissa 51/1931 ja 23-26/1933 oli piirretty koko sivun kokoinen yksi sarjakuvaruutu. Välillä sarjakuvaruutu jatkui seuraavan tai kolmanteen ruutuun. Myös sarjakuvan alapuolella oleva teksti saattoi levittyä 2 tai 3 ruudun leveydeksi.

Tosikertomuksia 15/1932 ja Kertomuksia 3/1934
Tosikertomuksia 15/1932 ja Kertomuksia 3/1934

Vuonna 1934, kun Poika Vesanto tarttui piirtäjän siveltimeen, olisi luullut, että Nuoripari olisi saanut puhekuplat, mutta lehti jatkoikin vanhalla tyylillä sijoittamalla tekstit ruudun alle. Poika Vesanto oli meinaa omaksunut ensimmäisten joukossa puhekuplien käytön suomalaisissa sarjakuvissa. Poika Vesannon piirtämät sarjakuvat eroavat muutenkin Jaatisen piirtämistä. Vesanto on pelkistänyt piirroksia ja viivan käyttö on muutenkin paljon sulavampaa. Myös värien käyttö paljon hillitympää kuin Jaatisella.

Nuorenparin elämää on kuin ”Salatut elämät” tai ”Kauniit ja rohkeet” TV-sarja, mutta sijoitettuna 1930-luvulle ja sen ajan säädylliseen elämään. Siinä seurataan Eevi ja Jaska Hettisen kotielämää aina kirkkohäistä alkaen. Nuoripari on suhteellisen varakasta keskiluokkaa, koska hyvin pian Eevi haluaa kotiapulaisen, huonekaluja ostetaan moneen kertaan, Jaksa ostaa itselleen auton, he käyvät naamiaisissa ja teattereissa aina hienoissa ja tyylikkäissä puvuissa. Vuokraavat kesämökkiä ja matkustelevat. Eevi ja Jaska asuvat kaupungissa, mutta missään kohtaa sarjakuvaa ei ole mainintaa kaupungin nimestä. Täytyy siis tehdä pientä tutkimustyötä. Numerossa 39/1932 matkustetaan ratikalla. Suomessa raitiovaunuliikennettä 1930-luvulla oli vain Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja Tampereella. Sarjakuvassa kaupunki sijaitsee meren rannalla, joten Tampere jää laskuista pois. Numerossa 1/1933 lopulta asia ratkeaa, kun Jaksa ja Eevi lähtevät hiihtämään. He matkustavat raitiovaunulla ja hiihtävät Seurasaareen. Ainoastaan Helsingistä löytyy Seurasaari niminen paikka, joten Hettisten kotikaupunki on Helsinki.

Jaska tuo perheelle toimeentulon, Eeva ei käy töissä, vaikka 30-luvulla työssäkäyviä kaupunkilaisnaisia alkoi esiintymään aina vaan enemmän. Molemmat aviopuolisot ovat aika uusavuttomia ja varsinkin Eevin huushollin pito on alussa aika onnetonta. Siksipä talouteen palkataankin kotiapulainen, Josefiina, joka on tomera ”justiina-tyyppinen” savolainen maalta muuttanut kotihengetär. Vähän omavaltainen kotiapulainen, jota ei edes Eevi ja Jaskakaan aina pysty määräilemään. Kova kahvin kittaaja josefiina kylläkin on. Muutenkin sarjakuvassa juodaan kahvia ihan älyttömän paljon. Josefiina asuu samassa huoneistossa nuorenparin kanssa. Hänellä on oma huone.

Sen ajan kerrostaloissa oli usein päärappu eli ns. herrasväen rappu ja sivussa palvelijoiden rappu, paljon pienempi rappu. Herrasväen rapussa oli hissi, joka yleensä palvelusväen rapusta puuttui. Palvelusväki ei saanut käyttää päärappua. Palvelusväen rapussa asui mm. autonkuljettaja, kotiapulainen tai muu palkollinen. Huoneistot olivat pieniä yksiöitä tai parhaassa tapauksessa kaksioita. Palvelusväen rapusta oli ovi Herrasväen puolelle, jotta esim. kotiapulainen pääsi helposti palvelemaan herrasväkeä. Eeva ja Jaskan koti ei näköjään ollut ihan prameammasta päästä, joten kotiapulainen asui samassa huoneistossa Jaskan ja Eevin kanssa.


Hyvin varhaisessa vaiheessa Hettisten elämään saapuu paroni von Puppelmann, joka yrittää sitkeästi tungeta Eevi ja Jaksan elämään. Jaska mustasukkaisuus paronia kohtaan johtaa moneen hankalaan tilanteeseen. Paroni on aristokraattinen yökukkuja, viiksikäs, roistomainen olemuksen omaava hahmo, joka paljastuu lopulta salakuljettajaksi. Suomessa vapaaherran epävirallisena puhuttelunimenä on paroni. Vapaaherra taas on ylhäisaateliin kuuluva, kreiviä alempi arvonimi. Vapaaherruus on suvussa periytyvä arvonimi, jonka saa suvun esikoispoika. Suomen 63:sta vapaaherrasuvusta on jäljellä enää 29 kpl.


Kertomuksia 39/1933 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)
Kertomuksia 39/1933 (Yliopiston kirjaston kokoelmat)

Numeroiden 27-38/1933 Kertomuksia lehdessä oli paussi Nuorenparin elämässä. Numerosta 39/1933 Nuorenparin elämä sarjakuva taas jatkui ja nyt perheeseen oli yhtäkkiä tupsahtanut pieni lapsi. Hän on 4 kk vanha Jaska Napoleon Hettinen, mutta häntä kutsuttiin vain Nöpö-nimellä. Lapsen koko vaihteli tosi paljon Eeli Jaatisen piirroksissa. Välillä hän oli pikku vauva, mutta toisessa numerossa taas melkein 6-vuotiaan kokoinen. Poika Vesanto piirsi lapsen aika tarkaan saman kokoiseksi, mutta sarjakuvan edetessä lapsikin kasvoi ja kehittyi.


Jaska Hettinen on tavallaan antisankari. Kovat luulot itsestään, omista teknisistä kyvyistään. Yrittää olla urheilullinen, siinä onnistumatta. Avioliittoa varjostaa Jaskan voimakas mustasukkaisuus. hän näkee melkein kaikki Eevin miespuoliset ystävät kilpakosijoina. Jaskalla on taipumusta synkkyyteen ja ylireagointiin. Tämä ilmenee käytännön piloilla, joista suurimman osan saa Paroni von Puppelman esim. suklaakonvehtien myrkyttäminen laksatiivilla, unilääkkeitä drinkkeihin jne. Yleensä jekut menevät pieleen ja Jaska itse saa kärsiä niistä. Jaskan ammattia ei koskaan kerrottu, mutta työpaikkaa esiteltiin muuten. Hän ei kylläkään ollut mikään johtaja, vaan yksi työntekijöistä, mutta oma työhuone hänellä kuitenkin oli. Hyväpalkkainen työpaikka, koska pystyi palkkaamaan kotiapulaisen, Eevi oli kotiäitinä ja heille ostettiin joitakin hyvinkin arvokkaita uusia teknisiä kodin vempaimia sekä auto.

Tosikertomuksia 44/1931 (Yliopiston kirjaston kokoelmat) ja Mainoskuva vuoden 1930 aikakausilehdestä (http://www.searshomes.orgindex.phptagge-monitor-top)
Tosikertomuksia 44/1931 (Yliopiston kirjaston kokoelmat) ja Mainoskuva vuoden 1930 aikakausilehdestä (http://www.searshomes.orgindex.phptagge-monitor-top)

Numerossa 44/1931 Jaska ostaa jääkaapin ja onnistuu lukitsemaan itsensä jääkaapin sisään. Onneksi Eevi pelastaa miehensä ahdingosta, mutta Jaska kylmettyy hyytävästä kokemuskesta. Jääkaappi alkoi yleistyä kotitalouksissa, kun 1927 General Electric toi markkinoille Christian Teenstrupin keksimän mallin, jossa kaapin päällä oli pyöreä lauhdutin, joka muistutti amerikkalaisen sotalaiva USS Monitorin tykkitornia. Tätä jääkaappia kutsuttiinkijn lempinimellä ”Monitor Top”. Kaapin hinta oli aluksi 525 dollaria, mutta laski 240 dollariin. Ensimmäinen jääkaappi tuli Suomeen 1928, mutta se oli hyvin kallis aina 50-luvulle asti. Pikkuhiljaa se kuitenkin yleistyi ja vuonna 1954 Suomen kotitaloudet omistivat 578000 jääkaappia ja 4000 pakastinta. Jos Hettiset ostivat vuonna 1931 jääkaapin, niin he olivat todellisia pioneereja. Rahaakin oli palanut sen autoin hinnan verran.

Tosikertomuksia 10/1932 (Yliopston kirjaston kokoelmat)
Tosikertomuksia 10/1932 (Yliopston kirjaston kokoelmat)

Toinen tekniikan ihme esiteltiin numerossa 10/1932, kun Jaska ostaa itselleen radion, kolmannen luokan hintaan. Eihän Jaska ”tekniikan ihmelapsena” tietenkään osannut koota radiota oikein ja se jäi lopulta nurkkaan pölyttymään. Ensimmäinen radiasema Suomessa aloitti Tampereella 1923, Arvi Hauvosen opastuksella. 1924 perustettiin Tampereen radioyhdistys. Yleisradio taas perustettiin 1926, joka lähetti ensimmäisen radio-ohjelmansa 9.9.1926. vuonna 1928 radiolähetyksiä pystyi kuulemaan koko maassa. 1930-luvulla radiota kuunteli 100000 suomalaista kotia. Ylen toiminta siirtyi vuonna 1934 valtiolle ja aluksi nimeksi tuli Oy Suomen Yleisradio Ab, joka muuttui 1944 Oy Yleisradio Ab:ksi. Jaskan radio oli ns. putkiradio, jossa oli elektroniputkella tai putkilla toimiva radiovastaanotin.


Jos yrittää etsiä esikuvaa Nuorenparin-sarjakuvalle, niin eräs amerikkalainen sarjakuva kuvaa vähän samantapaista perhettä kuin Hettiset. Helmi ja Heikki eli Touhulan perhe (engl. Blondie) alkoi ilmestyä yhdysvaltalaisissa sanomalehdessä 8.9.1930. Suomessa sarjakuvaa julkaisi ensimmäisen kerran Turun Sanomat 13.10.1940. Vaikka Tosikertomuksia lehti seurasikin paljon amerikkalaisia aikakausilehtiä, niin ei se luultavasti saanut ideaa Nuorenparin elämää kuvaavaan sarjakuvaansa, helmistä ja Heikistä. Kyllä se oli ihan Veli Giovannin ja Eeli Jaatisen luoma oma sarjakuvansa.

1931 / 100 – Pulliainen

Sarjakuvien Suomi 100

Helsingin Sanomat, viikkoliite su 5.4.1931  © Akseli Halonen
Helsingin Sanomat, viikkoliite su 5.4.1931 © Akseli Halonen

Pulliainen
Käsikirjoitus/Teksti: Akseli Halonen
Julkaistu: Helsingin Sanomat 4.1.1931 – 28.12.1931

Akseli Halonen (19.1.1890 – 1952) työskenteli terveydellisistä syistä nuoruusvuosinaan puutarha-alalla sekä sähköasentajana. Vuonna 1912 hän kuitenkin päätti ryhtyä taiteilijauralle. Piirustusopetusta Porvoossa opetti Haloselle Elin Nordlund, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan omin päin. Opintoretket Skandinaviaan, Baltiaan, Ranskaan, Puolaan, Tshekkoslovakiaan, Itävaltaan, Italiaan ja Englantiin kehittivät Halosesta taitavan piirtäjän ja kuvittajan. Varhaisimpia töitään oli mm. kansanvaltuuskunnan eli Suomen sisällissodan aikana toimineen punaisten valtaaman rahapajan oman 5 pennin kuparikolikon suunnittelu. Kolikon aiheena oli kolme fanfaaritorvea ja liput. Raha mitätöitiin heti sisällissodan jälkeen.

Helsingin Sanomien toimittaja ja piirtäjä Rafael Rindellin menehdyttyä 1920, hänen tilalleen palkattiin Akseli Halonen. Hän oli aiemmin toiminut freelancerina ja piirtänyt pilakuvien lisäksi mainoksia. Helsingin Sanomissa Halonen toimi kuvittajana ja viikkoliitteen taittajana. Hän kuvitti mm. poliitikkojen muotokuvia, potretteja oikeusistunnoista, taustoitti päivän uutistapahtumia, Tiituksen pakinoita, päivän kuvat -palstaa ja viikkoliitteen kansikuvia. Halonen tekstasi myös kaikki Helsingin Sanomien ja Ilta-sanomien sarjakuvat, niin kauan kuin työskenteli lehdille. Valokuvat yleistyivät vasta 1930-luvulla, joten piirtäjille oli paljon käyttöä 1920-luvun sanomalehtien toimituksissa.

Pulliainen oli Helsingin Sanomien ensimmäinen suomalainen sarjakuva 1927. Samaan aikaan syyskuussa 1927, Halonen piirsi myös toista, säännöllisesti ilmestyvää Olli, Halli ja Kissimirri -eläinsarjakuvaa. Pulliainen alkoi sunnuntaina 18.9.1927 Helsingin Sanomien viikkoliitteessä. Tarkoituksena oli piirtää mies, joka seuraisi ja kommentoisi pääkaupunkiseudun arkea ja uutisia omasta näkövinkkelistään. Pulliainen sai kilpailijan maaliskuussa 1929, kun Bulls-syndikaatin levittämä Felix-kissa alkoi ilmestyä Helsingin Sanomissa. Vuonna 1931 lehteen tuli Mikki Hiiri. Pulliainen sai väistyä ja niinpä viimeinen Pulliainen ilmestyi viikkoliitteessä 7.5.1933. Pulliaisen tilalle tuli Kissalan pojat heti seuraavana sunnuntaina. Halonen jatkoi Pulliaisen päätyttyä muita töitään Helsingin Sanomissa 1940-luvulle asti.

Pulliainen juo vahingossa alkoholia

Helsingin Sanomat,, viikkoliite su 10.5.1931   © Akseli Halonen
Helsingin Sanomat,, viikkoliite su 10.5.1931 © Akseli Halonen

Helsingin Sanomien viikkoliite 10. toukokuuta 1931, jossa Pulliainen ja hänen ystävänsä ottavat lasillisen, jotain jossa on prosenttiloita. Tuohon aikaan kieltolaki oli vielä voimassa, joten kaverukset joivat laitonta alkoholia.

Kieltolaki
Suomessa alkoi alkoholijuomia koskeva kieltolaki 1919-1932. Sinä aikana Suomessa ei saanut myydä eikä valmistaa alkoholijuomia.
Laki astui voimaan 1. kesäkuuta 1919. Kieltolain seurauksena Suomessa alkoi suuri viinan salakuljetus. Sitä tuotiin Suomeen mm. Virosta, Saksasta ja Danzigista (vapaakaupunki). Kotipoltto eli alkoholin valmistus itse tislaamalla yleistyi. Väestön siirtyminen väkeviin viinoihin ja spriihin alkoi näkyä terveyshaittoina. Myös huolimattomasti valmistettu viina toi kuolemantapauksia, koska alkoholi saattoi muuttua myrkylliseksi metanoliksi. Väkevimpiin viinoihin siirtyminen toi myös poliisille enemmän töitä. Väkivaltarikokset, häiriökäyttäytyminen ja virantoimituksessa olevien poliisien surmat lisääntyivät. Lopulta epäonnistuneeksi osoittautunut laki kumottiin.
Kansanäänestys kieltolain kumoamisesta järjestettiin 29.-30. joulukuuta 1931, jossa yli 70 % äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 25. tammikuuta 1932 uuden väkijuomalain, jossa päätettiin alkoholin myyntimonopolin keskittämisestä valtiolle. Laki tuli voimaan 5. huhtikuuta 1932 klo 10. Ajankohta muistetaan numerosarjasta 5-4-3-2-1-0, joka tarkoittaa 5.4.1932 klo 10. Silloin ensimmäiset alkoholiliikkeet avasivat ovensa.

Pulliaisen kuumatka

Helsingin Sanomat, viikkoliite su 12.7.1931   © Akseli Halonen
Helsingin Sanomat, viikkoliite su 12.7.1931 © Akseli Halonen

Helsingin Sanomat, viikkoliite su 23.8.1931   © Akseli Halonen
Helsingin Sanomat, viikkoliite su 23.8.1931 © Akseli Halonen

Helsingin Sanomien viikkoliitteessä su 5. heinäkuuta 1931 alkoi Pulliaisen 10 strippiä käsittävä jatkokertomus, jossa Pulliainen päättää lähteä Kuuhun. Hän on päättänyt tehdä jotain repäisevää, jonkinmoisen sankariteon. Koska Atlantilla ja Pohjoisnavalla on jo tungosta, päättää hän tehdä mätäkuussa 1931 tutkimusmatkan Kuuhun. Matka tehtäisiin rakettilentokoneella ja Kuun pinnalla tutkittaisiin Kuun pinnan mustelmia. Luultavasti hän tarkoitti kuun kraattereita. Rahamiesten Romu Oy:sta hän ostaa vanhan kanuunan. Näköjään rakettilentokoneesta on siinä vaiheessa jo luovuttu. Pulliainen iskee maahan paalun ja asettaa tykin paluun ja istumapaikka väsätään hevossatulasta. Hän sytyttää tulilangan ja tykki laukeaa, jolloin Pulliainen singahtaa ilmaan ja lentää noin 10 metrin päähän hiekkatöyräälle. Pulliainen ei turhia säikähdä vaan yrittää kokeilla uudestaan ja nyt toisin päin, mutta poliisi saapuu paikalle ja kysyy aseenkantolupaa, jota Pulliaisella ei tietenkään ole. Poliisi lähtee viemään Pulliaista putkaan.

Tässä sarjakuvassa on paljon samaa kuin Georges Mélièsin lyhytelokuvassa ”Matka Kuuhun” (1902), joka muuten esitettiin jo samana vuonna Helsingissä ja muualla Suomessa. Jules Verne kirjoitti 1865 kirjan ”Maasta Kuuhun” ja 1870 ”Kuun ympäri”. Nuo kirjat julkaistiin Suomessa vasta 1929, Kariston kustantamana. Myöskin elokuva ”Frau im Mond” eli ”Matka Kuuhun” (Saksa 1929) sai meillä ensi-iltansa 20.1.1930, ainakin Helsingin elokuvateattereissa Punainen Mylly ja Astoria. Ehkä sarjakuvan idea on saatu näistä. Tosiasiassa tykillä ei voi laukaista ihmistä Kuuhun, koska ihminen ei kestäisi rähähtävästi laukaistua ammuksen lähtönopeutta. Mikään nykyaikainen tykki ei myöskään ole vielä päässyt irtautumaan maan vetovoimasta. Lähimmäksi tätä ajatusta ovat päässeet Yhdysvaltojen ja Kanadan yhteinen projekti HARP. Siinä tarkoituksena oli ampua tykillä satelliitteja avaruuteen. HARP tykin paksuus oli 406 mm ja pituus 40 m. Sillä pystyi ampumaan 180 kg ammuksen 180 km korkeuteen. Ensimmäinen ihminen eli Neil Armstrong käveli Kuun kamaralla vasta 20.7.1969. Yhteensä kuussa on käynyt 12 ihmistä, joista suomalaisia ei yhtään. Lähimpänä kuussa on käynyt suomalaissukuinen yhdysvaltalainen Timothy ”Tim” Lennart Kopra. Hän pääsi avaruuteen 16.7.2009 avaruussukkula Endeavourin lennolle ja teki avaruuskävelyn 18.7. Korpa pääsi uudestaan avaruuteen ja kansainväliselle avaruusasemalle 15.12.2015. Lähemmäksi Kuuta ei sitten suomalainen tai suomensukuinen olekaan päässyt.

Pulliaisen joulu

Helsingin Sanomat, viikkoliite su 20.12.1931   © Akseli Halonen
Helsingin Sanomat, viikkoliite su 20.12.1931 © Akseli Halonen

Helsingin Sanomat 20.12.1932. Pulliainen valmistautuu joulupöytään. Ruokana ainoastaan lautasellinen joulupuuroa kynttilänvalossa. Yhtäkkiä joulupukki tulee paikalle ja tuo hänelle joululahjaksi korin. Pulliainen avaa korin ja nostaa sieltä vinkuvan sian. Sika on nälissään, joten Pulliainen tarjoaa sille oman puurolautasensa. Sian syödessä puuroa Pulliainen seisoo vieressä ja tuumailee: ”Sinne hävisi, minun joulupuuroni, mutta tallessahan se on!” Hän lähtee viemään porsasta teurastajan luo, jotta saa omansa takaisin. Poliisi katselee, kun Pulliainen kiskoo sikaa perässänsä ja epäilee, että sika on varastettu. Pulliainen löytää itsensä putkasta ja lauleskelee: ”Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki…” Sarjakuva jatkuu uuden vuoden yli ja 3.1.1932 Poliisi tulee kertomaan, että on sattunut väärinkäsitys ja Pulliainen on vapaa lähtemään. Pulliainen menee hakemaan sikaansa ja löytää sian ja 4 pientä porsasta. Pulliainen kysyy: ” Onko tämä olevinaan jonkinlainen uudenvuodenvitsi vai?

Eri kulttuureissa kuva joulupukista vaihtelee, mutta luultavasti varhaisin ns. joulupukin esi-isä on ollut Pyhä Nikolaus (n. 270- n. 343 jKr). Pyhä Nikolaus toimi Demren alueella silloisen Myran piispana ja kohdisti apunsa lapsiin. Nikolauksesta tuli lasten suojelija, mutta myös merenkulkijoiden, vankien ja väärinkohdeltujen suojelupyhimys. Monet maat ovat sittemmin ottaneet Pyhän Nikolauksen omakseen ja kehittäneet tästä omat legendansa lahjoja jakavasta joulupukki hahmosta. Yleisesti on luultu, että Pyhän Nikolauksen ruumis siirrettiin Etelä-Italiaan Barin kaupunkiin turvaan muslimivalloittajilta vuonna 1087. Nyt viime aikoina kumminkin on alettu epäilemään, että Pyhän Nikolauksen ruumis olisikin jäänyt Turkin lounaisosissa sijaitsevan Antalyan Demren alueelle, Pyhän Nikolauksen kirkon alle, jossa Demren rauniot ovat. Arkeologit suorittavat alueella kaivauksia.

Suomessa joulupukin esiversio oli nk. nuuttipukki tai kekripukki. Vanhassa pakanallisessa Suomessa nuuttipukki oli pukeutunut hedelmällisyysriitin tapaan pukiksi, jolla oli pukin sarvet päässä, tuohinaamari kasvoilla ja turkki käännettynä väärin päin. Pukki kävi kyläilemässä eri taloissa, kerjäten jouluruuan tähteitä, juomassa alkoholia ja pelottelemassa lapsia. Joissakin tapauksissa pukki jakoi tuhmille lapsille risuja ja kilteille lahjoja. Suomalainen pukki alkoi käyttää punaisia vaatteita 1960-luvulla.

Coca-Cola Company 1931   © Haddon Sundblom
Coca-Cola Company 1931 © Haddon Sundblom

Ennen vuotta 1931, Yhdysvalloissa joulupukki näytti pitkältä, luisevalta mieheltä tai pelottavannäköiseltä haltiahahmolta. Coca-Cola Company aloitti joulumainontansa 1920-luvulla, niissä esiintyi ankaran näköinen pukkihahmo. Vuonna 1931 Coca-Cola mainosti useissa lehdissä. Coca-Colan mainontaa hoiti silloin D’Arcy Advertsing -mainostoimisto ja sen mainonnasta vastaava Archie Lee halusi muokata joulupukkia vähemmän pelottavammaksi ja aidomman näköisemmäksi. Hän palkkasi amerikkalaisen kuvittajan Haddon Sundblomin suunnittelemaan uudenaikaista joulupukkimainosta. Sundblom oli isänsä puolelta ahvenanmaalainen ja äitinsä puolelta ruotsalainen. Sundblom alkoi etsimään ideoita joulupukin hahmoon mm. Clement Clarke Mooren runosta ”A Visit From St. Nicholas”. Sundblomin joulupukki näytti pyöreähköltä, ystävälliseltä ja lämminhenkiseltä. Lisäksi hän piirsi hänelle punaiset vaatteet ja valkoisen parran, joka sitten vakiintui maailmanlaajuisesti joulupukin ulkomuodoksi. Sundblom piirsi Coca-Cola Companylle joulupukkeja vuosina 1931-1964. Suomessa taas Yleisradiossa 1927 Markus Rautio tai paremmin tunnettu ”Markus-setä” kertoi joulupukin asustavan Suomen Lapissa, Korvatunturilla.

Joulukinkku on vanha pohjoismaalainen perinne. Esimerkiksi Islannin mytologiassa villisika uhrattiin talvipäivänseisauksen juhlassa Freyrille, hedelmällisyyden jumalalle. 1800-luvun loppupuolella joulupöydässä saatettiin syödä nautaa, lammasta tai sikaa. Joulukinkku oli ensin herrasväen ja maaseudun talonpoikien jouluherkkua. 1900-luvulla muutettiin maalta kaupunkiin tai kaupunkien lähitienoille. Monella oli kaupungissa pihapiirissä ryytimaa ja siellä kotitilalta tuotu porsas, jota lihotettiin kesä ja syksy. 1920- ja 1930-luvulla joulukinkusta alkoi tulla pysyvä jouluperinne, vaikka lampaanlavallakin oli oma kannattajakuntansa.

Lähteet:

Laikku 05 : Kotimaiset kuvasarjat 1900-1945 (Asema, 2005)
Tekijä: Mika Lietzen

Kuvat kulkevat (Suomen elokuvasäätiön julkaisusarja nro 11, 1981)
Tekijä: Sven Hirn

Helsingin Sanomat 1931 Kansalliskirjaston mikrofilmit
Pulliainen (Akseli Halonen)

Coca-Cola Companyn internet-sivut
http://www.coca-colacompany.com/press-center/image-library/santa-1931

Rahakabinetti
https://rahakabinetti.wordpress.com/2015/12/04/kuukauden-esinen-122015

1930 / 100 – Olli Pirteän seikkailut

Sarjakuvien Suomi 100

Sirkka, Nuorten toverit nro 1 vuodelta 1930, Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset © Hjalmar Löfving
Sirkka, Nuorten toverit nro 1 vuodelta 1930, Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset © Hjalmar Löfving

Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset
Tekijä: Hjalmar Löfving
Julkaistu: Sirkka, Nuorten toveri 1-12/1930

Olli Pirteä ilmestyi aluksi Sirkka, Nuorten toveri -nimisessä lehdessä 15/1926-1945 ja myöhemmin Lasten maailmassa (nrot 5,6,12/1946). Vuonna 1930 sarjan formaatti muuttui sivun kokoisesta aukeaman alaosan kuuteen ruutuun. Juoni jatkui numerosta toiseen. Olli Pirteässä oli surrealistisia piirteitä. Sarjasta tulee paikoitellen mieleen Winsor McCayn Pikku Nemo. WSOY julkaisi Olli Pirteän seikkailuja albumina 1927.

Hjalmar Löfving (1986-1968) oli hyvin tuottelias piirtäjä. Taidekoulutuksen hän sai Ateneumin Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1913-1917. Hän aloitti pilapiirtäjänä, mutta siirtyi jo varhaisessa vaiheessa tekemään myös sarjakuvia ja animaatioita. Ensimmäinen pilakuva julkaistiin Velikulta-pilalehdessä 1910-luvulla. Sitoutumattomana piirtäjänä hänen ei tarvinnut ruveta miettimään aatesuuntia tai yhteiskuntaluokkia. Piirroksensa hän sai niin työväen Kurikkaan kuin kokoomuslaiseen Tuulispäähänkin. Löfving piirsi myös äärioikeistolaisiin lehtiin kuten Kustaa Vaasaan tai Vapaa Suomi -lehteen. Elättääkseen perheensä Löfving piirsi siis kaikenlaista. Hän toimi mainosalalla, kuvitti lehtien novelleja ja lasten palstoja, sekä piirsi kilpailutehtäviä ja kuva-arvoituksia. Säästöpankin Lipas-lehden sarjakuvien ansiosta hän kohosi Säästöpankin nuorisotoiminnan keulakuvaksi, ”Lipas-sedäksi”. Löfving oli monipuolinen piirtäjä. Hän piirsi 1920-30-luvulla mainosanimaatioita, varsinkin SOK:lle. Mainosanimaatioiden lisäksi hän teki yhden omankin piirrosanimaation. ”Muutama metri tuulta ja sadetta” (1932) oli 2 min 47 sekunnin mittainen ja yksi varhaisempia piirrosanimaatioita Suomessa. Vanhoilla päivillään Löfving pääsi näyttämään kykyjään jopa televisiossa. Löfving tunnettiin siellä Niksulan TV:n Setä Pim-Pomina…vähän niin kuin Kylli Koski tunnettiin Kylli-tätinä.

Vuoden 1930 Olli Pirteä kulki nimellä ”Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset”. Olli Pirteä ja Jussi Metkanen olivat saaneet joululahjaksi pillereitä, joilla voi muuttaa itsensä erilaisiksi eläimiksi. Olli ja Jussi päättävät lähteä laivalla Ahvenanmaalle. He nielevät ihmepillerin ja muuttuvat Felix-kissaksi ja Bonzo-koiraksi. Löfving ”lainasi” nämä eläinhahmot omaan sarjaansa aikansa suosituimmista amerikkalaisista sarjakuvista ja animaatioista.

Sirkka, Nuorten toverit nro 1 vuodelta 1930, Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset © Hjalmar Löfving
Sirkka, Nuorten toverit nro 1 vuodelta 1930, Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset © Hjalmar Löfving

Felix-kissahan oli aloittanut Helsingin Sanomissa ensimmäisenä päivittäisenä sarjakuvana 17.3.1929. Bonzo-koira taas seikkaili Uudessa Suomessa samoihin aikoihin.

Ahvenanmaalta matka jatkui Etelä-Saksaan. Kaverukset käyvät myös Hollannissa ja Englannissa. Tavattuaan Englannissa partiolaisia Olli ja Jussi muistelevat edellisen vuoden suurta partioleiriä Suomessa. Ovathan he partiolaisia itsekin.

Sirkka, Nuorten toverit nro 8 vuodelta 1930, Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset © Hjalmar Löfving
Sirkka, Nuorten toverit nro 8 vuodelta 1930, Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset © Hjalmar Löfving

Kansainvälinen partiotoiminta alkoi Englannissa elokuussa 1907 Robert Baden-Powellin aloitteesta. Suomeen aate tuli jo varhaisessa vaiheessa vuonna 1910. Keisari Nikolai II julisti partiot laittomiksi. Venäjällä pelättiin, että partioliike harjoittaisi salaista sotilaskoulutusta. Toiminta jatkui maanalaisena, kunnes keväällä 1917 se jälleen sallittiin. Löfving oli itsekin kuulunut nuorena partioon.

Partiopoikien maja Hietaniemen metsikössä 1930 (Helsingin Kaupunginmuseo, 1930 © Pälsi Sakari)
Partiopoikien maja Hietaniemen metsikössä 1930 (Helsingin Kaupunginmuseo, 1930 © Pälsi Sakari)

Samaan aikaan kansainväliset virtaukset toivat Suomeen paljon muitakin tapoja. Vaikka äitienpäivä sai virallisen liputuspäivänsä vasta 1947, sitä alettiin viettää täällä heti maan itsenäistyttyä. Äitienpäivän toi Suomeen kansanedustaja Vilho Reima. Lastenlehdessä tämä näkyi niin, että Olli ja Jussi joutuvat tietenkin palaamaan Suomeen äitienpäiväksi, koska he halusivat tuoda kukkia äidille.

Matkakuume ei hellitä vaan Olli Pirteä ja Jussi Metkanen ponkaisevat saman tien Amerikkaan. Siellä on käynnissä sota Meksikoa vastaan. Olli ja Jussi kuitenkin kukistavat ihmepillereidensä avulla tuon kahakan ja lähtevät ilmalaivalla takaisin Suomeen. Mahtoiko Löfving tässä muistella reilu 10 vuotta aiemmin tapahtunutta Meksikon vallankumousta?

Sirkka, Nuorten toverit nro 21 vuodelta 1930, Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset © Hjalmar Löfving
Sirkka, Nuorten toverit nro 21 vuodelta 1930, Olli Pirteän seikkailut ja matkustukset © Hjalmar Löfving

Ollin kulkuväline, ilmalaiva, oli meillä seikkailun ilmestymisen aikaan postimerkin julkaisemisen arvoinen ihme. Helsingin taivaalla saatiin ihailla 225 metriä pitkää Zeppeliniä. Vaikka sen laskeutuminen Viikkiin epäonnistui, oli tapahtumassa suuren maailman tuntua. Vastaavia kuvia oli lehdissä nähty maailman suurkaupungeista.

Ilmalaiva Graf Zeppelin Helsingin yllä, alapuolella Pohjoisranta ja vasemmalla Katajanokka - (Helsingin Kaupunginmuseo, 24. syyskuuta 1930, © Sääski Oy)
Ilmalaiva Graf Zeppelin Helsingin yllä, alapuolella Pohjoisranta ja vasemmalla Katajanokka – (Helsingin Kaupunginmuseo, 24. syyskuuta 1930, © Sääski Oy)

Olli Pirteän lisäksi Löfving piirsi monia muita sarjakuvia. Pitkäikäisempiä niistä oli mm. Tommi Typykkä (Yhteishyvä), Pekka Ponteva (Valistuksen lastenlehti), Pikku Timo ja Pörröpää-Iivari (Valistuksen lastenlehti), Risto Reippaan seikkailut (Nuorten päivä) sekä Bimbo seikkailee (Lipas-lehti).

Löfving kuoli 29. tammikuuta 1968. Hän piirsi koko elämänsä ajan ja lähti nk. saappaat jalassa. Lipas -lehdessä 2/1968 ilmestyi samalla kertaa hänen Puh Puh -sarjakuva ja kuolinuutinen.


LÄHTEET:

Setä Pim-Pom : Hjalmar Löfvingin kummat kuvat (Arktinen Banaani, 2016)
Tekijä: Ville Hänninen

Sarjakuvat (Otava 1982)
Tekijät: Heikki Kaukoranta ja Jukka Kemppinen

Sarjatulta! Sota ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat (Jalava 2014)
Tekijät: Ville Hänninen ja Jussi Karjalainen

Parhaat pilapiirtäjämme (Tammi 1979)
Tekijä:Olavi Järvi

Laikku 05 : Kotimaiset kuvasarjat 1900-1945 (Asema, 2005)
Tekijä: Mika Lietzen

Olli Pirteän seikkailut (WSOY, 1927)
Tekijä: Hjalmar Löfving

Sirkka, Nuorten toveri 1926-1930 (Pasilan kirjavaraston skannaukset)

www.helsinkikuvia.fi
Helsingin Kaupunginmuseon kuvatietokanta
Kuvannut: Sääski Oy, 1930

www.helsinkikuvia.fi
Helsingin Kaupunginmuseon kuvatietokanta
Kuvannut: Pälsi Sakari, 1930

Kun Mikki tuli Aamulehteen

Suomen ensimmäinen Mikki Hiiri -strippi julkaistiin tamperelaisessa Aamulehdessä 11.3.1930. ”Lost on a Desert Island” tarina mistä Aamulehti aloitti Mikki-sarjakuvansa, ei ollutkaan Ub Iwerksin piirtämä, vaikka seuraavan päivän esittelyssä niin väitettiinkin. Ub Iwerks oli piirtänyt vain lentokonehulluus-osuuden (Plane Crazy). Hän piirsi viimeisen stripin 8.2.1930, jonka jälkeen hän hyvin pian erosi Disneyltä. Tarinaa jatkoi lentokonehulluus-osuudessa toiminut tussaaja Win Smith, 10.2.1930. Kirjoittajana oli itse Walt Disney. Juuri tässä kohdassa Aamulehden Mikki-stripit alkoivat. Samalla katsotaan alkavan Mikin huima seikkailu salaperäisellä saarella -osuus.

Sarjakuva alkoi keskeltä tarinaa, 25. stripin kohdalta. Amerikkalaisissa sanomalehdissä kyseinen strippi julkaistiin 10.2.1930. Yhdysvalloissa Mikki aloitti sarjakuvaseikkailunsa 13.1.1930. Suomalaiset pääsivät tutustumaan Mikki Hiireen siis yllättävän nopeasti. On hyvinkin mahdollista, että Mikki Hiiri rantautui ensimmäisenä Euroopassa juuri Suomeen.

Alkuun Aamulehti julkaisi Mikkiä joka päivä, paitsi maanantaisin. Maanantainumero oli hyvin suppea ja sisälsi vähemmän sivuja kuin muina arkipäivinä. Kesäkuun alusta se alkoi ilmestyä vielä harvemmin ja nähtiin lehden sivuilla lopulta enää tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Kesäkuukausina sivulukua vähennettiin ja ne muutettiin enemmän tekstipitoisiksi harventamalla kuvia. Lisäksi sieltä täältä jäi jokunen strippi julkaisematta.

Esittelyssään 12.3.1930 Aamulehti kertoi Mikin virheellisesti tulevan ”pimeimmästä Afrikasta”. Huomattavaa tuossa esittelyssä oli, että siinä piirtäjäksi mainitaan Ub Iwerks, vaikka kuvassa onkin Walt Disney! Mikin suomentajasta ei ole tietoa, mutta eri sarjakuvahahmojen nimet olivat aika huvittaviakin.

Minni = Mimmi
Samu Suutari = Kaaleppi Käräjäinen
Heluna Ammu = Katariina Kellokaula
Polle Konikaulus = Länki-Polle
Mortimerin kartano = Peräportti
Jopi Jalkapuoli = Puujalka-Petteri

Mikki Hiiri ei ollut Aamulehden ensimmäinen sarjakuva. Ruotsalainen Oscar Jacobssonin piirtämä Adamson seikkaili sunnuntailiitteen sivuilla jo vuodesta 1929. Adamson oli suosittu sarjakuva mm. Yhdysvalloissa, jossa se ilmestyi nimellä Adamson’s Adventures ja Silent Sam. Mikki Hiiren nopea päätyminen Aamulehteen saattaa juontua epäsuorasti New Yorkin pörssin romahduksen aiheuttamasta

Aamulehden ensimmäinen Mikki...
Aamulehden ensimmäinen Mikki…

maailmanlaajuisesta talouskriisistä. Ehkäpä Aamulehti halusi jotenkin keventää sanomalehden raskaspitoista sisältöä.

Aamulehden kilpailija Helsingin Sanomat alkoi julkaista 19.3.1929 Suomen ensimmäistä päivittäistä sarjakuvaa, Felix-kissaa. Voi olla, että sekin houkutti Aamulehteä etsimään vastinetta ja kilpailijaa Helsingin Sanomien piirroshahmolle ja mikäpä sopisi paremmin kissan kilpailijaksi kuin Hiiri.

Myöskin Aamulehdessä päätoimittajana 1926-1931 toiminut Vilho Osonen saattoi vaikuttaa Mikki Hiiri-sarjakuvan valintaan. Ososen kaudella lehteä uudistettiin niin ulkoasussa kuin toimitustavassa. Aamulehti laajeni ja monipuolistui hänen toimiaikanaan.Vilho Osonen toimi pitkään oppikoulujen historianopettajana. Lehtimiehenä ja poliittisena vaikuttajana hän toimi ollessaan Aamulehden päätoimittajan tehtävissä. Hän kuitenkin erosi 1931 jouduttuaan ristiriitaan lehden johtokunnan Lapuanliikettä kannattavien jäsenten kanssa.

Aamulehdessä vaikutti myös isännöitsijä ja toimitusjohtaja talousneuvos Wäinö Herman Arajärvi (johti Aamulehteä vuosina 1915-1954), joka on osaltaan vaikuttanut Aamulehden kehittämiseen. Arajärvi johti Aamulehteä rautaisella kädellä ja periaatteessa kaikki päätökset meni hänen kauttaan. Wäinö Arajärvi oli professori Pentti Arajärven isoisä.

1920-luvun lopulla Aamulehdessä oli voimakas journalismin kehittämisen ja journalististen kokeilujen kausi. Esimerkiksi vanha kirjapainorakennus alkoi käydä vanhaksi ja ahtaaksi, eikä se enää täyttänyt viranomaisten asettamia määräyksiä. Alettiin rakentaa uutta tehdasrakennusta, johon oli määrä sijoittaa rotaatiokone-, stereotypia-, postitus-, sitomo- ja kuvalaattalaitoshuoneistot. Se saatiin valmiiksi kesällä 1927.

Aamulehti perusti 1927 myös oman kuvalaattalaitoksen (Tampereen kirjapaino-osakeyhtiön kuvalaattalaitos). 29.4.1927 Aamulehden johtokunta päätti ostaa saksalaiselta tehtaalta uuden rotaatiokoneen (painokone), koska vanha oli käynyt liian hitaaksi ja vanhanaikaiseksi. Uuden koneen myötä painamisnopeus kaksinkertaistui. 1929 perustettiin yhtiölle myös mainososasto. Helmikuun alussa 1930 alkoi toimia ns. Aamulehden reklaamitoimisto. Toimiston tehtävänä oli palvella, sekä omaa yhtiötä, että vieraita asiakkaita kaikessa mainontaan

...ja viimeinen
…ja viimeinen

liittyvässä. Tämän lisäksi sen piti hankkia ilmoituksia ja painotöitä lehteen. Olivatko mm. sarjakuvat juuri näitä painotöitä. Kaikki uudistukset auttoivat lehden kehittämistä ja monipuolistumista. Tämän takia varmaan Mikki Hiiri-sarjakuvaakin kokeiltiin Aamulehdessä.

”Lost in a Desert Island”-sarjakuvan viimeinen strippi ilmestyi 1.5.1930, jonka jälkeen oli yksi päivä väliä ja 3.5 alkoi tarina ”Mickey Mouse in Death Valley”. Mitään otsikoita lehdessä ei ollut, vaan tarina jatkui mihin edellisestä jäätiin. ”Lost in a Desert Island ” piirtäjänä jatkoi Win Smith ja hän piirsi 5.3.1930 asti. Smith lähti Disneyn studiolta melkein heti Iwerksin jälkeen. Piirtäjäksi palkattiin Floyd Gottfredson. Hän jatkoi tarinaa 5.5.1930, joka oli myös hänen 25-vuotissyntymäpäivänsä. Gottfredson palkattiin väliaikaiseksi piirtäjäksi, kunnes sarjalle löydettäisiin vakituinen piirtäjä. Väliaikaisuus kestikin 45 vuotta. ”Mickey Mouse in Death Valley” tarina siis alkoi alusta, mutta loppui 26.8.1930 äkkiarvaamatta kesken strippiin, jonka alkuperäinen päiväys oli 10.6.1930. Tarinasta jäi vielä julkaisematta 88 strippiä ja ne nähtiin suomeksi vasta Mikki Hiiren kulta-aika -albumisarjan ensimmäisessä osassa vuonna 1971.

Kaikenkattava tilasto Aamulehden Mikki-sarjakuvan tekijöistä:

LOST ON A DESERT ISLAND
Tarina:

Walt Disney
Piirros:
13.1. – 8.2.1930 Ub Iwerks (tämä ei ollut vielä Aamulehdessä)
10.3. – 31.3.1930 Win Smith
Tussaus:
13.1. -31.3.1930 Win Smith

MICKEY MOUSE IN DEATH VALLEY
Tarina:
1.4. – 17.5.1930 Walt Disney
19.5. – 20.9.1930 Floyd Gottfredson
Piirros:
1.4. – 3.5.1930 Win Smith
5.5. – 7.6.1930 ja 23.6 – 20.9.1930 Floyd Gottfredson
9.6. – 21.6.1930 Jack King (vain kaksi strippiä Aamulehdessä)

Tussaus:
1.4. – 3.5.1930 Win Smith
5.5. – 31.5.1930 Floyd Gottfredson
2.6. – 21.6.1930 Roy Nelson
23.6. – 20.9.1930 Roy Nelson ja Hardie Gramatky (tämä jäi pois Aamulehdestä)

Aamulehden Mikki Hiiri sarjakuvien lopettamisesta 26.8 on spekuloitu paljon. Saattaa olla, että ensimmäisen Mikki Hiiri-stripin yhtäkkinen aloitus keskeltä sekoitti tamperelaisia lukijoita. Myös taloudellinen syy sarjakuvan lopetukseen on mahdollinen.

Pulavuodet vaikuttivat osittain lehden tilaajamääriin ja samalla sivumäärään. Sivuja pyrittiin muuttamaan enemmän tekstipitoisiksi, harventamalla kuvia. Tämä tiesi huomattavia kustannussäästöjä. Sarjakuvien julkaisujen harventaminen ja lopulta loppuminen kokonaan saattaa olla siis puhtaasti säästämistä lehden kustannuksissa.

Ehkäpä ensimmäisen tarinan alkuasukas-kannibaalit olivat lopettamisen syy. Aamulehti oli vanhasuomalaisista koostuneen tuolloisen Kansallisen Kokoomuksen äänenkannattaja. Lehden johtokunnassa oli paljon Lapuanliikettä kannattavia henkilöitä, joiden vuoksi Mikin lehteen tuonut Osonenkin joutui eroamaan. Ehkäpä ”neekerit” ajamassa Mikkiä takaa eivät miellyttäneet heitä.

Mikin tippuminen Aamulehdestä oli Helsingin Sanomien onnenpotku. Mikki napattiin sinne Felix-kissan kaveriksi 31. 5. 1931. Disney-sarjakuvat ovat olleet yhtiön kivijalkoja siitä lähtien.

LÄHTEET:
Helsingin yliopiston kirjaston mikrofilmit Aamulehdestä vuodelta 1930.

Jyrki Pietilän kanssa käydyt keskustelut asian tiimoilta. Pietilä kirjoittaa parhaillaan Aamulehden uutta historiikkia.

Walt Disney’s Mickey Mouse, Volume 1, Fantagraphics 2011 (käytin kirjaa apuna saadakseni Aamulehdessä olevat Mikki-stripit järjestykseen ja löytääkseni puuttuuko jokin strippi välistä)

COA-hakukone (Inducks), Disney-julkaisujen maailmanlaajuinen tietokanta (käytin apuna, kun halusin selvittää Mikki-strippien alkuperäisiä julkaisupäivämääriä)

Aamulehti II (1914-1961), Kirsti Arajärvi, Tampereen kirjapaino-osakeyhtiö 1961

Aatteistoa ja jymyuutisia, Jyrki Pietilä, Mediapinta Oy 2010

Kvaakissa käydyt keskustelut

Kiitokset kaikille kvaakkilaisille, jotka ovat auttaneet tämän julkaisun saattamisessa valmiiksi ja kirjoitusasun korjailussa.

Keskustele aiheesta Kvaakissa.

Kuvat © DISNEY