Tarinoita kaupungeista kaupunkilaisilta

Saakelikirjat 2: Kaupunkeja on Turun Sarjakuvakerhon toinen antologia, joka kokoaa Suomen vanhimman kaupungin sarjakuvataiteilijoiden ja parin vieraan
näkemyksiä kaupungeista.

Kansi - Ossi Hiekkala
Kansi – Ossi Hiekkala

Saakelikirjat 2: Kaupunkeja
Turun Sarjakuvakerho ry, 2008
52 s. mv, värikannet
7€, ISBN 978-951-95507-2-5

Toimittaja: Sippo Mentunen
Tekijät: Ossi Hiekkala (kansi), Jussi Piironen, Jouko Pukkila, Rosa Rantanen, MK Einiö, Roy Tekri, Mika Malm, Petteri Oja, Aleksi Laine, Timo Ronkainen, Toni Tirri, Ilari Männistö, Kaisa Herrala, Eeva Salonius, Harri Heikkanen, Keijo Ahlqvist, Taika Närhi, Sari Sariola, Jussi Salolainen, Mikko Akkola, Sippo Mentunen, Johannes Mäkinen, Milla Paloniemi, Pertti Jarla ja Anu Sallinen (artikkeli).
Taitto: Timo Ronkainen

Esipuheetta siteeraten ”kaupunkeja on yhtä monia kuin kaupunkilaisia” ja tämä pätee myös kokoelman sisältöön. Tarinat vaihtelevat yksiruutuisista pilakuvista strippien kautta monisivuisiin tarinoihin ja mukana on myös kuvitettu artikkeli sarjakuvien kaupungeista.

Ensikertalainen  - Jouko Pukkila
Ensikertalainen – Jouko Pukkila

Osalle kaupunki on vain karuhko elinympäristö ja toissijainen tapahtumapaikka, toisille taas kaupunki itsessään luo tarinoita. Maalaislammas ei kaupungista paljoakaan perusta ja häipyy sieltä ennen kuin ehtii sitä varsinaisesti nähdäkään, mutta supersankarille kaupungin monipuolisuus ja vilske on elinehto. Usein kaupungit koetaan ahdistaviksi ja murskaaviksi, mutta jokin niissä silti vetää ihmisiä puoleensa.

Aina ei voi ymmärtää - Toni Tirri
Aina ei voi ymmärtää – Toni Tirri
Kaupungin syvin olemus - Roy Tekri
Kaupungin syvin olemus – Roy Tekri

Jos ja kun teos annetaan maalaisen luettavaksi, herää hänessä säälinsekainen kummastus kaupunkilaisia kohtaan. Selkeimpänä kaupungeista tulee esiin kokonaisvaltainen synkkyys ja luonnottomuus. Kaikki on ihmisen tekosia, mutta samalla niin kuollutta. Kaupungit ovat täynnä ihmisiä, mutta jokainen ihminen elää omassa yksinäisyydessään jatkuvan epäluulon alla. Jokaisella on oma tarinansa, josta ulkopuoliset näkevät vain vilauksia, mutta mikään ei ole tarkasti katsottuna sitä miltä näyttää. Vika kuitenkaan ei ilmeisesti ole yksin kaupunkilaisissa vaan itse kaupungissa, jota jokainen yrittää omalta osaltaan tehdä paremmaksi.

Kuten sanottu, tyylejä löytyy laidasta laitaan niin tarinan kuin piirroksen osalta. Taso on kuitenkin saatu pidettyä korkeana, eikä tyylikkäiden kansien luoma ensivaikutelma petä kertaakaan. Kokoelma tarjoaa erilaisia näkemyksiä kaupunkien hyvistä ja huonoista puolista, joista osa kerrotaan suoraan niin kuin asiat ovat, mutta toiset puolestaan runollisesti peitellen. Piirrostyylejä on tarjolla huima määrä aina realismista pelkistettyihin strippeihin ja parodiaan. Joukoon mahtuu myös yksi nykytrendin mukainen mangasarjakuvakin .

Maalaismaisema, katoava luonnonvara - Keijo Ahlqvist
Maalaismaisema, katoava luonnonvara – Keijo Ahlqvist

Luettavaksi teos sopii erityisesti kaupunkilaisille itselleen, varsinkin jos lukija omaa ennestään tarpeeksi karun käsityksen kaupungeista eikä elättele maalaisnuorille ominaista urbaani-ihannointia. Pieniä pilkahduksia lukuun ottamatta tarinoiden antama kuva ei ole kovin mairitteleva, eikä maalaiset välttämättä halua edes yrittää samaistua niiden tunnelmaan. Toisaalta tarinat osoittavat, etteivät kaupungit ole niin kuolleita kuin väittävät, eivätkä kaupunkilaiset ole kasvotonta ruuhkautumista harrastavaa massaa, vaan monipuolisen eloisia ihmisiä ympäristönsä varjossa

Makunsa kullakin, sano - Mentunen/Mäkinen
Makunsa kullakin, sano.
– Mentunen/Mäkinen
Lisätietoa
Turun Sarjakuvakerho ry
Osallistu keskusteluun Turun antologioiden teosta

Luovat hulluuden partaalla

Kansi
Kansi


Mielenterveysongelma, 56 sivua, mv + värikansi
Tekijät: Arto Ollila, U. Underbar, Paula Kluukeri, Nummi & Nemo, Miisa Lopperi, Heidi ”Omppu” Huotari, Tuberkuloosi Niiranen, Miukki
Taittaja: Salla Huttunen
Kansi: Paula Kluukeri + Arto Ollila
Katastrofikustannus, 2008

Antologian avaava Miukki kertoo sarjakuvassaan alitajuntaisesta itseluottamuksen puutteesta. Oman pään sisäinen epävarmuus onkin potilaskertomuksia yhdistävä tekijä, niin todellisuudessa kuin teoksessakin. Mielenterveysongelmia pohditaan usein yksin tai kahdestaan peilikuvan kanssa.
Itseään on vaikea sietää

Miisa Lopperin lisko uskaltautuu puhumaan ongelmistaan ystävälleen vertauskuvallisesti, mutta saa kertomukselleen vain välinpitämättömän vähättelevän vastauksen. Tilanne on valitettavan tosi.
Ystävä kuuntelee, vaan ymmärtääkö?

Parhaimmassa tapauksessa mielenterveydenongelmien aiheuttajat ovat tiedossa, mutta pahimmassa tapauksessa niitä tietää olevan liikaa. Heidi Huotarin tarinassa ongelmat alkavat kasaantua jo lapsuudesta, eikä loppu tule vastaan vielä viimeisessäkään ruudussa.
Kun tilanne on näin paha, tarvitaan apua

Ongelmia vastaan voi kapinoida, mutta omaa mieltään ei pääse pakoon. Paula Kluukeri muistuttaa, että ulkoinen kapinointi voi näennäisen helpotuksen ohella vain auttaa ongelmia leviämään myös ympäröiviin mieliin.
Ongelmia ei voi leikata pois

Stand up -komiikka todisti sarkastisen huumorin olevan loistava väline kertoa mistä tahansa niin, että yleisö kuuntelee. Veera Nummen korvapupu onnistuu tässä lajissa erittäin hyvin, sillä mikä olisi sen parempi tapa kertoa yksinäisyydestä kuin laittaa korviensa kanssa kinaava jänis asialle.
Yksinäisyys tekee filosofiksi

Joskus tarina on vain niin liian karu, jotta siitä voisi sanoa mitään syvällistä tai hauskaa. Näin oli myös Elina Niiranen päättänyt asian nähdä.
Viimeinen toivo

Elämän tarkoituksen pohtiminen on yleinen ongelma. Kun mikään ei riitä eikä sekään vähä onnistu, alkaa ihmispolo miettimään onko vika hänessä vai onko elämä itsessään vain kieroutunut haave. Tilanne on varmasti tuttu jokaiselle hakemuspapereita täyttäneelle, kuten myös Underbarin sarjakuvan nuorelle opiskelijalle.
Ei helvettiinkään hakematta pääse?

Lähes kaikkeen voi suhtautua joko vakavasti tai rennon huolettomasti. Arto Ollila yrittää nähdä asioita molemmilta puolilta, mutta todellisuus löytyy usein niiden välistä.
Artot asian ytimessä

Mielenterveusongelmia-antologia käy hyvin läpi aiheen eri puolia. Osa sanoo kantansa suoraan ja osa hyvinkin laveasti kuvaillen, mutta asia ei jää missään tapauksessa epäselväksi. Sarjakuvien tekninen taso on huomattavan vaihteleva, eikä kaikkea selvästikään ole suunniteltu painettavaksi mustavalkoisena. Piirrostyylit kuitenkin vaihtelevat yhtenäisesti tarinoiden tunnelman mukaan ja kokonaisuutena opus on varsin siedettävää luettavaa jota voisi suositella koulujen opinto-ohjaajille ja muille tukihenkilöille. Näkisivät miten hyvin nykynuorilla menee.

Lisätietoa
http://miukki.vuodatus.net
http://putput.info
http://kleinheidi.vuodatus.net
http://paskatossu.vuodatus.net
http://nummi.vuodatus.net
http://cartoonweb.blogspot.com
http://katastrofikustannus.blogspot.com
http://limingantaidekoulu.com