Saakelikirjat 2: Kaupunkeja on Turun Sarjakuvakerhon toinen antologia, joka kokoaa Suomen vanhimman kaupungin sarjakuvataiteilijoiden ja parin vieraan
näkemyksiä kaupungeista.
 |
|
Kansi – Ossi Hiekkala
|
Saakelikirjat 2: Kaupunkeja
Turun Sarjakuvakerho ry, 2008
52 s. mv, värikannet
7€, ISBN 978-951-95507-2-5
Toimittaja: Sippo Mentunen
Tekijät: Ossi Hiekkala (kansi), Jussi Piironen, Jouko Pukkila, Rosa Rantanen, MK Einiö, Roy Tekri, Mika Malm, Petteri Oja, Aleksi Laine, Timo Ronkainen, Toni Tirri, Ilari Männistö, Kaisa Herrala, Eeva Salonius, Harri Heikkanen, Keijo Ahlqvist, Taika Närhi, Sari Sariola, Jussi Salolainen, Mikko Akkola, Sippo Mentunen, Johannes Mäkinen, Milla Paloniemi, Pertti Jarla ja Anu Sallinen (artikkeli).
Taitto: Timo Ronkainen
Esipuheetta siteeraten ”kaupunkeja on yhtä monia kuin kaupunkilaisia” ja tämä pätee myös kokoelman sisältöön. Tarinat vaihtelevat yksiruutuisista pilakuvista strippien kautta monisivuisiin tarinoihin ja mukana on myös kuvitettu artikkeli sarjakuvien kaupungeista.
 |
|
Ensikertalainen – Jouko Pukkila
|
Osalle kaupunki on vain karuhko elinympäristö ja toissijainen tapahtumapaikka, toisille taas kaupunki itsessään luo tarinoita. Maalaislammas ei kaupungista paljoakaan perusta ja häipyy sieltä ennen kuin ehtii sitä varsinaisesti nähdäkään, mutta supersankarille kaupungin monipuolisuus ja vilske on elinehto. Usein kaupungit koetaan ahdistaviksi ja murskaaviksi, mutta jokin niissä silti vetää ihmisiä puoleensa.
 |
|
Aina ei voi ymmärtää – Toni Tirri
|
 |
|
Kaupungin syvin olemus – Roy Tekri
|
Jos ja kun teos annetaan maalaisen luettavaksi, herää hänessä säälinsekainen kummastus kaupunkilaisia kohtaan. Selkeimpänä kaupungeista tulee esiin kokonaisvaltainen synkkyys ja luonnottomuus. Kaikki on ihmisen tekosia, mutta samalla niin kuollutta. Kaupungit ovat täynnä ihmisiä, mutta jokainen ihminen elää omassa yksinäisyydessään jatkuvan epäluulon alla. Jokaisella on oma tarinansa, josta ulkopuoliset näkevät vain vilauksia, mutta mikään ei ole tarkasti katsottuna sitä miltä näyttää. Vika kuitenkaan ei ilmeisesti ole yksin kaupunkilaisissa vaan itse kaupungissa, jota jokainen yrittää omalta osaltaan tehdä paremmaksi.
Kuten sanottu, tyylejä löytyy laidasta laitaan niin tarinan kuin piirroksen osalta. Taso on kuitenkin saatu pidettyä korkeana, eikä tyylikkäiden kansien luoma ensivaikutelma petä kertaakaan. Kokoelma tarjoaa erilaisia näkemyksiä kaupunkien hyvistä ja huonoista puolista, joista osa kerrotaan suoraan niin kuin asiat ovat, mutta toiset puolestaan runollisesti peitellen. Piirrostyylejä on tarjolla huima määrä aina realismista pelkistettyihin strippeihin ja parodiaan. Joukoon mahtuu myös yksi nykytrendin mukainen mangasarjakuvakin .
 |
|
Maalaismaisema, katoava luonnonvara – Keijo Ahlqvist
|
Luettavaksi teos sopii erityisesti kaupunkilaisille itselleen, varsinkin jos lukija omaa ennestään tarpeeksi karun käsityksen kaupungeista eikä elättele maalaisnuorille ominaista urbaani-ihannointia. Pieniä pilkahduksia lukuun ottamatta tarinoiden antama kuva ei ole kovin mairitteleva, eikä maalaiset välttämättä halua edes yrittää samaistua niiden tunnelmaan. Toisaalta tarinat osoittavat, etteivät kaupungit ole niin kuolleita kuin väittävät, eivätkä kaupunkilaiset ole kasvotonta ruuhkautumista harrastavaa massaa, vaan monipuolisen eloisia ihmisiä ympäristönsä varjossa
Makunsa kullakin, sano.
– Mentunen/Mäkinen
Turun Sarjakuvakerho ry
Osallistu keskusteluun Turun antologioiden teosta
