Solja Järvenpää ystävineen on dokumentoinut päiväkirjamaiseksi sarjakuvaksi mitä heille tapahtui tämän vuoden huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Aprillipilat ovat vähissä.
Päivän sarjakuva
toimittanut ja kustantanut Solja Järvenpää
ISBN 978-952-94-3953-9
2020
68 s.
Useat kolumnistit ja muut skribentit ovat viimeisen puolen vuoden aikana ehtineet julistaa koronapandemian sukupolvikokemukseksi ja tulevan historiankirjoituksen virstanpylvääksi. Keväällä vitsailtiin tulevalla koronakirjojen tulvalla, ja filosofi Slavoj Žižekin Pandemic! (OR Books 2020) ilmestyi jo maaliskuun lopulla. Žižek kehotti, ettei koronalle saisi antaa syvempiä merkityksiä, koska taudilla ei sellaisia ole. Maaliskuussa hän arvioi, että parhaiten kriisistä selviäisivät valtiot, jotka tiukasti pitäisivät kiinni oikeusvaltioperiaatteista. Rivikansalaisen tehtävä oli Žižekin ajattelussa kantilaisesti ”totella, mutta ajatella ja säilyttää mielipiteenvapautensa”.
Kustannusalan rytmien mukaan suurempi määrä koronakirjoja on odotettavissa ensi vuonna. Marginaalisemmat tekijät ja omakustantajat voivat toimia näitä isoja rytmejä nopeammin. Juuri näin on toiminut Solja Järvenpää. Päivän sarjakuvassa koko joukko suomalaisia sarjakuvantekijöitä on tehnyt parista kymmeneen sivua huhtikuun ensimmäisen tapahtumista. Kaikkiaan tekijöitä mukana on viisitoista, ja Suomen lisäksi saadaan väläykset Italiasta (Kati Kovács) ja Virosta (Kivi Larmola).
Päivän sarjakuva on jatkoa Järvenpään toimittamalle Vuoden sarjakuvalle (Suuri Kurpitsa 2018). Siinä kaksitoista sarjakuvantekijää dokumentoi Suomen satavuotisjuhlavuoden sarjakuvapäiväkirjaksi. Osin samat tekijät ovat mukana myös Päivän sarjakuvassa. Molempiin kirjoihin osallistuneet iisalmelaiset Kaltsu ja Jupu Kallio viittaavat yhteiseloonsa sarjakuvissaan. Sitten viime näkemän Kaltsu on saanut työpaikan puunjalostusteollisuudessa. Lämpöpuutehtaalla oli maaliskuussa aloitettu yhteistoimintaneuvottelut koronaviruksen vuoksi, mutta lomautukset peruuntuivat huhtikuun alussa. Tea Tauriainen tikuttaa edelleen tatuointeja, vaikka asiakkaita on vähemmän.
Pandemia on läsnä kaikissa teoksen sarjakuvissa. Sarjakuvantekijät tekevät muutenkin töitä usein kotonaan, mutta korona-aika sai muutkin etätöihin ja -kouluun. Ina Majaniemi ei saa puhtaita alushousuja suihkun jälkeen jalkaansa, koska miehellä on etäkokous vaatekaapin luona. Jukka Tilus on huolissaan vanhempiensa terveydestä. Mika Myyry kertoo mielialoista terveydenhuollossa.
Kävelyllä on hyvä käydä
Hyvin useissa päiväkirjamerkinnöissä päivän rentouttavin hetki on kävelyllä käyminen, yksin, lasten, kavereiden tai lemmikkieläinten kanssa. Jouko Nuora ulkoiluttaa koiriaan, Maria Björklund tapaa ystäviään, Kovács ihastelee villisian jätöksiä ja Jupu Kallio säikähtää vastaantulevia ihmisiä. Ville Pynnöselle päivät ovat kuin valokopioita toisistaan, kävely on yksi toistuvista tapahtumista. Autoista havaintoja tekevät Larmola, Tommi Hämäläinen ja Benjamin Bergman. Hämäläinen havainnoi autoista säätilaa (niiden päälle on satanut lunta) ja Bergman autoilee Volvolla. Majaniemen lapsi yrittää jekuttaa vanhempiaan lumen määrällä.
Koko kirjaa leimaa odotus. Nyt miltei kahdeksan kuukautta myöhemmin tunnelma tuntuu pitkälti samanlaiselta. Mutta vain tuntuu. Päivän sarjakuva onnistuu hyvin kuvaamaan tuolloiset tunnelmat ja nyt niistä lukiessa huomaa eroja. Kirja dokumentointi on hyvin aitoa, se antaa hetkellisen kuvan kriisiajasta. Omassa mielessä kriisitunnelmat tahtovat venyä kuukausien mittaisiksi ja leimata koko aikaa. Yksittäiset tapahtumat häipyvät. Tähän hetkeen tämä on lohtua tuova sarjakuva. Huhtikuun alussa päiväkirjamerkintöjä tehneet ovat olleet kantilaisittain kunnollisia kansalaisia. Ja edelleen ainakin Suomi noudattaa oikeusvaltioperiaatteita.
Vuoden sarjakuva on arvioitu Kvaakissa. Päivän sarjakuvasta voi keskustella Kvaakissa. Keskusteluketjussa myös tilausohjeet.