Rexall valittiin vuonna 1996 Yhdysvaltain presidentiksi – ensimmäistä kertaa. Muita presidenttejä vajaatuloisten asuinlaitoksessa, Vihreässä, kasvava nuori musta nainen Martha Washington ei sitten tunnekaan.
Antakaa minulle vapaus, Frank Millerin kuvaus hajalleen revenneen Amerikan liittovaltion lähitulevaisuudesta sisällissotineen vaikuttaa ensi lukemalla täysin sekopäiseltä keitokselta. Mutta jokaisella lukukerralla, historian siipien havistessa yhä lähemmäs tarinan ajankohtaa, Millerin maisemat tutuvat aina vain todemmilta.
Vajaatuloisten asuinlaitokset, sairaaloista kaduille heitetyt potilaat, mediademokratia, Yhdysvaltain pirstoutuminen – kaikki Millerin esittämät ajatukset ovat itse asiassa jo ilmassa. Miller on kuitenkin piilottanut havaintonsa radikaalinatsirasistihomoterroristien kaltaisten absurdien yksityiskohtien sekaan.
Sillä Yhdysvallat on kaunis maa, jossa kaikki on hyvin ja kaikilla on yhtäläinen sananvapaus. Kunhan ei erehdy kyseenalaistamaan Yhdysvaltain erinomaisuutta. Jo ajatus, että arvoiltaan yhä kauemmas toisistaan etääntyvät Yhdysvaltain osat eroaisivat, on herjausta. Esimerkiksi Antakaa minulle vapaus -albumin kansikuva, tarinan päähenkilöstä mukaeltu vapaudenpatsas mollamaija kainalossaan, on niin suurta rienausta, että sitä ei kannata näyttää amerikkalaisille ystäville.
Antakaa minulle vapaus on siis Frank Milleriä parhaimmillaan: viihdyttävää, mutta ajatuksia herättävää. Juonelle on tyypillistä sanojen merkityksen kyseenalaistaminen. Esimerkiksi armeijaa kutsutaan rauhanturvaajiksi ja köyhäinvankilaa vajaatuloisten asuinlaitokseksi.
Juuri sen tähden, että Antakaa minulle vapaus on niin jumalaisen hyvä sarjakuva, sen painoasu on häpeä Liken kaltaiselle kustantajalle, jolta on totuttu odottamaan laatua. Robin Smithin upeat värit on härskisti valokopioitu paino-originaaleiksi, joista on tullut harmaankirjavaa suttua. Edes kannessa värit eivät ole kohdallaan. Päätettyään säästää väreissä, Liken olisi ehdottomasti pitänyt hankkia käsiinsä Dave Gibbonsin alkuperäiset, värittämättömät piirrokset.
Paino on tyrinyt myös arkkien lajittelun. Arvostelukappaleessa on albumin viimeistä lehteä kaksin kappalein. Joltakulta se siis puuttuu kokonaan…
Suomennoksessa ei ole suurempaa moitittavaa, vaikka herra Flamencolta on lipsahtanut käännökseen myös pari lapsusta. Esimerkiksi Playboyta parodioiva pehmopornolehden nimi Meatrack on suomeksi Lihatiski eikä suinkaan Liharata. Pahin kukkanen on kuitenkin Yhdysvaltain luoteisosia hallitsevan Surgeon Generalin kääntäminen Kenraalikirurgiksi. Nimi viittaa Yhdysvaltain terveysviranomaisiin, joille on viime vuosina keskittynyt yhä enemmän valtaa.
Antakaa minulle vapaus (Give me Liberty). Kirjoittanut: Frank Miller, piirtänyt: Dave Gibbons, värittänyt: Robin Smith, kääntänyt: El Pulpo Flamenco, tekstannut: Anu Tontti. Like (1994).
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 1/1995.