Pienoinen kesätauko on nyt lusittu, ja on viimein aika palata sarjakuvasuositusten ääreen. Kiitos sinulle, joka olet palannut tekstiäni äärelle, toivottavasti olet itsekin päässyt nauttimaan kesästä ja lämpimistä keleistä!
Huomaan monesti, että historialliset ja surumielisellä taustanuotilla varustetut tarinat vetävät minua puoleensa kuin hunaja Puhia. En ole lukenut Anne Frankin päiväkirjaa lukuisista lupauksista ja periaatepäätöksistä huolimatta kertaakaan, mutta David Polonskyn kuvittama ja Ari Folmanin laatima sovitus ehkä maailman kuuluisimmasta päiväkirjasta oli mahdotonta ohittaa. Annen suoraan sieluun katsovat silmät kannessa eivät ole jättäneet minua rauhaan, vaikka kirjan lukemisesta on ehtinyt vierähtää jo parisen viikkoa. Samanlainen vaikutus on koko teoksella ja sen surullisella tarinalla.
Anne Frankin tarina lienee tuskin kenellekään tuntematon. Nuori juutalaistyttö joutuu piiloutumaan perheensä ja muutaman muun epäonnisen kanssa natsien vainoilta keskelle Amsterdamia. Tämä joukko onnistuu selviytymään yli kaksi vuotta Annen isän Otto Frankin työpaikalle tehdyssä salaisessa siivessä, kun heidät kavallettaan ja kaikki kahdeksan piileksijää joutuivat keskitysleireille. Tästä joukosta vain Otto selvisi, ja sotavuosien jälkeen perustamansa säätiön kautta hän huolehti, ettei holokaustia tai hänen tyttärensä tarinaa unohdeta. Tämä käsissäni pitelemäni sovitus on suoraan sanottuna mestariteos. Piirtotyyli on hyvin realistinen ja lämpimiä sekä murrettuja värisävyjä vilisevät sivut sopivat toisen maailmansodan tunnelmiin täydellisesti. Hahmot ovat ilmekkäitä ja aitoja ilman karikatyyrimäisiä ilmeitä ja eleitä. Annen omat, melko kriittiset analyysit huonetovereistaan pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa kirjan sivuilla.
Juonenkuljetus on onnistunutta läpi työn, vaikka aukeamilla vilisee sekä perinteisiä ruudusta ruutuun eteneviä pätkiä asukkaiden toimista että kokonaisia sivuja Annen omaa tekstiä. Tämä oli mielestäni valintana yllättävä, mutta nämä otteet tuovat juuri oikealla tavalla esiin Annen äänen. Sarjakuvasovituksissa on luonnollisesti mukana paljon piirtäjän ja hänen tiiminsä tulkintaa, mikä voi monesti piilottaa alkuperäisen tarinan nokkelien kuvien taakse. Kun tarinan kirjoittaja itse on menehtynyt vuosikymmeniä sitten, eikä hän voi enää kommentoida ajatuksiensa käyttöä, ollaan vaarallisilla vesillä. Uskallan silti väittää, että teoksessa on onnistuttu antamaan arvo Annen ajatuksille ja tuomaan esille hänen mielenmaisemansa mukaan valittujen pätkien kautta. Nämä otteet ällistyttivät minua ehkä eniten tätä teosta ahmiessani. On uskomatonta, kuinka kypsästi parhaimmillaankin vasta 16 -vuotias Anne kirjoittaa elämästään ja ihmisistä ympärillään. Itsetuntemuksen ja omien ajatusten analyysi on tasolla, jollaista en ole tavannut missään muualla. Tämän lisäksi nämä otteet tuovat äärettömän hyvin esille sen, kuinka tavallinen tyttö Anne oli kaikessa älykkyydessään.
Vaikka alkuperäisestä päiväkirjasta on ymmärrettävästi jouduttu jättämään sivukaupalla Annen uskomattoman nerokkaita pohdintoja pois, on tarina juoneltaan kattava ja juuri sopivan mittainen. Henkilöt ja heidän arkensa tulevat tutuiksi, ja loppu tälle kaikelle tulee yhtä yllättäen kuin siiven asukkaillekin.
Kesän sarjishaaste: Sotaa/konfliktia käsittelevä
Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja (Alkuteos: The Diary of a Young Girl) (Tammi 2019)