Aikaisemmin tarkastaja Ankardona tunnettu dekkari alkaa olla erilaisille avuntarvitsijoille niin tuttu, että nykyisin ammattinharjoittaja ilmoittaa keltaisilla sivulla tarjoavansa Ankardon palveluksia. Näin yksityisetsivän, salapoliisin tai tiedustelijan tavanomaisia palveluksia tarvitsevat tietävät ottaa yhteyttä johonkin muuhun.
 |
Benoît Sokal
Ankardo – Kuolema järvellä
piirrokset Pascal Regnauld
teksti Benoît ja Hugo Sokal
värit Hugo Sokal
suom. Juhani Tolvanen
taitto Mikko Valtavaara
ISBN 978-951-887-507-2
Jalava, 2015
48 s., sid., värillinen
22 €
Tarkastaja Ankardo on Benoît Sokalin 1970-luvun lopulla luoma antisankari, jonka seikkailuja on Suomessakin seurattu 1980-luvulta lähtien. Osa viime vuosisadalla tehdyistä albumeista on jo klassikoita, osa sarjakuvan kaanonia. Maailmanparantamisen jatkuvasta epäonnistumisesta kyynistyneen Ankardon lukijat kokivat vieraammaksi ja maailman mukana muuttuneen sarjakuvahahmon seikkailuja pidettiin epäonnistuneina.
 |
Nyt julkaistu Kuolema järvellä on jo albumisarjan 23. osa. Sokalin kumppaneina sarjakuvan tekemisessä ovat olleet vakiokumppanit Pascal Regnauld (vuodesta 1999 lähtien) ja Hugo Sokal (2008- ). Tapahtumat sijoittuvat Belgamburgiin, joka on Belgian naapurissa sijaitseva pieni, rikkaiden suosiossa oleva herttuakunta. Ankardon ystävät tutustutettiin maahan jo Houkutuslinnussa (2013). Minivaltion ongelmana olivat Valloniasta maahan salaa pyrkivät nuoret, kauniit naiset. Heitä tuli enemmän kuin sisäköiksi tarvittiin, joten herttuakuntaan oli syntynyt prostituutio-ongelma. Näin tilannetta tulkitsi rautaisella otteella maata johtava herttuatar. Rajan yli pyrittiin väärennetyillä papereilla ja etenkin herttuakunnan muusta maailmasta erottavan Belgajärven yli.
 |
Ankardon palveluksia Belgamburgissa tällä kertaa tarvitsi muistinsa kokonaan menettänyt nuori nainen. Hän pyysi sankariamme selvittämään, kuka hän oli. Johtolankoja oli niukasti, aluksi vain kultainen paikallisella aatelisvaakunalla varustettu kalvosinnappi. Lauraksi löytöpäivän mukaan nimetty nainen oli pelastettu Belgajärvestä ja hänen takapuolessaan oli pieni, tatuoitu teksti “SSW0012”. Lisäksi Lauran vasemman nännin yläpuolella oli savukkeen tai sikarin polttama jälki.
 |
Belgamburgin jahtiklubin terassilla Ankardo tapaa vanhan tutun, jo eläkkeelle jääneen poliisi Eugéne Garennin. Hänet oli palkattu hillitsemään laitonta maahanmuuttoa. Garenni viihtyi paremmin sampanjalasin kanssa kuin tutkimuksissa. Tämä tuntui sopivan hyvin paroni Ferdinandille, herttuattaren veljenpojalle, joka viihtyi jahdillaan järvellä.
Uusi Ankardo on rakennettu varsin ajankohtaisten aiheiden ympärille. Välimeren yli pyrkivät ja kalojen ruoaksi päätyvät ihmiset ovat olleet otsikoissa jo useampien vuosien ajan. Ankardon, laiskemman Garennin ja vallonialaisen journalistin selvitellessä tapahtumia ruumiita ilmaantui lisää. Kaikesta päätellen ongelmista oli noussut esiin vain jäävuoren huippu. Koko seikkailu kuljetaan synkissä sävyissä, väritystä myöten.
Uutuus jatkaa tekijäkolmikon tasaisen varmalla tasolla. Vaikka tekijät ovat vaihtaneet roolejaan, niin lopputuloksessa sitä ei huomaa. Regnauld piirtää kuten Sokal. Klassikoiden tasolle työ ei nouse, kuten Kvaakissa on jo useasti tämän vuosisadan albumeista todettu, mutta Kuolema järvellä on nautittava ranskalaisbelgialainen sarjakuva. Ajankohtainen aihe lisää sen kiinnostavuutta.
 |
Kaiken takana on aina nainen, filosofoi Ankardo viimeisellä sivulla. Asioiden alkaessa ratketa Ankardo joutui taas oman seikkailunsa sivustaseuraajaksi. Taaskaan ei syntynyt isoja juttuja sanomalehtiin, todisteluketjut katosivat, eikä kukaan avannut suutaan. Pohjolan Sveitsissä oli kaikki hyvin, ainakin siihen saakka kun jäävuoren huippu kohoaa seuraavan kerran pinnalle.
* Kvaakissa keskustellaan Ankardosta.