Taiteilijaprofessori Kari Suomalaisen syntymästä tuli 15. lokakuuta 2020 kuluneeksi 100 vuotta. Suomalainen tunnettiin kärjekkäänä pilapiirtäjänä, joka ei kumarrellut poliitikkoja ja jonka oivaltavat huomiot yhteiskunnallisista ilmiöistä nostivat hänet yhdeksi maamme kriittisimmäksi, poliittiseksi kommentoijaksi.
Ajan myötä hänestä tuli Kekkosen ajan pidetty pilapiirtäjä, jota tosin myös kritisoitiin suorasukaisista asenteista muun muassa pakolaisten maahanmuuttoon ja kommunisteihin liittyvissä kysymyksissä. Suomalaisen palkittu ura pilapiirtäjänä toi hänelle tunnustuksia Yhdysvaltoja myöden, jossa pidettiin hänen Neuvostoliiton vastaisista piirustuksista. Suomalainen aloitti Helsingin Sanomissa vuonna 1950, kun hän oli ehdottanut poliittisen pilapiirtäjän paikkaa lehden päätoimittajalle Eljas Erkolle.
Poliittisena kommentoijana taiteilijaprofessori toi usein oman ajatusmaailmansa esiin pilapiirroksissaan. Oikeistohenkisenä ja Kekkosen Suomessa hänen Neuvostoliiton kritisoiminen katsottiin usein liian uskaliaaksi. Monet poliitikot eivät pitäneet piirtäjän suorista ja kärkevistä viittauksista Neuvostoliiton johtajia ja heidän tekemäänsä politiikkaa kohtaan. Eljas Erkko antoi kuitenkin vapaat kädet taiteilijalle ja piirtämälleen kritiikille.
Kotimaan politiikkaa taiteilija kuvasi toisinaan symbolien kautta. Hänen henkilöhahmoistaan kokoomusta symboloi ylipainoinen rovasti ja sosiaalidemokraatteja nälkiintynyt työmies. Symboleja käyttämällä hän pystyi etäännyttämään kritiikkiään liian suorista viittauksista, esim. sosiaalidemokraatteja kohtaan. Lukijat tiesivät mihin piirtäjä viittaa, mutta symbolien käyttö lievensi sanomaa sen ajan Suomeen sopivaksi.
Poliittisen kerronnan ohella Suomalainen piirsi Helsingin Sanomissa myös oivaltavia kuvauksia kansamme luonteesta ja ihmisten arkielämästä. Rysänperä oli hämäläinen kylä, jonka kyläteillä piirroshahmot paransivat maailmaa tai kertoivat kuolemattomia totuuksia. Pilapiirrosten henkilöhahmot toistuivat taiteilijan koko uran ajan. Tunnetuiksi tulivat Karjalan evakko Ieva-Kaisa, joka oli Rysänperän kyläluuta ja jolle kahvin juonti ja kylän juorut olivat intohimo. Hiski Kutiainen oli laiska työmies, jolle oli siunaantunut lapsia riittävästi yhden kylän tarpeisiin. Verneri Römppä oli puolestaan lähes satavuotias äijänkäppyrä, jonka huumorintaju ja kiinnostus seksiin teki hänestä nokkelan maalais-intellektuellin. Samoin monet muut Rysänperän hahmot tulivat lukijoille tutuiksi. Hahmojen hämäläinen hitaus ja toisinaan yksioikoinen luonne kuvastivat kaikkien suomalaisten tuntoja ja hahmojen letkautuksiin oli helppo samaistua.
Pilapiirtäjänä Suomalainen oli siten myös oivaltava kansakunnan tuntojen kuvaaja. Piirroshahmojen usein kärjekkäät oivallukset kuvasivat tavallisen ihmisen arkea tavalla, josta kuvastui kritiikki teollistuvan ja vaurastuvan Suomen kiirettä ja touhotusta kohtaan. Pilapiirtäjän ehkä romanttiselta vaikuttava suhtautuminen vanhan ajan Suomeen kertoo yleisestä kaipuusta aikaan, jolloin kaikki on ollut paremmin ja jolloin elämä on ollut yksinkertaista ja helppoa. Nykyisen ajan kaupunkilaisten touhuaminen ja juokseminen rahanperässä oli vierasta ja arvostelua herättävää Rysänperän hahmojen elämässä.
Kari Suomalaisen perintö jatkuu edelleen Helsingin Sanomien etuaukeamalla. Taiteilijaprofessorin aloittama piirretty, poliittinen kritiikki on Suomessa kansakunnan muistia elävöittävää ja osittain poliittisesti kontrolloitua aikaa keventävää. Taiteilija kuuluu pilapiirroksineen kiinteästi suomalaiseen poliittiseen historiaan.
Keskustele Kari Suomalaisesta Kvaakissa.