Pohjois-Pohjanmaan maaseudulla pölynimurikauppiaana toimivalla Jarmo ”Jamo” Heikkisellä on puolentoista vuoden ajalta ennakkoverot, työeläkemaksut ja arvonlisäverot rästissä. Paikallinen verovirkailija antaa yrittäjälle kuukauden aikaan hoitaa kapitalistiset velvoitteensa.
Jukka Takalo ja Mika Lahtonen
Kukaan ei ole täydellinen, eli pölyimurikauppiaan uudet kuviot
Pokuto 2020
ISBN 978-952-69109-7-0
64 s., A4, sisus mv., nelivärikannet
Jukka Takalo on sarjakuvapiireissä tullut tutuksi suomirokkibändi Aknestikin keulahahmona, joka Haukipudas-laulussa haikaili Valerianin Laurelinen perään vuonna 1993. ”Mutta La-La-La-La-Laurelinella / On tuolla taivaalla muita hommia / Ei se jouva luuhaan Haukiputtaalla.” Sittemmin Takalo on jatkanut soolouralla ja Vastarannan siili -bändissä sekä kirjoittaen kirjoja ja toimien Oulun seudulla moninaisissa kulttuurialan tehtävissä, muun muassa järjestäen J.A. Mäen kanssa Maaginen Martinniemi -kesäjuhlaa.
Takalo on tehnyt myös lyhytelokuvakäsikirjoituksia, jotka alkujaan oli ajateltu Yleisradion tv-elokuviksi. Yleltä ne ovat kuitenkin jääneet käyttämättä, koska se omien tuotantojen sijaan päätti hankkia ohjelmia toisilta toimijoilta. Tarinoita voi kuitenkin muokata toisiin formaatteihin. Toissa vuonna ilmestynyt Takalon käsikirjoittama ja Harri Filpan piirtämä Kekä kommeiten kuolee (Pokuto 2018) on tehty lyhytelokuvakäsikirjoituksen pohjalta, samoin kuin nyt käsiteltävänä oleva Kukaan ei ole täydellinen.
Albumin alkusivuilla verovirkailijan puhuttelun jälkeen pölynimurikauppias menee pakkohuutokauppaan. Tehdäkseen itseään paremmin tykö ihastukselleen hän päättää huutaa itselleen kuntoiluvälineen, bullworkkerin. Sen hän saakin, mutta samaan pakettiin tulee mukana tuote, jonka kauppias kantaa autoonsa suuren naurunremakan saattelemana. Yksityisemmin se herättää paljon kiinnostusta, ja myyntiedustaja pääsee omaan elementtiinsä. Kun omaa laurelinea ei ole tarjolla, niin pitää joku toinen katsella.
Elokuvallista kerrontaa
Tarinassa on samaa henkeä kuin pohjoispohjalaisen elokuvakerronnan perinteessä Joni Skiftesvikin novelleihin perustuvasta Matti Ijäksen Katsastus-elokuvasta tai Eeli Aallon tv-dokumenteista lähtien. Elokuva- ja teatteriohjaaja Mika Ronkainen on kommentoinut Takalon käsikirjoitusta, Ronkaisen rooli huomioidaan nimiösivulla. Tässä perinteessä tekemisiä tai henkilöitä taustoitetaan niukasti, ainoastaan oleellinen kerrotaan. Tunnetilat purkautuvat miesten kesken äkkiväärästi, eikä lakonista huumoria unohdeta. Sanontoihin latautuu suuria merkityksiä.
Oululaisen Mika Lahtosen piirroksissa henkilöt ovat vahvasti karikatyrisoituja. Päähenkilö Heikkinen on kuin pitkäksi jäänyt kanto, lyhyt ja leveä. Tämä korostaa maalaishenkistä juurevuutta. Lahtonen uusi tekijä suomalaisen sarjakuvan kentällä, kannuksensa hän on hankkinut menestymällä Oulun pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa (kolmas sija vuonna 2016). Täyteläinen viiva ja ranskalais-belgialaisen perinteen pottunokat ovat Lahtosella hyvin hallussa. Jatkossa piirtäjän kannattaisi kiinnittää huomiota moniulotteisempaan naisten kuvaamiseen. Näillä tussaustaidoilla sen pitäisi onnistua.
Kukaan ei ole täydellinen jättää positiivisen hengen. Yrittäjä Heikkinen joutunee anomaan lykkäystä verovirkailijalta tulevaisuudessakin, mutta elämä kulkee jonkinlaisilla raiteilla eteenpäin. Ja siihen kuulunee myös ilon hetkiä.
Kvaakissa voi keskustella Pokuton sarjakuvista.
Arvion kirjoittaja ja arvosteltu piirtäjä työskentelevät molemmat Oulun Sarjakuvaseuran palveluksessa.